6. Estetiikka

Palaan tähän vielä uudelleen. Taannoin olin mukana arviomassa aloitteita, joilla etsittiin välineitä aloitteen saamiseksi takaisin vasemmistolle. Eniten innostuin itse eräästä tiukkasävyisestä pohdinnasta, jossa ruodittiin nykyisen vasemmiston estetiikkaa; kauneutta, taidetta. Tai paljastettiin pullautettiin esille se, ettei sitä oikein ole. (Joskus oli kulta-aikana tanssia, teatteria, lauluja, kuoroja, maalareita, kirjailijoita etc. )

Estetiikan vähyys tai sen laatu on merkittävää siksi, että niitä jälkiä pitkin voi kulkea myös takaisin päin. On niin vähän, mistä ilmentyä. 

Sitä olisi oikeasti, mutta ko. taiteilijat eivät koe kodikseen enää Vasemmistoliittoa.

Estetiikka on myös suora kuvastin sille vasemmistolaiselle ihmiskuvalle. Antaako, rikastuttaako se juuri minun elämääni? Muistuttaako se kenen kasvoja?

Arhinmäki toivoo iloa mukaan uuden vasemmiston tekemiseen.

Missä Ilo luuraa vasemmistolaisuudesta? 

Aito ilo ja nauru edellyttää tietynlaiset olosuhteet, ja ne olosuhteet ei voi olla rakennettu kateuden tai katkeruuden tiiliskivien varaan.

5. Kansa on kadonnut

Liittyy edellisiin; on jokseenkin väärin puhua mistään yhtenäisestä kansan äänestä. Polarisoituminen, yksilöityminen kehitys. 

Ei saa yleistää kansaa kuten ryhmää "ulkomaalaiset".

Nuorisotutkimuksesta nähdään tulevaisuutta, joka tarkoittaa sitä että, että tämä yksilöllistymisen kehitys kiihtyy. (Jossain hevissäkin on niin paljon ties mitä alakulttuureja ja genreä etc. että se oma tietämys on aika hailakkaa.)

Tämä tarkoittaa sitä, että neovasemmiston olisi kyettävä puhumaan monilla ei "kielillä" tavoittaakseen yksilölliset ihmiset eri viitekehyksistä. Mallia voi ottaa esimerkiksi nuorten huumevalistuksesta. Eri keinoin tavoitetaan eri ihmiset kuitenkin saman asian tiimoilta.

Neovasemmiston arvojen ja ihmisten mainonnan ja markkinoinnin noudatettava samaa yksilöllisyyteen pyrkivää tietä. Vaikka sitten universaali ihmisyys arvoilmentymineen onkin pohjamaana.

Saa olla todella taitava mainosihminen, kuka luo globaalista uusliberalismista 

(Mikä vittu se o hä??!!) sellaisen joukkoja kokoavan yhteisen vihollisen vasemmistorintamalle. Jos sen pilkkoo yksilöiden arkiseen elämään osuviksi esimerkeiksi, niin sitten ehkä.

Neovasemmiston tulee kyetä määrittelemään "kansasta" sosioekonominen kohderyhmänsä. Tulotaso, jonka alapuolelle jäävien kannattaa äänestää Vasemmistoliittoa. Yhteiskunnallinen ja ammatillinen asema, jolloin omien etujen nojalla kannattaisi äänestää Vasemmistoliittoa.

Ja se puhe tavallisesta kansasta, tavallisesta ihmisestä. Kansan tahdosta. (?)

Kansan tahtoa Vasemmistoliittokin nyt maistelee, ja ei oikein maistu kannatuslukujen valossa. Onko kansa väärässä? Äänestävä kansaosa ainakin on ihan vääränlaista. 

:-)

4. Ekologiset ja eettiset ristiriidat

Tuttu esimerkki punavihreän vasemmistolaisuuden ristiriidoista tässä asiassa: telakalla työskentelevä henkilö. 

Ekologisesti katsoen jonkin jättiläismäisen huviristeilijän

rakentaminen luonnonvarojen ja energian käytön osalta on aivan alusta sinne vihonviimeiseen loppuun asti katastrofi. Jos on eri mieltä, ei tiedä vielä riittävästi tosiasioita.

Tämän lisäksi työntekijät, jotka kykenevät rakentamaan palkallaan maailman mittakaavassa kohtuullisen eliittisen elintason omine kulutustottumuksineen.

Eettisyys; mikä on ostamiseen ja kuluttamiseen rakennettu jättiläismäinen huviristeilijä?

Entä telakkatyöntekijän elinkeinon todellinen eettisyys? Ei ole ollenkaan se ja sama, mitä ihminen työkseen tekee, ostaa tai kuluttaa. (Ajankohtainen toiseen suuntaan hitaasti muuntuva esimerkki ja arvomuutos on kettu yms. turkistarhurit.) 

Henkilökohtaisia valintoja, joissa on kyljessä kiinni ekologinen hintalappu. 

(Etelän lomamatkailijana ja äskettäin ajokortin hankkineena tämän tasan tarkkaan tiedän, ja olen arvoristiriidoistani tietoinen.)

Kuinka paljon ollaan todellisen hyvän asialla, ja mikä arvo voittaa?

Millä perustellaan oikeutus niihin omiin valintoihin?

Neovasemmisto tarvitsee ajankohtaistetut eettiset mittatikut eri asioihin ja selkeän ekologisen arvomaailman omalle sosioekonomiselle luokalleen. Tarkoittaa tiedostumista ja asenteiden muuttumista todella paljon.

3. Passivoituminen & Alkoholi

Vasemmistoliiton vaikea ongelma on se, että heidän potentiaalisiin äänestäjiin ja kannattajiin kuuluvat ihmiset ovat syrjäytyneet, passivoituneet ja usein myös alkoholisoituneet pois yhteiskunnasta. Vaaleissa nämä ihmiset nukkuvat, tietenkin, koska eivät usko politiikan mahdollisuuteen muuttaa asioiden kulkua. 

Martti Korhonen arvioi passiivisten määräksi 20-30%.

Hyöty.

Vasemmistoliiton on kyettävä esittämään yksinkertaisessa paketissa ihmisille suoraa hyötyä heidän äänestämisestään. 

Ja luotava usko, että myös muutkin äänestävät riittävästi, jotta tulee myös sitä tarvittavaa poliittista pakotevoimaa asioiden ajamiseksi toisenlaisiksi.

Passivoituneiden arvomaailma ja punavihreän vasemmiston arvomaailmat; kohtaavatko ne, tahdotaanko samanlaisia asioita?

Toinen aiheeseen liittyvä ääneen lausumaton tosiasia on, että Vasemmistoliiton aktiiveilla on todella runsaasti henkilökohtaista ongelmaa alkoholi-riippuvuutensa kanssa. Siitä kuuluisasta työmiehen perjantaipullosta on kehitytty paljon ja todella huonoon suuntaan; toki miesten ja naisten tasa-arvoa toteuttaen.

Neovasemmiston raittiusliike? Onko siihen "kansan" tahtoa vai uppoaisiko paremmin nykyistäkin löysempi alkoholipolitiikka ja asenneilmasto? 

Vanhat taistelijat ja äänestäjät kuolevat vanhuuteen, ja kasvava osa työikäisistä duunariluokasta on alkoholisteja, vaikka eivät sitä itse myönnäkään. 

Kuolleisuus ja kaikkinaiset ongelmat läheisten kanssa lisääntyvät, ja se, ettei nupissa enää oikein leikkaa. 

Passivoidutaan ennen pitkää kuten muistakin huumausaineista.

Itse olen ollut absolutisti 10 vuotta, ja olen lakannut ymmärtämästä humalajuomista.

Tässä on eräs syy, miksi tiedän kuuluvani marginaaliin. 

Ok.

2. Polarisaatio, eriarvoistuminen

Jos kulkee Sillankorvan alkoholistien asuntolan ohi, voi samalla silmäyksellä nähdä aitaan nojaamassa stalingradmaisen miehen tai naisen, jossa vielä hieman ihminen höyryää. Siitä ohi voi juosta trendivaatteissaan ennen duuniaan aamulenkillään oleva ihminen, joka ei luo silmäystäkään siihen aidan vieressä olevaan. Ehkä nyrpistää nenäänsä koska paikalla haisee vahvasti Masinolin parfyroima kusi.

Jotain orpoa koiranpentua itketään televisiosta nähtynä, mutta todellisen elämän ilmiöille olemme melko välinpitämättömiä.

Elämme kilpailuyhteiskunnassa, jossa olemme eläneet aina. Hyvin ohuen sivistyskuoren jälkeen olemme heti varsin raadollisia lajitovereita kohtaan, jos meidän perustarpeitamme tai omaisuuttamme uhataan.

Millaisen lapsuuden, vanhemmat kaikkine olosuhteineen saamme, se määrittelee todella paljon loppuelämäämme. Tämä tulisi olla neovasemmistolaisuuden suurimpia kiinnostuksen kohteita, koska täällä on niitä kuuluisia "syitä" myöhemmin seuraaviin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

(Arhinmäellä ei ymmärtääkseni ole omaa lasta, joka parhaimmillaan syventää ihmisen elämännäkemystä hyvin paljon ja auttaa painottamaan niitä kaikkein tärkeimpiä asioita, millä tulevaisuutta rakennetaan paremmaksi. Jokainen lapsi on sijoitus johon tulee olla varaa. Meillä ja muualla.)

Henkilökohtaiset kyvyt ja taidot. Älyllinen pohjapaketti on se, mikä se on. Myöhemmin meidän on mahdollista hankkia lisää hyödyllisiä tietoja ja taitoja kouluttautumisella. (Tähän liittyy toki olennaisesti taas nuo lapsuuden annetut viestikapulat; hyvät ja huonot.)

Kyvyillämme, taidoillamme; ainutlaatuisilla persoonallisilla lahjoillamme sijoitumme tähän ihmisyhteisöön tiettyyn kohtaan. Sosioekonomiseen luokkaan, jos nykykielellä määritellään.

Ennen oli matala sakki työläiset ja heillä työtä teettävät ylemmässä arvoasteikossa olevat. Nykykehityksellä eriarvoisuuden haitari on revahtanut todella leveäksi. (Tämä etenee kaikilla rintamilla: Hesari arvioi että mahtaakohan Suomi kuulua jatkossa valtiona siihen syrjäytyvään ryhmään?)

Yksinkertaistaen. Maailma on mennyt, luotu monimutkaiseksi. Ei ole enää yksinkertaisia töitä, tai jos on esimerkiksi maataloustyöt, niin ne ei nappaa suomalaisia vaan työntekijät tuotetaan muilta mailta.

 

Pitää osata monipuolisesti paljon, pitää olla erilaisia fyysisiä ja henkisen tason kykyjä. 

Jos ei ole, tipahtaa alemmas sosioekonomisessa luokassa. Tarkoittaa huonompaa henkilökohtaista elintasoa, elämänlaatua. Vähemmän rahaa. Helposti tästä viimeistään aukeaa syrjäytymiskehitys.

Taloudellinen hyvinvointi ja elintason kohentuminen tarkoittaa, että yksilöllistymisen kehitys on voimistunut ja kiihtynyt. Tämän tietää moni vasurikin, joka on saanut omalla työllään hankittua kivan, omannäköisensä elämän. 

Tämä kaikki on toki täydellisessä ristiriidassa ekologisten tosiasioiden kanssa, mutta niistä tuonnempana.

Polarisoitumisesta vielä, tietty katkeruus ja kateellisuus siitä omasta osasta suhteessa muihin näkyy mm. perussuomalaisten saamassa äänimäärässä. Missä piiloteltuna koukkuna on kuin kissanpaska hiekkalootassa ne "ulkomaalaiset". Plus muut kaikki toki itsen ulkopuolella olevat Syylliset. 

Minä en ottaisi perussuomalaisten politiikanteosta mitään mallia.

Mitä tehdä vasemmistolaisesta näkökulmasta tälle vaatimuksia kiristävän talouselämän luomalle, väistämättömälle eriarvoistumiselle?

1. Uskottava vaihtoehto

Äänestävien kansalaisten, muiden poliittisten toimijoiden ja politiikan tutkijoiden uskon ja ymmärryksen mukaan vasemmistolainen aatemaailma tuli tiensä päähän Neuvostoliiton romahtaessa palasiksi. 

Enemmistö äänestävistä ihmisistä ei halua mitään kommunismia, eivätkä halua myöskään sosialismia.

Kehitys, ja nykyinen poliittinen valta-asema kertoo tämän.

Ja se kenellä on valta suhteessa muihin, määrää viulut ja soitot.

Eräs suurta ristiriitaista ja olemassaolevaa itsepetosta on minusta se, että monien vasemmistolaisten henkilökohtainen talous ja elintaso ovat verrannollisesti hyvin korkeita. (Dremareilla tämä on vielä pahempi ongelma; tarkoittaa että se on koko vasemmiston ongelma. 

Henkilökohtainen hyvinvointi; monella on "luokkataistelu" toteutunut onnellisesti, mutta samalla on se aatteen perkule mennyt pesuveden mukana ja haalentunut vaaleanpunaiseksi.)

Se tarkoittaa sitä, että ihminen on saanut juuri siltä kovasti parjaamaltaan kapitalismilta ja vapaalta markkinataloudelta itse henkilökohtaisesti hyvin paljon hyötyä ja vaurautta. 

Tästäkin voi toki syyttää niitä ikipahoja porvareita, mutta sille nyt nauraisi aidan seipäätkin!

Tämä tarkoittaa sitä, että uudenlaisen vasemmistolaisen ajattelun ja toiminnan perustaksi on hyväksyttävä tämä taloudellinen malli, sen lainalaisuudet ja mm. väistämätön ihmisten eriarvoisuus siinä, eikö niin? On oltava rehellinen; muutoin on turha odottaa poliittista valtaa, jonka antavat äänestävät ihmiset.

Rahan valta on oma lukunsa, mutta jokainen voi miettiä asiaa oman taloutensa kautta. Raha on valtaa, potentiaalia, resurssia toteuttaa elämässä arvokkaaksi kokemiaan asioita. Sitä se on ollut aina. 

Vasureista ei ole kivaa tukea verorahoillaan yritysten valtavia sosiaalitukia, ja porvareita vituttaa hyysätä verorahoillaan alivastuullisia sosiaalipummeja. Poliittinen valta ratkaisee mitä tehdään.

Nykyvasemmisto onkin toki pyrkinyt säännöstelemään ahneutta, huhuilemaan solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden perään, metelöinyt ettei köyhiä unohdettaisi, meillä ja muualla,

mutta olennaista on silti tämä: todellista pakotevoimaa tai vastavoimaa ei ole tältä pohjalta ole antaa. Ei ole toisenlaista talousjärjestelmää toisenlaisine ihmiskäsityksineen. Toisenlaista perustavanlaatuista filosofiaa ei ole; Marx ja C0. kuuluvat oman historiallisen kehityksen ja aikakautensa viitekehyksiin. 

Tässä mielessä vastakkain asettelun aika on ollut jo aika kauan ohi.

Tämä tuo toki esille vanhan ristiriidan; miten Vasemmistoliiton pitää toimia riveissään olevien vanhojen kommunistiensa kanssa? Yhteiselon riemua on nyt seurattu puolueen perustamisesta lähtien.

Mitäs sinä oikein tarvitset?

Luin uutista suomalaisesta ohjaajasta, joka on tehnyt K-18 dokumentin homopornon teosta.

Ohjaaja itsekin homo, joten hänellä oli kiinnostus aihetta kohtaan. Itse genre, homoporno on kuulemma eräs vauhdikkaimmin kasvava bisnes pornoalalla.

Oma käsitykseni on, että ihmisen "homousprosentti" määrittyy eniten biologisesti muutamaviikkoisena, kun sikiölle alkaa pulputtaa testosteronia. 

Mutta kiintoisaa ovat tarpeet. On jano, jokin sanoo että jossakin on veden tapaista.

Nälkä, tekee ruokaa mieli. Näin edespäin fyysisellä puolella, mutta menee mutkikkaammaksi, kun siirrytään psyykeen ja henkisen paketin alueelle. Itseäni arveluttaa, että erittäin monella on suuri tarve katsoa väkivaltaisia elokuvia. Realistisia väkivaltakuvausta, jossa vastustajien paskaksi hakkaaminen on se juttu ja juoni. Mistä nousee numeraalisesti aikuiselle moinen tarve tyydytettäväksi?

 – Ei, silloin ei sovi kokoustaa, sillä silloin katson vaimoni kanssa raakaa väkivaltaa. Sopiiko lauantaina?

Tiedän että tarpeet syntyvät ja jatkojalostuvat hyvin monimutkaisten yhdistelmien lopputuloksina. Mutta oleellista on se, mihin suuntaan ihminen itseään ja huomiotaan kuljettaa. Jos on kyky itseään kuljettaa.

Se kasvaa mitä ruokkii.

Pimeä, tai valkeampi puoli.

Miksi tehdään sellaisia elokuvia kuin tehdään?

Siksi koska sellaisille on kysyntää. 

"Ja sitten jossain välissä onnelliset länsimaalaiset ihmiset menivät niihin isoihin saleihin, joissa näytettiin oikeaa elämää jäljittelevää kuvamateriaalia. Hämmentävää oli, kun yleisö raakkui naurusta kun valkokankaalla tapettiin tai hakattiin ihmisiä. Samaan aikaan maailmalla oli käynnissä useita kymmeniä sotia."

Psyykkinen laihdutuskuuri; sellaisen tulee pitää ensiksi, jos tahtoo omia tarpeitaan puhdistaa ja vaihtaa parempiin.

Tietenkin mm. mainonta, yleinen nykyisemme kilpailukulttuurimme arvomaailma, perinteet, omat kokemukset etc. muokkaavat tarpeitamme myös ulkoapäin. Ja koska ne muokkaavat alitajuntaa, me emme ole niistä vaikuttimista useinkaan kovin tietoisia.

Mutta, suurimmalla osaa taitaa olla ihan helvetin tylsä se oma elämä. 

Vaiks menee taloudellisesti ihan kivasti ja silleen niinku.

Tarvetta olisi tarkoituksellisempaan, elävältä tuntuvaan elämään.