Punon - siis väännän ja taivutan

Hyvänmielen pajuilua

Kevät on punonnan aikaa. Tarkenee istua terassilla ja pajut ovat punontaan parhaimmillaan. 

 

Pari päivää ennen punomista kun kerää pajut, sitkistyvät sopivasti punontaan. 

Ja punottua pintaa jaksaa tuijottaa ja tutkia vaikka kuinka kauan. Meditaatiota!

Suoraan puskista leikkaamisen jälkeen ei siis kannata aloittaa punomista.

Pajusydän on nykyisin yksi suosikeistani. 

Joko pullavadiksi, ovikranssiksi tai koristeeksi.

Myös kolmiovati on punomisessa kestosuosikkejani.

Molemmissa sopivasti haastetta ja jokaisesta tuotteesta tulee oma persoonansa. 

Syntyy parissa tunnissa ja sitten valmis tuliaiseksi tai omaan käyttöön.

Tuoreena punotut tuiotteet kannattaa ensin kuivattaa hitaasti pihalla katoksen alla. 

Eivät sitten kutistu paljon ja myös värit säilyvät paremmin.

Kuivuessa nesteet haihtuvat pajusta, 

joten kuiva pajutyö painaa paljon vähemmän kuin juuri tuoreesta pajusta punottu.

Käytä, käytä... ja kun kyllästyt heitä takkaan tai kompostiin.

Kestävää kehitystä parhaimmillaan.

Jokainen sydän on persoona. Mahdotonta punoa kahta samanlaista.

Näma kaikki lensivät jo uusiin koteihin, itselle ei jäänyt nyt yhtään uutta.

Seuraavakin päivitys on pajunpunonnasta, väliin eläviä pajutöitä.

Nämä viimeiset kuvat vinkaavatkin jo vähän, mitä on luvassa seuraavaksi!

 

 Aurinkoisia kevätpäiviä!

Punottiin kässäillat pakettiin

 Pajua punoen

Viime torstaina päätettiin kuluneen kauden yhteisölliset käsityöillat Ravintola Turengin aseman terassilla. Pajuope pakkasi taas kerran risut autoon.

 

Jo maanantaina käytiin porukalla keräämässä pajuja lähimaastosta. Ei kenenkään pihan läheisyydestä, vaan alueelta, josta pajut muutenkin leikataan alas. Pajuthan eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin. Keräämisen jälkeen niputettiin pajut torstaita varten Aseman terassilla.

Torstaina oli melkoinen tuuli, mutta Aseman terassin suojamuovien suojassa oli hyvä punoa. Keväinen ilta oli valoisa, eikä sähkövaloja kaivattu. Alussa aurinkokin vielä värjäsi iloista tunnelmaa.

 

 

Kymmenen naisen joukolla punottiin. Ikähaitari oli nuorista tytöistä varttuneempiin rouviin. Asemapäällikkö poikkesi paikalle, mutta ei vieläkään saatu häntä tarttumaan pajuihin punontatarkoituksella. Ehkä ensi vuonna!

Nuoret tytöt olivat tosi näppäriä ja kranssipohjaan punotut korit syntyivät sukkelaan. Ohjeet oivallettiin melkein puolesta lauseesta.

On hieno kokemus saada ihmisiä, jotka eivät aiemmin ole punoneet, innostumaan ja oivaltamaan tekniikan mahdollisuudet.

Erityisen huippua oli saada mukaan henkilö, jolla on ollut vahva käsitys, että peukalo on keskellä kämmentä, Ja sitten korvien välissä napsahtaa, että peukalohan onkin ihan nätisti ja toimivana etusormen vieressä. Ja punonta sujuu!

 

Illan aikana syntyi monta kukkatukea, koria ja vatia, amppeli sekä sydän ovikranssiksi.
 

Japanilaiset linnunsilmät veivät mukanaan.

Ja kynnet oli viritetty punaisen kanukan kanssa samaan sävyyn.

   

Syksyllä jatketaan aseman kässäiltoja. Varmaankin pajulla startataan syyskuussa, kun vielä säät sallivat ulkona / terassilla punomisen, mutta kesän piiskat ovat kasvaneet ja paju siirtyy lepokaudelle.

Pajuope kiittää innokkaita osallistujia niin punonta- kuin talven muistakin kässäilloista. Ja myös Ravintola Turengin asemaa kiitän hyvästä yhteistyöstä ja kokoontumispaikasta. Yhdessä tekemisestä saa niin paljon energiaa!

Jos säät jatkuvat vielä viileinä, voi pajua edelleen kerätä tuoreena punomiseen ja myös eläviin pajutöihin. Eläviä pajutöitä voi tehdä ruukkuihin, mutta talveksi ne on hyvä upottaa maahan, jottei juuret jäädy. Kun pajuista alkaa irtoamaan kuori, on aika siirtyä pajupillien nikkarointiin.

Itse odotan nyt sateetonta noin kymmenen asteen vapaapäivää, jotta saan pihan ohukaisen ja paksukaisen viimekesänä tukan punottua nutturalla eli palloksi. Varmaankin Vappuna viimeistään!

Syksyä ilmassa, pajua rinnassa

 

Intoa sormissa, väriä luonnossa

Syksy on kuulaita päiviä ja pimeneviä iltoja.

 

Syksy on auringonpaistetta ja vesisateita.

 

Syksy on pakkasaamuja ja lämpimiä iltapäiviä.

Syksy on sumuisia aamuja ja lyheneviä päiviä. 

Syksy on kukkaenergiaa, kuihtuvia lehtiä, sieniä sekä hirvikärpäsiä.

Syksy on ruskanvärejä ja lehdettömiä puita.

Syksy on lintujen muuttoa etelään ja talvivarastojen täyttämistä.

Syksy on touhuamista ja käpertymistä takkatulen ääreen.

Syksy on haravoimista ja kynttilöiden liekkien tuijottelua.

Syksy on luonnon vaipumista lepoon ja ihmisen kaipuuta kesään..

Syksy on pajua ja punontaa.

Syksy on nyt!

Kiitos punomisen inspiraatiosta perjantai-illan punojat, yhdessätekeminen antaa energiaa!