Paperi-Turun Sanomissa oli tänään siteeraus Kotimaa- osaston yläreunassa:
" Pääministeri Matti Vanhanen lähettäisi jokaisen suomalaisen parin viikon opintomatkalle Kiinaan tai Intiaan. Reissu opettaisi suomalaisillekin, millainen kilpailu Suomessakin on edessä."
Sinänsä todella hieno ajatus. Riisuu nimittäin paljaaksi sen, millaisessa maailmassa elämme, ja erityisesti millaiseksi sitä vielä näillä taskulaskin-arvoilla ja opeilla ajetaan.
Lähestymme sitä, että ihmisistä 1/5 osaa on eliittiä, ja 4/5 osaa ihmistä on kutakuinkin hyödytöntä, tai ainakin täysin eliitille vaaratonta paskasakkia. Ratkaisuksi on jo aikaa sitten keksitty tälle kehitykselle
Tissiviihde.
Päivänselvää on heti kättelyssä, etteivät suomalaiset tule pärjäämään kansainvälisessä taloudellisessa kilpailussa ja tuotantokisoissa entisin lukemin. Yhtä suomalaista vastaa 2000 kiinalaista tai 2000 intialaista. Aasiassa on nyt vääjäämätön kasvunpyörre ja johtoasema. Mikä ei kovin helposti myöskään katoa, johtuen ihmisoikeuksia polkevista systeemeistä ja käytännössä ei-vapaista-yhteiskuntajärjestelmistä. Myös talouskasvun tavarapalkinnot ajavat ihmisiä "yritteliäiksi" asenteella, josta täällä uneksitaan johdon torneissa.
Se suuresti ylistetty huippuosaaminen on eräs alue millä voi toki menestyä, mutta se on joka tapauksessa hyvin harvojen rusinoiden herkkupulla. Missä ei jollain suomalaisuudella ole tosiasiassa mitään erityistä väliä. Olemme globaalissa kattauksessa, ja oma sosioekonominen luokka on paljon tärkeämpi viiteryhmä kuin jokin juhlapuhehuttu kansasta.
Taannoisessa Kreikka-farssissa näkyi se tosiseikka, ettei Suomi voi enää tehdä yksittäisiä, itsenäisiä talouspäätöksiä. On mentävä mukana muiden. Ympärillä olevat Markkinat määräävät. Isot vie, ja pienet tekevät kiltisti niin kuin sanotaan.
En tiedä mitä sitten porvarit oikein vinkuvat. Sitä saa mitä on tilattu. Jos ei pärjätä "vapailla" markkinoilla niin sitten ei pärjätä vaan hävitään. Varmaankin kitinä juontuu siitä, että perinteinen omistava luokka on menettämässä rahantekokoneitaan.
Toki voidaan yrittää pakottaa suomalaisia työläisiä tehostamaan vauhtiaan ja järkeään ja innovatiivisuuttaan ja tekemään nyt ensialkuun esimerkiksi 15 tuntia kuutena päivänä viikossa. Ja kyllä sitäkin voi sitten kiristää myöhemmin jo ei riitä. Kyllähän me voimme periaatteessa olla töissä koko ajan. Mitä emme tekisi että yksityisten sijoittajien taskut eivät täyttyisi, ja korkojen kopse ei koskaan ystävällisten lainanantajien marmorihalleista loppuisi.
Hooshianna ikuinen talouskasvu ja kansallinen kilpailukyky. Näille uuspyhille antakaamme kaikkemme!
Ihan kaikkemme.
Todella masentavaa, turhauttavaa ja idioottimaista.
Voi myös toki olla, että sellaiset vähän toisenlaiset yhteiskuntamallit ja oikeudenmukaisemmat sopimukset rahan jakamiseen alkavat nostamaan päätään yhä voimakkaammin.
Yli puoluerajojen.
