Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pajuaita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pajuaita. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Punottu puutarha

Pajua siellä ja täällä

Tämä kirjoitus on täynnä pajunköyttä.


Punottua juttua siellä ja täällä. 


Hangen alla ja päällä.


Risua kerrakseen.


Osa nukkuu talviunta.


Näyttää kuolleelta, mutta elää horroksessa.


Odottaa kevään lämpöä ja uutta kasvukautta.


Puutarhan talvi luo kesäihmiselle ristiriitaisia tunteita.


Etenkin aurinkoisena pakkaspäivänä.


Kun maan peittaa puhdas lumipeite.


Ei rikkaruohon rikkaruohoa. 


Vain jäljet hangella


Pelkkää harmoniaa.


Ainakin jos punottu pajupinta miellyttää silmää.


Osa on jo nähnyt parhaat päivänsä.


Osalla ovat myös värit harmaantuneet.


Saa huilata rauhassa ja antaa rosoisuuden lisääntyä.


Ei ole kiire minnekään.


Osa on jäänyt käyttämättä.


Tai ehkä kuitenkin päätyy nuotion sytykkeeksi.


Renkaat odottaa, josko pelattais jotain kesällä?


Osalla on kesällä paljon työtä.


Köynnösten kaverina ja kärhöjen tukijana


Osa on kerännyt kaverit ympärilleen.


Ehkä juuretkin kietoutuvat hangen ja mullan alla yhteen.


Vanheneminen näkyy monin tavoin.


Päällekkäisinä punottuina kerroksina.


Pitkinä vuosikasvuina.


Tulevaisuus on taattu, kun entinen perunamaa kasvaa uutta materiaalia.


Sato kerätään talven aikana tai viimeistään ennen uutta kasvukautta.


Pajumateriaalin ekologisuus ihastuttaa.


Mitään ei päädy kuormittamaan luontoa.


Punominen on käsille konkreettista tekemistä.


Ei kylläkään mitään kevyttä puhdetyötä.


Minulle on vuosien saatossa syntynyt vahva yhteys pajuun.


Ehkäpä pajuilla ja minullakin henkiset juuret kietotuvat yhteen?


Ainakin elävien pajujen kanssa.


Kerro, kerro, pajurengas, tuleehan lämmin kesä?


Voiko olla punomista meditatiivisempaa hommaa?




sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Yhtä varmasti kuin kevät...

 

...tulee joka vuosi pajupallon uusi kerros


Teini-ikään varttunut elävä pajupalloni on jo minua kaulaan asti. 

 
Kasvu tapahtuu vuosittaisissa sykäyksissä, 
kun edellisen vuoden kasvu punotaan uudeksi pinnaksi pallon päälle.


Talven pajupallo saa viettää tukka pystyssä rehottaen.
 Ennen kasvukauden alkua on aika laittaa tukka nutturalle.


Vieressä kasvava kaveri, belgialainen ristikkopuu, sai edellisen vuonna pään vuosikasvuista.


Nyt tukka leikattiin pois, 
punottuna pää olisi kasvanut kohtuuttoman isoksi hoikan varren kantaa.


Pajupallon punominen on näppi- ja taivutusvoimaa sekä sitkeyttä vaativaa hommaa.


Ainakin punojalle, mutta kyllä pallokin antaa ihan hyvän vastuksen.
Pisimmät vuosikasvut ovat 4 - 5 metrisiä.


Punominen on kaaospunontaa eli mahdollisimman epätäsmällisen täsmallistä.
Homma pitää tehdä ennen uusien silmujen paisumista.


Tänä keväänä olin pitkästä aikaa hyvissä ajoin punomassa.
Kiitos lämpimän ja aikaisen kevään.

 
Jaksan tuijottaa punottua pintaa vaikka kuinka kauan. 



 Lähenpää ja kauempaa ja eri suunnista. Siinä on jotain kovin meditatiivista.



Nyt voi odotella uuden kasvukauden alkua.


Paras vaihe on se, 
kun pallon pinta peittyy uusilla hiirenkorvilla vihreäksi ja pehmeäksi palloksi.


Nyt odotellaan sitä vihreän pehmopallon aikaa. 
Ehtiiköhän äitienpäiväksi?

ps. blogissani on joka keväältä pajupallopostauksia