Harlekiini -palli käsitöille

Verhoiluhommia

Nyt on ollut kuukauden blogitauko. Ilman erityistä syytä. Oli vaan tarve rytmin muutokseen. Aiheita on nyt ruuhkaksi asti, mutta katsotaan, löytyykö taas into ja sopivat juonet tarinoihin.

Loman alun reissut veivät Turun saaristoon ja mm. Bengtskärin majakalle. Siellä teemana olivat luodot, raput, ympyrät, tornit. Kotimatkalla muistin kirpparilöydön parin vuoden takaa. Pyöreäkantinen korijakkara.

Kaivoin esiin varastosta ja purin atomeiksi. Pesin ja puunasin rungon ja kannen. Jos joku on likaista, niin nämä vanhat kankaat.

Nupinaulat olivat ruosteessa ja kannen pehmuste oli hausta purukakku. Se päätyi nuotioon.

Meinasin mennä helppoa reittiä ja valita retroja puuvillakankaita, sitten kaiken maailman harmaita villakankaita (kyllä, omistan sellaisiakin), mutta päädyin Wetterhoff folklore tilkkuihin. Onneksi.

Tuli väriä enemmän kuin tarpeeksi. Sommittelu meni säätämiseksi, kun tilkut eivät meinanneet riittää. Riittivät kuitenkin, kun vekslasin tarpeeksi. Päivän postinen kelpasi kaavapaperiksi.

Näillä kankailla on erityinen merkitys minulle. Ne olivat muotoilun koulutusohjelman ensimmäinen teollisesti kudottu tuotantoprojekti 90-luvun alusta. Ajoittui minun tekstiiliopettajan uran viimeisille hetkille. Kankaat kudottiin Tampereen ammattikorkeakoulussa, olin projektin alussa ns. tuotankopäällikkö eli teknisestä tuotekehityksestä vastaava. Värit ja raidoitukset suunnitteli Juha Laurikainen. Mukavia muistoja.

Pallin kanteen päätyi tuotantoon päässeitä kuoseja. Purin oman mallikirjan näytteistä.

Runko-osaan käytin värikokeilutilkkuja. Ne kudottiin aikanaan Wetterhoffin ammattikutomossa käsin. Aika on muuttunut kovasti : ammattikutomoa ei Wetterhoffilla ole eikä tekstiiliä pääaineena muotoilun koulutuksessa Hamkissa. Tekstiiliverstaan toiminta onneksi vielä jatkuu.

Pallijakkaran verhoiluun meni koko päivä. Tosin väliin loikoilin auringossa. Kanteen tuli 10 palaa, kun vanhassa oli 4. Samoin sivuihin tuli 10 palaa, vanhassa oli 8. Pientä mittailua ja laskemista, jotta kankaan palat sai riittämään.

Kannen pehmusteeksi laitoin vanulevyä 4 kerrosta. Vanha täyte oli purua. Kannen nupin ruuvasin kiinni ja päälle pingotin kerroksen vanulevyä ja villakankaan.

Ylitän ja yllätän itseni jokaisessa työssä, jossa on vasaran ja naulojen käyttöä. Niin tässäkin. Sain kuin sainkin kankaat pingotettua pienten naulojen avulla kiinni. Kovin tarkkaa tarkkailua eivät ehkä kestä, mutta pääasia on, että pysyvät kiinni.

Tämä koripalli pääsee paraatipaikalle. Säilytän tässä menossa olevaa käsityötä tai pariakin. Tai valikoituja lempilankoja. Ei haittaa vaikka tänään sataa, kun eilen verhoillessa oli aurinkoinen hellepäivä. Kesään kuuluu monenlaiset säät. Ei tarvitse kastella kasvimaata, voi vaikka virkata senkin ajan.

Ehkä liikaa värejä tungettu samaan? Mutta jos vaihtoeho olisi ollut erilaiset harmaat villakankaat? Kyllä, väriä pitää olla ja värillä on väliä. Tykkään lopputuloksesta. Sopii minun kirjaimellisesti värikkääseen elämään. Kirppislöydöllä aikoi vihdoin uusi elämä. Kierrätys kannattaa!

Kestoruoho on stressitön

Kudottu rairuoho kestää vuodesta toiseen

Lankalauantain ja kestokulttuurin kunniaksi kestoruohoilua. Stressitön pääsiäsruoho.

Ei tarvitse muistaa kylvää siemeniä ja miettiä sopivaa kasvualustaa ja kosteutta. 

Ei tarvitse jännittää, että itääkö ja kuinka hyvin ja nopeasti ja ehtiikö tuuheaksi Pääsiäiseksi.

Ei tarvitse leikata, eikä muistaa kastella.

Ei roskaa, vaikka tippuisi lattialle.

Mainio vuodesta toiseen.

Kangaspuissa kudotut, ryijynukitetut ruohot.

 

Nukat erivärisiä pellavalankoja. 

Niin tiivis nukitus, että pysyy pystyssä.

 

Pääsiäisen alla vain ravistellen ja kevyesti sumuttaen nukat pystyyn. Valmiina käyttöön.

Tosin viime vuonna olivat kadonnut kodinhoitohuoneen mustaan aukkoon. Pieni stressi!

Löytyivätvasta pääsiäisen jälkeen.

 

Nyt ovat saaneet tiukemmat säännöt säilytyspaikasta. 

Poikkeus vahvisti säännöt. 

Taas toimii stressittömästi ja tuli kaapista ulos Palmusunnuntaiksi.

Pääsiäisen keltaiset ja vihreät värit ovat niin ihania uutta kasvua lupaavia. 

Sieltä se tulee kevät ja kesä!

Hyvää Pääsiäistä!

Puolitusinaa kierrätystä

Joulukuu meni ihan tyynyiksi

Kolmen vuoden takaiset tyynyaihiot tulivat itsenäisyyspäivänä ulos kaapista. Johan ne siellä kypsyivätkin pitkän tovin. Siis valmiit tilkkutyö-aplikaatiot erilaisista kudotuista kangaspaloista. Suurin osan kankaista on on käsinkudottuja joko 70-, 80- tai 2000-luvuilla.

Kolmen naisen tekeleitä tekstiilialan opinnoissa. Vanhimmat omiani, seuraavat hyvän ystävän ja tuoreimmat tyttären. Paljon erilaisia punontojakin ollaan kokeiltu aikanaan. Kankaat ovat pääosin villaisista sisustuslangoista kudottuja. Tyynynpäälliset valmistuivat siis liki 3 vuotta sitten. Into tai aika loppui silloin päällisiin ja tyynyt jäivät kesken.

Marraskuussa tehtiin työkavereiden kanssa virkatuista paloista 2 tyynyä eläkelahjaksi. Niiden kuvien jakaminen Facebookissa ja Instagrammissa ajoittuivat 1-4.12. Se sai monelle mieleen tyynyjoulukalenterin. Olisikin ollut hyvä idea. Minulle se sai innon tehdä loppuun nuo unohtuneet tyynyaihiot. Kuusi tyynyä saivat siis taustat ja sisukset.

Taustat ovat osin kangaskokeiluja, osin Tekstiiliverstaan kangaspaloista ja lisäksi joukossa on yksi Harris Tweed. Se on ihan aito ja opintomatkalla itse Ulko-Hebrideiltä 90-luvulla haettu. Keltainen kangas on Harris Tweediä.

Mikä lie minkäkin tyynyn tausta?

Tai mikä minkäkin taustan etuposki?

100% kierrätetty kaikki kuusi tyynyä. Tyynyjen täytteet ovat kierrätyskankaisissa sisätyynyissä. Täytteet ovat käytöstä poistetuista unityynyistä. Muhkuraisiksi tai littanoiksi menneitä, mutta täytteet koristetyynyihin käyttökelpoisia.

Oma lemppari vaihtelee päivän ja fiiliksen mukaan.

Pitäiskö tehdä vielä seitsemäs, niin olisi yksi joka viikonpäivälle? Ehkä pitäisi tehdä useampikin, kun kankaita jäljellä ja varmaan osa tyynyistä muuttaa muihin koteihin.

Pieni lumi maassa tekee valolle ja väreille ihmeitä. 

Kuvaushetkellä oli jo iltapäivän sininen hetki menossa!
Lisää kuvia Instagramissa @punospirjo