Näytetään tekstit, joissa on tunniste Louisiana. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Louisiana. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. toukokuuta 2012

Charlaine Harris: Deadlocked - Sookie Stackhouse 12

Julkaistu 2012, 327 sivua.

Eräs vuoden odotetuimmista tapauksista kohdallani oli Charlaine Harrisin jo 12. Sookie Stackhousesta kertova kirja Deadlocked. Sarjan alkuperäinen pituus piti olla 10 kirjaa, mutta Harris lupasi kolme lisää, joten ensi vuonna ilmestyvän Dead Ever Afterin pitäisi olla viimeinen. Sookie on telepaattisia kykyjä omaava, kolmeakymmentä lähestyvä tarjoilija Bon Tempsin kuvitteellisessa pikkukaupungissa, lähellä Shreveportia Louisianassa. Ja varoituksena vielä, Sookien uusista seikkailuista ei voi kirjoittaa spoilaamatta sarjan aiempia osia.

Sookien ja vampyyri Ericin suhde ei ole parhaimmillaan edellisen osan tapahtumien jälkeen ja asiaa ei auta kuninkaan vierailu. Kuninkaan tervetulojuhlista Sookie myöhästyy hieman ja saapuessaan paikalle löytää Ericin juomassa verta toisesta naisesta. Sookie suuttumuksestaa huolimatta huomaa, että kaikki ei ole kunnossa, Eric vaikuttaa juopuneelta ja hieman huumaantuneelta, joten vieraan naisen veri ei ole ollut puhdasta ihmisverta. Hetken kuluttua poliisit saapuvat paikalle, sama nainen on löytynyt pihalta kuolleena.

Sookie ystävineen käy Hooligansissa naisten iltana miesstrippareita katsomassa ja normaalien keiju- ja haltijatyöntekijöiden lisäksi he kohtaavat aikamoisen yllätyksen. Tara on viimeisillään raskaana ja muidenkin suhteet tuntuvat hyvin vakavilta, joten Sookiekin miettii tulevaisuuttaan. Sam seurustelee Alciden lauman johtohahmon Jannalynnin kanssa, mutta Sookie ja Jannalynn eivät oikein tule toimeen keskenään. Tämä aiheuttaa huolia niin Samille kuin Alcidellekin. Myös Bubba vilahtaa tarinassa esittelemässä ei niin tervetulleen vieraan.

Tällä kertaa kirjan alku ja tarinan liikkeellelähtö tuntui melko hitaalta, kun odotin ruumista heti alkuun, mutta juhlat pääsivät vauhtiin vasta noin sivun 60 paikkeilla. Deadlocked lähtee liikkeelle keijuasioilla, jotka siinä vaiheessa eivät niin kiinnostaneet kun halusin päästä murhaa selvittelemään. Mutta Harrisin tyyliin näihinkin asioihin palataan uudestaan myöhemmin ja kokonaisuutena keijukuvio on hyvä.

Sookien ja Ericin suhde on vaikeuksissa Dead Reckoningin jälkeen ja tilanne on se, että joko he selvittävät ongelmansa tai eroavat. Alkuun kun Sookie oli Billin kanssa olin ehdottomasti Ericin kannalla, mutta sitten mukaan tuli kiinnostava Alcide ja vielä parempi Quinn. "Vanha" Quinn on edelleen suosikkini, ymmärrettävästi en pitänyt paluun tehneestä Quinnista juuri lainkaan. Eric on liian kiireinen bisneksissään eikä hänellä oikein riitä aikaa Sookielle. Alcidestakin pidän nykyään enemmän kuin Ericistä, vaikka Alcide samoin on hyvin kiinni laumansa johtamisessa, eikä siksi liene sen parempi vaihtoehto Sookielle. Deadlockedin loppuun mennessä tulee hyvin selväksi se, mitä Harris on suunnitellut Sookien rakkauselämän varalle seuraavaksi. Tästä käänteestä en oikein vielä ainakaan pitänyt, mutta onhan tässä vuosi aikaa totutella ajatukseen ennen jatkoa, voisi vaikka lukea sarjaa alusta uusiksi uudella näkökulmalla.

Joko lukufiilis ei ollut kohdallaan tai sitten pääjuoni ei tällä kertaa alkunsa jälkeen kantanut yhtä hyvin kuin yleensä. Murhatutkimukset jämähtivät hieman paikoilleen pidemmäksi ajaksi, vaikka onhan se aina yhtä mukavaa seurailla Sookien elämää ja arkisia tekemisiä. Hieman jopa tylsistyin tämän kirjan kanssa pari kertaa ja se nyt Harrisin kohdalla on ennenkuulumatonta. Pitänee siis lukea tämä jossain vaiheessa uudelleen nyt vuoden aikana, että selviää oliko vika tekstissä vai omassa mielialassa. Osa ongelmasta lienee siinä, että Eric oli aika pienessä roolissa omien ongelmiensa takia, joten olisin kaivannut hänen tilalleen Quinnin tai Alciden kaltaista vahvaa mieshahmoa. Myös loppu, sekä murhajuonen osalta että romanssivihjailujen, oli pettymys. Murhajuonen motiivit jäivät osittain hieman heikoiksi eikä ratkaisu minusta ollut niin hyvä kuin yleensä.

Kelpo Sookie, mutta ei sarjan parhaita.

The Southern Vampire Mysteries/ Sookie Stackhouse:
  1. Dead Until Dark (2001)- Veren voima (2010)
  2. Living Dead in Dallas (2002) - Verenjanoa Dallasissa (2010)
  3. Club Dead (2003) - Kylmäveristen klubi (2010)
  4. Dead to the World (2004) - Veren imussa (2011)
  5. Dead as a Doornail (2005) - Verta sakeampaa (2011)
  6. Definitely Dead (2006) - Veren perintö (2011)
  7. All Together Dead (2007) - Pahan veren valtakunta (2012)
  8. From Dead to Worse (2008) - Veren sitomat (07/2012)
  9. Dead and Gone (2009) - Suden veri (11/2012)
  10. Dead in the Family (2010) 
  11. Dead Reckoning (2011) 
  12. Deadlocked (2012)
  13. Dead Ever After (05/2013)
+ A Touch of Dead (2009) (novellikokoelma)

Sookie Stackhouse -sarja Wikipediassa ja Deadlocked Adlibriksessä.

Lisää Deadlockedista Kirjamielellä-blogissa.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Sharon Sala: Myrskytuulten viemää -trilogia

Nyt joulukuussa on ollut niin paljon muita kiireitä, että lukeminen on jäänyt vähän vähemmälle ja varsinkin juttujen kirjoittaminen muutamista lukemistani on unohtunut lähes kokonaan.

Sharon Salan trilogian hirmumyrskyn kouriin joutuvasta louisianalaisesta pikkukaupungista sain kuitenkin vasta luettua loppuun ja tässä tulee koostejuttu sarjasta. Tapahtumat Bordelaisessa lähtevät liikkeelle yhdestä tuhoavasta tornadosta, josta kolme eri tarinaa saa alkunsa. Kaikkien kolmen kirjan aikajana on sama ja paikallinen poliisipäällikkö selvittelee kaikkia tapahtumia yhtäaikaa.

Ensimmäinen kirja Myrskytuulten viemää kertoo kirjailija Carolina (Cari) Northista, joka näkee naapurinsa hautaavan ruumiin. Sitten tornado iskee ja tappaa matkallaan koko Carin perheen ja Cari päättää tekeytyä serkukseen Susaniksi paetakseen naapuriaan. Romantiikka tulee mukaan kuvioihin, kun Cari saa avukseen Susanin pomon Miken. Carin pitää Miken avulla selvittää naapurinsa tekemiset, jotta hänen ei tarvitse pelätä murhaajan kostoa ja hän voisi palata takaisin omaksi itsekseen.

Toinen kirja Tuhon tuulet kertoo Earlen perheestä. Katie ja J.R. ovat asumukserossa J.R.:n otettua vastaan työpaikan eri paikkakunnalta. Tornadon iskiessä Katie on pienen poikansa Bobbyn kanssa kirkolla ja tuulten tyynnyttyä Bobby on kadonnut. Tarinaa seurataan alusta alkaen Katien, J.R.:n ja Bobbysta kiinnostuneen pedofiilin näkökulmasta, joten lukija tietää koko ajan paljon enemmän kuin tarinan hahmot. Bobbyn luullaankin alkuun joutuneen tornadon uhriksi ja kun sieppaus vahvistuu eräs vahva epäilty on erossa asuva isä J.R.

Pedofiilitarina kerrotaan hyvin siististi ja pehmosti. Tarinan pahis on enemmän säälittävä kuin pelottava ja eteen tulee kaikenlaisia uskomattomia kommelluksia, jotka estävät mitään pahaa tapahtumasta sieppaajan ja Bobbyn välillä.

Kolmannen kirjan Yhdessä tuulta päin tarinaan viitataan sarjan aiemmissa osissa, mutta varsinainen selvittely hoidetaan kokonaan tässä teoksessa. Bordelaisen tornado rikkoo paikallisen poliisiaseman putkan seinän ja neljä vankia pääsee pakenemaan. Tämä neljän porukka on kaikki otettu yhdessä kiinni ja se sisältää huumeviraston agentin Nick Aroyon, jonka 8 kuukautta kestäeen peiteoperaation piti olla jo loppusuoralla. Vankiporukka päätyy pakomatkallaan piilottelemaan tarinan varsinaisen päähenkilön Amalia Popen vanhaan taloon, jonka tämä on juuri perinyt isoäidiltään.

Kaikki kirjat sisältävät viittauksia muihin kaupungin samanaikaisiin tapahtumiin, eli sarjan muihin osiin, mutta mielestäni näitä voi silti lukea yksittäinkin. Tyyli on hieman pehmojännitystä ja jokainen osa sisältää myös romantiikkaa jonkin verran. Normijännäreistä tyyli poikkeaa siinä, että kaikissa näissä tarinaa seurataan monen osapuolen silmin, eli lukija tietää aina kaiken mitä on tapahtumassa, joten yllätyksiä ei ole luvassa.

Sala ei ollut minulle kirjailijana tuttu ennen näitä teoksia eikä hänestä mikään suosikki tullut tämän sarjan myötäkään. Kirjat ovat ihan mukavan viihdyttäviä ja nopeita lukea, mutta eivät mitään mieleenpainuvia merkkiteoksia. Hyvää lukemista olisi pinossa odottamassa vuoroaan niin paljon, että jatkossa saatan hyvinkin jättää nämä Sharon Salan teokset väliin.

Storm Front - Myrskytuulten viemää (2010, suomennettu 2011):
  1. Blown Away - Myrskytuulten viemää (330 sivua)
  2. Torn Apart - Tuhon tuulet (331 sivua)
  3. Swept Aside - Yhdessä tuulta päin (329 sivua)

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Anne Rice: Veren vangit - Vampyyrikronikat 1

Interview with the Vampire - The Vampire Chronicles 1
Julkaistu 1976, suomennos 1992
Pokkari 414 sivua.

Inspiraatio lukea tämä kirja uudelleen tuli TV:ssä näytetyn leffaversion jälkeen Feissarimokiin ilmestyneestä keskustelunpätkästä (itse leffa kun meni minulta ohi tuolloin). Aiemmalla lukukerralla muistan pitäneeni tarinasta paljonkin mutta jatko-osat jäivät silti kokeilematta. Sevenin parin viime vuoden aikana julkaisemien pokkariversioiden ansiosta nämä suomennokset oli myös helppo saada käsiin.

Kirjassa vampyyri Louis kertoo haastattelijalle elämästään 1700-luvun Ranskan Louisianan plantaaseilta nykyaikaan. Tarina alkaa Louisin veljen kuolemalla ja Louisin muuttumisella vampyyriksi Lestatin toimesta. Lestat on hyvin raaka ja kostonhimoinen, hän leikittelee mielellään uhreillaan ja nauttii tappamisesta. Louis taas on hyvin toisenlainen ja hänen omatuntonsa kolkuttelee paljon enemmän. Tosin ei Louis kyllä paljoa Lestatia estele tai muutenkaan uhreja yritä pelastaa, hän vain kärsii sisäisesti.

Louisia myös vaivaavat elämän suuret kysymykset Jumalan ja paholaisen olemassaolosta ja vampyyrien elämän tarkoituksesta. Hän uskoo, että Lestatilla voisi vanhempana vampyyrinä olla vastauksia tai ainakin Lestat voisi perehdyttää häntä vampyyrien maailmaan, joten hän jää Lestatin luokse, vaikka tunteekin vastenmielisyyttä tätä kohtaan. Lestat myös muuttaa 5-vuotiaan pikkutytön Claudian vampyyriksi pitääkseen Louisin luonaan.

Ricen teksti on hyvin kuvailevaa ja siksi hieman raskastakin. Muistelen pitäneeni tästä kirjasta paljon aiemmin, mutta nyt uudestaan luettuna monien muiden, modernien vampyyrikirjojen jälkeen mielipide on kyllä muuttunut hieman. Nyt tuntui siltä, että alku oli ihan hyvä, mutta sen jälkeen juttu jämähti hieman paikoilleen Louisin jahkailuihin. Lopussa taas vauhti kiihtyi ja se olikin oikein mukavaa luettavaa. 1970-luvulla Veren vangit oli varmasti hyvin poikkeuksellinen teos, mutta nykyään tämä genre on jo hyvin yleinen, eikä tämä teos enää erotu edukseen ja se on harmi.

Tarkoitus olisi kyllä lukea tämän 2 suomennettua jatko-osaakin, mutta saa nyt nähdä missä välissä tuo tapahtuu. Muille nostalgisille suosittelenkin enemmän leffa-versiota ja sen pitäisi kyllä olla edelleen hyvä, vaikka ehkä pitää tarkistaa sekin :)

The Vampire Chronicles:
  • Interview with the Vampire (1976) - Veren vangit
  • The Vampire Lestat (1985) - Vampyyri Lestat
  • The Queen of the Damned (1988) - Kadotettujen kuningatar
  • + useita muita, ei suomennettu.

Sarja Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös ainakin marjis & Helinä ja LukeVille blogistakin löytyy juttua.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...