Verhoiluhommia
Nyt on ollut kuukauden blogitauko. Ilman erityistä syytä. Oli vaan tarve rytmin muutokseen. Aiheita on nyt ruuhkaksi asti, mutta katsotaan, löytyykö taas into ja sopivat juonet tarinoihin.
Loman alun reissut veivät Turun saaristoon ja mm. Bengtskärin majakalle. Siellä teemana olivat luodot, raput, ympyrät, tornit. Kotimatkalla muistin kirpparilöydön parin vuoden takaa. Pyöreäkantinen korijakkara.
Kaivoin esiin varastosta ja purin atomeiksi. Pesin ja puunasin rungon ja kannen. Jos joku on likaista, niin nämä vanhat kankaat.
Nupinaulat olivat ruosteessa ja kannen pehmuste oli hausta purukakku. Se päätyi nuotioon.
Meinasin mennä helppoa reittiä ja valita retroja puuvillakankaita, sitten kaiken maailman harmaita villakankaita (kyllä, omistan sellaisiakin), mutta päädyin Wetterhoff folklore tilkkuihin. Onneksi.
Tuli väriä enemmän kuin tarpeeksi. Sommittelu meni säätämiseksi, kun tilkut eivät meinanneet riittää. Riittivät kuitenkin, kun vekslasin tarpeeksi. Päivän postinen kelpasi kaavapaperiksi.
Näillä kankailla on erityinen merkitys minulle. Ne olivat muotoilun koulutusohjelman ensimmäinen teollisesti kudottu tuotantoprojekti 90-luvun alusta. Ajoittui minun tekstiiliopettajan uran viimeisille hetkille. Kankaat kudottiin Tampereen ammattikorkeakoulussa, olin projektin alussa ns. tuotankopäällikkö eli teknisestä tuotekehityksestä vastaava. Värit ja raidoitukset suunnitteli Juha Laurikainen. Mukavia muistoja.
Pallin kanteen päätyi tuotantoon päässeitä kuoseja. Purin oman mallikirjan näytteistä.
Runko-osaan käytin värikokeilutilkkuja. Ne kudottiin aikanaan Wetterhoffin ammattikutomossa käsin. Aika on muuttunut kovasti : ammattikutomoa ei Wetterhoffilla ole eikä tekstiiliä pääaineena muotoilun koulutuksessa Hamkissa. Tekstiiliverstaan toiminta onneksi vielä jatkuu.
Pallijakkaran verhoiluun meni koko päivä. Tosin väliin loikoilin auringossa. Kanteen tuli 10 palaa, kun vanhassa oli 4. Samoin sivuihin tuli 10 palaa, vanhassa oli 8. Pientä mittailua ja laskemista, jotta kankaan palat sai riittämään.
Kannen pehmusteeksi laitoin vanulevyä 4 kerrosta. Vanha täyte oli purua. Kannen nupin ruuvasin kiinni ja päälle pingotin kerroksen vanulevyä ja villakankaan.
Ylitän ja yllätän itseni jokaisessa työssä, jossa on vasaran ja naulojen käyttöä. Niin tässäkin. Sain kuin sainkin kankaat pingotettua pienten naulojen avulla kiinni. Kovin tarkkaa tarkkailua eivät ehkä kestä, mutta pääasia on, että pysyvät kiinni.
Tämä koripalli pääsee paraatipaikalle. Säilytän tässä menossa olevaa käsityötä tai pariakin. Tai valikoituja lempilankoja. Ei haittaa vaikka tänään sataa, kun eilen verhoillessa oli aurinkoinen hellepäivä. Kesään kuuluu monenlaiset säät. Ei tarvitse kastella kasvimaata, voi vaikka virkata senkin ajan.
Ehkä liikaa värejä tungettu samaan? Mutta jos vaihtoeho olisi ollut erilaiset harmaat villakankaat? Kyllä, väriä pitää olla ja värillä on väliä. Tykkään lopputuloksesta. Sopii minun kirjaimellisesti värikkääseen elämään. Kirppislöydöllä aikoi vihdoin uusi elämä. Kierrätys kannattaa!
