sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Markus Heilig: Naisen aivot, miehen aivot [Atena 2019]


Oma ihmiskäsitykseni muistaa ainakin yleensä nojata siihen tosiasiaan, että olemme edelleen biologisia organismeja ja laumanisäkkäitä. Se metsästäjä-keräilijä meistä edelleen löytyy kunniakkaan ja itse neulomamme Homo Sapiens -puvun alta. Siksi tämänkaltainen kirjallisuus ja sen tieteellä todistamat asiat kiinnostavat. Kustantajan sivulla esittely.


Markus Heilig on psykiatri, aivotutkija sekä kansainvälisesti tunnettu stressi- ja riippuvuustutkija. Linköpingin yliopistossa hän on toiminut professorina vuodesta 2015. Kahden teini-ikäisen tyttärensä myötä hän oli lähtenyt selvittämään, onko aivoilla sukupuolta ja jos on, niin mitä systemaattisia eroja löytyy.
Hän tunnustaa avoimesti olevansa "feministi-isä." Hänen lähtökohtanaan on, että luokittelu mieheen ja naiseen perustuu puhtaasti biologiaan, ja erot ovat muovautuneet tuhansia vuosia kestäneen evoluution seurauksena. Siksi hän uskoo, että biologia asettaa rajat sille, miten ja kuinka paljon voimme muokata näitä luokituksia. Hänen mukaansa tasa-arvotyön perustana on oltava tieto biologiaan liittyvistä sukupuolen eroista ja samankaltaisuuksista ja se, ettei mitään ryhmää ei syyllistetä.

"Ihmisten on saatava valita itse: haluammeko kieltää biologiset erityispiirteemme vai hyväksymmekö ne ja annamme niiden täydentää toisiaan?

"Yhteiskunnassamme on jo opittu aika pitkälle hyväksymään se, että osa ihmisistä elää yhdessä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, kun taas osa elää samaa sukupuolta olevan kanssa. Olisi ironista, jos samaan aikaan emme hyväksyisi sitä, että monet ihmiset elävät perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti ja toiset luovat uudenlaisia rooleja."
"Sukupuolet ovat eläneet erilaistuneina satoja tuhansia vuosia. On vaikea kuvitella, ettei tämä olisi vaikuttanut elimiimme, myös aivoihimme, ja käyttäytymiseemme – etenkin kumppanin valintaan, lisääntymiseen ja selvitymisstrategioihin liittyvään käyttäytymiseen ja sen takana oleviin aivotoimintoihin. Noin 99% ihmisen toiminnoista on liittynyt nimenomaan kumppanin valintaan, lisääntymiseen ja selviytymiseen noin 99% kehityshistorian ajasta."

Onko olemassa "miesten aivot" ja "naisten aivot"? Heiligin mukaan tähän ei ole yleispätevää vastausta, eikä kysymystä edes voi asettaa tällä tavalla. Kuten hormonitutkija Margaret MacGarthy on kerta toisensa jälkeen tuonut esille väittelyissä Daphna Joelin kanssa, joskus on niin ja joskus on näin. Jokainen yksittäinen tapaus on tutkittava empiirisesti.

Periaatteessa yksilöiden väliset erot voivat johtua vain kahdesta tekijästä: geeneistä ja ympäristöstä. (Ja sattumasta, mutta se ei ole systemaattinen tekijä). Ympäristön vaikutukseen liittyy kaksi osatekijää: yhteinen ympäristö (esim. lapsuuden leikkipaikka) ja yksilöllinen ympäristö (esim. auto-onnettomuuteen joutuminen). Geneettiset taipumukset, yhteinen ja yksilöllinen ympäristö sekä sattuman aiheuttama jäännösvaihtelu vaikuttavat kaikki yhdessä ihmisen käyttäytymiseen. Ne kaikki vaikuttavat eri määrin yksilön jokaiseen käyttäytymisen ilmenemismuotoon tai ominaisuuteen. Jokaisessa tapauksessa osuudet on tutkittava empiirisesti erikseen.

Kaikki eivät tietenkään pidä tieteellisistä ja luotettavista tutkimustuloksista, jos ne eivät tue heidän omia käsityksiään. Moni alan tutkija onkin saanut ankaraa vihapostia eri syistä juontuen. Silti, tutkimustulokset osoittavat kiistatta, että miesten ja naisten aivoissa on merkittäviä, systemaattisia eroja.

Tähän liittyen välipalapohdinta Suomesta - paljonko allaolevassa kuvassa näyttäytyvät synnynäiset taipumukset, perimät, sosiaaliset mallit vaiko yhteiskunnan rakenteellisista syistä johtuvat "väärät" valinnat ja epätasa-arvoisuus?


Tähän liittyen; Heilig tuo kirjassaan useaan otteeseen esille epäkohdan ja kysymyksen, että miksi naisvaltaisten alojen palkka-arvostus miehiä heikompi?
"Erityisen järkyttävä ja vihaksi pistävä seuraus on se, että työskenneltyään pitkään raskaalla hoiva- tai lastenhoitoalalla monet naiset joutuvat eläkkeellä elämään suhteellisessa köyhyydessä."

"Haaveilen yhteiskunnasta, jossa kaikilla ihmisillä on samat mahdollisuudet riippumatta siitä, mihin ihmisryhmään hän on syntynyt. Unelmayhteiskunta ottaa huomioon jokaisen ihmisen lähtökohdat ja kunnioittaa hänen elämänvalintojaan."

Niihin evoluutiomme synnyttämiin eroavaisuuksiin. Maskuliiniset aivot koostuvat selkeästi moduuleista, ja yksittäisissä moduuleissa sekä moduulien välillä aivopuoliskon sisällä on paljon liikennettä.  Nämä edistävät koordinoidun liikkeen tuottamista.
Feminiinisissä aivoissa hallitsevat etäällä toisistaan olevien alueiden välillä kulkevat "kaukoyhteydet", joten aivot pystyvät yhdistämään keskenään erilaisia toimintoja suuremmiksi kokonaisuuksiksi tehokkaammin. Nämä edistävät vasemman aivopuoliskon analyyttisen tiedonkäsittelyn ja peräkkäisprosessoinnin integroimista oikean aivopuoliskon intuitiivisempaan työskentelyyn. Konnektiviteettianalyysin tulokset vastasivat psykologien testien tuloksia. Tietokonetesteissä tytöt menestyivät paremmin tarkkaavaisuutta, sana- ja kasvomuistia ja sosiaalista tunnistamista vaativissa tehtävissä. Pojat taas suoriutuivat paremmin avaruudellista hahmottamiskykyä sekä motoriikan ja aistimusten koordinoimista eli sensomotorista integraatiota vaativista tehtävistä.
Aiemmat tutkimukset vahvistavat tätä: naiset selviytyvät keskimäärin paremmin verbaalista ja sosiaalista kykyä mittaavissa testeissä ja miehet koordinaatiota ja sensomotorista integraatiota edellyttävissä tehtävissä.

Evoluution vinkkelistä katsoen erilaistuminen on tukenut lajin etenemistä ja erilaisuudet nimenomaan täydentävät toisiaan - ominaisuudet eivät ole huonompia tai parempia.



"Evoluution alkuajoista asti aivot ovat olleet iso hermosolmuke, jonka avulla ihminen pystyy tulkitsemaan aistimuksia ja ohjaamaan niiden pohjalta kehonsa liikkeitä. Tavoitteet ovat yksinkertaiset: ravinnon hankkiminen, jälkeläisten tuottaminen sekä sen varmistaminen, ettei ihminen joudu petojen saaliiksi.
Osa aivojen eroista dimorfisia eli binaarisia, jotka ovat ihmisen normaalikehityksessä sukupuolissidonnaisia.  Muut systemaattiset erot ovat allomorfisia eli ei-binaarisia. Ominaisuutta voi olla enemmän tai vähemmän eikä määrä riipu sukupuolesta. Esimerkiksi verbaalisessa ja sosiaalisessa kyvyssä on eroja: tytöt ovat ryhmätasolla poikia jonkun verran kyvykkäämpiä. Pojilla taas on yleisesti ottaen paremmat kyvyt avaruudellisessa hahmottamisessa ja matematiikassa."

Ihminen on kyennyt irrottautumaan elokogisesta lokerostaan – pystymme elämään monenlaisissa ympäristöissä mutta myös muokkaamaan ympäristöämme. Ihminen on ensimmäinen laji, jolla alkaa olla mahdollisuudet ohjata omaa kohtaloaan. Syntyvyyden säännöstely on yksi tämän kehityksen virstanpylväistä. Niin kauan kuin raskaus oli aina mahdollinen seuraus miehen ja naisen sukupuoliyhteydestä, paras strategia oli selvillä. Naisen kannatti valita kumppaninsa tarkkaan, sillä hänellä on elämässään rajallinen määrä lisääntymismahdollisuuksia ja sijoitus on aina epävarma. Miehet joutuivat kilpailemaan keskenään lisääntymismahdollisuudesta. Tästä tarpeesta syntyi kulttuurisia järjestelmiä naisten ja heidän seksuaalisuutensa kontrolloimiseksi.


Sukupuolisidonaiset aivot ja populististen ratkaisumallien lisääntyvä kannatus

Nopeasti kasvava ongelma Heiligin mukaan on, että modernissa, sosiaalisesti monimutkaisessa yhteiskunnassa on koko ajan vähemmän tarvetta ominaisuuksille, jotka ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla. Poikien aivojen otsalohkojen kehittyminen kehittyminen laahaa vuoden pari jäljessä koko lapsuus- ja nuoruusajan, ja tämä tuo ongelmia kouluopiskeluun. Pitkät oppitunnit meluisassa luokkahuoneessa, opetuksen seuraaminen hiljaa paikalla istuen ja tarkkaavaisesti kuunnellen on uusi ilmiö ihmisen evoluutiohistoriassa.

Samaan aikaan motorisilla kyvyillä ja niitä vaativalla ruumiillisella työllä on yhä vähemmän painoarvoa nykyisillä työmarkkinoilla, joita hallitsevat palveluammatit ja korkeaa koulutusta vaativa tekniikka. Tämä kehitys vie lukuisilta miehiltä mahdollisuuden parempaan elintasoon, perheen muodostamiseen ja sosiaaliseen ankkuroitumiseen. Tämä on kylvänyt siemenet populistisille liikkeille, joita on syntynyt länsimaihin.  Ongelma ei suinkaan pienene, jos tämä ryhmä kokee, että heitä syytetään kaikista naisten koskaan kokemista epäoikeudenmukaisuuksista.

Heiligin kirja sisältää paljon ajankohtaista aivofaktaa, jota on mielenkiintoista lukiessa peilata esimerkiksi vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin ja eri puoluepoliittisiin käsityksiin ja arvoihin.
Miten vaikkapa tulisi ripeästi peruskoulua uudistaa poikien paremman opiskelumotivaation nimessä?
Erittäin suositeltava kirja. Josta oli vaikea kirjoittaa lyhyesti.

Me Naiset -lehden artikkeli.

Suomen Uutiset -julkaisun artikkeli.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Poskiparta & Ahonen: Huijauksen anatomia


Kaksi ns. rehellistä huijaria, eli mentalistit Pete Poskiparta ja Jose Ahonen ovat julkaisseet mielenkiintoisen, hyvinkirjoitetun ja myös hyödyllisen kirjan Huijauksen anatomia – kuinka meitä huijataan [readme.fi 2018].


Toki kirjaa voi käyttää myös virikkeenä omien huijausten hiomiseen, mutta vallitsevassa informaatiotulvassa ajankohtainen pääansio on siinä, että lukija oppii tietyt huijaamisen yleisimmät perusmenetelmät. Kiteytettynä palaneen käry alkaa haista, jos vastapuoli käyttää hyödykseen kiirettä, kehumista ja auktoriteettiin vetoamista. Kirjaa lukiessa tuli välittömästi mieleen tietyt metodit, millä esimerkiksi ovelta ovelle -myynti saadaan menestyksekkääksi. Perustuu eri tavoin noihin kolmeen edellä mainittuun, ja vastalääkettä niihin ovat maltti, järjen käyttö ja kyky laskea omaa statusta.

Kirjassa on paljon esimerkkejä erilaisista kuuluisista huijauksista eri elämän alueilta. Esimerkiksi musiikin puolelta Milli Vanillin tapaus on tunnettu. Komeansorttiset laulajat, jotka eivät itse laulaneet ollenkaan.

"Yksi sadasta meistä on psykopaatti."

Tekijät ovat haastatelleet aiheeseen liittyviä asiantuntijoita. Esimerkiksi Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri ja dosentti Hannu Lauerma tarjoaa tiukkaa tosiasiatietoa oman työkokemuksensa kautta. Esimerkiksi psykopatiasta, joka mitattavissa oleva luonnehäiriö, jota ei juurikaan voida hoitaa. Yllättävä tieto itselleni oli, että peräti 1/100 henkilöstä on psykopaatti. Se tuntuu paljolta.

Psykopaateille ominaisia piirteitä ovat pinnallinen viehätysvoima, empatiakyvyn puute ja vastuuttomuus sekä matala kortisolin eli stressihormonin taso riippumatta siitä, mitä itselle tai ympäristössä tapahtuu. Näillä eväillä kaikenlainen huijaaminen on tietenkin huomattavasti helpompaa kuin ihmisellä jolla on omatunto, moraali ja eettisyys.

Lauerma kertoo mm. vaarallisesta vangista, jonka viehätysvoima ja tapa kertoa asioita olivat niin kiehtovia, että ammattilaisenkin piti välillä nipistää itseään huomioidakseen, että tuo toinen puhuu nyt ryöstötilanteesta, jossa ihmisiä on ollut hengenvaarassa.

Yksinkertaistettuna psykopatiaa on kahta laatua - synnynnäistä ja sitten varhaislapsuuden perhehelvetti-kokemusten myötä syntynyttä sekundaaripsykopatiaa.
Psykopaateilla on monesti ylikorostunut tarve hakea jännitystä elämäänsä. Mielenkiintoinen uusi tieto oli myös, että psykopaattien uniprofiili on poikkeava ja he nukkuvat optimaalisen syvää unta.

Fiksuimmat psykopaatit välttävät tietenkin vankilan, eivätkä kaikki psykopaatit tietenkään ole rikollisia. Yleisimmät psykopaattien ammatit tutkimusten mukaan ovat toimitusjohtaja, asianajaja, TV- ja radioalan mediatyöntekijä sekä myyntineuvottelija.

Kannattaa pitää se mielessä, ettei amatööri voi diagnosoida psykopatiaa.

"Jokainen meistä huijaa."

Ainakin valkoisia valheita meistä heittää jokainen. Niitä kun tarvitsevat sujuvat elämänpidot.

Hyvin mielenkiintoisia kirjan aihealueita ovat mm. Auervaaran tapaus, doping-caset sekä homeopatia vs. tieteelliset tutkimukset, josta joku saattanee vetää ripeästi sokeripallot syvälle nenäänsä.

Uskonnollisissa piireissä ja hihhulilahkoissa tapahtuneet ja tapahtuvat huijaukset, kusetukset ja lasten seksuaaliset hyväksikäytöt ovat karua luettavaa. Esimerkiksi katolinen kirkko on vasta nyt vähin erin muuttamassa kansainvälisten paljastusten tuomien pakkojen edessä "vakiintuneita tapojaan."

Mutta siinä, kuten muuallakin kirja piirtää terävästi esille mielestäni sitä, millainen on laumanisäkäs ihminen. Kykenemme yleviin asioihin, mutta osa myös niihin hyvin alhaisiin tekoihin. Tietyt lajityypilliset ominaisuutemme rulettavat edelleen samanlaisina kuin aina ennenkin. Esimerkiksi meillä on vahva taipumus totella karismaattisen henkilön käskyjä ja lähtökohtaisesti olemme luottavaisia. Ja ahneutemme, rahanhimo ja rakkauden kaipuu ovat sellaisia nenärenkaita, joista huijarit ovat aina osanneet vetää.

Yhteenvetona skeptikkojen Poskiparran ja Ahosen kirja on valistuksen tiellä paljastaen monia huijaamiseen liittyviä perusmekanismeja ja tarjoten myös ihmiskäsityksiin ehkä pykälän kirkkaampia ja realistisempia peilikuvia.
Toki kirja saa myös lukijan muistelemaan ja pohtimaan itseään, että minkälainen huijari sitä onkaan ollut, missä tilanteissa ja mistä syistä. Ehkäpä hiukan niitä poskiakin kuumottaa. Mutta sellaista se on.

"Kaikkia voidaan huijata joskus ja kaikki huijaavat joskus, mutta niin kauan kuin suurin osa ihmisistä pyrkii rehellisyyteen ja vastuullisuuteen, olemme oikealla tiellä."

Huijauksen anatomialle vahva suositus. Kirjaa saa tilattua suoraan tekijältä täältä.

Se on myös tietynlainen looginen jatkumo Poskiparran edelliselle kirjalle Arjen mentalisti, josta myös pidin paljon.