Kämpälle juomaan kiljua

Vanhempi flikkani kävi Laitilassa sattumalta suulissa, jossa oli 90-luvulla rakennettu kämppä. Ja tietenkin ihmetteli seinäkirjoitusten myötä, että mikä moinen oli ja mikä käyttötarkoitus?

No minä kertaamaan entisaikain nuorisokulttuurin ilmentymiä täällä maaseutuvaltaisessa kunnassa 1970-80 -luvuilla.

Mukulana suurena intomielisenä harrastuksena oli tehdä majoja mettään, klapikasoihin, kivenkoloihin, ulkorakennuksiin, vintteihin. Sitten kun koitti mopoikä – Laitilassa viimeistään 12-vuotiaana – niin sitten siirryttiin kämppien tekoon. Ytössäkin ne isot pojat rakensivat yhden kämpän suulinvinttiin ja toisen muistan sieltä Kaariaisten rajamailta metsätien varrelta. Se toteutti enemmän perustarkoitustaan: nuoret kollit pääsivät pois vanhempien valvonnan alta ja puuhaamaan omin nokkineen juttuja, mitkä siinä iässä kiinnostivat. Eli plaraamaan sätkä suussa pornolehtiä, puhumaan ratkiriemukasta paskaa, suunnittelemaan uusia tehareita ja kuuntelemaan patterimankkarista punkkia ja uutta aaltoa. Kemian kotiopintoja suoritettiin kiljun valmistuksen muodossa ja sosiaalisia suhteita sekä heikennettiin että vahvistettiin kiljun juomisella ja todellakin humalahakuisella kännäämisellä. Unhoittamatta liki shamaanireissuja liihottavia krapulatiloja. 

Kämpät olivat siis eräänlaisia omaehtoisia nuorisotaloja pitkin pitäjää ja näissä myös vierailtiin. Osa oli ympärivuotisessa käytössä kamiinapatenteilla. Sellaisenkin muistan, että Koveron puskissa olisi saattanut hieman huonommalla häkätuurilla tulla vainajiakin, kun eräs lautaröttelö paloi talvella hetkessä maan tasalle. Sitä aitoa jännää.

Tuskin elää kämppäkulttuuri missään, yleinen vaurastuminen lienee tehnyt tehtävänsä. Toki nykynuorille voisi olla eksoottinen "bed & breakfast -perinnekokemus" yöpyä kämpällä samatavoitteisen porukan kanssa. Ja ruoka ja juomapuoli olisi se kaikinpuolin ravitseva, muovisessa mehukattipänikässä vielä suloisasti jälkikäyntiään kohiseva kilju. Niitä Kerran elämässä -kokemuksia. Ja viimeiseksi jäisikin, varmaan terapiaa yms. tarvittaisiin.

Tuoreessa Nuorten elinolot Lounais-Suomessa 2021 tutkimuksessa ihmetellään, että toisaalta isossa kuvassa nuorten alkoholinkäyttö ja tupakointi on vähentynyt ja nykynuoret ovat valveutuneita, tunnollisia ja järkeviä. Ja samalla entistä enemmän koetaan stressiä, ahdistusta, unettomuutta ja erilaiset mielenterveyden ongelmat riivaavat? Itse veikkaisin näille muutaman juurisyyn: yksilökeskeinen meininki sekä aikuisten maailmasta liian paljon nuorille valunut suorittamisen ja tehokkuuden kulttuuriarvot. Yhä nuoremmilta vaaditaan yhä enemmän sitä itseohjautuvuutta ja oman vastuun ottamista. 

Se ei ole helppoa, sillä se on helvetin vaikeaa. Sen voi todistaa jokainen vanhempi, jolla itsellään on vaikkapa ylipainoa, haasteita stressin, dokaamisen tai lohtusyöpöttelyn kanssa. Vastuullisesti toiminen edellyttää kaksi asiaa: on oltava tietoinen asioista, ja omata ne kyvyt ja taidot, miten asiat käytännössä hoidetaan.

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja osti syksyksi tehokurssin, jolla opastetaan miten poltetaan sisäelinläskiä

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 10.9.2021

Miten korona ruuvaa työelämää

Pakko on paras konsultti, sanotaan. Näinhän se aina on meidän peruslaiskojen ihmisten kanssa. Sinne elämänoppaista viitoitetulle epämukavuusalueelle mennään sitä henkistä kasvua ja uutta osaamista hankkimaan vasta kun on pakko.

Korona on patistanut kaiken vaivan lisäksi monenlaista hyvää. Suomessa on otettu huimaa etenemistä etätyön suhteen. Voisiko sanoa, että paikoin työnantajataholla on ollut epäluottamusta siihen, että ei se duunari kuitenkaan tee hommia kotonaan. Käytäntö on osoittanut, että monella työtehot ovat nousseet huimasti. Tosin osalla etätyöläisistä on alkoholismi ja plösöttyminen edennyt kiihtymisvaiheeseen kun ei ole ollut apuna työyhteisön kyttäyskontrollia.

Työnantajataholla huomattu myös säästöpuoli - työntekijä rakentakoon kotiinsa toimiston jatkossakin. Vaan mitä niille vapautuville toimistotiloille muuntorakennetaan - vuokra-asuntoja?

Ja digiharppausta on otettu Suomessa monen vuoden edestä. Videopalaverit ja uudet sovellukset ovat tulleet tutuiksi. Omalla kohdalla ehkä lyijyisin Teams-lusiminen tapahtui Kelan tanakasti valmistautuneiden erityisasiaintuntijoiden toimesta: 3,5 tunnin "koulutus" viiden minuutin tauolla ja huumoriprosentti normaali nolla. Nippelitietomyrkytys ja henkinen epävireisyys loppupäiväksi. 

Kun livepalaverit lipuvat syksyllä ehkä takaisin, niin tovin voi olla riemukasta tavata jälleen muita ihmisiä. Mutta uskon, että nyt kun ollaan totuttu helpompiin ja nopeampiin systeemeihin, niin tuskinpa enää jaksetaan matkustaa kalliisti toiselle puolen maata diipadaapa-seminaariin torkkumaan. Varsinkin, kun tavat ovat vakavoituneet päällikkötasolta alas valuneen tehokkuusajattelun myötä  - oi voi, enää ei koulutuspäivien pääpointteja ole se kotoa poispääsy, reipashenkinen parin päivän juopottelu ja lähimmän sukulaisemme, bonobo-apinoilta tuttujen sekstailutapojen harjoittaminen.

Toki vapaan kentän taiteilijat ja muutamien muiden alojen tekijät on pyritty koronalätkällä nitistämään sukupuuttoon, mutta isolla osaa ihmisistä meni 2020 taloudellisesti paremmin kuin koskaan. Tiliä on tehty ja rahat on säästetty väkisin kun ei ole päästy kuluttamaan. Osviittaa antakoon USA:n luvut - siellä kotitalouksien varallisuus kasvoi viime vuonna 13 000 miljardilla dollarilla. Miljonäärejä ja miljardöörejä on syntynyt ennätysmäärin.

Pitkään jatkunut epidemia on kärjistänyt eriarvoisuutta - niillä, joilla on ollut jo ennen vaikeaa, on vieläkin vaikeampaa. Nuorten mielenterveyden hoito ja jonojen purku kannattaisi uusien valtuutettujen nostaa joka kunnassa kärkihankkeeksi. Se maksaa itsensä jo huomisessa takaisin.

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja ennakoi turhan valittamisen vähenemistä

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 9.7.2021

P.S Lähde, johon kolumnin USA-viittaus perustuu. Inderesin ekonomisti Marianne Palmun kirjoituksesta. 

Pauli Luoma: Kolmeen kertaan sanottu

 Turkulaiselta Pauli Luomalta on ilmestynyt Kulttuurivihkojen kustantamana fragmenttikirja Kolmeen kertaan sanottu. Ytimekkääseen ilmaisuun erikoistuneella kirjailijalla kyseessä on hänen seitsemäs teoksensa.

Mistä kirjoittamisessa, taiteen tekemisessä on kyse? Esimerkiksi siitä, että kirjoittaja kertoo, miten maailmaa ja elämänmenoa voi nähdä juuri hänen kohdaltaan. Ja siten ainoastaan hänen kohdaltaan. 

Lyhyet kappaleet ovat lukijalle varsin otollisia kokonaisuuksia. Soisi, että fragmenttimuotoa hyödynnettäisiin nykyistä enemmän.

Luoman kirjoituksissa pyörii rehellisyyden tuulenvire. Sanataiteelliset ratkaisut luovat antoisia kuvia. 

Lukija pääsee kanssa-ajattelemaan.

En tiedä, mutta oletan, että osassa teksteissä lienee mukana aikaisempien aikojen tapakuvauksia.

Muutama rivi kertoo ihmisyydestä, mistä ei yleensä puhuta.

Kirjassa askelletaan erilaisista tunnelmista toiseen, mielialojen värityksistä toiseen. 

Sivustarkkailijan pohdiskeleva ja asioita yhteen liimaava näkökulma on useimmin äänessä. 

Äidin kanssa tapahtuvat kirjoitetut kohtaamiset sisältävät helposti jaettavia asioita, huomioita.

Kolmeen kertaan sanottu tarjoaa myös portteja laajempien yhteiskunnallisten kuvioiden äärelle.

Omaa itseä koskevat objektiiviset arvioinnit ja läpivalaisut ovat kirjan puhuttelevinta teräväkuvaa.

Taina Kuuskorpi: Pahat mielessä - tieteen näkökulmia pahuuteen

 

Inhimillinen pahuus kiinnostaa, tuo pelkoa ja puistatuksia, nostaa vihaa ja loputtomasti myös kiehtoo. Luemme dekkareita, katsomme väkivaltaisia tv-sarjoja, luemme rikos- ja sotauutisia, kuuntelemme kertomuksia narsistien teoista. Bloggauksen loppupuolella esitän todennäköisen syyn, miksi pahuus eri muodoissaan on meille niin magneettista.

Psykologi ja kirjailija Taina Kuuskorpi on kirjoittanut jykevän ja varsin kattavan tietoteoksen pahuudesta. Kirjaa varten hän on seulonut hämmästyttävän määrän erilaisia tutkimuksia ja pyrkinyt tuomaan esille ajantasaisinta ja tulevaa ennakoivaa tietoa. Käyttämänsä kieli on mukavan yleistajuista ja ryyditetty värikkäillä ilmaisuilla.

Runsaudesta voisin nostaa tähän erityisen kiinnostavina ne vaikeimmat ja vaarallisimmat persoonallisuushäiriöt, joihin on mahdollista eri syistä johtuen sairastua. Ne ovat antisosiaalinen, machiavellistinen, narsistinen, psykopaattinen ja sadistinen persoonallisuushäiriö. Monesti erilaiset mielenterveyden häiriöt ja sairaudet tahtovat myös kerääntyä ja kietoutua yhteen. Myös mahdollisten yhdistelmien määrä on hyvin suuri, ja tutkimuksella onkin suuria haasteita selvittää niitä ja niille mahdollisia uusia hoitomuotoja. Keskeisiä tekijöitä näille häiriöille ovat tunnekylmyys, empatiakyvyn puute, moraalittomuus, petoksellisuus ja aggressiivisuus.

Osalle ei edes terapiaa suositella, koska se saattaa vain parantaa kyseisen henkilön kykyjä hyväksikäyttää toisia ihmisiä.

Tositapauksia

Kirjassa on todellisia tapausesimerkkejä ihmisistä, jotka ovat tehneet äärimmäisiä tekoja. Kuten insestihirviö Josef Fritzl, vanhusten myrkkymurhaaja Aino Nykopp-Koski ja poliisikonstaapeli Mihail Popkov. Myönnettäköön, että joissakin yksityiskohtaisissa kuvauksissa lukiessa tahtoi ottaa etäisyyttä ja kirjaa oli paras lukea ja pureskella välitaukoja pitäen.

Kuuskorven kirjan suurta ansiota on ymmärryksen lisääminen – tuodaan esille juurisyitä, miksi ihminen on kyennyt ja edennyt tekemään pahoja tekoja. Tieto lisää tuskaa, mutta tuo myös turvaa. Tarvitsemme nykyäänkin pahuuden tunnistamista ja sen viisasta varomista.

"Pahuuden ymmärtäminen on mielestäni hallittua paritanssia. On uskaltauduttava riittävän lähelle ja keskusteluyhteyteen, mutta varottava joutumasta vietäväksi. Vanha viisaus siitä, että ymmärtäminen ei merkitse hyväksymistä, on elintärkeä."

Oleellista on muistaa, että kaikki persoonallisuushäiriöiset eivät suinkaan ole vankilassa tai väkivaltaisia rikollisia, vaan heitä löytyy joka puolelta, arvostetuista ammateista ja hyvinkin korkeilta yhteiskunnallisista asemista. Tämä on kirjassa oma mielenkiintoinen alueensa - Donald Trump on tästä eräänä esimerkkitapauksena.

Lapsuudella ja geeneillä on suuri merkitys

Monessa kohdassa päädytään luonnollisesti varhaislapsuuteen ja siellä ympäristössä olleeseen väkivaltaan ja kiusaamiseen, perhe-olojen kaltoinkohteluun, vanhemman kylmyyteen, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja laiminlyönteihin. Monet häiriöt kyetään tunnistamaan lapsissa jo hyvin aikaisin.

Geneettisten alttiuksien ja huonon lapsuuden yhdistelmästä on puhunut myös vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma.

Kuuskorpi kirjoittaa erittäin ajankohtaisesti:

"Jos ennaltaehkäisy on paras keino poistaa kaltoinkohtelun tuhoisat seuraukset, kriittiseksi kysymykseksi jää, millaisiin perheisiin toimet kannattaisi kohdistaa. Jos nojaa väkivallan kehä -teoriaan ja tietoihin väkivallan periytyvyydestä, viisainta olisi tukea kaltoinkohtelun keskellä kasvaneita, kun he ovat perustamassa omia perheitään. Käytännössä tässä ei kuitenkaan onnistuta, vaan toimenpiteet kohdistuvat perheisiin liian myöhään, jolloin lapset ovat ehtineet jo traumatisoitua, ennen ensimmäistäkään interventiota. Kaltoinkohdellun lapsen auttaminen vuosikymmeniä myöhemmin on monesti ylivoimainen tehtävä."

Faktaa on, että esimerkiksi syntyneestä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ei juurikaan parannuta. 

Luku Empatiakyvyttömyys - monen pahan takapiru tarjosi ainakin itselle paljon uutta tietoa. Nykyisin valtaosa tutkijoista ajattelee empatian rakentuvan kahdesta osasta. Kognitiivinen tietoempatia sisältää toisen ihmisen tunteen ymmärtämisen ajattelun ja järkeilyn avulla, eli se on kykyä nähdä asia toisen näkökulmasta. Emotionaalisen tunne-empatian avulla ihmiset osaavat samastua toisen kokemiin tunteisiin ja myötäelää niin ilot, surut kuin kiukut ja pettymykset. Aina tunne ei osu kohdalleen, koska tunteen voi havaita tai kuvitella väärin. Yliempaattisuudella on myös omat vaaransa.

Sadistin tekojen tarkoitus on tuottaa kipua ja kärsimystä, koska saa siitä nautintoa. Sadismia on kolmenlaista: tutkijoiden piirissä kiistelty sadistinen persoonallisuushäiriö, johon sairastunut kykenee tekemään äärimmäisen pahoja tekoja. Sitten on seksisadismi ja ns. arkisadismi, jota edustaa esimerkiksi nettitrollaajat ja kansalaisia pilkuntarkkuudella kyykyttävä hallintovirkamies. Sadistisuus ja  nautinnonhaku voi olla myös paikkojen rikkojien ja toisten omaisuuden tärvelijöiden takana:

Yhteenvetona: Pahat mielessä on kattava ja kiinnostava kirja, jota voi suositella kaikille, jotka haluavat ymmärtää ihmisyyttä syvemmässä mittakaavassa ja myös tummissa, pimeissä väreissä.

Varmasti silmiä avaava ja lisäpalikoita tuova kirja, kenellä on tai ollut lähipiirissään tai puolisona persoonaltaan häiriintynyt. Fyysisen väkivallan lisäksi tällainen henkilö saattaa jauhaa henkisellä tasolla läheisen ihmisen omanarvon ja itsetunnon aivan murusiksi. Tehdä elämästä helvettiä.

Kirja myös soveltuu erityisen antoisaksi käsikirjaksi luovan kirjoittamisen harrastajille ja ammattilaisille. Tästä saa roolihenkilöihin lihaa, luuta ja repliikkejä.

Mutta miksi se ihmisen pahuus meitä pohjimmiltaan niin kiinnostaa; osuisikohan tämä sitaatti kohdalleen:

"Sadismin äärimmäiset tapaukset, pelkästä ilosta kiduttavat ja hitaasti tappavat sadistiset murhaajat ovat harvinaisia, mutta kaikissa ihmisissä on vaihteleva määrä sadistisuutta aivan kuten narsistisuutta tai psykopaattisuutta."

Tanssin pyörteissä Laitilan Sanomissa

Perjantain 9.4. lehdessä oli Jussi Vaajasaaren juttu tuoreesta lasten kuvakirjastamme ja tekijöiden kuulumisista. Tosiaan, ei olisi arvannut teoksen alkuvaiheissa, että tanssikielto tekee paluun. Mutta eiköhän ajat tästä taas kohene.

Kirjaamme voi tilata Bookystä postikuluineen hintaan 19:50, kirjakaupoista sitä ainakin löytyy Naantalin torin laidalta Pienestä Kirjapuodista, ja toki kirjan kustantajalta. 

Persevalokuvien syvempää filosofiaa peilaamassa

Alkuun jumppaa - jos sinulla on mielikuva, minkä muotoinen kroppa on Kim Kardashianilla, niin nyökkää ja nosta peukku.

Erään kaupallisen sivuston mukaan nykynuorison suosikkiammatteja on päästä Instagram-vaikuttajaksi. Minäkin pohdin siitä helppoa lisätuloa, siellä 1000€/kuva on normaalia. 

Käytännössä komeron tiukimmat raappahousut jalkaan, sitten peilin edessä otetaan omasta perseestä sata valokuvaa hymyn kanssa ja kliks: paras otos julkaistaan koko maailmalle. Ja kohta jo plinksuu kännykkään sydäntä ja peukkua, ja omalle perseelle niitä Seuraajia, jonka jälkeen myös mainostajat kiinnostuvat. Taas uusi potentiaalinen asiakaslauma on kerääntynyt tuoreen influensserin hanurin taakse. 

Suosittu persekuviensa julkaisija on rahanarvoista, kärpäspaperimaista liimaa tavarakauppiaille. Sillä myyjäpuoli tietää, että iso osa ihmisistä tekee ostoksia kahdella tavalla. Joko tekee kuten heidän karismaattinen johtajansa näyttää mallia tai sanoo, tai sitten puolisokeasti niin kuin muutkin. Ettei erotuttaisi porukasta.

Vaan eipä ole laihisen persevalokuvalla markkina-arvoa verrattuna Kardashianin otoksiin. Yhy yhy. Minulla on Instassa VAIN 91 seuraajaa ja Kimillä jeesuksen tavalla 210 miljoonaa. En siis ole kiinnostava tyyppi. Yhy yhy. Toiset ovat kauniimpia ja niillä on näköjään aamusta yöhön mahtavaa elämää. Niillä on enemmän tykkäyksiä ja Seuraajia. No niin, nyt puhkesi itsetunto ja tuli masennus, kateusahdistus ja tuskan parahdus.

Mihin Instagramin ja vastaavien nuorekasta yksilökulttuuria korostavien digisovellusten juttu perustuu? Ne ovat sosiaalisen palautteen välineitä meille ihmisille, joilla on loputon tarve verrata itseään muihin. Tahto kuulua juuri tietynlaiseen laumaan. Tämä koskee naisia, miehiä ja mitä tahansa sukupuolta olevia.

Joillakin oman perseen valokuvaajilla se hyväksynnänhaku ja julkisuudenkipeys etenee pakkomielteeksi, riippuvuudeksi. Julkaistaan kuva ja tekstipostaus, saadaan tsemppipalautetta, ja se aiheuttaa mielihyväisiä tunteita. Haluamme kylpeä lämpimissä, ihailevissa kehukommenteissa.

Toki jonkun mielestä tässä on kyseessä vain itsekeskeinen digitaalinen itsetyydytys.

Samalla olemme superherkkiä kielteiselle palautteelle. Jos yksikin k***pää sanoo, että avautumiseni oli hattarahöttöä tai mikä pahempaa, ettei se minun persekuvani ole muka ihana ja söpö, niin se on saman tien todella ikävää vihapuhetta, kiusaamista, loukkaavaa ikärasismia, intersektionaalista sovinismia, rodullistamista, vähemmistöläisen maalittamista ja mitämuutaniitäon. Ja äkkiä soitto iltapäivälehteen, josko kohujuttua kerjääntyisi. Koska se tietää lisää Seuraajia. Eli mainostuloja eli rahaa. 

Eniten toki tienaavat näiden sovellusten omistajat - kun Facebook 2012 osti omaan lypsyimperiumiinsa rahantekokone Instagramin, hintalappu oli miljardi dollaria.

Jos haluaa avartaa ymmärrystään digiriippuvuuksien maailmasta, oiva kirja on Adam Alterin Vastustamaton - miksi emme pysty lopettamaan tsekkaamista, skrollaamista, klikkaamista ja seuraamista. [Terra Cognita 2017]

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja miettii, mitä entisaikaan olisi tehty omien persevalokuviensa tyrkyttäjille

Kolumni on julkaistu Laitilan Sanomissa 23.3.2021

Eeva-Maria Kallio: Omalle uralle [Sanoma Pro 2021]

Tämä tuore teos on työ- ja oppikirja, joka on suunnattu ensisijassa omien lahjakkuuksien ja kiinnostuksen kohteiden löytämiseen sekä toiselle asteelle siirtyville. Itse tutkasin tämän etsivän nuorisotyön ja uuden oppivelvollisuusiän noston vinkkelistä, ja on sillekin alueelle käyttökelpoinen opus. Myös nuorisotyön tekijöille, työpajoille ja pienryhmätyöskentelyyn helppolukuinen ideapankki.

Tilaus täältä.

"Kirja kattaa koulutuksen perusteiden keskeisimmät sisällöt painottuen ammatinvalintaan, urasuunnitteluun ja elämäntaitoihin. Kirja perustuu Spencer G. Nilesin toivokeskeiseen uraohjausteoriaan ja on otteeltaan ratkaisukeskeinen. Soveltuu käytettäväksi myös aikuisten ja nuorten perusopetuksessa, osana te-palvelujen prosesseja, erilaisissa uravalmennuksissa ja soveltuvin osin toisen asteen urasuunnittelussa. Kirjaa voi käyttää myös itseopiskeluun."

Kirjan yleisenä hyvänä huomiona voi pitää, että on selkeä ja napakka. Samalla kuitenkin käydään varsin kattavasti läpi nuorten juuri tuohon ikä- ja opiskeluvaiheeseen sekä hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä.

Kirja sisältää ajattelua ja näkökulmia avartavia pohdiskelutehtäviä. Monen nuoren kuin aikuisenkin muutospyrkimysten pohjimmaisena esteenä ovat ne omaan itseen kohdistuvat negatiiviset uskomukset, joita onneksi pystyy "päivittämään" paremmiksi omaa itsetuntemustaan lisäämällä. 

Kirja tarjoaa pähkinäistä purtavaa mm. arvoihin, omiin vahvuuksiin, vuorovaikutukseen ja tunteisiin liittyen.

Hinta on omasta mielestäni aika tyyris, mutta sisällöltään tutustumisen arvoinen oppikirja.

Virpi Alanen: Hiilellä piirretty hymy

Se tie kuljettava, jonka mutkissa ylimääräistä iloa.

Virpi Alasen teos Hiilellä piirretty hymy [Kulttuurivihkot] valittiin taannoin Vuoden aforismikirjaksi 2020 Suomen aforismiyhdistyksen toimesta.

Perustellusti, sillä kyseessä on monitahoisesti inhimillisiin ilmiöihin juureutunut ja kanssa-ajatteluun kutsuva teos. Jos haluaa perehtyä nykyaforistikkaan, tästä on hyvä aloittaa. 

Aforismi itsessään on kummallinen ja vikuri kirjallisuuden laji. Jossain määrin se on ehkä kirjoittajiaan eniten paljastava luovan kirjoittamisen laji. Väistämättä aforismeista välkkyy tai vuotaa esille yleistietoa, ihmis- ja elämäkäsitystä, arvoja ja moraalia, älyllistä filosofista särmää. Persoonallinen kieli näkyy sekä sanomisen tapa, ja ne henkilökohtaiset kitkat omien olosuhteiden kanssa. Asenteet ja viisaudet.

Vaikkei paljoa, niin mietelauseita yhdistää se, että niissä on jotakin yleisesti todeksi tunnistettavaa, järjellä ymmärrettävää. Jaettavaa. Jäämiä pähkinöistä.

Äitiys repii ihmisen, äidiksi.

Virpi Alasella on vankka tuntemus aforistiikasta. Hän on toiminut Suomen aforismiyhdistyksen puheenjohtajana ja myös esikoisteoksessaan Ystävätär K on kosolti aforistista otetta. Hän on ollut kirjoittajana myös Turun Sanomien Viikon aforismi-palstalla.

Mitkä ovat tämän kokoelman erityisiä ansioita

Ehkä se kaikista vaikein, eli pääteemana kirja sisältää optimistisia aforismeja, ajatuksia ilosta ja toivosta. Ilman, että kieltäydyttäisiin myös kohtaamasta vaikeita asioita. Mietteitä taiteesta, luonnosta – ja niin, ettei sivuja kääntämällä ravistu ollenkaan latteaa klisettä lukijan käsivarsille. 

Jos jotakin haluat kasvattaa, kasvata optimisti ja anna sen villiintyä.

Sitten kirjassa on erinomaisen kuvallisia aforismeja, joihin on vangittuna pysäytettyä liikettä. Lukijalla hyrähtää mielikuvituksen projektori melkeinpä automaattisesti pyörimään.

Toivoton aika, kunnes mielikuvitus saapuu välkkyväsilmäisinä kissoina.

Teoksessa on sarjallisuutta käytetty taitavasti ajattelun etenemisen ilmaisemiseen. Pidetään lukija kyydissä.

Sarjallisuutta ja kerroksellisuutta - kirjoitettujen lauseiden alla on tunnetta, tunteiden alla viestejä, suuntaviittoja, kysymyksiä. Tälläkin kirjalla on oma vahva runollisuutensa. Lajisekoitetta.

Muisti on sinisten hetkien työkalu.

Pikkutytöstä asti piirtänyt filosofiaa, kysymysmerkkiä.

Tulessa hyppivä pirulainen. Toivo. Piirtää hiilellä itselleen hymyn.

Teksti on matriarkka, tulevaisuus kirjoitetaan hänen kirjaimillaan.

Tulessa hyppivä pirulainen. Toivo. Piirtää hiilellä itselleen

hymyn.

Seittimäinen olento takanasi on tulevaisuutesi.

Tässä Elias Krohnin haastatteluvideossa Virpi kertoo kirjan syntyvaiheista.

Vesa Rantaman kirja-arvio Helsingin Sanomissa.