16. painos 382 sivua.
Olen jo pitkään jättänyt kotimaiset teokset kokonaan väliin ja nyt olisi tarkoitus hieman korjata tuota puutetta. Jatkossakin toki pääasiassa luen käännöskirjallisuutta, mutta aina välillä voi luettavaksi valikoitua joku suomalaisen kirjailijan teoskin, sikäli mikäli aihe on kiinnostava. Muutama kotimainen onkin jo tuossa lukupinossa odottamassa vuoroaan, mutta ensimmäiseksi valikoitui sattumalta kirjaston palautushyllystä mukaan tarttunut Sofi Oksasen Puhdistus. Luin tämän jo pari viikkoa sitten, mutta koitain nyt jotain juonesta ja tunnelmista muistella vielä...
Puhdistus tapahtuu pääasiassa kahdella aikajanalla, Virossa vuonna 1992, sekä samassa paikassa menneisyydessä 1930-luvun puolesta välistä eteenpäin. Vuonna 1992 päähenkilö Aliide Truu on vanha ja yksinäinen nainen, kun hänen talonsa pihalle tupsahtaa huonokuntoinen venäjänvirolainen tyttö Zara, joka tarvitsee turvapaikkaa pakomatkallaan. Zara kertoo piilottelevansa mieheltään Pašalta ja olevansa matkalla Tallinnaan, mutta tämä ei ole koko totuus.
Aliidellakin on omat salaisuutensa ja hän ei ole kovin innokas vieraastaan, koska ei halua herättää huomiota. Zara muistuttaa Aliidea omasta nuoruudestaan toisen maailmansodan ajoilta, jolloin hänen selviämisensä oli vaakalaudalla. Vallalla oli pelon ja vainoharhaisuuden ilmapiiri, mutta vainoharhaisuus oli perusteltua, koska väärällä puolella olleiden ja jopa vääränlaisia mielipiteitä omanneilla kohtalo saattoi olla karmea. Aliiden sodanaikaiset valinnat ovat määritelleet hänen sekä hänen läheistensä elämän vuosikymmenien ajan. Vuonna 1992 Viro on taas itsenäinen, mutta Aliiden pelot ovat vieläkin olemassa ja naisten hyväksikäyttö eri tavalla voimissaan, kuten Zaran tarina todistaa.
Puhdistus on alunperin näytelmäksi kirjoitettu ja se näkyy tekstissä, kohtauksissa ja päätapahtumapaikaksi valitussa Aliiden talossa. Tarina lähtee liikkeelle hyvin hitaasti vuodesta 1992 ja luovuttaminen tämän kirjan suhteen kävi mielessä alkutaipaleella. Hieman lisää kiinnostavuutta tarinaan tulee mukaan, kun päästään tutustumaan Zaran edelliseen vuoteen ja rankkaan matkaan kohti Viroa. Kunnolla kuitenkin Puhdistus vie mukanaan vasta tarinan toisen osan myötä, kun vihdoin Aliiden historia avautuu.
Oksanen kertoo juontaan hyvin jaksotettuina pätkinä siten, että koko ajan vähitellen paljastuu lisää oleellisia osia ja kirja paranee loppuaan kohden paljon. Viron historiasta en kovin hyvin ole perillä, joten siinäkin mielessä tämän yhden perheen kokemuksien kuvaus oli kiinnostava. Hieman enemmän selityksiä olisi juonessa kuitenkin voinut olla mukana, lähtötiedot kun eivät tainneet minulla olla ihan vaadittavalla tasolla. Pidän kuitenkin paljon tästä tyylistä tuoda historiaa lähelle kertomalla siitä jonkun omakohtaisten kokemusten kautta, se elävöittää menneisyyttä muuntamalla kuivan teorian koukuttavaksi juoneksi.
Oksasella on mukana tässä sanomaa ja naisasiaa ja kokonaisuutena Puhdistus on ihan hyvä kirja. Tykkäsin, mutta en ihastunut - taisi olla minulle hieman hidas ja turhan hienovarainen kerronta :) Kannattaa kuitenkin lukea, jos jollain on tämä vielä kokeilematta.
Sofi Oksanen:
- Stalinin lehmät (2003)
- Baby Jane (2005)
- Puhdistus (2008)
- Kun kyyhkyset katosivat (2012)
Lisää Puhdistuksesta: Sallan lukupäiväkirja, Helsingin Sanomat, Kirjattelua, Kartiohuijaus, Kirjavinkit, Luen, mutta en kirjoita ja Vinttikamarissa.
