Hypnoosi -jakku

Jakku virkaten ja neuloen

Maaliskuussa 2014 spiraalit pyörivät päässäni niin etten päässyt niistä eroon kuin virkkaamalla ne ruuduiksi. Miksi, siitä voit lukea tämän postauksen lopusta. Ja jos spiraalit alkavat koukuttamaan myös sinua, löytyy tuolta lopusta myös linkki spiraaliruutujen virkkausohjeisiin.

Virkkailin spiraaliruutuja ensin paksummasta Huopasesta ja sitten tämän postauksen Hypnoosi -jakun ohuemmasta Hjerte Fine Highland Wool -villalangasta. 

Ensimmäinen ajatus oli tehdä niistä nuttu tai paita, jossa spiraalit kulkevat kaarrokeosan alareunassa rajaamassa hihat ja helman miehustan yläosasta. Sommittelu ei oikein ottanut sujuakseen ja niin tein spiraalineliöitä lisää. Sommittelin niitä kaikkiin mahdollisiin neulepuseron tai -jakun paikkoihin.

Sitten hahmottui paikaksi helma. Koska neliöt tulevat helposti vähän toiseen suuntaan leviäviksi, ne asettuivat luontevasti jakun helmaan. Seuraavana tulivat hihansuut, niihin myös virkatut spiraalineliöt, neljä kumpaankin hihaan. Spiraalit vaativat myös hihoihin riittävästi pituutta, että näyttivät luontevilta.

Tuumatessa jakun mallia syntyi aina lisää neliöitä. Ja samalla tarve sijoittaa ne jakkuun. Kaulukseen spiraalineliöt päätyivät melko suunnitellusti. Jossain vaiheessa ajattelin eteen vetoketjua, mutta hylkäsin ajatuksen tyyliin sopimattomana. Eteen piti myös saada lisää leveyttä neulottujen etukappaleiden lisäksi. Lisäsin siis yhden spiraaliruuturivin eteen. 

Kaikki reunat on virkattu rapuvirkkauksessa. Siis hihansuut, helma, etureunat ja kauluksen reuna. Jakku on kiinnitetty neppareilla. Puen varmaankin kuitenkin useimmiten kuin puseron eli neppareita avaamatta. Jakun malli ei mielestäni oikein toimi "takki auki" -tyylillä. 

Hihojen istutukseen en ole täysin tyytyväinen. Hihojen pyöriöissä ja miehustassa on vähän liikaa väljyyttä, mutta ajattelin yrittää elää asian kanssa. Jos tasapaino jakun ja minun välillä ontuu, teen modifiointia.

Olen tehnyt jakkua nyt noin 2 vuotta ja 8 kuukautta. Pitkä projekti, jossa on ollut parhaimmillaan puolen vuoden taukoja. Miehustan vihreä värikin loppui jo puolivälissä kesken. Tein hetken jakun yläosaa viininpunaisella, mutta totesin sen toimimattomaksi ja purin pois. Onneksi löysin Lankamaailmasta lisää saman värjäyserän vihreää. Lanka on Hjerte Garnin Hjerte Fine Highland Wool. 100% villaa, 40 gramman kerillä (180 m/kerä). Lanka on huopuvaa, joten jakkua pitää huoltaa hellästi - tuuletellen. 

Mistä tämä spiraalipakkomielle sitten sai alkunsa? Talvella 2014 osallistuin innoissani Villein pipo -kilpailuun. Omasta mielestäni Mailmanmatkaajan spiraalit pipo oli loistava idea. Pipo ei kuitenkaan pärjännyt kisassa, mutta monta postausta tein aiheesta tänne blogiini. Tein myös kuvallisen ohjeen spiraalineliön virkkaamisesta. Ohje löytyy täältä 

http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2014/03/virkkaa-spiraalinelio-tai-kaksi.html

Tuosta linkin postauksesta löytyy myös linkki varsinaiseen pipopostaukseen ja myös linkki sanalliseen pipon PDF-ohjeeseen.

Tämän postauksen jakkuun ei ole olemassa ohjetta. Jakku syntyi sitä mukaa kuin sen valmistus eteni viimeisten yli 2,5 vuoden aikana. Aina välillä mieli ja ajatuksen suunta muuttuivat ja muuttivat jakun mallia.

Joskus asiat vaan vaativat aikaa - lepoaikaa, tuumaamisaikaa, suunnitteluaikaa, tekemisaikaa, purkamisaikaa, sovitusaikaa, korjaamisaikaa ja sopeutumisaikaa. Sellaista elämä on.

Kirjoneuleen muodonmuutos

Neuletakki valmiina laduille ja kaduille

Tämä tarina on jatkoa edelliselle blogipostaukselle, jossa kerroin 80-luvun villapuserosta, jonka oli aika tulla kaapista käyttöön ja joka tarvitsi käyttöä varten päivitystä vuoteen 2016.

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka leikkasin ja purin vanhat hihansuiden ja helman resorit pois ja neuloin uudet tilalle. Mutta kirjoitankin siitä, kuinka hienoa on se, että hyvä ja laadukas käsityö ja materiaali kestää kulutusta ja aikaa. Kuinka 80-luvun mallit ovat ajattomia vielä yli 30 vuoden jälkeen.

 

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka merkitsin etukappaleen keskikohdan ja neuloin sen molemmin puolin napituslistat, toisen napeille ja toiseen 10 napinläpeä. Mutta kirjoitankin siitä, kuinka hienoja muistoja muutosprojektin aikana mielessä pyöri tuolta 80-luvun alusta. Kuinka siellä käynnistyivät ja vahvistuivat sekä ammatilliset että sosiaaliset jutut, jotka ovat kantaneet 2016 vuodelle asti. Ja kantavat edelleen. Siellä vahvituivat juuret omalle ammatilliselle kasvulle, harrastuksille ja tärkeintä kaikesta sosiaalisille suhteille ja perheen perustamiselle.

 

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka sormet tutisten leikkasin puseron edestä auki ja huolitelin reunat koneella moniaskelsiksakilla. Mutta kirjoitan siitä, kuinka käytin villapuseroa ulkoilussa elämän ruuhkavuosina, lasten kanssa talven lumileikeissä ja hiihtoretkillä. Kuinka laavunuotioiden savunhaju säilyi puserossa vielä monta päivää sen jälkeen, kun makkarat oli paistettu ja syöty.

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka leikkasin ja purin myös pääntien resorin pois ja päättelin silmukat sekä poimin kaulusta varten uudet silmukat niin, että kaula-aukko laajeni. Mutta kirjoitankin siitä, kuinka kestävän kehityksen, kierrättämisen ja tuunauksen ideologia ovat iskostuneet toimintatapoihini jo paljon ennen kuin kyseisiä käsitteitä on keksitty ja käytetty.Kuinka tarpeetonta mutta käyttökelpoista ei pidä heittää kaatopaikalle, vaan etsiä sille uusi käyttäjä, käyttökohde tai -muoto.

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka levensin ja jatkoin pääntien resoria niin, että siitä muodostui alas kääntyvä kaksinkertainen kaulus villatakkiin. Mutta kirjoitan siitä, kuinka kiitollinen olen saamistani käsityötaidoista ja kuinka edes työvuosien kiireetkään tai stressikaudet eivät ole tekemistä vähentäneet. Ennemminkin päinvastoin ja on hienoa, että käsillätekemisen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä on nyt myös tutkittu ja todistettu ihan tieteellisestikin.

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka kaikkien resoreiden jälkeen ompelin syntyneitä saumanvaroja etulistojen ja pääntien reunoista kiinni nurjalle ja kuinka valitsin 10 yhteensopivaa, mutta erilaista nappia kiinnittämään neuletakkia. Mutta kirjoitankin siitä, kuinka iloitsen käsityön laajasta suosiosta nykyisin kaikenikäisten ihmisten harrastuksena. Harrastuksena, joka monella myös muuttuu työksi ja itsensä työllistämiseksi. Ja kuinka sosiaalisen median erilaiset kanavat yhdistävät ihmisiä eri puolilta  niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, eri ikäisiä ja erilaisista taustoista ja elämäntilanteista.

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka hyvällä kostutuksella ja pienellä pingotuksella viimeistelin ryhdikkäiksi kaikki uudet resorit ja kauluksen. Mutta kirjoitan siitä, kuinka iloitsen sinusta lukijani ja seuraajani, samoin mahdollisista kommenteista täällä blogissa tai instagrammissa, jossa myös on kuvia tästä ja monista sellaisistakin käsitöistä, jotka eivät blogiin päädy. Instagramissa olen nimellä @punospirjo. 

 

Hyvää talvenjatkoa ja mukavia villaneulekelejä sinulle!

Virkaten ja neuloen

Värejä luonnosta syksyn jakkuun

Kesällä näin Instagrammissa virkatun ruudun, joka jäi päähän pyörimään. Palasin elokuun alussa Lee Esselströmin  kuvaan tuosta mielessä pyörineestä virkatusta ruudusta. Kuva oli niin selkeä, että siitä oli helppo napata idea ja tehdä itselle ohje, siis eka tilkku.

Oli kanervien kukinta-aika ja katselin moottoripyörän kyydissä yhden päivän kanervanpunaisia metsiä satojen kilometrien matkan.

Aloitin siis kokeilemaan uutta mallia kanervanpunaisella roosalla langalla. Lanka on Pirkanmaan Kotityön Roosanauha sukkalankaa. Lopulta kanervaruutujen määrä jäi vain neljään tehopsteruutuun.

Vaihdoin mustikkaan, niitä tänä kesänä olikin metsät täynnä, enemmän kuin kotiin jaksoi kantaa ja pakastimessa tilaa. 

Sininen lanka on kuitenkin indigolla, ei mustikalla, värjättyä. Sitten siirryin keltaiseen, joka on sipulinkuoren jälkiväriä. Neljäs väri on lupiinille värjättyä vihreää. Kaikki itsevärjättyjä lankoja. Lankalaadusta en ole varma, kun olivat joitain vanhoja valkoisia lankoja, jotka saivat kesällä väripäivityksen. Kutakuinkin samaa vahvuutta kuin roosa Roosalauhasukkalanka.

Kun aikani katselin yksivärisiä ruutuja, päädyin virkkaamaan kaikkiin yhden kerroksen kiinteitä silmukoita, puolet keltaisella ja puolet vihreällä.

Keltainen on sipulinkuorella värjättyä ja vihreä on saatu värjäämällä sipulinkuorella ensin keltaiseksi värjätty lanka indigolla.

Pyörittelijöitä paloja tietämättä mitä niistä tekisin. Sommittelun niin ja näin. Päädyin jakkuun, josin malli edelleen hakusessa. Virkkasin ohuelle villasilkkilangalla ensin pötköiksi.

Virkkasin oikealta puolelta kiintein silmukoin. Villasilkki on myös sipulinkuorella värjättyä.

Sommittelun pötköjä. Puolitin kainalon alle tulevat. Mittailin ja laskin tarvittavat lisäkaitalee, jotka päätin neuloat: sivuihin, taakse, kainalonalle, eteen. Ja hihat. Neuleeksi valitsin ns. valepatentin.

Eli joustavan neuleen, jossa neulotaan aina 3 oikein, 3 nurin, mutta niin, että joka neljänneksi silmukkariviksi oikealle ja nurjalle asettuu oikeat silmukat, Samoinoka neljänneksi nurjat silmukat. Ja näiden väliin silmukat, joissa vuorottelee oikeat ja nurjat joka kierroksella. Saikohan tuosta mitään tolkkua?

Neulotut osat ovat Dropsin cotton merinoa. Mukavan pehmeä ja väriltään elävä, joten sopi hyvin kasvijärjättyjen lankojen kanssa yhteen.

Neulottuja osia tein siellä täällä matkakäsityönä. Välillä mittailin pituuksia ja kainalon alle tarvittavaa kiilaa.

 
Langanpäiden päättely virkatuista osista oli yksi huhhuh -urakka.

Taas sommittelua ja kiinnitystavan pähkimistä.

Päädyin jatkamaan virkaten kiinnittämistä oikealta puolelta eli kaikki saumat näkyy päälle.

Lankana vähän paksumpi silkkivillalanka. Wetterhoffilta omasta värikartasta tummanvihreä.

Usein pingotan palat paloina, mutta nyt pingottelin vasta kasassa olevan jakun. Vahva kostutus, kevyt pingotus ja viimeistelevä höyrytys.

Elokuussa aloitettu välikäsityö ja nyt valmis vaate. Nuttu päälle ja menoksi.

Samalla pääsi kuvaan omat uudet säärystimet, kennojoustinta, kuten pinkit työkaverille tehdyt.  Ohjeen löydät aikaisemmasta postauksesta. Ja samaa lankaa kuin omat uudet tumput. Talvi saa tulla.

Mietin, että olisikohan lukijoilla kiinnostusta virkatun ruudun virkkausohjeeseen?

Hyvää kekriviikkoa!