Mekko oman pään fiilisten mukaan
Yhdeksän kuukautta on hyvä aika muuhunkin kuin lapsen tekoon. Töissä se on opiskelijoiden aktiivisen lukuvuoden mitta ilman kesäopintoja. Kesäkuun alusta helmikuun loppuun yhdeksän kuukautta oli aika tämän mekon virkkaamiseen, neulomiseen ja viimeistelyyn.
Piti alunperin vaan testata virkkausmallia ja epätasaisesti värjäytyneitä lankoja. Pinta olikin niin mielenkiintoista, että vei mukanaan. Ainakin yhdeksän kertaa matkan varrella oli tilanne, etten tiennyt mikä lopputuloksesta tulee, pusero, nuttu vaiko mekko.
Passiivista luomistaukoa yhdeksässä kuukaudessa oli varmasti paljon enemmän kuin aktiivista neulomista tai virkkaamista. Ja kun yksi suunta tyssäsi, niin aloitin toisesta suunnasta. Onneksi mekossa on monta suuntaa, joista hommaa voi edistää.
Syksyllä netissä surffatessa tuli vastaan El Naturalistan saappaat, joihin oli selvästi "matkittu" helman virkkauksen kuviota ja värejä. Saappaat innostivat taas eteenpäin. Ja toki ne piti myös hankkia itselle. Verkkokaupasta, koska värikkäitä saappaita ei Suomen kenkäkaupoista helposti löydä tai saa edes toivomalla. Kaikki muut haluavat ja ostavat myyjien mukaan vain mustia ja ruskeita.
Kun alussa ei tiedä, mitä lopulta on tekemässä, käy yleensä myös niin, että langat loppuvat jossain vaiheessa. Koska olen asettanut itselleni aika tiukat lankaostokiellot, ainakin tauot, niin omista varastoista piti yhdistää mahdollisimman hyvin yhteensopivia lankoja.
Onneksi aloitin virkkauksen ohuimmilla langoilla, niin samaan vahvuuteen neuloen pääsin hyvin vähän paksummilla langoilla. Lähes kaikki mekon langat ovat omia värjäyksiä, joko kasveilla tai kilpikirvoilla. Violetit langat ovat siis kokenillilla värjättyjä, sekä virkatussa helmassa, että neulotussa yläosassa. Vihreät langat ovat pietaryrtillä värjättyjä.
Nyt on kuukausi vierähtänyt valmiin mekon kanssa. Käyttökokemukset ovat hyviä, on kuin itselle tehty. Vaihe vaiheelta suunnitellusta kaaoksesta tuli kuin tulikin mekko. Ja mieluinen sellainen. Onneksi vielä on hyviä ja raikkaita kelejä neulemekko päällä touhuiluun, töissä ja vapaalla.
Puutarhahommiin ei vielä pääse, mutta pajupallo on hyvä kuvauskumppani. Sillä on hyvät muodot, pinnat ja ilmeet. Mekotar menee hyvin siinä kyljessä. Kuukauden päästä viimeistään pääsen punomaan pajupallon viimekesän piiskat pallon uudeksi kerrokseksi. Joka vuotinen kohokohta, josta yleensä kevätkesä varsinaisesti alkaa!
Kunhan ehdin, teen erikseen toisen postauksen, jossa kerron tarkemmin virkatusta helmasta, neulotusta yläosasta sekä virkatusta kauluksesta ja hihansuista. Myös etenemissuunnista ja materiaaleista. Tämä oli nyt tällainen tyytyväisyydenfiilistelypostaus.
