Perusteellista matonpesua

Kasarimaton uusi elämä

Kesä on matonpesun kulta-aikaa. Kuuluu varmaan varsin monen suomalaisen kesärutiineihin, eikä ollenkaan niihin inhotuimpiin tai vastenmielisiin. Ihan toista kuin vaikka ikkunanpesu. Matonpesua ajatellessaan tulee nenään mäntysuovan miellyttävä tuoksu. Itse kannatan palasaippuan käyttöä, koska se on ekologisempaa kuin pullosta. Pullosta tulee lutrattua suoraa matolle liikaa ja aina siitä jää jäljelle se ikävä muovipullojäte.

Tosin tällä kertaa käytin sitä pullossa olevaa mäntysuopaa. Miksikö? No oli vähän perusteellisempi pesu ammeessa. Tai ei se pesu, mutta ennen sitä purin maton kuteiksi. Juuri niin, loimet poikki toisesta päästä ja kuteet irti ja kyynärpään ympäri vyydeiksi ja ammeeseen pesuun.

Miksi näin?

Koska matto on ollut jo vuosia varastossa. Miksi näin? Koska se oli ihan liian iso käsitellä siivotessa tai pestessä. Noin 2 metriä leveä ja yli 3 metriä pitkä. Ja mikä väri - musta-beessi kuvikasmatto (musta ja beessi toisinpäin toisella puolella mattoa) värillisin kasariruuduin. Ei siis mikään väri, vaan ankeuden huippu. Beessi on jo sanana ihan karmea ja värinä vielä pahempi, siis minulle. Matto on aikakaudelta, jolloin kaikki sai vielä olla hillittyä ja tylsää. Muistan, että matto oli iso hankinta 80-luvulla, maksoi jotain 390 markkaa, ihan hirveä hinta nuoren perheen matosta silloin. Rasinmäen desgnmatto, lattialla ehti olla noin 20 v eli ihan hyvin oli käytössä. Nyt vaan aika on toinen.

Pellavaloimesta tuli paljon pätkiä purkaessa. Onneksi ehdin heittämään ne nuotioon ennen kuin mieleen tuli tusina uusiokäyttötarkoitusta.

Nyt se on pesty. Pesua vauhditti musta-harmaan maton tilaus. Mustaa kuudetta kun ei minulla juurikaan ollut varastossa. Ja sitten periaate, että uutta kudetta ei osteta, kun tekstiiliä on jätteeksi ja kierrätettäväksi ympärillä vaikka kuinka ja paljon.

Paitsi lähes 5 kiloa mustaa kudetta ja parisataa grammaa kasari keltaista, punaista ja vihreää ruuduista, sain matosta yli kaksi kiloa sekä auringon keltaista että oliivin vihreää kudetta. Ihan huippua! Odotan jo, että pääsen kutomaan ne matoiksi.

Miten ihmeessä beessi muuttui keltaiseksi ja vihreäksi pesussa? No ihan siten, että heitin puolet vyyhdeistä koneeseen keltaisen värin kanssa ja toisen puolen vihreän värin seurana.

Tämä tauti, siis maton purkaminen, minulla on ollut pari kertaa ennenkin. Edellisestä vastaavasta projektista olen kirjoittanut tänne blogiiinkin pari vuotta sitten otsikolla Matot kuteiksi. Kierrättäjä on kummallinen ihminen, jaksaa yllättää itsensäkin toistuvasti. Onko teillä muilla tällaisia kummallisia harrastuksia? Ainakin kaksi vuotta sitten oli joitakin samanmoisia kanssasisaria!

Matonkutominen on kyllä ihan huippu ihanaa. Nyt alkoi kesän neljännen maton tekeminen tuosta mustasta kuteesta ja sen sekaan pääsi tuosta kahden vuoden takaisesta purkuprojektista mustan kirjavat kuteet. Kätevää! Niin, ja huomaa maton piristävät harmaat raidat :-)

 

Aikaisempiin kesän mattoihin ja kutomiseen muutenkin palaan lähiaikoina uusissa postauksissa. Instagrammissa noita mattokuvia on jo tältä kesältä ollutkin, löydät ne  @punospirjo : lta, jolla jaan blogin, käsitöiden  ja puutarhan kuvia. Tervetuloa seuraamaan!

Elokuuta!

Väriä ja verkostoja Värjäripäiviltä

Värjärikillan Värjäripäivät 2016 Otavan opistolla

Kun on koulusta kesälomalla ja koulussa kesälomalla, saa uusia ideoita, verkostoja ja ystäviä! Ja kasan lankoja ja kankaita vähän niinkuin kaupanpäällisiksi.

 

Otavan opistolla oli Värjärikillan kesän 2016 Värjäripäivät 21. -24.7.2016, torstaista sunnuntaihin. Ehdin muilta lomareissuilta mukaan perjantaiksi. Kolme hienoa päivää sain siis olla mukana mainioilla päivillä hyvässä seurassa!

Tämä postaus on kuvaus omista Värjäripäivien kokemuksistani sanoin ja kuvin. Ei koko päivien raportointia, sillä ohjelmassa oli monia rinnakkaisia kursseja. Värjärikillan FB-sivulle ja kotisivuille päivittyy laajemmin Värjäripäivien satoa. Värjäyskuvat ja värjätyt kankaat sekä langat ovat lauantain ja sunnuntain punaisten värien kurssilta.

Värjärikillasta olen muutaman vuoden ajan kuullut hyvän ystävän kautta. Aloin seuraamaan kiltaa FB:ssä ja myös kotisivuihin tutustuin. Keväällä innostuin tämän kesän värjäripäivistä ohjelmassa olleen kehruu -kurssin vuoksi. Kehruun treenaamiseen kun ei meinaa millään olla muutoin aikaa. Ilmoittauduin päiville pe-su. Kehruukurssi ei sitten toteutunutkaan, mutta vaihdoin sen punaisten värien värjäyskurssiin. Viikkoa ennen värjäripäiviä liityin killan jäseneksi - sain vuoden 2016 kevään Värillä -lehden ja jatkossa kaikki lehdet (ilmestyy kaksi kertaa vuodessa).

Perjantaiaamuna lähdin ennen kukonlaulua kotoa kohti Otavan opistoa. Perjantain ohjelmasta olin valinnut itselleni retkipäivän. Kolme mielenkiintoista kohdetta Mikkelin ympäristössä: Pirtin Kehräämö, Raijan Aitta ja Kenkävero. Retki tehtiin bussilla Otavan Opistolta ohjatusti, Terhikki matkanjohtajana. 

Ensin Pirtin Kehräämö. Tuttu paikka tuotteiden kautta ja messuilta, mutta koskaan aiemmin en ole käynyt. Tuotanto oli vielä kesälomalla, mutta pääsimme tutustumaan tuotantotiloihin ja koko prosessiin villan lajittelusta karstauksen / venyttämisen ja keruun, kertauksen kautta vyyhteämiseen. Monta vaihetta, paljon käsityötä. Kaikki suomalaisten lampaiden villaa. Voi toimittaa omat villat ja saada ne langoiksi tai sitten vaihtaa villat tuotteiksi tai myydä villaan tuotantoon. Kesänaikana villaa olikin toimitettu paljon odottamaan syksyn tuotantokautta. Seuraavassa kuvia tuotantovaiheista / koneista.

Kierros tehtaalla huipentui myymälään. Innokas ryhmämme teki hyviä lanka- ja kuituhankintoja. Itse selvisin kahdella kassakäynnillä. Onneksi lankoja ei voi olla koskaan liikaa.
 

Täysi kassi lankoja mukana bussiin ja matka jatkui Raijan Aittaan.

Raijan Aitta on paitsi pellavatuotteisiin ja kuituihin erikoistunut yritys, myös marja- ja matkailutila. Tapasimme itse yrityksen perustaja-Raijan. Saimme myös demon pellavan kehräämisestä. Punaisten värien kurssille hankimme pellavakankaita.

Kohti kolmatta kohdetta eli Kenkäveroa. 

Kenkävero, on vanhaan pappilaan ja sen pihapiiriin tehty matkailukohde: mm. käsityö- ja taidenäyttelyitä, käsityömyymälöitä, ravintolapalveluja, leipomo ja kaunis puutarha.

Kenkäverosta mukaani lähti yksi käsityöaiheinen kortti kokoelmaani. Olikin tämän kesän ensimmäinen tähän mennessä, mutta sopii mainiosti kesän matonkutomisen teemaan.

Retken jälkeen otettiin ryhmäkuva ostosten kanssa.

 
Perjantai-ilta sujui lankojen vyyhteämisessä värjäystä varten. 

Lauantaina alkoi punaisten värien värjäyskurssi. Melkoisia värjäämisen ammattilaisia ja osaajia olivat muut kurssilaiset. Lauantain aamupäivä valmisteltiin kankaita värjäämistä varten. Tutustuttiin ja harjoiteltiin erilaisia kankaiden kuviointitekniikoita, shibori -ompelua, narun ympärille kiertämistä ja donitsiksi kiristämistä sekä salaojaputken päälle kiertämistä ja ryttäämistä / kiristämistä.

Pellavakankaat esikäsiteltiin kouvuntuhkalipeällä. Ihan uusi juttu minulle. Lauantai-iltapäivä ja sunnuntai keiteltiin punaisia väriliemiä krapista, krappi-punapuusta ja kokenillista. Lisäksi tehtiin yksi keltainen liemi koivunlehdistä ja sipulinkuorista. Tekipä hyvää saada vähän keltaista puna-, oranssi-, violettiin lanka- ja kangaspinoon.

 

Lauantai-iltana oli Värjärikillan kehityskeskustelu. Podittiin päiviä ja pitopaikkoja jatkoa ajatellen, äänestettiin vuoden värikasvi ja valittiin vuoden värikäs. Hienoa avointa ja kehittävää keskustelua. 

 

Erityisen kiitoksen päivistä ansaitsee Otavan Opiston töissä ollut toimisto-, vahtimestari- ja keittiöhenkilökunta. Aivan mahtavaa palvelua, hyvää ruokaa, kiinnostusta värjärien tekemisiin jne. Kohtuuhintaisiin / edullisiin kursseihin ja majoitukseen kuuluin myös täysi ylläpito iltapalaa myöten. Hinta-laatusuhde oli kyllä enemmän kuin kohdillaan.

Sunnuntai-iltapäivällä oli mehut melko loppu tästä värjääjästä. Uinti Otavan uimarannalla ennen kotimatkaa virkisti onneksi.

Innostuminen on ihanaa ja energisoivaa. Innostuminen on helppoa muiden innostuneiden seurassa ja innostavien asioiden äärellä.  Värjärikillan Värjäripäivät - ihan huippujuttu! Värikorin kanssa kohti pimeneviä loppukesän iltoja!