Douglas Preston & Lincoln Child: Reliquary - Pendergast 2

Julkaistu 1997, 464 sivua.

Douglas Prestonin ja Lincoln Childin FBI agentti Pendergastin ensiesiintyminen tapahtui 1990-luvun puolessavälissä julkaistussa museon peto -kirjassa Relic. Pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Reliquary jatkaa tätä tarinaa suoraan ja edellisen osan tutut hahmot museon kuraattori Margo Green, poliisi Vincent D'Agosta ja tietysti agentti Pendergast saavat tutkittavakseen uusia murhia, jotka muistuttavat heitä suuresti puolentoista vuoden takaisista museomurhista. Tämän kirjan jälkeen Preston ja Child nostivatkin agentti Pendergastin sarjan päähenkilöksi ja suomentaminenkin on aloitettu tuosta kolmannesta osasta.

Etsiessään veteen heitettyjä huumeita sukeltajat löytävät 2 päätöntä ja huonossa kunnossa olevaa ruumista. Toinen osoittautuu kadonneeksi seurapiiritytöksi aiheuttaen mediamylläkän ja toinen luuranko on hyvin epämuodostunut eikä sitä pystytä tunnistamaan. Tämä kokoaa yhteen taas aiempaa museon petoa selvittäneen tutkijaryhmän. Ruumiit ovat todennäköisesti huuhtoutuneet löytöpaikkaansa New Yorkin maanalaisista tunneleista, joissa asuu useita ihmisyhteiskuntia. Näistä yhteisöistä on viime aikoina kadonnut paljon ihmisiä ja joitain ruumiita on löytynyt, syötyinä ja päättöminä.

Margo Green kumppaneineen tunnistaa kyllä yhteydet museon petoon, mutta se on tapettu aiemmin ja eroavaisuuksiakin on. Vähitellen he huomaavat, että heiltä jäikin osa museon pedon tarinasta selvittämättä ja ratkaisut löytyvät tälläkin kertaa hyvin läheltä. Loppua kohden jännitys tiivistyy sekä maan pinnalla, jossa taas suuri joukko ihmisiä on yllättäen vaarassa, sekä maan alla tunneleissa, jotka täytyy puhdistaa tavalla tai toisella.

Reliquary on vahva jatko-osa Relicille ja yhteneväisyydet ovat niin isossa osassa, että yksinään tämä ei varmasti toimi yhtä hyvin. Relic kuitenkin loppui siten, että tutkijat luulivat selvittäneensä museon pedon arvoituksen kokonaan, mutta lukija tiesi tapahtumista paljon enemmän ja todellisen laidan. Tämän takia Reliquaryn alku on hieman turhauttavaa luettavaa, päähenkilöiltä kestää aika kauan saada lukijat kiinni tietotasossaan ja itsestäänselvyyksiä jankataan hieman turhaan. Kuitenkin Preston ja Child osaavat hommansa ja tarina on hyvin kiinnostava koko ajan, alkuun vaan tekee mieli lukea nopeammin.

Ympäristö on vaihtunut nyt museosta maan alle hylättyihin tunneleihin ja nämä ovatkin yllättävän mielenkiintoinen tapahtumapaikka. Varsinkin kuvaus hylätyistä, rappeutuvista rikkaan eliitin omista "Astor-tunneleista" luksusluokan odotustiloineen on hieno ja kirjailijat loppusanoissaan kertovat tämän pohjautuvan todellisuuteen, liioitellusti tosin. Myös tunneli-ihmisten kohtaamiset ja elämäntapa oli kuvattu uskottavasti, vaikka surullistahan se on, että monet tippuvat näin täysin yhteiskunnan ulkopuolelle ja jopa kasvattavat lapsensa tunneli-elämään. Toinen suosikkikohtani oli sukeltaa maan alle Navy SEAL -joukkojen mukana, heidän ammattiosaamistaan ja tehtävien suoritusta olisin seurannut pidempäänkin.

Pientä miinusta tulee siitä, että jotkut johtavissa asemissa olevat henkilöt ovat Relicin lailla aivan turhan itsepäisiä ja tyhmiä ja vaikeuttavat asioita liikaa. Tämä piirre menee jo liiallisuuksiin eikä ole kovinkaan todentuntuista, mutta onneksi nämä hahmot yleensä tyhmyyttään tapattavat itsensä näyttävästi, joten heistä ei sen suurempaa huolta ole.

Tykkäsin, hieno ja vauhdikas kirja, jonka mukana oppii taas paljon uutta.

Pendergast:

1. Relic (1995)
2. Reliquary (1997)
3. The Cabinet of Curiosities (2002) - Ihmeiden kabinetti
4. Still Life with Crows (2003) - Kuoleman asetelma
5. Brimstone - Diogenes 1 (2004) - Tulikivi
6. Dance of Death - Diogenes 2 (2005) - Veljensä vartija (09/2012)
7. The Book of the Dead - Diogenes 3 (2006)
8. The Wheel of Darkness (2007)
9. Cemetery Dance (2009)
10. Fever Dream - Helen 1 (2010)
11. Cold Vengeance - Helen 2 (2011)
12. Two Graves - Helen 3 (2012)

Reliquary Adlibriksessä.

Paul Torday: Ventovieras

The Girl on the Landing
Julkaistu 2009, suomennos 2012
315 sivua.

Paul Torday lienee tunnetuin myös elokuvaksi kääntyneestä esikoisestaan Salmon Fishing in the Yemen, leffa kulkee suomeksi nimellä Rakkaudesta, unelmista ja kaloista. Atena on vasta kääntänyt suomeksi Tordayn kolmannen romaanin Ventovieras. Kansikuvan ei muuten kuuluisi olla noin epätarkka, sattui hieman huonolaatuinen kuva jakoon kustantajalta.

Michael ja Elizabeth Gascoigne ovat olleet pariskunta kymmenkunta vuotta, mutta he eivät ikinä ole olleet erityisen rakastuneita. Heidän elämänsä on mukavaa ja he tulevat hyvin toimeen, mutta siinä se. Michael ei käy töissä, hänellä on omia varoja sen verran, vaan viettää aikaa Grouchers-herrainklubilla ja metsästysmajallaan Skotlannissa.

Vierailulla tuttavien luona Irlannissa Michael näkee taulussa vihreäpukuisen naisen, joka kiinnittää hänen huomionsa. Muiden mukaan tässä taulussa ei naista kuitenkaan ole, ja hahmo onkin kadonnut kun Michael tarkistaa asian. Michael alkaa tämän tapauksen jälkeen muuttua ja Elizabethilla onkin pian aivan erilainen aviomies. Michealista tulee paljon huomaavaisempi ja impulsiivisempi, joten heidän tylsä yhteiselonsa piristyy paljon ja pariskunta alkaa viihtyä paljon paremmin yhdessä. Michael kuitenkin alkaa nähdä irlantilaisen taulun tyttöä Lamiaa muuallakin, mutta kukaan muu ei naista tunnu pystyvän näkemään. Elizabethillä on vihdoin toiveidensa aviomies, mutta sitten vaikuttaakin siltä, että muutokset eivät välttämättä olekaan ihan vaan hyviä vaan Michael saattaa olla tasapainoton ja jopa vaarallinen.

En ole aiemmin lukenut Paul Tordaytä ja odotuksia ei juuri ollut tämän kirjan suhteen. Ventovieras on kerrottu vuorotellen Michaelin ja Elizabethin näkökulmista ja tarinassa keskitytään tämän pariskunnan elämään ja suhteeseen sekä Michaelin sielunelämään. Lukijalle ja Elizabethille selviää vähitellen lisää Michaelista ja tämän menneisyydestä ja kymmenen vuoden jälkeen Elizabeth vihdoin alkaa tutustua mieheensä. Vuorottelevan kertojan takia juoneen tulee hieman toistoa, kun asioita kerrotaan eri näkökulmista ja juttu etenee aika hitaasti. Keskivaiheilla tuskastuin hieman tämän hitaan tahdin kanssa, mutta loppua kohden juoneen tulee lisää vauhtia ja kiinnostavuus paranee.

Kirjan eräs teema on rasismi. Michaelin Grouchers-klubi on tiukasti vain valkoihoisille, varakkaille ja konservatiivisille herrasmiehille ja ongelmia syntyy, kun eräs jäsenehdokas ei näitä kriteereitä täytä. Jäsenet kiistelevät siitä, että saako heillä olla tälläinen yksityinen turvapaikka samantyylisille miehille vai pitäisikö seuran muuttua maailman mukana, ja Torday perustelee hyvin molemmat näkökannat. Tyylilaji maaginen realismi tämän kirjan kohdalla tarkoittaa sitä, että Ventovieraan kanssa joutuu pohtimaan, että ovatko Michaelin näyt sairaan mielen tuotoksia vai jotain muuta. Tämäkin osa on niin hyvin kirjoitettu, että valmiita ratkaisuja ei ole, vaan lukija saanee tehdä omat päätelmänsä. Torday jättää myös lopun hieman auki, joten ajateltavaa lukijalle jää.

Hieno kirja, tykkäsin. Suosittelen, mutta ei kannata odottaa vauhdikasta jännäriä, vaan tästä paremminkin saa ajattelemisen aihetta. Tässä muuten on sivuhenkilönä herra nimeltä Charlie Summers, joten Torday lienee innostunut tästä hahmosta sen verran, että Charlie on seuraavaksi saanut ihan oman kirjansa.

Paul Torday:

• Salmon Fishing in the Yemen (2006)
• The Irresistible Inheritance of Wilberforce (2008)
• The Girl on the Landing (2009) - Ventovieras (2012)
• The Hopeless Life Of Charlie Summers (2010)
• More Than You Can Say (2011)
• The Legacy of Hartlepool Hall (2012)

Ventovieras Adlibriksessä ja Atenan sivuilla, josta voi lukea kirjan alusta näytteen.

Graham Moore: Kuolema Sherlock-seurassa

The Sherlockian (USA)/ The Holmes Affair (UK)

Julkaistu 2010, suomennos 2012

477 sivua.

Alle kolmekymppinen Graham Moore on amerikkalainen elokuvakäsikirjoittaja ja Kuolema Sherlock-seurassa on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kirja kulkee kahdella aikajanalla, nykyajassa New Yorkissa ja Lontoossa nuoren Sherlock-harrastajan Haroldin matkassa, sekä Viktorian aikaisessa Lontoossa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kirjailija Arthur Conan Doylen maailmassa. Moore on innoituksensa tähän teokseen saanut tositapahtumista, vaikka tarina onkin fiktiivinen.

New Yorkissa Harold White on juuri toteuttanut suuren unelmansa ja päässyt liittymään Baker Streetin apujoukkoihin, tunnetuimpaan Sherlock Holmes -seuraan. Alex Cale on ilmoittanut kolleegoilleen ratkaisseensa pahimman sherlokistejä vaivanneen mysteerin, kadonneen Arthur Conan Doylen päiväkirjan tapauksen. Baker Streetin apujoukot ovat kokoontuneet juhlimaan Holmesin syntymäpäivää ja Cale on luvannut esitellä löytöään kaikille, mutta Cale löytyykin huoneestaan kuolleena ja päiväkirja on taas kateissa. Fiksu Harold alkaa tutkia tätä mysteeriä Holmesin tapaan ja saa avukseen toimittajatyttö Sarahin.

Lontoossa 1800-luvun lopulla kirjailija Arthur Conan Doyle on lopullisen kyllästynyt sankariinsa Sherlock Holmesiin ja päättää tappaa tämän. Conan Doyle kuitenkin itse kiinnostuu jonkun ajan kuluttua todellisesta mysteeristä, nuoren morsiamen murhasta, joka on poliisilta jäänyt selvittämättä. Avukseen hän saa hyvän ystävänsä Bram Stokerin, jonka kanssa yhdessä he selvittävät tapausta Holmes-tyyliin. Nämä tapahtumat ovat juuri tuon yhden kadonneen päiväkirjan ajalta, selittäen mitä Conan Doylelle tapahtui tuntemattomana ajanjaksona ja miksi hän herätti Holmesin henkiin erilaisena.

Graham Mooren kirja on jännitystä, mutta Sherlock Holmesin hitaaseen ja pohdiskelevaan tyyliin. Moore on saanut mukaan upotettua paljon fiksua päättelyä, joten tätä on oikein nautinnollista lukea ja kirja sopii varmasti kaikille Holmesin ystäville. Arthur Conan Doyle on kuvattu hienosti ja uskottavasti, hänen tuskailunsa Holmesin kuuluisuuden kanssa selittävät hyvin miksi tämä suuri sankari piti tappaa. Pidin Conan Doylestä paljon kuten myös tämän ystävästä Bram Stokerista, jonka teatteriurasta on heille tutkimuksissa yllättävää hyötyä. Myös molempien ystävä Oscar Wilde mainitaan teoksessa pariin kertaan.

Nykyajan juoni, joka vie Haroldin ja Sarahin Lontooseen on ihan hyvä. Haroldista minulle tuli mieleen Criminal Minds -sarjan Spencer Reid, koska Haroldkin on porukan nuorin, hyvin kekseliäs ja huippunopea lukija ja on siten lukenut lähes kaiken mahdollisen. Sherlock-seurat ja fanien intohimoinen kiinnostus vieläkin nykypäivänä on aivan uskomatonta. Tulee mieleen vaan, että mitäköhän kirjailija tästä kaikesta itse tästä ajattelisi. Enemmän minua kiinnosti kuitenkin Conan Doylen ympärille rakennettu juoni, joka alkoi hitaammin kirjailijan elämästä ja eteni vähitelleen murhien selvittelyyn, mutta tämän kanssa olin kyllä koukussa heti alusta. 1800-luvulta alkanut tarina vei mukanaan niin hyvin, että usein harmitti jopa, kun Harold tunki väliin omine juttuineen katkaisten hyvän tarinan kulun, vaikka hyvä sekin kokonaisuus oli.

Hieno kirja, kannattaa kyllä lukea! Ja sopii hyvin juuri tähän hetkeen, kun YLE:ltä tulee huippuhyvä Uusi Sherlock -sarja, joten voi vertailla näitä uudempia muunnoksia Conan Doylen tarinoista.

Kuolema Sherlock-seurassa Adlibriksessä ja kustantaja Atenan sivuilla.

Tämä kirja on luettu myös Kirsin kirjanurkassa ja Amman lukuhetkessä.

Paul McEuen: Spiraali

Spiral
Julkaistu 2011, suomennos 2012
380 sivua.

Paul McEuen on tiedemaailmassa tunnettu fysiikan professori Ivy League -yliopistossa Cornellissa ja Spiraali on hänen ensimmäinen romaaninsa. Teknotrillerissään McEuen pysyttelee pitkälti omilla alueillaan ja yksi tärkeä tapahtumapaikka onkin Cornell.

Tarina alkaa Tyyneltä valtamereltä vuonna 1946, jossa nuori Liam Connor kohtaa Japanin tappavan biologisen aseen uzumakin uhan. Amerikkalainen sota-alus on karanteenissa ja sotilaat ovat yksi kerrallaan sairastuneet pahasti. Tauti alkaa kutinana ja johtaa hulluuteen ja kuolemaan, parannuskeinoa kun ei ole. Liam on sieniasiantuntija kemiallisten ja biologisten aseiden alueelta, mutta on nyt ensimmäistä kertaa omakohtaisesti vastakkain kymmenien kuolevien sotilaiden kanssa. Tartunnan saaneet ja kaikki jäljet tuhotaan, mutta Liam ottaa salaa talteen uzumaki-näytteen.

Nykyajassa 86-vuotias Liam Connor on Cornellin yliopiston professori ja hänen lapsenlapsensa Maggie pitää huolta Liamin sienikokoelmista. Liam on perehdyttänyt hieman osaamistaan myös Maggien pojalle Dylanille. Tappaja nimeltä Orkidea sieppaa Liamin ja yrittää kiduttamalla saada tältä tietoja uzumakista ja seuraavana päivänä Liam löytyykin kuolleena yliopiston alueelta. Liamin kolleega Jake alkaa Maggien kanssa selvitelä kuolemaan johtaneita syitä ja Liam onkin jättänyt jälkeensä jotain salaperäisiä vihjeitä. He saavat kuitenkin peräänsä Orkidean ja jos uzumaki-epidemia pääsee liikkeelle se uhkaa koko maata ja maailmaa.

Pidän yleensäkin teknotrillereistä ja Spiraali on jopa yllättävän hyvä. Kirjailijan oma innostus aiheesta kuuluu tekstistä läpi ja tekee tiede-osioista tavallistakin kiinnostavampia. McEuenia on vaikea uskoa esikoiskirjailijaksi, niin hyvin hän saa heti hienosta alusta lähtien lukijan mukaan tarinaan. Juonessa pysyy hyvin sopiva vauhti päällä koko ajan ja tapahtumat on kuvattu hyvin uskottavasti ja tieteelliseltä kannalta tarkasti.

Pidin myös kirjan alkupuolella olevista pienistä katsauksista Cornellin yliopistoon ja Jaken luennolle. Tuli jo melkein ikävä omia opiskeluaikoja, monilla proffilla vaan olisi kyllä oppimista Jaken opetustyylistä, hän kun osaa tehdä luennoista kiinnostavia. Henkilöt jäävät hieman etäisiksi tässä teoksessa, mutta se on lajille tyypillistä. Liam itse on hahmoista kiinnostavin, mutta sivumäärässä lyhytikäisin. Maggien 9-vuotias poika Dylan tuntuu lähinnä yritykseltä kalastella lukijoiden sympatioita. Tappajalle Orkidealle ei McEuen ole edes yrittänyt antaa minkäänlaista persoonallisuutta, vaan hän on täysin stereotyyppinen, kylmäverinen aasialaismurhaaja.

Spiraali on oikein hieno kirja ja loppukin on ihan kohtalainen, suosittelen ehdottomasti kaikille lajityypin ystäville. Sienistäkin voi siis saada mielenkiintoisen tarinan aikaan :) Kaikki tekniset vempeleet, kuten mikromönkijät, ovat oikein kivoja tuttavuuksia. Toivottavasti McEuen jatkaa fiktion parissa päätyönsä ohella.

Paul McEuen Wikipediassa ja Spiraali Adlibriksessä.

Lisää Spiraalista: Risingshadow, Kirjavinkit ja Kalaksikukko.

Karin Slaughter: Piinattu - Grant County 3

A Faint Cold Fear
Julkaistu 2003, suomennos 2005
411 sivua.

Olen edennyt Karin Slaughterin Grant County -sarjassa jo kolmanteen osaan. Edellisen kirjan Riistetyiden tapahtumista on kulunut tässä välissä aika paljon aikaa, koska Lena Adams on joutunut jättämään poliisityönsä 7 kuukautta aiemmin ja on nyt yliopiston vartijana.

Sara Linton on autossa viimeisillään raskaana olevan siskonsa Tessan seurassa, kun poliisipäällikkö Jeffrey Tolliver soittaa löytyneestä ruumiista. Siten hän tulee ottaneeksi siskonsa mukaan mennessään tutkimaan tapausta. Opiskelijapoika näyttää hypänneen sillalta, mutta tarkempi tutkimus saa Saran epäilemään itsemurhateoriaa. Ruumiin tutkittuaan Sara huomaa siskonsa Tessan olevan kateissa ja kiireisen etsinnän tuloksena hän löytyy metsästä pahasti puukotettuna.

Tutkimukset keskittyvät yliopistoon ja pian sieltä löytyy taas uusi uhri. Itsetuhoisasti käyttätyvä Lena Adams, nykyinen yliopiston vartija, yrittää omatoimisesti selvitellä näitä rikoksia myös, mutta poliisin suuntaan hänestä tulee yksi pääepäillyistä. Rikossarjan selvittelyn lomassa Sara tapaa sairaalassa exänsä, joka vaikuttaa kiinnostuneelta jatkamaan heidän suhdettaan, joten Sara saa vaihtoehdon pohdittavakseen.

Tämän sarjan kolmesta päähenkilöstä parhaiten esiin nousee nyt Lena, jonka ongelmat ovat jo pakottaneet tämän luopumaan urastaan. Alkoholisimikaan ei ole Lenalla enää kaukana ja se, että entinen pomo Jeffreykin epäilee Lenaa murhista ei ainakaan auta. Uusi suhde rikosrekisterin omaavaan opiskelijapoikaan ei vaikuta kovin terveeltä, vaikka Ethan Lenasta tuntuu välittävänkin. Heidän keskenäinen kemiansa ei oikein välity tekstistä, enkä siten ihan ymmärtänyt tätä ihastusta. Poliisitaustasta huolimatta Lena ei ole kovin innokas auttamaan entisiä työkavereitaan murhasarjan selvittelyssä, vaan haluaa hoitaa sitä itsenäisesti.

Slaughter käsittelee rankalla tavalla ja suoraan vaikeita aiheita, joten tyyli on hyvin erilainen kuin monilla muilla kirjailijoilla. Tekstit eivät siten ole helpoimmasta päästä eivätkä mitään kevyttä viihdettä, mutta hyvin mukaansatempaavia kyllä. Slaughterin kaikki henkilöt ovat rosoisia ja epätäydellisiä, varsinkin miehet ja Lena. Sara perheineen on paljon kiltimpiä ja sarjan hyviksiä, vaikka tässä kirjassa Tessan puukotus nostaakin esiin perheen sisäistä skismaa. Sara itse ja muut järkyttyneinä kun syyttävät Saraa Tessan loukkaantumisesta. Itse murhajuoni on tällä kertaa ihan vaan ok, loppuratkaisu ei ole niin uskottava kuin aiemmissa kirjoissa. Muuten tekisi mieli jatkaa suoraan seuraavaan Grant County -osaan, mutta Lenan suhteen pitää pitää ainakin pieni tauko.

Grant County:

1. Blindsighted (2001) - Sokaistu
2. Kisscut (2002) - Riistetyt
3. A Faint Cold Fear (2003) - Piinattu
4. Indelible (2004) - Merkitty
5. Faithless (2005) - Kadotettu
6. Skin Privilege, aka Beyond Reach (2007) - Häpäisty

Piinattu englanniksi Adlibriksessä.

Lisää Piinatusta: Luetut, Löhösohva, Kuuttaren lukupäiväkirja ja Helsingin Sanomat.

Michelle Gagnon: Lunastus - Kelly Jones 4

Kidnap & Ransom
Julkaistu 2010, suomennos 2012
363 sivua.

FBI:n erikoisagentti Kelly Jonesista kertova sarja on Yhdysvaltalaisen Michelle Gagnonin ensimmäinen ja heti menestys. Toinen vakituinen päähenkilö näissä kirjoissa on Jake Riley, joka vaihtuvissa ammateissa tutkii rikoksia Kellyn rinnalla.

Lunastuksessa Jake Rileyllä on oma sieppauksien lunnasneuvotteluita hoitava firma ja he saavat töitä kun kilpailevan yrityksen johtaja Cesar Calderon siepataan Meksikossa ja tämän pelastuyrityskin menee pieleen. Jakella on henkilökohtaiset syyt lähteä selvittämään tätä tapausta, vaikka kilpailija ei heitä avuksi haluakaan ja kahnauksia saattaa olla luvassa. Pahasti Portinvartijassa loukkaantunut Kelly haluaa välttämättä mukaan matkaan, vaikka hänen kuntoutuksensa on vielä kesken.

Meksikossa sieppaukset ovat hyvin ammattimaista ja tuottoisaa hommaa isoine vankileireineen, joita puolisotilaalliset rikollisjärjestöt vartioivat tiukasti. Tämä tapaus on kuitenkin hyvin erikoinen, sieppaajat tuntuvat koko ajan olevan askeleen edellä, joten Jake ei tiedä kehen voi luottaa. Lisäksi alkuperäinen Calderonin sieppaus ei sovi normaaliin kaavaan, koska lunnasvaatimusta ei ole tullut, joten takana vaikuttaa olevan jotain muuta kuin rahastusmahdollisuus.

Kelly Jones -sarja on perinteinen, mutta hyvä jännärisarja, jossa FBI:n matkassa päästään selvittelemään erilasia sarjamurhaaja- ja terrorismi-juonia. Lunastuksessa kuvio on taas uudenlainen, koska nyt ollaan pääasiassa Jaken firman matkassa ja tutustutaan ammattimaiseen kidnappausten ratkomiseen hyvin läheisesti. Saadakseen lisää tilaa kirjasta Kellylle Gagnon laittaa tämän törmäämään vanhaan, osittain auki jääneeseen rikostapaukseensa, kun pääjuoni menee tällä kertaa Jaken johdolla. Alkuun ärsyttikin hieman, kun vasta kuntoutuva Kelly välttämättä tunkee mukaan kidnappausjuttuun, joten tämä erillinen juoni hänelle oli ihan hyvä ratkaisu. Toisaalta ehkä näissä molemmissa olisi ollut aineksia omiksi kirjoikseen ja se jako kahteen olisi selkeyttänyt tätä teosta. Kiva oli kuitenkin palata vanhaan juttuun, jossa syyllinen pääsi karkuun ja jatkaa sitäkin juonta eteenpäin.

Gagnon kirjoittaa vauhdikkaita ja tapahtumarikkaita juonia ja näistähän minä pidän paljon. Henkilöhahmojen kehittäminen jää kuitenkin sitten toissijaiseksi, vaikka Kellyyn yritetään nyt hieman paneutua tuon loukkaantumisen kautta. Jaken hahmossa hieman häiritsee se, että ammatit vaihtuvat kirjoissa tiuhaan siten, että hän on aina sattumalta mukana kaikissa näissä Kellyn isoissa tapauksissa. Tuota juonta ei Gagnon ole oikein uskottavasti saanut tehtyä, mutta muuten tämä kaveri on ihan ok. Kolmas päähahmo on Jaken ystävä ja firman toinen perustaja Syd, joka sarjan toinen nainen, eli toinen mahdollinen kiinnostuksen kohde Jakelle. Syd on myös hieman villimpi ja hyppää helpommin sänkyyn kiinnostavien miesten kanssa. Ei siis mitään uutta ja mullistavaa tällä puolella, mutta hyvä ja suositeltava sarja vauhdikkaitten jännärien ystäville.

Kelly Jones -sarja:

1. The Tunnels (2007) - Maan alla (2009)
2. Boneyard (2008) - Joita kukaan ei näe (2009)
3. The Gatekeeper (2009) - Portinvartija (2010)
4. Kidnap & Ransom (2010) - Lunastus (2012)

Michelle Gagnonin kotisivut ja Lunastus Harlequinin sivuilla.

Mario Reading: Kolmas Antikristus - Antichrist trilogy 3

The Third Antichrist
Julkaistu 2011, suomennos 2012
618 sivua (+ kiitokset ja nimien selitykset 16 sivua)

Brittiläisen Mario Readingin Antikristus-trilogia huipentuu kesäkuussa julkaistuun viimeiseen osaan Kolmas Antikristus. Ranskasta ja Nostradamuksen kadonneista säkeistä liikkeelle lähtenyt Adam Sabirin tarina ja mysteerin loppuselvittely saa päätöksensä Itä-Euroopassa, jossa Napoleonin ja Hitlerin veroinen Antikristus kerää valtaa.

Kolmannen Antikristuksen juoni tapahtuu kahdella aikajaksolla. 1980-luvulta eteenpäin seurataan Moldovassa rikkinäisestä ja väkivaltaisesta kodista tulevaa nuorta Dracul Lupeita, joka on opetellut tappajaksi jo varhain. Hän tietää mitä haluaa ja raivaa surutta esteet tieltään. Ensimmäiseksi Dracul haluaa itselleen siskonsa Antanasian, jota heidän isänsä on myynyt rahasta jo vuosia. Vähitellen Dracul löytää paikkansa ja kerää ympärilleen uuden uskonnon, kultin, jossa hänen seuraajansa ovat valmiita hänen käskystään mihin vaan.

Toinen aikajakso jatkaa Maya-ennustuksen tarinaa, jossa muutamat hengissä olevat de Balen perheen lapset jäivät pahaan pulaan Meksikossa. Johtohahmoksi nousee Abiger de Bale, joka käy sekä sisäistä taistelua de Balen perheen rahoista, että jahtaa Adam Sabiria ja tämän ystäviä. Sabirin tärkein tehtävä on suojella Kristuksen toiseksi tulemiseksi tunnistamaansa henkilöä, koska tämä on de Balejen ensisijainen kohde. Kaksi aikajanaa ja juonta yhdistyvät tarinan edetessä lopun taisteluihin.

Luin tämän kirjan jo muutama viikko sitten, mutta juttua en aiemmin saanut aikaiseksi, koska tästä on hieman hankala kirjoittaa spoilaamatta juonta. Useampiakin juonenkäänteitä tekisi mieli kommentoida, mutta ne ovat sellaisia, joita ei voi paljastaa kirjaa lukemattomille. Pidän paljon Dan Brownin tyylisistä vauhdikkaista jännäreistä joissa ratkotaan historiallisia mysteerejä ja Antikristus-sarjan kaksi ensimmäistä osaa olivatkin osittain sitä kategoriaa. Nyt tässä kolmannessa osassa ei kuitenkaan ole enää juuri yllätyksiä tiedossa tai mysteereitä ratkottavana, teksti on enemmän väkivaltaa ja ihmisjahtia Moldovassa ja Romaniassa. Readingilla ei sitten ollutkaan tähän mitään hienoa arvoitusta, jota lukijakin olisi voinut pohtia ja se oli minulle pettymys.

Kolmannen Antikristuksen henkilöllisyys paljastuu heti kirjan alussa, mutta vaikka Dracul Lupei onkin julma tappaja ja raiskaa mielellään siskoaan, niin en missään vaiheessa nähnyt häntä Napoleonin tai Hitlerin vertaisena. Reading yrittää rakentaa hänestä raakaa kulttijohtajaa, mutta yritys ei vakuuta. Näin suuren pahan rooliin tarvitaan jotain paljon enemmän, jotain millä olisi maailmanlaajuinen vaikutus. Kirja on myös melko pitkä yli 600-sivuisena, ja mielenkiinto ei ihan jaksanut pysyä yllä tuon kaiken läpi vaan juttu kävi hieman tylsäksi paikoitellen. Henkilöistä ei juuri ole muuta sanottavaa, kuin että turhan kliseisiä olivat, joten vetoapua tarinalle ei tullut sieltäkään suunnalta.

Olin toivonut aika erilaista jatkoa Sabirin tarinalle, joten tämä oli aikamoinen pettymys. Sopii sarjasta muuten kiinnostuneille ja nämä kannattaa lukea järjestyksessä, vaikka Reading jonkun verran vanhoihin tapahtumiin perehdyttääkin. Pikaisen googlailun perusteella jotkut muut ovat kyllä pitäneet tästä minua enemmän :)

Antikristus-trilogia:

1. The Nostradamus Prophecies - Nostradamuksen aikakirjat
2. The Mayan Codex - Maya-ennustus
3. The Third Antichrist - Kolmas Antikristus

Kolmas Antikristus Adlibriksessä.

P. D. Martin: Kuoleman suudelma - Sophie Anderson 5

Kiss of Death
Julkaistu 2010, suomennos 2012
373 sivua.

Australialainen P. D. Martin on yksi suosikkikirjailijoistani jännityksen alueella. Hänen sankarittarensa Sophie Anderson on alun perin australialainen, mutta sarjan alussa vasta päässyt Quanticoon FBI:n profiloijaksi. Sophiella on erikoinen kyky nähdä enneunia ja näkyjä, ja tästä voisi olla paljon apua hänen työssään, kunhan vaan Sophie itse pääsee sinuiksi taitojensa kanssa.

Kuoleman suudelma on jo viides Sophiesta kertova kirja ja todennäköisesti viimeinen suomeksi ilmestyvä. Kuudennen ja viimeisen osan Coming Homen kun Martin teki interaktiivisena e-kirjana, jossa lukijat pääsivät äänestämään juonenkäänteistä kirjoittamisen edetessä. Nyt Martin keskittyy muihin kirjoitustöihin, mutta ei ole sulkenut pois myöhempää paluuta Sophien seikkailujen pariin.

Sophie Anderson toimii FBI:n profiloijana Los Angelesissa ja hänet pyydetään apuun kun puistosta löytyy alaston nuoren naisen ruumis. Naisella on kaulassaan kaksi pistojälkeä, mutta ei juuri muita vammoja, joten kuolinsyyksi epäillään verenhukkaa. Perinteiset tutkintalinjat poikaystävistä lähtien ovat etusijalla, mutta Sophie epäilee saamansa näyn perusteella taustalla olevan jotain muuta. Poliisilla on tiedossa, että After Dark -niminen vampyyreiksi itseään uskovien ryhmittymä käyttää tätä puistoa rituaaleihinsa, joten Sophie lähtee tutustumaan paikalliseen vampyyrialakulttuuriin, joka muistuttaa uskonnollista kulttia karismaattisine johtajineen.

Kuoleman suudelma ja koko Sophie-sarja on juuri sellaista kirjallisuutta, josta minä pidän paljon. Juonet ovat vauhdikkaita, erilaisia ja tutkittavana oleva rikossarja on aina hyvin kiinnostavasti esitelty. Sophie myös vähitellen sarjan edetessä oppii tulemaan paremmin toimeen karmeiden näkyjensä kanssa ja jopa luottamaan niiden ohjaamaan häntä oikeaan suuntaan rikoksia selvitellessään. Kuitenkin Sophie on myös hyvin pätevä profiloija ja tutkija, eikä hän ole pelkästään näkyjensä varassa työssään. Sophien työ, eli varsinaisen profiilin tekeminen rikollisesta on myös isossa osassa näissä kirjoissa.

Kuoleman suudelman vampyyrijuoni on realistiselta kannalta tehty ja hyvin uskottava, eikä juuri sisällä paranormaaleja elementtejä, no sen enempää kuin nämä kirjat yleensäkään enneunineen. Vaikka aihe on vakava, niin vaalean Sophien valmistautuminen vampyyrikubille ja naamioituminen goottityyliin hymyilyttivät. Henkilöistä Sophiesta itsestään olen pitänyt paljon jo pitkään, mutta tässä esitelty vampyyrikulttijohtaja Anton Ward herätti kyllä mielenkiinnon, harmi vaan, että hänestä tai hänen järjestöstään ei tämän enempää voi lukea. Sophien miesystävillä on joskus ollut isompikin rooli tarinassa, mutta nyt tämä herra jäi aika sivuun rikostutkinnasta, vaikka sattuikin olemaan juuri vierailulla Sophien luona murhasarjan aikaan.

Ihana sarja kaikenkaikkiaan, mutta kiinnostuneiden kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta, koska siinä esitellään koko asetelma hyvin. Vaikka nämä Sophie-kirjat melko itsenäisiä teoksia ovatkin, niin viittauksia vanhoihin tapahtumiin on kuitenkin aina mukana ja Sophien elämä etenee, joten parhaiten juonet toimivat, kun ne lukee oikeassa järjestyksessä. Suosittelen ehdottomasti kaikille jännityksen ystäville!

Sophie Anderson -sarja:

1. Body Count (2005) - Painajaiset (2009)
2. The Murderer's Club (2007) - Murhaajien kerho (2010)
3. Fan Mail (2009) - Ihailijapostia (2010)
4. The Killing Hands (2009) - Tappavat kädet (2011)
5. Kiss of Death (2010) - Kuoleman suudelma (2012)
6. Coming Home (e-book, 2011)

P. D. Martinin sivut. Kuoleman suudelma Harlequinin sivuilla ja englanniksi Adlibriksessä.

Janet Evanovich: Kahta kovemmin & Kolmas kovanokka

Two for the Dough - Stephanie Plum 2

Julkaistu 1996, suomennos 1996 ja 2009

(Ensimmäinen suomennos nimellä Ei millään pahalla Stephanie)

Pokkari 363 sivua.

Three to Get Deadly - Stephanie Plum 3

Julkaistu 1997, suomennos 2009

355 sivua.

Janet Evanovich ei ensimmäisen Stephanie Plum -kirjan myötä liittynyt suosikkikirjailijoideni joukkoon, mutta sarjan ajatus oli ihan hauska, joten ajattelin antaa kirjailijalle vielä tilaisuuden vakuuttaa. Stephanien seikkailut ovat kuitenkin myyneet tarpeeksi, että sarjaa on jatkettu pitkälle, sekä englanniksi että suomeksi.

Kahta kovemmin -kirjassa Stephanie voi jo kutsua itseään palkkionmetsästäjäksi ratkaistuaan ensimmäiset juttunsa. Kuitenkin kiinniotoissa ja ammatin opiskelussa Stephanie vielä fiksusti tukeutuu Rangeriin, kokeneeseen kolleegaansa. Stephanielle annetaan näin alkuun helppoja juttuja ja sellainen Kenny Mancusonkin tapaus piti olla. Ensikertalainen, joka ampui kaveriaan polveen ja häipyi vankilasta päästyään. Juttu kuitenkin mutkistuu ja sitä tutkii myös omalta kantiltaan poliisista Joe Morelli, Stephanien kiinnostuksen kohde. Tutkimukset johdattavat Stephanien hautaustoimistoon, josta sivuhommana häntä pyydetään etsimään kadonneet 24 halpis-ruumisarkkua. Lisäksi Stephanien isoäiti Mazur haluaa auttaa käymällä ruumiinvalvojaisissa ja siitähän ei hyvä seuraa.

Kolmas kovanokka -kirjassa takuurahat saatuaan kadonnut on liikennerikkomuksesta pidätetty Mo-setä, kaikkien rakastama paikallinen jäätelö- ja karkkikauppias. Stephanie ei siis kovin paljon apua voi odottaa saavansa tämän naapureilta tai ystäviltä. Onneksi takuuluottoliikkeen uusi arkistonhoitaja Lula, entinen ilotyttö, on innokas apuri ja tuntee sopivia ihmisiä. Mukaan sekaantuu tottakai myös taas Joe Morelli, mutta se on ihan vaan hyvä juttu, kun ruumiita alkaa löytyä.

Kahta kovemmin ei noussut suosikiksi, hautajaisteema ei niin jaksanut kiinnostaa, vaikka Evanovichilla olikin mukana oikein herkullisia kohtauksia. Eräs parhaista oli se, kun Stephanie kuuman kohtauksen keskellä potkaisee puolialastoman Morellin ulos autostaan ja ajaa pois. Juoni Evanovichillä on yleensä ihan hyvä, muuten melko suoraviivainen, mutta loppuun on varattu jotain kivaa yllätystä. Kirjoitustyyli on chick litin ja jännityksen välimaastosta, Stephanien elämää, kohelluksia ja tutkimuksia seurataan hyvin tarkkaan. Vakiokuvioita mukana ovat mm ikuiset auto-ongelmat, vanhempien luona syömässä käyminen ja parkkipaikoilla istuskelu varjostustehtävissä.

Kolmas kovanokka oli jo paljon parempi tarina, tai sitten alan päästä paremmin mukaan Evanovichin juoneen ja henkilöihin. Karkkikauppias Mo-setä oli hyvä kohde Stephanielle, päällepäin mahdollisimman helppo ja yksinkertainen, mutta alta paljastuukin kirjan verran salaisuuksia. Lula satunnaisena apulaisena oli myös hyvä lisä tarinaan, vaikka hahmo onkin jo tuttu edellisistä kirjoista. Tässä kirjassa myös selviää hieman lisää Stephaniesta itsestään ja tämän historiasta, oli jo aikakin tuoda jotain uutta Stephanien hahmoon. Uutta on kyllä myös Stephanien erikoinen hiusväri, mutta se nyt on ihan erään takuukarkurin syytä.

Perusjännärien tai trillerien ystäville Stephanien tarinat ovat varmasti hieman pitkäveteisiä, mutta chick lit + romantiikka + jännitys yhdistelmänä nämä toimivat ihan hyvin. Onneksi Evanovich tuo välillä tarinaan värikkäitä takuukarkureita ylimääräisinä kiinniotettavina, kun pääjuoni on suvantovaiheessa ja saa siten hieman vauhtia ja tapahtumia tarinoihinsa.

Stephanie Plum -sarja (ilman novelleja):

1. One for the Money (1994) - Ensin rahat (2008)
2. Two for the Dough (1996) - Kahta kovemmin (2009)
3. Three to Get Deadly (1997) - Kolmas kovanokka (2009)
4. Four to Score (1998) - Neljäs kerta toden sanoo (2010)
5. High Five (1999) - Luuvitonen (2010)
6. Hot Six (2000) - Kuudestilaukeava (2011)
7. Seven Up (2001) - Herttaseiska (2011)
8. Hard Eight (2002) - Kahdeksan kaunista (2012)
9. To the Nines (2003) - Yhdeksän hyvää (10/2012)
10. Ten Big Ones (2004)
11. Eleven on Top (2005)
12. Twelve Sharp (2006)
13. Lean Mean Thirteen (2007)
14. Fearless Fourteen (2008)
15. Finger Lickin' Fifteen (2009)
16. Sizzling Sixteen (2010)
17. Smokin' Seventeen (2011)
18. Explosive Eighteen (2011)
19. Notorious Nineteen (11/2012)

Nämä kirjat Adlibriksessä: Kahta kovemmin ja Kolmas kovanokka.

Lisää kirjasta Kahta kovemmin: Dekkarimania, Saraseeenin maailma, Lumikin luetut ja Luetut.
Kolmannesta kovanokasta ovat kirjoittaneet Lumikin luetut, Saraseeenin maailma ja Luetut.



Charlaine Harris: A Secret Rage

Julkaistu 1984
Pokkari 2007, 198 sivua (+ näyte kirjasta An Ice Cold Grave)

Charlaine Harrisin tuotannon lukeminen läpi on minulla loppusuoralla ja tällä kertaa vuorossa oli Harrisin uran toinen romaani, A Secret Rage vuodelta 1984.

A Secret rage lähtee liikkeelle New Yorkista, jossa 27-vuotias päähenkilö Nickie Callahan on tehnyt menestyksekkäästi töitä mallina. Nyt kuitenkin mallimaailman kiinnostus on suuntautunut muualle ja Nickiestä ei olla enää kiinnostuneita. Hän päättääkin palata kotimaisemiin ja muuttaa asumaan ystävänsä Mimin luokse tämän perimään isoon taloon Knollsiin Tennesseehen. Nickie haluaa myös saattaa keskeytyneet opintonsa loppuun paikallisessa korkeakoulussa, joka on alunperin Mimin perheen perustama.

Knolls ei kuitenkaan ole aivan sellainen rauhallinen ja kotoisa pikkukaupunki kuin Nickie muistelee. Nickien koulun eräs opiskelijatyttö on vasta raiskattu raa'asti ja pian tapahtuu toinenkin vastaava hyökkäys. Alkuun Nickie on muiden kaupunkilaisten tavoin kiinnostunut ja utelias näistä väkivaltarikoksista, mutta kun uhrit ovat Nickien lähipiiristä, niin hän haluaa itse selvittää kuka kaiken takana on. Romantiikkaa kuvioihin tuo Mimin veli Cully, johon Nickie oli nuorempana hyvin ihastunut ja joka on myös palannut kotikaupunkiinsa.

Hieman etukäteen mietitytti, että minkälaisia nämä Harrisin varhaiset teokset oikein ovat ja varsinkin se, että ovatko tekstit hyvinkin 80-lukulaisia. Olin kuitenkin Aurora-kirjatkin jo lukenut ja niissä ei juuri huomannut ajan kulumista muuta kuin joistain teknisistä asioista, kuten matkapuhelinten ja tietokoneiden puuttumisesta. A Secret Rage oli taas oikein hyvä kirja Harrisilta, ei parhaimmistoa, mutta ihan hyvin omaankin hyllyyni voisin tämän ottaa. Harrisin kirjoitustyyli on jo tässä kohdallaan, cozy mystery -tyyliin pikkukaupunkielämää ja Nickien vaiheita seurataan tarkkaan, lisänä tuo raiskaussarjan selvittely. Huumoria ei tekstissä kuitenkaan vielä ole mukana ollenkaan Sookie-sarjan malliin.

Harris itsekin on ollut raiskauksen uhri, joten se näkökulma sai lukemaan tätä kirjaa hieman erilaisella fiiliksellä. Mukana on yksi hyvin tarkka kuvaus raiskauksesta, rikoksen jälkeistä trauman käsittelyä ja uhrin selviämistarinaa. Näiden suhteen tietysti mietitytti aina, että kuinka paljon mukana on Harrisin omia kokemuksia ja asian käsittelyä. Harris myös jatkaa tätä teemaa Lily Bard -kirjoissa, mutta hieman erilaisella otteella. Omista kokemuksistaan johtuen A Secret Rage on paljon muuta Harrisin tuotantoa vakavampi ja keskittyy tärkeään aiheeseen. Vaikka kirja on hyvin lyhyt ja juoni hyvä niin silti minulta meni tämän parissa useampi päivä. Tuntui, että tätä oli parempi lukea pieni pätkä kerrallaan, vakava ote teki kerronnasta hieman raskasta ja tavanomaista tylsempää. A Secret Rage kuitenkin auttoi Harrisia itseään ja varmaan muitakin selviämään kokemuksistaan, joten hieno kirja kaikenkaikkiaan.

Charlaine Harris

• Sweet and Deadly (1981)
• A Secret Rage (1984)
• Aurora Teagarden -sarja (8 kirjaa, 1990-2003)
• Lily Bard/ Shakespeare -sarja (5 kirjaa, 1996-2001)
• Sookie Stackhouse -sarja (13 kirjaa, 2001-2013)
• Harper Connelly -sarja (4 kirjaa, 2005-2009)

Tämä kirja Adlibriksessä.

S. J. Watson: Kun suljen silmäni

Before I Go to Sleep
Julkaistu 2011, suomennos 2012
385 sivua.

Bazar on yksi suosikkikustantamoistani, mutta silti aioin alkuun jättää tämän uutuuden väliin - kaikkeen kun ei aika vaan riitä ja tiivistelmä vaikutti hieman pitkäveteiseltä. Lisäksi muistissa ovat hyvin useampia aihetta sivuavia leffoja, kuten Memento ja Päiväni murmelina, joten epäilytti hieman, että mitä uutta aiheesta on tuotavissa esiin. Mutta muutaman hyvin positiivisen blogiarvion jälkeen totesin, että pitää sittenkin tutustua tähän S. J. Watsonin esikoiseen. Jonkun aikaa Kun suljen silmäni -kirjaa saikin odotella, varauksia HelMetissä on tällä hetkellä päälle 200:n, joten monet muutkin ovat tästä tapauksesta innostuneet.

Kun suljen silmäni kertoo muistinsa menettäneen Christinen tutustumisesta itseensä ja elämäänsä. Onnettomuuden seurauksena nelikymppinen Christine unohtaa aina syvän yöunen aikana edelliset tapahtumat ja herää parikymppisen muistoineen. Joka aamu vieras mies vieressä kertoo olevansa hänen aviomiehensä Ben ja perehdyttää Christineä tarpeellisilta osin tämän elämästä. Christinen elämä muuttuu ja saa enemmän sisältöä kun tohtori Nash kiinnostuu hänen tapauksestaan. Nashin pyynnöstä Christine alkaa pitää päiväkirjaa, johon hän kirjaa oppimiaan ja hänelle kerrottuja asioita. Päiväkirjan avulla Christine alkaa itse päästä paremmin kärryille siitä, mitä hänen elämässään on tapahtunut ja osaa myös kyseenalaistaa hänelle kerrottuja totuuksia. Varsinkin Christine haluaa selvittää, että mikä olikaan se onnettomuus, jossa hän menetti muistinsa - ja oliko se onnettomuus lainkaan.

S. J. Watsonia esikoiskirjailijaksi uskoisi, niin hienosti ja huolella tämä kirja on tehty. Pelkäsin hieman tekstin käyvän tylsäksi, koska Christine tavallaan elää aina yhtä ja samaa päivää uudelleen ja uudelleen, mutta päiväkirjan avulla tekstissä keskitytään enemmän niihin uusiin asioihin, joita Christine sinä päivänä oppii ja kirjaa ylös, eikä niinkään samaan joka-aamuiseen ihmettelyyn. Watson osaa myös kuvata hyvin Christinen hämmennystä tilastaan ja kasvavaa omanarvontuntoa, kun tämä haluaa ottaa elämäänsä paremmin hallintaan. Juoni pysyy koko ajan kiinnostavana, vaikka vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei mukana juuri olekaan. Juttu pysyy tiiviinä ja henkilögalleria pienenä ja sen ansiosta tämä on kirja, joka tekee mieli lukea yhdeltä istumalta - niin hyvin Christinen tarina vie mukanaan.

Christinen sairaus on todella erikoinen, mutta hienosti ja uskottavasti kuvattu. Iloitsin yhdessä tohtori Nashin kanssa aina kun tuntui siltä, että Christine onnistui itse muistamaan jotain ja muutenkin Watsonin päähenkilö saa kyllä lukijan sympatiat puolelleen. Muista henkilöistä ei sitten niin tiedäkään, Christine joutuu pohtimaan, että kehen hän oikein voi luottaa ja kuka voisi kertoa hänelle totuuden. Juoni etenee päiväkirjan tekstin ja Christinelle tulevien muistojen varassa, mutta aina ei voi olla varma, että mikä on todellinen muisto ja mikä kuvitelmaa tai hänelle kerrottua siloteltua versioita todellisuudesta.

Kun suljen silmäni on huolella mietittyä, hitaasti etenevää psykologista jännitystä, jossa tahti tiivistyy vähitellen kohti hienoa loppuhuipennusta. Tykkäsin ja paljon, tätä kirjaa voi suositella lähes kaikille lukijoille! Ja leffaversiokin on tästä hienosta teoksesta tulossa. Toivottavasti osaavat saada yleisön viihtymään Christinen tarinan parissa näin hyvin valkokankaallakin...


Steven J. Watson Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Helsingin Sanomat, Nenä kirjassa, Kirjavinkit, Kirjava kammari, Järjellä ja tunteella, Rakkaudesta kirjoihin, Annelin lukuvinkit, Luettua ja Sivusta sanoen.

John Verdon: Sokkoleikki - Dave Gurney 2

Shut Your Eyes Tight
Julkaistu 2011, suomennos 2012
671 sivua.

Viime kuussa tuli luettua pokkarina mukaan tarttunut John Verdonin esikoinen Numeropeli, joka avasi eläkkeellä olevan etsivän Dave Gurneyn tutkimuksista kertovan sarjan. Nyt Gummerukselta on vasta ilmestynyt sarjan kakkososa Sokkoleikki.

On taas syksy ja Dave Gurney viettää vaimonsa Madeleinen kanssa rauhallisia eläkepäiviä, kun tuttu poliisi Jack Hardwick pyytää hänen apuaan 4 kuukautta vanhan murhan selvittelyssä. Nuori morsian murhattiin raa'asti omissa häissään, mutta edistystä tutkimuksissa ei ole juuri tapahtunut, vaikka paikalla oli runsaasti häävieraita ja useita kameroita. Kamerat kuvasivat morsiamen menevän puutarhurin mökkiin hakemaan tämän mukaan juhlintaan ja hetken kuluttua sulhanen tohtori Scott Ashton löysi vaimonsa Jillianin päättömän ruumiin mökistä.

Pian selvisi, että sekä puutarhuri että naapurin rouva ovat kadonneet ilman johtolankoja ja puutarhurin mökistä johtavat jalanjäljet vievät veriselle viidakkoveitselle ja loppuvat sitten yhtäkkiä. Mökki on kuurattu läpikotaisin, joten sieltäkään johtolankoja ei löydy. Pääasiallinen epäilty on puutarhuri Hector Flores, jota kukaan ei kuitenkaan ole nähnyt kunnolla, eikä hänestä ole paperijälkiäkään. Gurney aloittaa omat selvittelynsä perehtymällä uhriin ja käykin ilmi, että Jillian oli hyvin häiriintynyt nuori ja psykiatri-aviomies hänen erityislukionsa johtaja.

Sekä Numeropelissä että tässä Sokkoleikissä Verdonin lähtöasetelma ja murhatapaus on todella hieno ja tarkkaan mietitty. Kutkuttavia ja mahdottomalta vaikuttavia seikkoja on useita, joten alkuinnostus on taattu. Verdon kuitenkin kirjoittaa tapahtumista hyvin verkkaiseen tahtiin ja mukana on paljon murhaselvittelyihin liittymätöntä, kuten Gurneyn ja tämän vaimon kotielämään ja harrastuksiin liittyviä asioita. Perhe-elämä varsinkin teki mieli hyppiä yli, Numeropelin kanssa vaimo Madeleine antoi jotain hyviä vinkkejä ja ohjasi miestään oikeaan suuntaan, mutta nyt ei tällä tuntunut olevan niin isoa roolia tapauksen selvittelyssä. Taaskin ärsytti vastakkainasettelu, jossa Madeleine haluaa pyöräilemään, kävelylle tai muuta vastaavaa, samalla kun Gurneyn pitäisi tutkia raakaa murhaa, jonka vaan hän voi selvittää ja siten estää lisäuhrit. Onneksi nyt vaikutti siltä, että jatkokirjoissa suhde voisi olla paremmalla tolalla :)

Sokkoleikin kanssa yritin hieman seurailla tuota sivumäärän käyttöä ja mielestäni selkeästi alle puolet keskittyi kunnolla itse rikoksen selvittelyyn. Jos tästä lähes 700 sivusta olisi karsinut parisataa sivua pois, niin sitten rakenne toimisi jo paremmin perusjännäreiden ystäville, kun toiminta ja fiilis pysyisivät paremmin yllä. Loppuratkaisun arvasin taas osittain hyvin aikaisessa vaiheessa - muistelisin murhatavan olevan tuttu jostain Agatha Christien kirjasta. Hector Flores -nimeen sisältyneen alkupään vinkinkin Gurney tai poliisit olisivat voineet itse tutkia heti samantien, sen kanssa ei olisi tarvinnut odottaa jonkun toisen ideaa. Kuitenkin sen verran kimurantti oli tämä tapaus, että muuta pohdittavaa ja selviteltävää riitti pidemmälle juonessa. Mutta minusta edetessään juoni meni epäuskottavampaan suuntaan, taide-sivujuonne oli aika turha enkä ihan ymmärtänyt lopussa Hector Floresin suhteen kaikkea.

Tämäkin siten lupaili hyvää ja murha-asetelma on hyvin kiinnostava, mutta Verdonilla on vielä tekemistä lopputarinan kanssa. Jos hän oppisi tiivistämään tekstejään ja keskittymään intensiivisemmin oleelliseen, näistä voisi tulla oikein hienoja dekkareita. Sopii hitaamman tarinanrakentamisen ystäville :)

John Verdon:

1. Think of a Number (2010) - Numeropeli (2011)
2. Shut Your Eyes Thight (2011) - Sokkoleikki (2012)

Sokkoleikki Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Rakkaudesta kirjoihin.

Charlaine Harris: The Aurora Teagarden Omnibus 2

Julkaistu 2011, 712 sivua.

Aurora Teagarden -sarjan neljä viimeistä tarinaa luettuani Charlaine Harrisin kirjoista on jäljellä enää hänen 2 ensimmäistä, yksittäistä romaaniaan 1980-luvulta ja sitten novelleja ja kokoelmia. Aurora (Roe) on nyt kolmekymppinen, varakas osa-aikainen kirjastonhoitaja pienellä kotipaikkakunnallaan Lawrencetonissa Georgiassa, lähellä Atlantaa. Roe on utelias luonteeltaan ja tutkii paikkakunnan murhamysteereitä poliisia paremmalla menestyksellä.

Dead Over Heels lähtee liikkeelle siitä, kun miehen ruumis tiputetaan pienestä lentokoneesta suoraan Aurora Teagardenin takapihalle. Roe sattuu olemaan pihallaan ottamassa aurinkoa ja hänen vuokralaisensa ja henkivartijansa Angel Youngblood ajaa nurmikkoa kun ruumis melkein tippuu tämän päälle. Kuollut mies tunnistetaan paikallisen poliisin etsiväksi Jack Burnsiksi. Jack ei ole ikinä tullut Roen kanssa toimeen ja joku syy pitää olla siihen, että hänet tiputettiin tarkoituksella juuri Roen suurelle pihalle kaupungin rajojen ulkopuolella. Muitakin outoja juttuja tapahtuu, pienempiä ja isompia, isompia ollen ne, kun parin muunkin Roen ja Angelin tutun kimppuun hyökätään.

A Fool and His Honeyn alussa paikallinen polttopuiden toimittaja saa hulluuskohtauksen Roen pihalla ja käy ilmi, että hänet on myrkytetty. Varsinainen pääjuoni kuitenkin käynnistyy siitä, kun Roen miehen Martinin sisarentytär Regina ilmaantuu heidän ovelleen pienen vauvan kanssa. Kukaan ei ole tiennyt Reginan olleen raskaana, mutta Roe ja Martin antavat hänen jäädä luokseen Youngbloodien entiseen asuntoon autotallin yläpuolella. Kauaa ei Regina kivasta asunnosta saa nauttia, koska hän katoaa ja jättää jälkeensä vauvansa, vieraan miehen nukkumassa Roen talossa sekä Reginan aviomiehen Craigin kirveellä murhattuna. Roe ja Martin lähtevät Craigin parhaaksi kaveriksi Roryksi osoittautuneen miehen kanssa tämän kotipaikkakunnalle Corithiin Ohioon selvittämään mitä siellä on oikein tapahtunut.

Last Scene Alive -kirjassa palataan osittain sarjan alkuun ja Real Murders -kirjan juonen pariin, sillä Roen ex, kirjailija Robin Crusoe palaa kaupunkiin. Hänen Real Murdersin tapahtumista kirjoittama tosielämän rikostarinansa on osoittautunut menestykseksi ja nyt siitä tehdään Hollywood-elokuvaa oikealla tapahtumapaikalla Lawrencetonissa. Robin on aiemmin tapaillut elokuvan päätähteä, eli Roeta esittävää Celia Shawta, mutta nyt hän vannoo, että se juttu on ohi ja osoittaa kiinnostusta Roeta kohtaan taas. Roe kun on taas sinkku, niin uusi suhde houkuttelee. Sitten Celia löytyy kuvauspaikalta vaunustaan murhattuna ja yrityksiä näyttää olleen useampia, joten murhaajia voi ollakin nyt liikkeellä useampia.

Poppy Done to Death -nimi viittaa Roen kälypuoleen Poppyyn, josta on tullut sukulainen vain muutamia vuosia aiemmin kun Roen äiti ja Poppyn miehen isä menivät naimisiin. Poppy on pitkän odotuksen jälkeen pääsemässä liittymään paikallisten naisten seuraan Uppity Womeniin ja tähän liittymistilaisuuteen hänen piti matkata yhdessä kälynsä Melindan ja Roen kanssa. Poppy kuitenkin perui tämän kimppakyydin ja jää lopulta ilmaantumatta koko tilaisuuteen, joten Roe ja Melinda menevät katsomaan onko kaikki kunnossa ja löytävät Poppyn murhattuna kotoaan. Poppyn avioliitto on ollut avoin, eli kummallakin puolisolla on ollut muitakin siinä sivussa, joten tutkintansa Roe aloittaa näistä suhteista.

Aurora-kirjat ovat tyyliltään kotoisia mysteereitä, joten sävy on kepeä ja Roen pikkukaupunkielämää seurataan tuttuun Harrisin tyyliin tarkkaan. Roen mukana ajellaan kaupungilla ja käydään mm kaupassa, töissä, asuntoja katselemassa, pestään hiuksia, kokkaillaan ja ollaan mukana kaikissa normaalin päivärytmin vaiheissa. Siinä sivussa Roe aina pohtii myös työn alla olevaa murhatapausta ja ratkoo sitä muiden ihmisten avulla. Roen elämää on kiva seurata ja tapaukset ovat myös ihan hyviä ja kiinnostavia, mutta muutaman ratkaisu jätti hieman toivomisen varaa.

Dead Over Heels oli muuten hyvä, mutta Roen olisi pitänyt keksiä motiivi paljon aiemmin, se oli lukijalle selvä jo pitkään. Syyllinen sitten tuli aikamoisena yllärinä ja ratkaisu ei oikein sopinut kuvioihin, se ei tuntunut uskottavalta. A Fool and His Honeyssä paikanvaihdos välillä Lawrencetonin ulkopuolelle oli kiva, mutta murhatun miehen kaveriin Roryyn tuskastuin monta kertaa ja se tietysti oli Harrisin tarkoituskin. Rory kun ei ollut ihan fiksuin henkilö ja ei vapaaehtoisesti kertonut juuri mitään tapahtumista. Koko juttu olisi voinut selvitä paljon nopeammin, jos Rory olisi ollut avoimempi ja rehellisempi, mutta toisaalta sitten ei ehkä koko sotkua ja hyvää kirjaa olisi syntynytkään :). Mutta tämä oli loppuratkaisultaankin hyvä kokonaisuus ja pidin tästä hieman enemmän kuin edellisestä.

Last Scene Aliven tarina Hollywood-leffan kuvauspaikoilla on myös mukavan erilainen. Harris tuntuu tuntevan nuokin kuviot hyvin ja lopputulos on realistisen oloinen. Mukava oli myös tavata Roen ex Robin taas uudelleen, Real Murderin jälkeen heidän juttunsa tuntuikin jääneen hieman kesken. Murhan ratkaisu oli tällä kertaa taas hieman heikompi, ainakin minun mielestäni. Motiivi oli sen verran erikoinen, että hieman jäin sitä ihmettelemään, mutta ehkä näiden Hollywood-tähtösten murhissa voi olla erilaisia tekijöitä takana. Poppy Done to Deathissa vanhojen muistelu jatkuu siten, että Roen nuori velipuoli tulee vierailulle ja häntä ei kirjoissa olekaan näkynyt sitten avausosan. Roen ja Melindan tutkiessa tapahtumia Poppyn elämästä paljastuu yllättäviä ja hyvin ikäviä puolia, mutta kirjan tyyli ja lähestymistapa pysyy silti kevyenä.

Charlaine Harris on antoi Roen tapailla muutamaa miestä sarjan aikana ennen kuin laittoi tämän menemään naimisiin jonkin verran vanhemman miehen Martinin kanssa. Martin pitäisi Roen mielellään kotona kokonaan, mutta Roe pitää kirjastonhoitajan työstään ja on siksi palannut takaisin osa-aikaiseksi vaikkei rahaa tarvitsekaan. Nyt Harris on joko halunnut viedä Roen elämää eri suuntaan tai muuten vaan kyllästynyt Martiniin, koska mustasukkaisuus ja muut asiat aiheuttavat parisuhteelle ongelmia ja Last Scene Alivessa Roe on taas sinkku. Minusta Martin oli miehenä ihan ok, se että hän oli Vietnamin sodan veteraani vaikutti hieman, koska se sai hänet tuntumaan tosi vanhalta (pitää ottaa huomioon kirjoitusvuosi). Roen existä kirjailija Robin ja poliisi Arthur ovat molemmat mukana myös näissä uudemmissa kirjoissa romanttisella mielellä, mutta minuun eivät kunnolla vedonneet ketkään näistä Roen miehistä. Eli oli aika sama, että kenen kanssa yhteen päädytään.

Aurora Teagarden -sarja

1. Real Murders (1990)
2. A Bone to Pick (1992)
3. Three Bedrooms, One Corpse (1994)
4. The Julius House (1995)
5. Dead Over Heels (1996)
6. A Fool And His Honey (1999)
7. Last Scene Alive (2002)
8. Poppy Done to Death (2003)

Dead Over Heels, A Fool and His Honey, Last Scene Alive and Poppy Done to Death sekä kokoelma Omnibus 2 Adlibriksessä.

Karin Slaughter: Riistetyt - Grant County 2

Kisscut
Julkaistu 2002, suomennos 2004
375 sivua.

Karin Slaughterin Grant County -sarjan toisessa osassa palataan Heartsdalen pikkukaupunkiin muutama kuukausi Sokaistun tapahtumien jälkeen.

Patologi ja lastenlääkäri Sara Linton on rullaluistinradalla treffeillä exänsä, poliisipäällikkö Jeffrey Tolliverin kanssa. Sara löytää vessasta runsaasti verta ja vauvan ruumiin 13-vuotiaan Jennyn ja jonkun muun jäljiltä. Pihalla Jenny vetää aseen esiin ja uhkaa ampua koulukaverinsa Markin. Jeffrey on lopulta pakotettu ampumaan Jenny. Jennyn ruumiinavauksessa näkyy jälkiä vaikeasta elämästä ja väkivaltaisesta raiskauksesta, mutta lasta Jenny ei ole synnyttänyt.

Jeffrey potee tunnontuskia jouduttuaan tappamaan lapsen ja Sara taas ihmettelee, että näiden lasten lääkärinä ei ole huomannut mitään outoa. Lena taas toipuu vielä Sokaistun kokemuksistaan, eikä tälläinen juttu tee hänelle hyvää, joten Lena pohtii uraansa poliisina ja mielessä käy jopa itsetuhoisia ajatuksia. He yhdessä yrittävät selvittää mitä Jennyn ja Markin välillä oikein on tapahtunut ja kuka kuolleen vauvan äiti on, mutta tapaus onkin hyvin mutkikas. Tutkimusta ei helpota se, että kaupungissa näyttää tapahtuneen kauheita jo pidemmän aikaa ja useammat ihmiset yrittävät peitellä ja salata asioita. Kun toinen teinityttö siepataan, saa tutkinta lisää kiireellisyyttä.

Riistetyt etenee perinteisen jännärin tyyliin, mutta tällä kertaa aihe paljastuu erityisen rankaksi, tosin siitä ei juuri tarvitse tietää etukäteen. Hahmot ja palikat ovat paikalla melko hyvin jo alkuun, mutta kaikki peittelevät tapahtumia omalta osaltaan, joten Jeffereyllä ja Saralla kestää pitkään päästä kunnolla liikkeelle tutkimuksissaan. Juoni oli jo jossain vaiheessa lähellä kyllästyttää, kun kukaan ei puhu asioista suoraan, mutta Slaughter osaa kyllä pitää tarinan kuosissa ja lopulta sitten tämä saikin vaan lukemaan vauhdilla eteenpäin. Tätä kirjaa en sitten malttanut jättää kesken vaan lukaisin tämän yhdessä illassa.

Slaughterilla on mukana taas sivujuonena Saran ja Jeffreyn suhde ja sen eteneminen ja sitä on ihan mukava seurata. Mutta sitten Lena ei henkilönä ole niin mukava ja vaikka hän onkin mukava piristys porukkaan, niin Lenan hahmoon keskittyvistä pätkistä ja hänen kotioloistaan en juuri välitä ja niitä ei oikein jaksa lukea. Erityismaininta pitää antaa siitä, että Slaughter jakaa tekstinsä viikonpäiviin, tarina alkaa lauantai-illasta ja päättyy perjataihin, plus lopun epilogi on sitten vielä viikon päästä sunnuntaina. Minulle nämä tapahtumien ajat ja paikat kun ovat aina tärkeitä, niin tämä jaksotus helpottaa kokonaisuuden hahmottamista.

Hyvä jännäri, ei heikkohermoisille :) Karmaiseva juoni jäi pyörimään mieleen joksikin aikaa, varsinkin tosielämän vastineet mietityttävät.

Grant County:

1. Blindsighted (2001) - Sokaistu
2. Kisscut (2002) - Riistetyt
3. A Faint Cold Fear (2003) - Piinattu
4. Indelible (2004) - Merkitty
5. Faithless (2005) - Kadotettu
6. Skin Privilege, aka Beyond Reach (2007) - Häpäisty

Riistetyt Adlibriksessä.

Douglas Preston & Lincoln Child: Relic - Pendergast 1

Julkaistu 1995, 473 sivua.

Kun kerran pidän paljon Douglas Prestonin ja Lincoln Childin kirjoista ja tyylistä, niin pitää sitten tutustua myös heidän tunnetuimpaan sankariinsa, FBI:n agentti Pendergastiin. Gummerus on aloittanut sarjan suomentamisen kolmannesta osasta, jossa Pendergast nousee päähenkilöksi ensimmäistä kertaa, kahdessa edeltävässä hän on merkittävä sivuhenkilö.

Relicin tarina alkaa Amazonin alueelta Brasiliasta vuodesta 1987, jossa New Yorkin Luonnontieteellisen museon tutkimusretki on vaikeuksissa. Osa retkeläisistä on jo lähtenyt, mutta Whittlesey etsii vielä itsepintaisesti merkkejä Kothoga-heimosta ja heidän palvomastaan Mbwun-olennosta. Tutkijat saavat lähetettyä useita laatikollisia löydoksiään matkalle New Yorkiin, mutta kukaan ryhmästä ei itse pääse palaamaan kotiinsa.

Useita vuosia myöhemmin Manhattanilla Luonnontieteellisessä museossa on valmisteilla uusi suurnäyttely Taikausko, jonka tähtenä on Whittleseyn löytämä pieni Mbwunia kuvaava veistos, joka on ainoa laatuaan. Kun sitten kaksi poikaa löydetään raa-asti murhattuina museon kellarista, museon johdon ehdoton vaatimus on turvata lähestyvät suurnäyttelyn juhlalliset avajaiset. Museon tutkija Margo Green epäilee, että jutussa on takana enemmänkin ja alkaa itse selvitellä tapahtumia. Omia tutkintalinjojaan vetävät myös New Yorkin poliisikomisario Vincent D'Agosta, sekä paikalle pian saapuva agentti Pendergast FBI:n New Orleansin toimistosta. Pendergast on nähnyt vastaavia murhia aiemminkin ja kun ruumiita alkaa nytkin kertyä enemmän hänkin alkaa Margon tavoin uskoa, että murhilla on yhteys Whittleseyn tutkimusretkeen.

Relic on taas oikein hyvin rakennettua laatujännitystä Prestonilta ja Childilta. Ajan kulumisen huomaa lähinnä siinä, että museon IT järjestelmät ovat hyvin vanhanaikaisia ja melko yksinkertaisia, vihreää tekstiä mustalla ruudulla ja niin edelleen. Luottokaan järjestelmiin ei ole kovin kova, eikä juonen mukaan kuulukaan olla. Muuten tarina voisi hyvin olla nykypäivää, niin hyvin se on tehty. New Yorkin Luonnonhistoriallinen museo on tapahtumapaikkana hieno ja kiinnostava. Suurmuseon päivittäinen toiminta tulee tässä tutuksi ja on kuvattu niin tarkasti sisäpiiriläisen silmin, mutta selitys onkin se, että Preston on itse ollut töissä American Museum of Natural Historyssä, jonka nimeä on hieman muutettu kirjoihin.

Pendergast on hieman erikoinen, fiksu ja hauska hahmo ja ymmärrän hyvin miksi hän on myöhemmin päässyt oman sarjansa päähenkilöksi. Relicissä varsinkin alkuun hänen esiintymisensä ovat aika vähissä ja enemmän tilaa saavat museon työntekijät, jotka myös tutkivat tapahtumia. Pendergast sitten pääsee loistamaan enemmän loppupuolella. Prestonin ja Childin kirjoitustyyli tässä on sellainen, että lukija tietää koko ajan hieman enemmän kuin tutkijat, mutta ei läheskään kaikkea kuitenkaan. Monia asioita myös alustetaan niin huolella, että on helppo arvata, että miten jutun kanssa tulee myöhemmin käymään. Pieni ennalta-arvattavuus ei kuitenkaan haittaa, kun juoni on tarpeeksi monipuolinen ja osaa silti yllättää.

Reliciä on kirjana verrattu Jurassic Parkiin, mutta leffaversiona tämä ei ollut yhtä vakuuttava, joten kannattaa mielummin lukea kirja.

Pendergast:

1. Relic (1995)
2. Reliquary (1997)
3. The Cabinet of Curiosities (2002) - Ihmeiden kabinetti
4. Still Life with Crows (2003) - Kuoleman asetelma
5. Brimstone - Diogenes 1 (2004) - Tulikivi
6. Dance of Death - Diogenes 2 (2005) - Veljensä vartija (09/2012)
7. The Book of the Dead - Diogenes 3 (2006)
8. The Wheel of Darkness (2007)
9. Cemetery Dance (2009)
10. Fever Dream - Helen 1(2010)
11. Cold Vengeance - Helen 2 (2011)
12. Two Graves - Helen 3 (2012)

Relic Adlibriksessä.

Mary Higgins Clark: Yksin vain

I'll Walk Alone
Julkaistu 2011, suomennos 2012
355 sivua

Mary Higgins Clark oli pitkään nuorempana suosikkikirjailijani ja olenkin yrittänyt lukea kaikki hänen teoksensa, tosin ainakin omaelämänkerta ja George ja Martha Washingtonista kertova esikoinen on vielä lukulistalla. Higgins Clarkia kutsutaan myös nimellä jännityksen kuningatar, Queen of Suspense.

Alexandra - Zan - Morelandin 3-vuotias poika Matthew kaapattiin pari vuotta sitten. Zan oli jo eronnut lyhytkestoisesta avioliitostaan ennen Matthewin syntymää ja on nyt elellyt yksin, keskittyen sisustussuunnittelijan uraansa. Matthewin viisivuotissyntymäpäivän ja katoamisen kahden vuoden merkkipäivän aikaan Zanin elämä menee uudestaan sekaisin.

Zanin ura vaarantuu, koska joku tuntuu esiintyvän hänenä ja on muun muassa ostellut vaatteita ja tilaillut tavaraa paljon Zanin piikkiin. Muut eivät usko Zanin selityksiä, että hän ei itse ole näiden tapahtumien takana, vaan ajattelevat hänen olevan sekoamassa stressistä. Myös Matthewin kaappauksesta tulee uutta tietoa ja kaappaaja näyttäisi olevan Zan tai joku aivan hänen näköisensä. Onneksi kuitenkin Zanilla on entinen lottovoittaja Alvirah Meehan tukenaan.

Yksin vain on perinteiseen Higgins Clarkin tyyliin kirjoitettu kolmannessa persoonassa siten, että seurattava henkilö vaihtuu aina kappaleesta toiseen. Päähenkilö Zan tosin tietysti saa eniten tilaa tarinassa, mutta muutkin pääsevät ääneen. Yksi jo alkuvaiheen seurattavista on Glory, joka pitää Matthewiä luonaan. Lukijalle on siis heti alusta selvää, että Zan ei ole hullu eikä ole kaapannut omaa lastaan. Gloryn salaperäinen toimeksiantaja kuitenkin pysyy piilossa loppuun saakka, joten sen osalta odotettavaa riittää. Higgins Clark osaa myös hienosti nostaa jännitystä ja kiristää verkkoa Zanin ympärillä juonen edetessä.

Higgins Clarkilla yleensä päähenkilönä on yksinasuva kolmekymppinen, hyvin toimeentuleva nainen ja niin on tälläkin kertaa. Aiemmissa kirjoissa myös useampaan kertaan juoni meni niin, että jos tätä naista tavoittelee kaksi miestä, niin toinen heistä osoittautuu lopulta murhaajaksi. Onneksi kuitenkin Higgins Clark on hieman enemmän vaihtelua saanut tarinoihinsa mukaan. Alvirah Meehan on esiintynyt useissa Higgins Clarkin novelleissa ja romaaneissa rikoksia selvittelemässä ja vaikka hänestä paljon pidänkin, niin tällä kertaa ei hän päässyt erityisesti loistamaan. Jäin jopa hieman miettimään, että olisiko tarina ollut parempi, jos Alvirah olisi jätetty kokonaan pois ja Zan olisi ollut hieman vahvempi ja ratkaissut kaiken itse.

Kun pohin hieman, että mikä näissä kirjoissa sitten vetoaa, niin päädyin siihen, että Higgins Clark on vaan niin hyvä tarinankertoja ja osaa mestarillisesti sen verkko kiristyy -tunnelman luonnin, joten kirjojen samankaltaisuus ei haittaa. Mitään kirjallisuuden merkkiteoksia nämä uusimmat varsinkaan eivät ole. Vanhemmista teoksista muutama, kuten Higgins Clarkin ensimmäinen jännäri Missä lapset ovat? ja paranormaali Vihreäviittainen nainen ovat kyllä jääneet hyvin mieleen. Joten Higgins Clarkin tuotantoa tuntemattomalle suosittelenkin aloitusta näistä vanhemmista kirjoista.

Mary Higgins Clark Wikipediassa ja Yksin vain Adlibriksessä.

Karin Slaughter: Sokaistu - Grant County 1

Blindsighted
Julkaistu 2001, suomennos 2003
359 sivua.

Karin Slaughter on yksi niistä kirjailijoista, joiden teokset ovat pitkään roikkuneet lukulistallani, mutta aina jotain muuta on mennyt edelle. Nyt vihdoin sitten sain aikaiseksi aloittaa Slaughterin tuotantoon tutustumisen hänen esikoisestaan Sokaistusta.

Sara Linton on sekä patologi että lastenlääkäri Heartsdalen pikkukaupungissa Georgiassa. Saran entinen mies Jeffrey Tolliver taas on paikkakunnan poliisipäällikkö, joten he joutuvat pakostakin olemaan tekemisissä keskenään vaikka henkilökohtaisessa suhteessa olisi ongelmia. Lounaalla siskonsa kanssa Sara löytää ravintolan vessasta kuolemaisillaan olevan naisen, eikä yrityksistään huolimatta pysty pelastamaan tätä.

Murhattu nainen Sybil on rikosetsivä Lena Adamsin sisko ja sokea. Sybiliä on viillelty, hänestä löytyy huumaavien aineiden jäämiä ja hänet on raiskattu. Murhassa on outoja ritualistisia, uskontoon viittaavia piirteitä ja tutkijat tietävät, että tämä tappaja jatkaa vielä uusien uhrien kanssa. Pian löytyykin toinen, vastaavia vammoja saanut nainen. Kun Sara, Jeffrey ja Lena jatkavat tapahtumien selvittelyä, niin esille nousee viitteitä Saran menneisyyteen.

Sokaistu on ihan hyvä esikoisromaani ja mukavaa luettavaa. Uuteen jännäri- tai dekkarikirjailijaan tutustuessa alkuun on hyvä kun ei vielä tiedä, että onko syyllinen joku tarinassa mukana olevista hahmoista vai voiko se olla joku ulkopuolinen, johon tutustutaan vasta loppuvaiheessa, kun päähenkilöt ratkaisevat rikokset. Sitten seuraavien kirjojen kanssa yleensä odotukset ovat jo selvät ja on helpompi päätellä ratkaisua. Lähtökohta Sokaistulla on hyvä, raaka murha tapahtuu heti alkusivuilla, joten jutussa päästään suoraan asiaan ja tarina etenee mukavalla vauhdilla. Slaughterin juoni kantaa hyvin melko pitkälle, mutta loppuosa kävi kuitenkin hieman pitkäveteiseksi ja tylsäksi, eli joko olisi kaivannut tiivistämistä tai jotain lisää, yllättävämpää lopetusta ehkä.

Saran menneisyys mietityttää moneen kertaan, kun Slaughter vihjailee isommasta syystä Atlantasta takaisin kotiin muuton taustalla  ja hänelle lähetellään omituisia postikortteja. Hahmona Sara on ihan ok, mutta kovin syvällisesti häneen ei vielä tutustu. Jeffreystäkään en osaa vielä tämän avauksen perusteella juuri mitään sanoa, mutta Lena Adams on tarkoituksella kirjoitettu erilaiseksi, ärsyttävämmäksi päähenkilöksi. Lenallakin on ongelmallinen lapsuus ja hän on luonteeltaan hieman ärhäkkä ja äkkipikainen, hieman erikoinen valinta rikosetsiväksi. Mukavaa väriä Lenan läsnäolo kyllä toi henkilögalleriaan, sillä monet muut olivat hieman harmaita, joten paljon tylsempi tarina olisi ollut ilman häntä.

Grant County:

1. Blindsighted (2001) - Sokaistu
2. Kisscut (2002) - Riistetyt
3. A Faint Cold Fear (2003) - Piinattu
4. Indelible (2004) - Merkitty
5. Faithless (2005) - Kadotettu
6. Skin Privilege, aka Beyond Reach (2007) - Häpäisty

Karin Slaughter Wikipediassa ja Sokaistu Adlibriksessä.

Lisää Sokaistusta: Kuuttaren lukupäiväkirja, Rakkaudesta kirjoihin ja Helsingin Sanomat.

Damian Dibben: Historian vartijat 1 - Myrsky nousee

History Keepers: The Storm Begins
Julkaistu 2011, suomennos 2012
324 sivua.

Aikamatkustus aiheena kiinnostaa sen verran, että piti tutustua Damian Dibbenin Historian vartijat -sarjan avausosaan Myrsky nousee. Kyseessä on nuorille tarkoitettu sarja, mutta nuortenkirjoja luen muutenkin välillä. Myrsky nousee on Dibbenin esikoisromaani.

Lontoossa asuva 14-vuotias Jake Djones on luullut vanhempiensa olevan tavallisia yrittäjiä, mutta heidän viivyttyä epätavallisen pitkään työmatkallaan Jake siepataan Historian vartijoiden toimesta. Jake saa kuulla vanhempiensakin kuuluvan tähän järjestöön ja heidän kadonneen matkallaan vuoden 1506 Italiaan. Jakelle selviää, että hän on perinyt myös kyvyn matkustaa ajassa ja hänellä tämä taito ilmenee hyvin vahvana. Nuorilla kyky on muutenkin voimakkaimmillaan ja laimenee ajan myötä.

Historian vartijat muuttavat Jaken mukaansa saatuaan päämajaansa, nollapisteeseensä Normandiassa Ranskassa vuonna 1820. Sieltä lähetetään teini-ikäisten etsintäpartio Djonesin pariskunnan jäljille 1500-luvulle ja Jake tuppautuu porukkaan mukaan. Käy ilmi, että Historian vartijoiden vihollisilla on suuret suunnitelmat meneillään ja Jakella uusine ystävinen on vakava paikka edessään yrittäessään pelastaa historia sellaisena kun me sen tunnemme.

Odotukset olivat hieman korkeammalla Historian vartijoiden suhteen, mutta ehkä tämä on hieman liikaa teini-ikäiselle yleisölle kirjoitettu. Esimerkiksi Harry Potterin seikkailut oli aina kirjoitettu hyvin uskottavasti ja niin, että jännitys säilyi aikuislukijallekin, mutta tässä ihmettelin esimerkiksi sitä, että vaikka Historian vartijat on aikuisten johtama järjestö, niin 14-15 vuotiaat ovat parhaita agentteja ja vain tuon ikäisiä lähetetään etsimään Djonesin pariskuntaa. Kovin kokeneita ei varhaisteinien luulisi olevan, jos heillä ei sitten ole teetetty töitä ihan pienestä lapsesta asti. Potter-kirjoista voisi ottaa oppia siinä, että miten sankarit saadaan päätymään seikkailuihin ja pulaan hyvin luonnollisesti.

Juoni oli myös melko ennalta-arvattava. Mukana on klassinen pahis, joka avustajineen haluaa tuhota maailman, puhtoinen hyvisten joukko, petos, "yllättävä" loppupaljastus ja osittain avoin loppu, joka jättää ovea auki jatko-osalle. Onneksi kuitenkin Dibben pääjuonensa kertoo loppuu asti ja vain niitä kiinnostavia sivujuonteita jää auki - kuten mitä tapahtuikaan Jaken kuolleeksi uskomalle veljelle. Motiivi pahiksella on hieman erikoinen ja vaatii jonkun verran selittelyä, joten siinäkin on Dibbenillä vielä hiomista jatkoa varten. En onnistunut selvittämään, että kuinka pitkää sarjaa kirjailija on tästä suunnitellut, mutta kakkososa on ilmestymässä englanniksi alkusyksystä.

Kohderyhmälleen tämä on varmasti hyvä ja vauhdikas seikkailutarina ja sopii sekä tytöille että pojille, mutta aikuislukijoille ei niin voi suositella. Asetelma on kuitenkin kiinnostava ja toivoa sopii, että Dibbenkin parantaa tekstejään ajan kanssa.

The History Keepers - Historian vartijat:

1. The Storm Begins (2011) - Myrsky nousee (2012)
2. Circus Maximus (08/2012)

Damian Dibben The History Keepersin sivuilla ja tämä kirja Adlibriksessä.