Näytetään tekstit, joissa on tunniste Retrokankaat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Retrokankaat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kuningaskuluttajan kesätuunarit

 Tekstiilikierrätystä ja -tuunausta


Onpa mainio päivä! Paitsi ensimmäisestä lomapäivästä ja eilen aloittamassani räsymattokesästä, olen tänään ollut täpinöissä Ylen Kuningaskuluttajaohjelman verkkosivujen kesätuunarit sarjan toisen jakson julkaisusta: Mökkiverkkarit matonkuteeksi.

Sydämensykytystä aiheutti sekä tuo aihe ja etenkin se, että sain itse olla tuon aiheen "ääni". Kevättalvella toimittaja Airi Saastamoinen otti blogini kautta yhteyttä ja kysyi mukaan sarjaan. Syynä yhteydenottoon oli blogini sisältö ja tapani tehdä blogiin perusteellisia ohjeita. Tämä tuntui tosi hyvältä ja tottakai suostuin.

Puolen päivän tapaamisessa kävimme läpi kierrätystä tekstiilien, mosaiikin ja paperitöiden kautta. Tekstiilipohdinnat päätyivät tähän tänään julkaistuun kesätuunarit sarjaan. Muutaman tunnin puhumisen ja touhuamisen jälkeen olin ihan poikki. Oli yllättävän rankkaa, mutta myös tosi hauskaa.


Vähän jännitin etukäteen, mitä Airi aiheesta verkkoon kirjoittaa. Mikä näkökulma, minkälaisia kuvia ja miten linkitystä tänne blogiin? Turhaan jännitin. Aivan mainiosti Airi on jutun toimittanut, siitä näkyy ajatteluni ja arvomaailma tosi hyvin.

Kuningaskuluttajan jutussa tulee esille myös missioni liittyen tämän blogin pitämiseen. Minulla on kädentaitoihin liittyen sekä koulutusta että työkokemusta. Koska työssä olen suuntautunut ajan ja uravalintojen myötä toisenlaisiin tehtäviin, olen takaraivossani tuntenut kasvavaa tarvetta jakaa hyvästä koulutuksesta saatua tietoa ja osaamista. Koen, että tällä toimintatavalla toteutan osaltani sosiaalista ja yhteiskunnallista kestävää kehitystä.
 

Kun opiskelin 70- ja 80-lukujen vaiheessa, niin silloin ei vielä käytetty käsitteitä kestävä kehitys tai kierrätys. Silti se oli aktiivisesti ja tietoisesti läsnä tekstiiliopinnoissa: materiaali- ja tekniikkavalinnat, käytettävyys ja kestävyys.

Tekstiileihin liittyen kestävä kehitys on ollut minulle osa jo kotona opittua, äidinmaidossa saatua ja mummoilta perittyä. Vaatteita ja tekstiilejä huolletaan, niitä korjataan ja paikataan. Ne hankitaan kestämään käyttöä, kulutusta ja aikaa. Ne ovat myös tärkeä osa oman identiteetin ja hyvinvoinnin rakentamista. Ne rakentavat tarinaa minusta ja meistä.



Tämän postauksen kuvat ovat ompelutyöhuoneeni verhokapasta. Noin 90-luvun alussa kolmesta mieheni vanhasta Marimekon Jokamies paidasta ommeltu. Leikattu poikki kainaloista sekä miehusta että hihat. Leikattu keskeltä takaa ja myös hihat levitetty auki. Sommiteltu järjestykseen ja ommeltu yhteen. Tuolloin sana tuunaus oli vielä tuntematon. Tämä ei ole ihan minun persoonaa kuvaavaa värimaailmaa, mutta muuten tuotteena kovin rakas ja tärkeä.

Kiitän toimittaja Airi Saastamoista vielä uudelleen tuosta mainiosta kirjoituksesta. Seuratkaa Kuningaskuluttajan sivuja, uusia kesätuunarit juttuja ilmestyy kesän ajan joka maanantai. Ja joka viikon aiheeseen liittyen voi lähettää kuvia omista tuunauksista.

Tästä on hyvä jatkaa räsymattokesää!


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Aurinkoa sadepäivään :)


 Retromekko


Tänään alkoi satamaan vettä aamupäivällä. Sen jälkeen sitä on tullut taukoamatta kovaa tai kaatamalla. Kasvimaa ja kukkapenkit ovat jo riittävän märkiä. Mutta sade ei vaan lopu ja anna auringon paistaa.

Kaivoin esiin viittä vaille valmiin mekon. Siitä sain omaksi iloksi varmaa aurinkoa - kangas 60-luvun kelta-ruskee verhokangas. Rakastan 60-70-lukujen värikkäitä puuvillakankaita. Kierrätettyinä ne ovat taatusti kutistumisensa kutistuneet, eikä tule pesun jälkeen ylläreitä vastaa.

Melko lyhyt takkimekko puolipitkillä hihoilla ja pyöreäreunaisilla kauluksia on nappimalli kankaaseen ja myös minulle mekon käyttäjänä. Napinlävet mekkoon, napit kiinni, legginssit ja keltaiset kengät jalkaan ja terassille poseeraamaan. Napitkin mekossa ovat kierrätystä eri vaatteista, 6 nappia, josita 3 keskenään samanlaisia, loput kaikki erilaisia. 

Kuvaajan kanssa yhteistyö sujui yllättävän mutkattomasti!



Vanhojen kankaiden etu on myös se, että ne ne kestää aikaa, ovat persoonallisia, eivätkä  kävele vastaan kaduilla. Ja valmistusprosessi voi kestää pitkäänkin, eikä pari vuotta vaiputa ikään just mitään. Ikävä puoli on se, että hyvät vanhat kankaat ovat nykyisin niin kysyttyjä, että ihan joka kirppis reissulta ei löytöjä tee.  Toisaalta hyvä, sillä hyllytila työhuoneessa on rajallinen.


 

























Kiva mekko tästä tuli, taatusti yksi tämän kesän lemppareista!