Graham Moore: Kuolema Sherlock-seurassa

The Sherlockian (USA)/ The Holmes Affair (UK)

Julkaistu 2010, suomennos 2012

477 sivua.

Alle kolmekymppinen Graham Moore on amerikkalainen elokuvakäsikirjoittaja ja Kuolema Sherlock-seurassa on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kirja kulkee kahdella aikajanalla, nykyajassa New Yorkissa ja Lontoossa nuoren Sherlock-harrastajan Haroldin matkassa, sekä Viktorian aikaisessa Lontoossa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kirjailija Arthur Conan Doylen maailmassa. Moore on innoituksensa tähän teokseen saanut tositapahtumista, vaikka tarina onkin fiktiivinen.

New Yorkissa Harold White on juuri toteuttanut suuren unelmansa ja päässyt liittymään Baker Streetin apujoukkoihin, tunnetuimpaan Sherlock Holmes -seuraan. Alex Cale on ilmoittanut kolleegoilleen ratkaisseensa pahimman sherlokistejä vaivanneen mysteerin, kadonneen Arthur Conan Doylen päiväkirjan tapauksen. Baker Streetin apujoukot ovat kokoontuneet juhlimaan Holmesin syntymäpäivää ja Cale on luvannut esitellä löytöään kaikille, mutta Cale löytyykin huoneestaan kuolleena ja päiväkirja on taas kateissa. Fiksu Harold alkaa tutkia tätä mysteeriä Holmesin tapaan ja saa avukseen toimittajatyttö Sarahin.

Lontoossa 1800-luvun lopulla kirjailija Arthur Conan Doyle on lopullisen kyllästynyt sankariinsa Sherlock Holmesiin ja päättää tappaa tämän. Conan Doyle kuitenkin itse kiinnostuu jonkun ajan kuluttua todellisesta mysteeristä, nuoren morsiamen murhasta, joka on poliisilta jäänyt selvittämättä. Avukseen hän saa hyvän ystävänsä Bram Stokerin, jonka kanssa yhdessä he selvittävät tapausta Holmes-tyyliin. Nämä tapahtumat ovat juuri tuon yhden kadonneen päiväkirjan ajalta, selittäen mitä Conan Doylelle tapahtui tuntemattomana ajanjaksona ja miksi hän herätti Holmesin henkiin erilaisena.

Graham Mooren kirja on jännitystä, mutta Sherlock Holmesin hitaaseen ja pohdiskelevaan tyyliin. Moore on saanut mukaan upotettua paljon fiksua päättelyä, joten tätä on oikein nautinnollista lukea ja kirja sopii varmasti kaikille Holmesin ystäville. Arthur Conan Doyle on kuvattu hienosti ja uskottavasti, hänen tuskailunsa Holmesin kuuluisuuden kanssa selittävät hyvin miksi tämä suuri sankari piti tappaa. Pidin Conan Doylestä paljon kuten myös tämän ystävästä Bram Stokerista, jonka teatteriurasta on heille tutkimuksissa yllättävää hyötyä. Myös molempien ystävä Oscar Wilde mainitaan teoksessa pariin kertaan.

Nykyajan juoni, joka vie Haroldin ja Sarahin Lontooseen on ihan hyvä. Haroldista minulle tuli mieleen Criminal Minds -sarjan Spencer Reid, koska Haroldkin on porukan nuorin, hyvin kekseliäs ja huippunopea lukija ja on siten lukenut lähes kaiken mahdollisen. Sherlock-seurat ja fanien intohimoinen kiinnostus vieläkin nykypäivänä on aivan uskomatonta. Tulee mieleen vaan, että mitäköhän kirjailija tästä kaikesta itse tästä ajattelisi. Enemmän minua kiinnosti kuitenkin Conan Doylen ympärille rakennettu juoni, joka alkoi hitaammin kirjailijan elämästä ja eteni vähitelleen murhien selvittelyyn, mutta tämän kanssa olin kyllä koukussa heti alusta. 1800-luvulta alkanut tarina vei mukanaan niin hyvin, että usein harmitti jopa, kun Harold tunki väliin omine juttuineen katkaisten hyvän tarinan kulun, vaikka hyvä sekin kokonaisuus oli.

Hieno kirja, kannattaa kyllä lukea! Ja sopii hyvin juuri tähän hetkeen, kun YLE:ltä tulee huippuhyvä Uusi Sherlock -sarja, joten voi vertailla näitä uudempia muunnoksia Conan Doylen tarinoista.

Kuolema Sherlock-seurassa Adlibriksessä ja kustantaja Atenan sivuilla.

Tämä kirja on luettu myös Kirsin kirjanurkassa ja Amman lukuhetkessä.

James Joyce: Dublinilaisia

Dubliners
Julkaistu 1914, suomennos 2012 (Heikki Salojärvi/ Basam Books). Aiempi suomennos 1965 (Pentti Saarikoski/ Tammi).
240 sivua.

Irlantilainen James Joyce kuoli vuonna 1941, joten hänen teostensa tekijänoikeudet vanhenivat vuodenvaihteessa ja siksi uusia painoksia onkin näistä nyt tullut. Basam Books on julkaissut aiemmin tänä vuonna uuden käännöksen Dublinilaisista ja tämän kansikuva on mielestäni todella kaunis. Melkein voisi Dublinissa asuneena hankkia kirjan omaan hyllyyn ihan vaan kannen takia!

Marjis Kirjamielellä-blogista on houkutellut kimppalukijoita Joycen pääteoksen Ulyssesin pariin, mutta minulle miehen ensimmäisessä julkaistussa proosateoksessakin oli ihan tarpeeksi tekemistä. Novellikokoelma Dublinilaisia oli valmistunut jo 1907, mutta teoksen julkaiseminen olikin hyvin vaikeaa ja vei useita vuosia. Ulysseksenkin piti alunperin olla yksi tarina tässä kokoelmassa, mutta se sitten paisui yli novellin mitan.

Sisältö:
Esipuhe/ Jyrki Vainonen: Mielen ja kielen karttoja - James Joycen Dublin (s.7)
Novellit: Sisaret (s.15), Kohtaaminen (s.25), Arabia (s.35), Eveline (s.42), Kilpa-ajojen jälkeen (s.48), Kaksi liehakkoa (s.56), Täysihoitola (s.69), Pieni pilvi (s.78), Vastineet (s.95), Savea (s.108), Surullinen tapaus (s.116), Murattipäivä komitean istuntohuoneessa (s.128), Äiti (s.147), Armo (s.162) ja Kuolleet (s.189).

Novellit kaikki kuvaavat tavallisten ihmisten arkista elämää 1900-luvun alussa. Ensimmäisen tekstin Sisaret luettuani olin ihmeissäni, kun jutussa ei tuntunut olevan mitään kunnollista juonta tai koukkua. Paikallinen pappi on kuollut ja eräässä perheessä vaan keskustellaan siitä - ja mitään ei tapahdu. Tämä oli sen verran hämmentävää, että teki jopa mieli palata alkuun ja lukea novelli uudestaan, että jos minulta meni jotain oleellista ohi juonesta. Jatkoin kuitenkin sitkeästi eteenpäin ja sama juttu toistui jokaisen tarinan kohdalla tässä kirjassa. Teksteistä puuttuu kaikki oleellinen, mukana ei ole mitään yllättäviä loppuja tai hienoja juonenkäänteitä, nämä ovat vaan yksittäisiä pätkiä tavallisten ihmisten elämästä.

Joyce sai kyllä tuntemaan olon todella tyhmäksi, kun en tajunnut hänen juoniaan ollenkaan. Dublinilaisiinkin olisi siis hyvä saada mukaan jonkunlaisia tulkintaohjeita :) Asiaa kuitenkin auttavat hieman nämä otteet Joycen kommentit Dublinilaisista kustantaja Grant Richardsille:

"Ei ole minun vikani, että kertomuksissani leijuu tuhkapesien ja vanhojen jätteiden löyhkä. Uskon vakavissani, että viivytätte Irlannin sivistymistä, jos estätte irlantilaisia näkemästä itseään kunnolla hienosti kiillottamastani peilistä."

"Tarkoitukseni oli kirjoittaa tutkielma maani moraalisesta historiasta, ja valitsin tapahtumapaikaksi Dublinin, koska se tuntui olevan lamaantuneisuuden keskus. Olen yrittänyt esitellä ynseälle yleisölle kaupungista neljä näkökulmaa: lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja julkisen elämän. Tämä on tarinoiden järjestys. Olen kirjoittanut teoksen suurimmaksi osaksi tunnollisen ilkeästi..."

Nykyään luettuna on aika uskomatonta, että alunprin tarinoita pidettiin liian rohkeina tai epäsiveellisinä julkaistavaksi. Uskonto on kyllä tarinoissa läsnä ja parisuhteitakin käsitellään, mutta tyyli on hyvin hienovarainen ja Joyce aina tarinan alustuksen jälkeen keskittyy lähinnä tavallisten ihmisten keskusteluihin. Kovin mukavia monetkaan päähenkilöistä eivät ole, mutta Joycen kommentit huomioon ottaen se lienee ollut tarkoituskin. Ymmärrän hyvin nyt mistä Joycen maine vaikeana luettavana tulee, vaikka tämä esimerkki ei olekaan sieltä herran tuotannon pahimmasta päästä. Muutaman kerran kävi niin, että aloin juuri päästä sisälle tarinaan kun se jo loppuikin yllättäen. Parasta Dublinilaisissa oli tuttujen tapahtumapaikkojen bongailu teksteistä :)

Dublinilaisia ei siis ollut ollenkaan minulle sopivaa kirjallisuutta, mutta sainpahan sentään tämän luettua läpi. Aikaa se tosin vei kuukauden verran... Useampaan kertaan nimittäin teki mieli jättää juttu kesken vaikka sivuja on vaan vähän yli 200 ja novellit ovat suhteellisen lyhyitä.

James Joyce ja Dublinilaisia Wikipediassa ja Dublinilaisia Adlibriksessä.

Anna Godbersen: Hehkua - Huumaa 4

Splendor - A Luxe Novel
Julkaistu 2009, suomennos 2011
Pokkari 428 sivua.

Anna Godbersenin neljää nuorta seurapiirineitokaista seurannut Huumaa-sarja on edennyt päätösosaansa. Hehkua-kirjassa seikkaillaan New Yorkin lisäksi Havannassa Kuubassa ja ajankohtana on heinäkuu vuonna 1900. Kyseessä kun on jatkuvajuoninen sarja, niin tämä juttu sisältää pakostakin jotain juonipaljastuksia aiemmista osista vaikka yritänkin olla varovainen.

Miehistä Henry ja Teddy ovat lähteneet tekemään jotain merkittävää ja Leland on oleskellut Euroopassa, joten New Yorkissa on tytöillä ollut hieman tylsää. Diana on päässyt seikkailemaan enemmänkin, mutta viettää nyt aikaa Havannassa, koska hän on kuullut Henryn olevan siellä. Henry itse on hyvin pettynyt, koska hänen isänsä onnistui estämään suunnitelmat ja toimittamaan Henryn hyvään turvaan Kuubaan. Lina, joka käyttää nykyään nimeä Carolina odottaa malttamattomana Lelandin paluuta takaisin kotiin ja on jopa järjestänyt itsensä lähes naapuriksi voidakseen seurata tämän talon tapahtumia suoraan.

Yksinäinen Penelope löytää uuden ihastuksen kohteen eurooppalaisesta prinssistä, joka on New Yorkissa vierailulla. Ihailua ja huomiota kaipaava Penelope voisi olla jopa valmis unohtamaan Henryn näin hyvästä saaliista. Elizabeth on asettunut aloilleen suhteellisen tyytyväisenä, mutta kun Hollandin perheen isästä ja tämän kuolemasta alkaa paljastua yllättäviä seikkoja, Elizabethin elämä ja menneet tapahtumat näyttäytyvätkin aivan uudessa valossa.

Hehkua oli siitä mukava päätösosa, että siinä aika hyvin ratkotaan avoimet asiat, mutta lisäbonuksena on myös yllätys, joka vaikutttaa myös aiempien kirjojen tapahtumiin ja saa näkemään niitä eri tavalla. Godbersen on kyllä jo aiemmissa kirjoissa antanut pieniä vinkkejä tähän suuntaan, joten tarkoille lukijoille tämä käänne ei tule ihan kulman takaa. Siitä, että oliko tuo koukku hyvä vai ei en oikein osaa sanoa... Minulla kävin niin, että olin aiemmin aavistellut jotain tähän suuntaan (kirja 2), mutta sitten hylännyt teorian myöhemmin (kirja 3) kun tarina tuntui vievän eri suuntaan. Mutta onhan se hyvä, että asiat vihdoin selvisivät :)

Godbersen ei ole kovin hellävarainen tarinansa hahmojen kanssa, vaan nämä laitetaan käymään läpi kaikenmoisia kärsimyksiä. Kukaan ei taida selvitä kokonaan onnellisena tämän sarjan läpi. Sama meno jatkuu nyt Hehkua-juonessa ja hairahduksista on maksettava oma hintansa. Aiemmin harmittanut henkilöiden selkärangattomuus - varsinkin miesten kohdalla - korjautuu nyt hieman, mutta vain jonkun hahmon kohdalla. On silti kiva nähdä tätä käännöstä mukana tarinassa. Huumaa-sarja on takuuhyvää viihdettä kun tekee mieli jotain kevyttä luettavaa, juonitteluja, skandaaleja ja pakoa todellisuudesta menneen maailman seurapiireihin.

The Luxe - Huumaa-sarja:

1. The Luxe (2007) - Huumaa (2009)
2. Rumors (2008) - Juoruja (2010)
3. Envy (2009) - Erheitä (2010)
4. Splendor (2009) - Hehkua (2011)

Tämä kirja Adlibriksessä.

Anna Godbersen: Erheitä - Huumaa 3

Envy - A Luxe Novel

Julkaistu 2009, suomennos 2010

Pokkari 428 sivua.

Anna Godbersenin Huumaa-sarjan kolmas osa Erheitä lähtee liikkeelle pari kuukautta edellisen osan jälkeen, eli vuosisata on vaihtunut ja nyt ollaan helmikuussa 1900. Taas pieni varoitus juonipaljastuksista, eli kun kyseessä on tälläinen jatkuvajuoninen sarja, niin tästä osasta ei oikein voi kertoa mitään spoilaamatta aiempia osia.

Penelopen ja Henryn suhde on huonossa jamassa, vaikka Penelope yrittää kaikkensa. Henry on suunnitellut reissua Palm Beachiin ystävänsä Teddy Cuttingin kanssa, mutta kun Penelope kuulee asiasta hän haluaa matkaan mukaan ja kutsuu vielä useita ystäviäänkin seuraksi. Lina on löytänyt varakkaan tukijan, joka maksaa hänen laskunsa, joten hän on nykyään lähes tasavertainen muiden tyttöjen kanssa.

Floridan reissussa syntyy uusia ihastuksia. Lina viettää aikaa varakkaan Leland Brouchardin kanssa ja ottaakin tämän miehen uudeksi kohteekseen. Teddy on pitkään ollut ihastunut Elizabethiin ja vanhat tunteet nousevat taas pintaan Palm Beachin lämmössä. Penelopen veli Grayson taas yrittää Penelopen pyynnöstä herätellä Dianan mielenkiintoa. Mukava loma keskeytyy, kun Lina saa huonoja uutisia ja joutuu palaamaan pikaisesti takaisin New Yorkiin, jossa hänen hieno uusi elämänsä on vaarassa romahtaa. Myös Elizabeth huomaa olevansa pahassa pulassa.

Pieni maisemanvaihdos teki hyvää Huumaa-sarjan porukalle. Vuoden 1900 junamatka on ihan mielenkiintoinen, varsinkin kun matkaa tehdään privaatti-junanvaunussa. Uiminen ei myöskään ole ollut viime vuosisadan alussa kovinkaan samanlaista kuin nykyään, varsinkaan naisten osalta. Kahdessa ensimmäisessä osassa pyörittiin aika tiukasti saman 2 miestä ja 4 naista -asetelman ympärillä, mutta nyt mukaan tulee vahvemmin muitakin hahmoja - lähinnä miehiä ja valintamahdollisuudet laajentuvat. Varakkaat ja mukavat poikamiehet Teddy ja Leland jäävät kyllä aika harmaiksi ja helposti unohdettaviksi henkilöiksi. Graysonissa on enemmän särmää (lue: vikoja), joten häntä kuvataan hieman syvällisemmin.

Godbersen on juonensa laatinut sen verran mukaansatempaavaksi, että yhden osan jälkeen tekee aina mieli jatkaa pian seuraavaan. Nyt päähenkilöt ovat jo tulleet hyvin tutuiksi, joten heidän seuraansa on aina kiva palata. Tytöt ovat ihan ok, mutta Erheissä vihdoin alkoi kunnolla ärsyttämään se, kuinka nynnyjä ja saamattomia tapauksia nämä Godbersenin nuoret miehet ovat. Henry on tietysti tästä pahin esimerkki olemalla aikamoinen nössö ja täydellisesti muiden ohjailtavissa, mutta eivät nuo muutkaan herrasmiehet juuri vakuuta. Monta kertaa olisi Henrylläkin ollut tilaisuus valita toisin ja korjata sillä tilanne, mutta päättämättömyydellään hän on ajanut itsensä mahdottomaan tilanteeseen.

Aikamoinen sotku on Huumaa-sarjan päähenkilöiden suhdesoppa vielä tämäkin osan jälkeen, joten ei kun viimeisen osan kimppuun, josko vihdoin asiat alkaisivat selvitä...

The Luxe - Huumaa-sarja:

1. The Luxe (2007) - Huumaa (2009)
2. Rumors (2008) - Juoruja (2010)
3. Envy (2009) - Erheitä (2010)
4. Splendor (2009) - Hehkua (2011)

Erheitä Adlibriksessä.

Lisää Erheitä: Le Masque Rouge,  Sananen kirjasta, L'amour des livres ja Humisevalla harjulla.

H. G. Wells: Maailmojen sota

The War of the Worlds
Julkaistu 1898, suomennos 1979
Pokkari 2005, 223 sivua.

Eräs scifi-haasteeseen luettavista kategorioista on ennen vuotta 1950 julkaistu klassikko. Tältä alueelta olin ajatellut lukevani joko Jules Verneä tai George Orwellia, mutta kirjaston scifi-hyllystä pisti silmään tämä vuoden 2005 Maailmojen sota -leffaversiota varten tehty pokkaripainos H. G. Wellsin klassikosta.

Wellsin tarina sijoittuu 1900-luvun alkuvuosiin, eli kirjoitusajankohtana muutaman vuoden eteenpäin tulevaisuudessa. Marsissa tapahtuu jotain outoa ja sieltä singotaan maata kohti jonkunlaisia ammuksia, jotka näkyvät tähdenlentoina Etelä-Englannin taivaalla. Eräs näistä esineistä putoaa lähelle kertojan kotia, joten hän lähtee katsomaan sitä tarkemmin. Se osoittautuu isoksi lieriöksi, joka jäähtyy hitaasti polttavan ilmakehän jälkeen. Katsojia kertyy enemmänkin ympärille ja kun se avautuu, niin selviää, että siellä on hyvin erikoisia marsilaisia sisällä matkustajina.

Polttavalla säteellään marsilaiset tappavat heidän kanssaan tuttavutta haluavan tehdä lähetystön ja tästä käynnistyy hitaasti ihmisväestön valtaansa saava pakokauhu. 1900-luvun alun viestimillä oikeanlaista varoitusta väestölle on hyvin hidasta saada ja samaan aikaan lieriöitä laskeutuu useita lisää. Marsilaisten kimppuun koitetaan käydä tykein ja vallalla on ajatus, että maanpäällä nämä tunkeilijat ovat monta kertaa painavampia kuin kotonaan, joten he eivät juuri pääsisi  liikkumaan. Marisilaiset ovat kuitenkin suhteellisen fiksuja ja teknologisesti edistyneitä, joten apuvälineitä on saatavilla (ks kansikuva).

Maailmojen sodassa nimettömäksi jäävä päähenkilö ja kertoja on kirjoittanut omat kokemuksensa marsilaisten hyökkäyksestä muistiin ja sisällyttänyt mukaan myös veljensä kertomuksen tämän paosta Lontoosta. Tämä tyyli paljastaa juonta sen verran, että he eivät kumpikaan voi kuolla, ainakaan ennen kuin tarina on saatu ylös. Tarinan henkilöt jäävät etäisiksi, useampi jopa nimettömäksikin, joten tämä on ollut kirjailijan tarkoituskin, tarinan koukku on ihan muualla. Hieman pettynyt olin siitä, että nimenä Maailmojen sota lupailee paljon, mutta tapahtumat keskittyvätkin täysin Lontoon ympäristöön, joka tietysti siihen aikaan oli kuitenkin Britti-imperiumin keskus ja maailman napa. Ja se loppu oli myös aikamoinen pohjanoteeraus, eihän tässä edes saada mitään kunnon sotaa aikaiseksi!

Ei kuitenkaan tunnu kovin reilulta arvioida 114 vuotta sitten julkaistua teosta nykyajan kriteerein. Tämä on kuitenkin todellinen klassikko, jolla on ollut suuri vaikutus myöhempään scifi-kirjallisuuteen ja on inspiroinut muun muassa rakentinkehittelijöitä. Wells on tehnyt suuren työn scifin uranuurtajana ja uudenlaisten ajatusten ja maailmankuvien kanssa. Maailmojen sodan tekstiin perustuvia ja tästä vaikutteita saaneita elokuvia on tehty useampia, mutta varsinaisia kohuja ovat aiheuttaneet tähän tekstiin perustuvat radiokuunnelmat, jotka silloiseen aikaan ja paikkaan siirrettyinä ovat useampaan kertaan aiheuttaneet paniikkia kuuntelijoissa.

Tämä oli hyvä luettava jo ihan yleissivistyksenkin kannalta ja hieman yli 200-sivuisena pokkarina on nopea tapaus, joten suosittelen kyllä tutustumaan Wellsin tarinaan. Kirjoitustyyli on kyllä muuttunut paljon tässä vuosien varrella, kuten tietysti maailmakin :)

H. G. Wells Wikipediassa ja tämän kirjan esittely Tammen sivuilla.

Maailmojen sodasta ovat kirjoittaneet myös Kirjaretket, Kirjojen maailma ja 365 kulttuuritekoa.

Mario Vargas Llosa: Keltin uni

El sueño del celta

Julkaistu 2010, suomennos 2011
518 sivua.

Nobel-palkittu Mario Vargas Llosa kertoo uusimmassa romaanissaan irlantilaisen historiallisen henkilön Roger Casementin värikkään elämäntarinan. Casement syntyi 1860-luvulla lähellä Dublinia perheeseen, jossa samanniminen isä oli vahvasti brittimielinen protestantti ja äiti salaa katolinen. Tarinaa kerrotaan kahdella aikajanalla. Vanha Casement on Irlannin Pääsiäiskapinan jälkeen vuonna 1916 kuolemaantuomittuna vankina brittiläisessä vankilassa odottamassa tietoa armonanomuksestaan ja odottelun lomassa kerrotaan hänen elämästään Britannian konsulina ja kuinka hän löysi kutsumuksena Irlannin itsenäisyyden puolustajana

Kaksikymppisenä idealistina Casement lähti Afrikkaan ja 1900-luvun alussa hän sai tehtäväkseen selvittää Ison-Britannian konsulina mitä Belgian kuninkaan Leopold II:n omistamassa Kongossa oikein tapahtuu. Casementin idealismi oli vähitellen karissut hänen Afrikan-vuosiensa aikana ja varsinkin matka kuuluisan löytöretkeilijän ja sankarin Henry Morton Stanleyn seurassa sai hänet huomaamaan kuinka julmasti länsimaiset ryöstivät ja valtasivat maata omiin tarkoituksiinsa oikean uskonnon ja sivistyksen nimissä.

"... Tänne tulee yhtöitä, jotka antavat heille työtä. Kouluja, joissa he oppivat sivistyneitä kieliä ja joissa heidät opetetaan pukeutumaan, rukoilemaan oikeaa Jumalaa ja puhumaan kristillisesti eikä noita apinamurteita, joita he nyt mongertavat. Vähitellen he muuttavat barbaariset tapansa nykyaikaisten ja sivistyneiden ihmisten tavoiksi. Jos he tietäisivät, mitä me heille teemme, he suutelisivat jalkojamme. Mutta heidän henkinen tasonsa on lähempänä krokotiilin ja virtahevon tasoa kuin teidän tai minun tasoani. Siksi me päätämme heidän puolestaan , mikä on heille hyväksi, ja siksi me panemme heidät allekirjoittamaan näitä sopimuksia. Heidän lapsensa ja lapsenlapsensa tulevat vielä kiittämään meitä, eikä olisi lainkaan ihme, vaikka he jonkin ajan kuluttua alkaisivat jumaloida Leopold II:ta samalla tavalla kuin he nyt jumaloivat taikakalujaan ja mörköjään." (Stanley Casementille, s 45-46)

Casement kiertää Kongoa kuuntelemassa ihmisten kertomuksia väärinkäytöksistä, riistosta, kidutuksesta ja murhista. Lontoossa Casement kirjoittaa pitkän raporttinsa uloministeriölle ja hänestä tulee kuuluisa kun hallitus julkaisee sen. Kokemukset Afrikassa saivat Casementin ajattelemaan Irlannin tilannetta ja huomaamaan kuinka se on vastaavasti brittien vallan alla ja hän alkaa tuntea vastenmielisyyttä tätä miehittäjävaltaa kohtaan, jonka palveluksessa hän itsekin työskentelee. Brasilian tylsemmän toimeksiannon jälkeen hänet lähetetään Peruun, josta Kongon tilannetta vastaavasti on alkanut kuulua huhuja vakavista väärinkäytöksistä brittiomisteisen kumiyhtiön alueilta. Jos mahdollista, Perun todellisuus on vieläkin raaempi kuin Kongon ja siellä edes paljastetuista julmuuksista ei niin vaan saakaan ketään vastuuseen, edes Iso-Britannian tuella.

Casementin tie johtaa sankaruudesta petturiksi kun hän "radikalisoituu" ja alkaa ajamaan Irlannin itsenäisyyttä. Hänen iso virheensä on hakea ensimmäisen maailmansodan aikaiselta Saksalta tukea, ajatuksena "viholliseni vihollinen on ystäväni ". Lisäksi tarinan edetessä hänen homoseksuaalisuutensa ja himo nuoria, hyvävartaloisia miehiä kohtaan saa yhä enemmän tilaa ja Casementin vangitsemisen jälkeen hänen päiväkirjoistaan julkistetut rivot kirjoitukset tuhoavat hänen maineensa vuosikymmeniksi ja saattavat itseasiassa koko henkilön unohduksiin pitkäksi ajaksi.

Vargas Llosan kirja on kyllä hieno. Keltin uni jakautuu kolmeen osaan (Kongo, Amazonia ja Irlanti) ja 15 kappaleeseen. Kirjoitustyyli on erikoinen siinä mielessä, että kappaleen alussa monesti kerrataan jotain edeltäviä tapahtumia tai vankila-aikana kerrotut lyhyet jutut tulevat uudestaan esille menneisyyden aika-jaksolla, joten tätä voi hyvin lukea pätkittäinkin. Suomenkielinen Wikipedia kutsuu tätä teosta moraliteetiksi ja englanninkielinen historiallisen romaanin ja journalistisen kronikan yhdistelmäksi. Mukana on myös maailmanpolitiikan kiemuroita, paljon todellisia historian hahmoja ja kiinnostavia katsauksia näiden muutamien maiden vaikeaan historiaan.

On karmaisevaa, kuinka eurooppalaiset suhteellisen hyvine tarkoitusperineen saavat aikaan massiivisia kansanmurhia ja tuhoavat heimoja sukupuuton partaalle huolimattomuuttaan ja rikkauksien sokaisemina. Vargas Llosa kuitenkin kuvailee näitä kauheuksia siinä määrin ulkopuolisen silmin, että nenäliinoja ei tarvitse varastoida tätä kirjaa varten. Alkuperäisväestön edustajiin, tapohin tai kulttuureihin ei juuri tutustuta, vaan näkökulma on tarkkailevan haastattelijan koko ajan.

Hieno kirja, tämä kannattaa kyllä lukea! Olen suhtautunut Nobel-voittajiin hieman ennakkoluuloisesti ja ajatellut, että heidän teoksensa tuskin sopivat minulle kun pidän yleensä vauhdikasta toimintaa sisältävistä tarinoista, mutta ehkä tämä tuo hieman muutosta tuohon ajattelutapaan.

Mario Vargas Llosa Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Keltin unen ovat lukeneet mm Kirjaton, Kirjahamsteri, Luettua ja juttua löytyy myös Helsingin Sanomista.