Mainoslehdestä laukuksi

Hakapunottua väriä elämään

Rakastan punottuja käsilaukkuja. Eri materiaaleista, eri tekniikoin tehtyjä. Ja erityisesti niitä, joissa on jotain kierrätettyä ja uuden materiaalin määrän minimointia. Rakastan punontaa pajusta, paperista, narusta, lankasta kankaasta. Nämä kaksi rakkautta kohtaavat itse punotuissa laukuissa. Koreissa, käsilaukuissa, juhlalaukuissa.

Paperipunonnassa hakapunonta on lempparini käyttötuotteissa. Siitä syntyy kestävää, joustavaa ja kimmoisaa pintaa. Paperi on siinä riittävän moninkertaisena ja hakapalojen kiinnitys toisiinsa sekä renkaiden ompelu yhteen on nopeaa. 

Hitain vaihe on leikata ja taitella punottavat elementit. Hakapunonnassa paperikaitaleet leikataan 5:2. Tässä laukussa palat olivat 20 cm x 8 cm ennen taittelua. 5:2 suhteella syntyy sopiva joustavuus, joka lisää tuotteen kestävyyttä.

Ohjeet hakapunontaan löytyy blogistani vanhasta kirjasta punomani kassin postauksesta. Tein vuonna 2012 itselleni oman "Luis Vuittonin", tai oikeasti jotain enemmän. Ainakin enemmän omantyyliseni laukun. Tuossa postauksessa on myös kuvalliset ja sanalliset ohjeet hakapunontaan.

Kun projekti on erityisen pitkä, sen valmistuminen tuntuu superhyvältä.Tätä laukkua olen tehnyt liki vuoden. Hakapunonnan peruselementtien taittelu keski ja kesti. Samoin palojen liittäminen yhteen, kun mietin muotoa ja kokoa pitkään ja hartaasti.

Paperi on ruotsalaisen Gudrun Sjölundin mallistolehdistä. 

Hurjasti värikkäitä sivuja ja kaunis mattapinta paperi.

Punottujen renkaiden ompelu yhteen oli sukkela vaihe. 

Etenkin, jos käytössä on loivasti kaareva verhoilijan neula.

 

Sitten taas jumitusta. Minkälainen hihna?

Neljän silmukan neulenyöriä lankarullalla. 

Ehkäpä nopeammin olisi tullut puikoilla neuloen, mutta oli tässä jotain nostalgista.

Tavoittelin meleerattua pintaa, joten käytin kahta eri lankaa rinnakkain. 

Merseroitu puuvilla ja kerrattu pellava. Kiiltoa ja värien siftaavuutta. 

 Palaan nyörin tekemiseen seuraavassa postauksessa.

Paperipinnan lakkasin suihkutettavalla lakalla. 

Mattalakka kirkasti pintaa sopivasti ja toi värit entistä paremmin esiin.

Lakattuna paperilaukku on myös käytössä kestävämpi, 

vaikka eihän tämä toki mikään joka päivän arkilaukku ole. 

Vain spesiaaleihin tilanteisiin.

Nyöri hihnaksi. Ehkä vielä mietittävä jonkinlainen kiinnitys. 

Nappi ja lenkki? Magneetti?

Kiinnostuitko hakapunonnasta? Ohjeita löytyy kirjoista, joissa paperi- tai kahvipussitöitä. ja tosiaan myös blogissani on ohje, kun olen tehnyt aiemmin jo toisen laukun samalla tekniikalla, tässä linkki tuohon postaukseen vielä uudelleen. Tuo onkin yksi blogini kestosuosikeista, lähes aina kymmenen suosituimman joukossa.

Laukulla saan lisää väriä elämään. Tosin kyllä sitä jo nykyisinkin on ihan mukavasti. 

Lisä tekee kuitenkin aina hyvää!

 Saan laukun myös hukkumaan tai sulautumaan muihin väreihini niin halutessani :)

Värikastä helmikuuta myös sinulle!

Salaisuus -laukku

Vielä yksi korimekko

Salaisuus -laukku on tällä erää viimeinen korilaukku. 

 

Kori on näkövammaisten taidonnäyte Sampolan työkeskuksesta, 

taitavasti pohja levyyn punottu rottinkikori.

Salaisuus -laukku saa nimensä päällisen sokkelosta.

Laukku ei kiinnity vetoketjulla, tarranauhalla tai millään muullakaan kiinnittimellä.

Laukun pääosa on tavallaan punottu ristikkäin menevistä kangaspaloista. 

 

Päällinen on kaksinkertainen, pinnassa säteittäisiä tikkauksia.

Oranssi kangas on samaa kuin yksi vanha hameeni. 

Toimii siis hameen parina mainiosti.

Kassin pohjalla on pahvi, niin se pitää hyvin muotonsa ilman koria käytettäessä.

Nämä korikassit ovat siitä mukavia, että ostoksille ja asioille voi mennä korimekko korissa. 

 

Ja jos ostokset eivät mahdu korissa olevaan kassiin, 

voi parin erottaa ja pakata kimpsut ja kampsut sekä korimekkoon että koriin.

 

Täti Moonika ei jää pulaan!

Edellisissä kolmessa postauksessa on lisää korimekkoja, 

mm. tämä kaverikuvassa oleva runotyttöreppu ja sen korikamu.

 Nyt riittää korimekot, aika siirtyä täällä blogissa muihin aiheisiin ja tekniikoihin, 

mm. neuleisiin ja virkkuisiin!

 Värikästä syksyä!

Sademekko

Pyöräilykorin kernimekko

Korilaukkujen kesämekko -sarja jatkuu, hitaasti, mutta kuitenkin. 

Tämä kori on mitä mainioin pyöräilyyn ja pikkuostoksiin. 

Pärekori on Kaarnalaiva Käsityöverstaan valmistama.

 

Mainio sen vuoksi, että se mahtuu hyvin polkupyöräni etukoriin. 

Siitä kauppaan mukaan ja ostokset koppaan.

 

Välillä on joutunut turvautumaan muovikassiin, jotta korin sisältö ei kesäsateessa ole kastunut. 

Ei mitenkään esteettistä, joten sademekolle oli selkeä tilaus.

Sademekko on ommeltu pehmeästä kernistä, pöytäliinan ylimääräinen pituus naps. 

Sen malli on napattu retkeilijöiden, veneilijöiden ja motoristien käyttämästä säilytyskassista. 

Putkilo, jonka yläpäässä vähän ylimääräistä mittaa, jota kiertämällä pussin suu on tiivis.

Sademekon pohja on suorakaide eli korin pohjan muotoinen. 

Pohjaa tukevoittamaan leikkasin pahvista pohjan kokoisen palan. Muoto säilyy tavaroiden kanssa.

Kassi sulkeutuu tarranauhalla ja suuaukon päissä on vanhasta repusta kierrätetty muovilukko.

Tavarat sisään, pari kiepsautusta ja lukko kiinni. 

Kiinnityksen voi laittaa myös kopan kahvan ympärille.

Myös tämä kassi eli Sademekko toimii erillisenä varakassina ihan ilman koppaakin. 

Menee pieneen tilaan tai olalla. Kätevää. Lisäksi on ihan näppärän näköinen ilman koria.

 

Ja lopuksi kymppikevennys eli kuva viime sunnuntain eli 6.9. Strömsö ohjelman suorasta TV- lähetyksestä. Siellä tämä linssilude oli lempimekossa neljän kuvan kollaasina. Siis vain valokuvan kautta mukana, ei ruotsia puhumassa. Tuo pitkä kierrätykseen painottunut suora lähetys tulee uusintana ja tekstien kanssa huomenna eli 14.9. Klo 14.55. Katselijoiden lempivaate- ja kirppislöytökuvia löytyy myös Strömsön verkkosivuilta.

Seuraava korimekko onkin sitten Reppumekko. Ehkä jo huomenna.