Julkaistu 2009, suomennos 2010
Pokkari 2011, 611 sivua.
Hoksasin Piiat-kirjan lukulistalleni taas muiden blogeista, muuten tämä olisikin mennyt minulta varmaan kokonaan ohi, tämän syksyn leffaversiosta huolimatta.
Piiat kertoo yhdestä 1960-luvun rasismin pääpaikoista Yhdysvalloissa, Jacksonin kaupungista Mississipissä. Separate but equal -teoria on valloillaan, eli rotuerottelu on laillista kunhan kummallekin rodulle taataan näennäisesti omat palvelunsa. Kirjassa Jackson kuvataan hyvin pikkukaupunkimaisesti ja piirit pieniksi, vaikka toimintaa kuten tennisklubi ja ravintola löytyykin. Piti ihan tarkistaa tuo asukasmäärä ja Wikipedian mukaan 1960-luvulla väkeä olisi ollut lähes 150.000.
Tarinaa kerrotaan kolmen päähenkilön näkökulmasta. Skeeter (oikealta nimeltään Eugenia) on valkoinen plantaasinomistajan tytär, mukavasti toimeentulevasta perheestä ja juuri valmistunut yliopistosta. Kotiin palatessaan hän huomaa vanhan mustan hoitajansa kadonneen eikä kukaan suostu kertomaan, että mitä on tapahtunut. Skeeter huomaa myös ajattelevansa vähitellen eri lailla asioista kuin ystävänsä ja keksii kirjoittaa kirjan mustien kotiapulaisten elämästä, jos vaan saa houkuteltua ihmisiä kertomaan hänelle tarinoitaan.
Toiset kaksi päähenkilöä ovat Aibileen ja Minny, kotiapulaisia, jotka auttavat Skeeteriä kirjansa kanssa. Heidän erilaista elämäänsä ja vaikeuksiaan seurataan enemmän ja tarkemmin kuin Skeeteriä ja varsinkin Minny on hyvin herkullinen hahmo, värikäs ja suorapuheinen ja aina hankkiutumassa pulaan. Aibileen on vanhempi ja tasapainottava, äidillisempi hahmo räiskähtelevän Minnyn vastineeksi. Tarinan pahis on Hilly, Skeeterin hyvä ystävä, jolla on tiukat mielipiteet mustien alempiarvoisuudesta ja joka haluaa vahvistaa rotujen erilläänpitoa.
Hillyssä jäi hieman mietityttämään se, että miten näin nuori parikymppinen ja vasta koulunsa naimisiinmenon vuoksi keskeyttänyt nuori nainen voi olla Jacksonin seurapiirien ykköshahmo, luulisi jokaisesta amerikkalaisesta kaupungista löytyvän varakkaita vanhempia naisia, jotka pitävät tiukkaan kiinni reviireistään. Muuten tarina on ihan hyvä, ei niin koskettava kuin voisi olla - esimerkiksi nenäliinoja ei tämän kirjan kanssa tarvita - mutta mukavaa luettavaa, tässä ei aihetta oteta liian vakavasti. Uutta ehkä on piian näkökulma, mutta muuten en tästä kovin paljon innostunut. Kannattaa myös varautua siihen, että kirja loppuu hieman kesken, henkilöiden tarinat jäävät aikalailla auki - joillekin tämä on hyvän kirjan merkki mutta ei minulle!
Tätä tapausta on kuitenkin blogeissa luettu paljon ja monet muut ovat tästä pitäneet paljon minua enemmän, eli kannattaa vilkaista muidenkin arvioita. :)
Jim Crow -lait Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.
Lisää tästä kirjasta mm: Le Masque Rouge, Lukuisa, Lumiomena, Kuutar, Luettua ja Järjellä ja tunteella.
