Lisää piilosilmukkavirkkausta

Piilosilmukoilla virkatut kämmekkäät

Edellisessä postauksessa piilosilmukkavirkatuista tumpuista jo väläytin toista samalla tekniikalla tulevaa työtä. Niistä ei sitten tullut tumppuja vaan kämmekkäät.

 

Kämmekkäät ovat minulla lähes jokapäiväisessä käytössä sisällä ja ulkona. Siksi niitä on tarpeen olla erivärisiä ja eripaksuisia ja eri tyylisiä. Joka fiilikseen vähintään yhdet sopivat.

Näiden ohut lanka (Pirtin Kehräämön karstalanka 140 tex x 2) oli nyt mainion vahvuista saamiisi piilosilmukkakoukkuihin. Koukut esittelin edellisessä postauksessa. Virkkaus oli nyt varsin sujuvaa. Kokeilin kahden värin käyttöä ja sitä miten kuvioiden rajapinta muodostuu.

Kuviokohdissa nurjalle jää lankajuoksut ihan kuten kirjoneuleessa. Sen sijaan kiinteillä silmukoilla kuviovirkatessa huilaavan värit saan virkattua piiloon virkkuun sisään. Piilosilmukoilla eli kiinteillä ketjusilmukoita virkatessa tällaista väliä ei ole.

Kuvioiden rajapinnasta tulee aina vino. Joko oikealle tai vasemmalle. Tämä riippuu siitä, missä kohtaa värin vaihtaa. Oikealle kallistuvissa kuvioissa vaihdoin värin niin, että oli vielä yksi silmukka käytettyä väriä edelliseltä kierrokselta näkyvissä. Kaksi seuraavaa kuvaa havainnollistaa tätä.

Ja vasemmalle kuvio kallistuu, kun värin vaihtaa siinä kohdassa, missä kaikki edellisen kerroksen silmukat on jo virkattu samalla värillä. Seuraava kuva havainnollistaa tätä.

Saikohan tuosta selvää? No, kuvat ehkä auttoivat havainnollistamaan asiaa. Minun piti kolmannessa kuviokohdassa kokeilla sitä, että joka toisella kerroksella olisin tehnyt toisen värinvaihtokohdan ja joka toisella toisen, mutta se menikin sitten vauhdilla ekan kuvioraidan tyylillä.

Luulen, että näissä ohuissa kämmekkäissä tavoitin jotain siitä, mikä on ollut tyypillistä vanhoille piilosilmukkavirkatuille töille. Siis ajatellen tuntua ja paksuutta.

 

Kuviot ovat ihan omasta päästä sitä mukaa tullutta kuin eka kämmekäs eteni. Ala- ja yläreunassa sekä peukalossa on piilosilmukat virkattu niin, että on otettu koukulle edellisen kerroksen silmukan takareuna. 

Muutoin on otettu silmukan etureuna koukulle. Langat on kasvivärjättyjä sipulinkuorella (jälkiväri), pietayrtillä ja krappilla.

Lumipallojen tekeminen oli reilussa 20 asteen pakkasessa vähän haasteellista, mutta onnistui kylppärissä tumput kädessä. Vaikea uskoa, että huomenna olisi jo plussan keliä, kuten on ennustettu. Sen näyttää huominen!

Piilosilmukkavirkatut tumput

  Piilosilmukkavirkaten näkyvää tulosta

Sosiaalisen median yhteisöllisyys on hieno juttu! Sain loppukesästä työkaverilta pussillisen itselleni vieraita koukkuja. Marraskuun lopulla muistin koukut ja kyselin mm.- Käspaikka - käsityö elämässä -ryhmän kautta FB:ssä, mitähän nuo mahtavat olla. 

Samana päivänä sain roppakaupalla vastauksia ja niistä piilosilmukkavirkkauskoukku tuntui osuvan oikeaan. Kiitän tästä avusta kovasti! Googlaamalla piilosilmukkavirkkaus tai norjaksi pjoning tai ruotsiksi smygmaskvikning, löytyy paljon kuvia ja ohjeita aiheesta. Vaikuttaa siltä, että tekniikka on / on ollut varsin suosittua ainakin Ruotsissa ja Norjassa. 

 
Samalla tunnistin, että myös itse omistan yhdet piilosilmukkavirkatut lapaset, Helmiveneen alpakkalapaset. Hyvä suomenkielinen ohje piilosilmukkavirkkaukseen on Punomon sivuilla.
 

Vasta joulurauhan julistuksen jälkeen ehdin vihdoin kokeilemaan koukkujani. Tein ekat tumput yhdellä pisimmistä koukuista. En vaihtanut koukkua kesken virkkauksen, vaikka sen pää painoi välillä ikävästi kämmeneen. Lankana 100% Lima -villalanka.

Piilosilmukoiden eli kiinteiden ketjusilmukoiden virkkaaminen on helppoa, mutta tasaisen virkkuurytmin saaminen näillä koukuilla vaati vähän treenausta. Koukku silmukkaan, lanka koukulle ja lanka suoraan läpi molempien lankojen. Ja sitä samaa toistetaan koko ajan.

 

Pinnasta saa erinäköistä sen mukaan ottaako koukulle edellisen kerroksen silmukan etu- vaiko takareunat. Tein tumppujen reunaan 8 kerrosta niin, että otin aina silmukan takareunan koukulle. Muuten tumput on tehty niin, että olen ottanut koukulle silmukan etureunan. Peukaloa varten jätetään sopivan kokoinen aukko ja siihen siis yläpuolelle ketjusilmukoita, joiden kohdalla 1. kerroksella on otettu koukulle silmukan takareuna. Näin jää silmukan toinen reuna peukaloa varten vapaaksi.

Lapasten kavennukset on tehty 4 kohdassa eli säteittäin. kaventaessa otetaan kahden peräkkäisen silmukan lanka koukulle ja vedetään lanka kaikkien kolmen langan läpi kerralla.

Peukalo virkataan aukosta ylöspäin ja lopussa kavennetaan joka toisella piilosilmukalla, välissä yksi normaali piilosilmukka.

Tumput ovat tiiviit ja napakat, mutta kuitenkin joustavat. Ekat tumput tein ihan yksivärisinä. Hain vaan rytmiä virkkaamiseen.

Keltaisten tumppujen Lima -villalanka oli varmaankin paksuin mahdollinen näille koukuille.

 

 

Piilosilmukkavirkkaus sopii hyvin ohuelle langalle, sillä neuloksesta tulee kuitenkin tiivistä ja lämmintä. Lämpimämmät kuin yksiväriset ohuesta langasta neulotut yksinkertaiset lapaset. Tietenkin paksulla langalla ja isolla virkkuukoukulla sitä saa tehtyä paljon nopeammin, mutta selvästi perinteiset tumput tekniikalla on tehty suht ohuista langoista. Nopeampaa tämä on kuin neulakinnastumppujen tekeminen. Mutta hitaampaa kuin neulominen. Ainakin minulle.

 

Toisiakin jo aloitin tehdä. Lyhyemmällä koukulla, joka on selvästi mukavampi käteen. Mahtuu hyvin kämmenen sisään. Nämä minun  koukut ovat selvästi vanhoja ja aika ohuelle langalle tehtyjä.

 

Toisia tumppuja tai kämmekkäitä (en ole vielä päättänyt kummat tulee) teen nyt ohuesta 2-säikeisestä Pirtin kehräämön karstalagasta, jota olen viime kesänä värjännyt kasviväreillä kilokaupalla.

Kuviollista virkkausta on kyllä mukavampi tehdä ihan kiinteillä silmukoilla, koska silloin voi lepäävät kuviovärit kuljettaa virkkuun sisällä. Tässä piilosilmukkavirkkuussa niistä jää lenkit nurjalle puolelle, ihan niin kuin kirjoneuleessakin.

Nenä kohti uutta vuotta pilmusilmukkavirtaten tai muuta touhuten!

Syksyn viimeinen kässäilta

 

Taas virkattiin yhdessä

Vaikka joulut on tältä vuodelta miltei juhlittu, palaan vielä joulun valmisteluihin. Syksyn viimeinen Yhteisöllinen käsityöilta Ravintola Turengin asemalla oli torstaina 11.12. Pääasiassa virkattiin lumihiutaleita. Aloitettiin ensin samalla mallilla ja sen jälkeen osa jatkoi muilla jaossa olleilla. Mallit ja ideat olivat Caitlin Sainion kirjasta 100 virkattua lumihiutaletta.

Tusina eri-ikäisiä naisia oli koolla. Into oli taas jälleen korkealla ja kiire oman työn aloittamiseen oli kova. Kuten aina. On se vaan niin mukavaa ohjata näin innokkaita oppijoita.

 

Vasenkätistä virkkausta oli mukavaa katsella, kun se sujui hienosti. Samalla opin monta asiaa, joita vasuri joutuu virkatessaan miettimään ihan eri järjestyksessä kuin oikeakätinen. Kun ohjeet ovat oikeakätisille ja pelkkä suunnaan muuttaminen ei riitä ohjeita tulkitsemaan, niin kyllä nostan hattua, kun virkkaus on silti opittu sujuvaksi taidoksi.

 

Lumihiutaleita syntyi puuvillalangasta, villalangasta, virkkuulangasta, paperinarusta, kultalangasta, pörrölangasta, matonkuteesta... Oli taas niin touhukasta ja kun olin yksin ohjaajana (kumppani vatsataudissa), niin valokuvien ottaminen työskentelystä ja tuotoksista jäi kovin vähäiseksi. Muutama hiutale tuli sentään ikuistettua.

 

Olin tehnyt malliksi samasta mallista lumihiutaleen neljällä eri langalla: luonnonvärinen pellavalanka, beessi merseroitu puuvillalanka,valkoinen Seitsemän veljestä -sukkalanka ja sininen matonkude. Isoimman ja pienimmän kokoero on melkoinen. Matonkuteinen päätyi joulupöytään pannunaluseksi, villainen kuusen latvatähdeksi.

Oli mahdollista tehdä myös joulupallojumppereita, mutta ei niihin sitten oikein jäänyt aikaa eikä energiaa. Yksi joulunpunainen joulupallojumpperi sentään syntyi, hyvä niin. Siksi postasinkin kässäillan jälkeen joulupallojumpperiohjeen.

 

Virkkaukseen lisäksi oli mahdollista tehdä paperisydämiä. Malli oli uusimmasta Ihana -lehdestä. Helppo ja niin kaunis. Värivalinnoilla sopii yhtä hyvin jouluun kuin muuhunkin vuodenaikaan.

Ja illan loppupuolella paikalla kävi aseman kokouskoira Onni. Olin ommellut Onnille joulupukkipukua sunnuntain 14.12. Joulupukit Turengin Asemalla -tapahtumaan. Sovitettiin ja bongasin fiksattavat kohdat. Vähän Onni luimuillen katseli minua pukinpuku päällä, toivottavasti ystävyytemme kuitenkin jatkuu edelleen.

Aseman pukkitapahtuma onnistui hyvin. Päivän kunniaksi saatiin Turenkiin myös vähän lunta. Seuraavana päivänä Onni joulupukin muorin sylissä ja muutama joulupukki olivat paikallisen päivälehden eli Hämeen Sanomien etusivulla. Onni viihtyi uudessa virkapuvussa hyvin. Nyt tosin se joulusesonki on jo tältä vuodelta takana, mutta tapahtuma tulee taas ensi joulukuussa.

Kässäillan osallistujien kanssa sovittiin, että tammikuussa punotaan sanomalehdistä ja muusta paperista ja myös kusudama kukkien tekemistä ohjatusti toivottiin. Näillä siis käynnistyy kevään 2015 kässäillat. Mikä päivä, se lukitaan alkuvuodesta, kun aseman väki palaa ansaitulta lomalta töihin. Samoin kuin kevään muut ajankohdat ja sisällöt.

Sanomalehdestä punotun korin punontaohje löytyy blogistani:  

http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2013/01/tata-et-voi-tehda-verkkolehdella.html

Samoin kusudama-kukkien ohje:
http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2013/07/kusudama-kukka-vahvistaa-saannot.html

Voit siis tehdä noiden ohjeiden avulla itseksesi, jos et pääse Aseman kässäiltaan tammikuussa tai et muuten malta odottaa näiden taitojen opettelua ohjatusti.

Kivaa yhdessätekemistä ja -oppimista sekä yhdessäoloa on siis tiedossa edelleen ensi vuonna!