keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Tukat nutturalle

Omituisten otusten kerho

Elävät pajutyöt ovat mainioita ja uskollisia kavereita vuodesta toiseen. Vanhin ystäväni on tuoreesta viljellystä pajusta punottu ja maahan istutettu pajupallo. Sen on myös blogin maskotti, koska siitä tein liki 3 vuotta sitten blogini ensimmäisen postauksen.


Blogin eka postatus on 1.6.2012 Pajupallon elämää, josta voit käydä kurkkaamassa, mitä ihanaa vihreää kasvua minulle on luvassa ihan lähiviikkoina. Tuuheaan vihreään pehmopallovaiheeseen toivon joka kevät kasvun pysähtyvän tai edes hetkeksi hidastuvan. Näky ja tuntu ovat huumaavia. Mutta kasvun kiire on aina miltei silminnähtävän vauhdikasta.


Nyt pajupallo on 4 kerrosta eli neljä vuotta isompi kuin tuossa ensimmäisessä postauksessa. Siihen on keritty kuvainnollisesti noin 10 vuotta elämästäni. Se on pitkä aika, joka on mennyt hujauksessa. Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta myös paljon hyviä perusasioita on elämässä edelleen mallillaan. Molemmista olen kiitollinen!


Pajupallo on saanut kaverikseen muutaman belgialaisen ristikkopuun. Yksi näistä asustaa parin metrin päässä pajupallosta ja nämä kaksi erioloista hahmoa ovat muodostaneet toimivan tiimin. Yhteistyö ja vuorovaikutus sujuu rauhallisesti ja riidoitta. Kanssakäyminen on rakentavaa ja kasvu molemmilla tasaista. Talvella levätään porukalla, eikä kummallakaan ole mihinkään kiire, vaikka ihmiset ympärillä suhaavat sinne ja tänne.


Belgialainen ristikkopuu on saanut muutaman vuoden aikana latvoista pään, jolla se katselee korkeuksista tulevaisuuteen ja kertoo matalammalla asustavalle pallolle suuren maailman tuulista ja visioista. Ihmisille molemmat tuottavat hyvää mieltä ja tarpeellista luontoyhteyttä. 


Eilen punottiin tukat nutturalle molemmilta. Japanilaiset linnunsilmät seurasivat rituaalia silmä värähtämättä. Voi, miten mainio sateeton ilta eilen olikaan!

Vanhemman etuoikeudella pallo pääsi ensi punottavaksi. paksuimmat viimekesän kasvun piiskat olivan noin 3 cm halkaisijalta ja ainakin 4 metriä pitkiä. Punojan pitää siinä olla aika kovanäppinen ja varmaotteinen.





Jalkapallo antaa vähän perspektiiviä kerän koosta.



Kaveri komppasi oma pää vielä levällään, että nyt kesätukka on hyvin! Siitä vaan hiirenkorvia lykkäämään pään täydeltä!


Taustalla eriväristen pajujen pelto ja kasvimaan riemukaari komppasivat: hyvin on viime vuosi kerällä!


Sitten oli belgialaisen ristikkopuun vuoro saada pää ja ajatukset kuosiin. Höysteenä vartalossa ja päässä on ihmeköynnöstä. Selkeästi naisellisempi olento kuin tukeva pallo.



Hyvä on pajupäiden nyt kohti kesää ja uutta kasvua kurkottaa.








Tukka hyvin, kaikki hyvin. Valmiina Vapun viettoon koko tiimi!



sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Punottiin kässäillat pakettiin

 Pajua punoen

Viime torstaina päätettiin kuluneen kauden yhteisölliset käsityöillat Ravintola Turengin aseman terassilla. Pajuope pakkasi taas kerran risut autoon.

 
Jo maanantaina käytiin porukalla keräämässä pajuja lähimaastosta. Ei kenenkään pihan läheisyydestä, vaan alueelta, josta pajut muutenkin leikataan alas. Pajuthan eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin. Keräämisen jälkeen niputettiin pajut torstaita varten Aseman terassilla.



Torstaina oli melkoinen tuuli, mutta Aseman terassin suojamuovien suojassa oli hyvä punoa. Keväinen ilta oli valoisa, eikä sähkövaloja kaivattu. Alussa aurinkokin vielä värjäsi iloista tunnelmaa.

 
 

Kymmenen naisen joukolla punottiin. Ikähaitari oli nuorista tytöistä varttuneempiin rouviin. Asemapäällikkö poikkesi paikalle, mutta ei vieläkään saatu häntä tarttumaan pajuihin punontatarkoituksella. Ehkä ensi vuonna!


Nuoret tytöt olivat tosi näppäriä ja kranssipohjaan punotut korit syntyivät sukkelaan. Ohjeet oivallettiin melkein puolesta lauseesta.



On hieno kokemus saada ihmisiä, jotka eivät aiemmin ole punoneet, innostumaan ja oivaltamaan tekniikan mahdollisuudet.



Erityisen huippua oli saada mukaan henkilö, jolla on ollut vahva käsitys, että peukalo on keskellä kämmentä, Ja sitten korvien välissä napsahtaa, että peukalohan onkin ihan nätisti ja toimivana etusormen vieressä. Ja punonta sujuu!
 

Illan aikana syntyi monta kukkatukea, koria ja vatia, amppeli sekä sydän ovikranssiksi.
 






Japanilaiset linnunsilmät veivät mukanaan.


Ja kynnet oli viritetty punaisen kanukan kanssa samaan sävyyn.

   
Syksyllä jatketaan aseman kässäiltoja. Varmaankin pajulla startataan syyskuussa, kun vielä säät sallivat ulkona / terassilla punomisen, mutta kesän piiskat ovat kasvaneet ja paju siirtyy lepokaudelle.


Pajuope kiittää innokkaita osallistujia niin punonta- kuin talven muistakin kässäilloista. Ja myös Ravintola Turengin asemaa kiitän hyvästä yhteistyöstä ja kokoontumispaikasta. Yhdessä tekemisestä saa niin paljon energiaa!


Jos säät jatkuvat vielä viileinä, voi pajua edelleen kerätä tuoreena punomiseen ja myös eläviin pajutöihin. Eläviä pajutöitä voi tehdä ruukkuihin, mutta talveksi ne on hyvä upottaa maahan, jottei juuret jäädy. Kun pajuista alkaa irtoamaan kuori, on aika siirtyä pajupillien nikkarointiin.

Itse odotan nyt sateetonta noin kymmenen asteen vapaapäivää, jotta saan pihan ohukaisen ja paksukaisen viimekesänä tukan punottua nutturalla eli palloksi. Varmaankin Vappuna viimeistään!




sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

En virvo, en varvo

Mutta pajua, pajua, pajua... keräilen

Kukkatunika teki tehtävänsä ja iltapäivällä jo paistoi aurinko.
Pääsiäisen kunniaksi pistin tipunväriset vaatteet päälle, punaista kukonhelttaa (kaulaliina) myöten.

 
Reippain askelin suuntasin kohti maantien laitaa. 
Mukana oksasakset, muovipussi ja kamera.


Jos aiot kerätä pajuja punontaa, kierrä kaukaa tällaiset vanhat pajupöheiköt. 
Niistä ei ole punontaan, ei riitä sitkeys eikä notkeus.
Silläkin uhalla, että nämä ovat yleensä suojassa katseilta ja ohikulkijoilta.


Jatka reippaasti kohti sellaista maantienreunaa, josta pajut leikataan alas 1-2 vuoden välein.
Älä välitä ohikulkijoiden katseista. 
Pajut eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten älä mene kenenkään piha-alueen lähelle.


Turengissa esim. Kalpalinnan ja Lidlin varaston välissä Turengin suunnasta tien vasemmalla puolella on juuri nyt mainioita nuoria pajupiiskoja.


En välittänyt ohikulkijoiden säälinsekaisista katseista:
"Mitähän tuokin mummo tuolla kyykkii. 
Viikko sitten oli palmusunnustai ja virpomisen aika, voi voi dementia lie iskenyt.
Ja eihän hällä ole pajuissa kuin muutama kissa."


Sain rauhassa kerätä mainion nipun monenväristä luonnon pajua, eikä minua kuskattu hoitoon.
Olisihan sitä voinut pukeutua huomaamattomammin kykkimään tienreunaan, 
mutta kun ei omista värittömiä vaatteita.


Iloisena pompotin takaisin kotiin ja huomasin, 
että osa tienvarren puista oli pukeutunut samoihin keltaisen sävyihin.
Mainiota! Tunsin vahvaa yhteyttä luontoon!


Pajuja voi kerätä punontaan vielä siihen asti, kun niihin alkaa tulla hiirenkorvat.
 Sen jälkeen kuori irtoaa pajusta eli silloin on pajupillien aika.

Pajusta punotaan Turengin aseman kässäillassa torstaina 23.4.2015 klo 18.00 alkaen. 
Tervetuloa mukaan! 
Lisätietoja FB-tapahtumassa:  Pajunpunontaa - Aseman käsityöilta