Julkaistu 2001, suomennos 2003
560 sivua.
Antoine B. Daniel -nimellä kirjoittavan kolmikon Inkat-trilogian toinen osa lähtee liikkeelle keväästä 1533. Espanjalaiset konkistadorit ovat vallassa inkavaltion pohjoisosissa, mutta inkat vielä toivovat heidän lähtevän pois kultalahjuksilla.
Inkahallitsija Atahualpa on espanjalaisten vankina Cajamarcassa. Atahualpa on valinnut vankila-palatsinsa suurimman huoneen lunnashuoneeksi ja luvannut täyttää sen inka-aarteilla ja uskoo pääsevänsä vapaaksi kun tämä on tehty. Espanjalaiset valloittajat kuitenkin vaan innostuvat lisää valtavista aarteista ja unohtavat helposti lupauksensa kultahuumassaan. Varsinkin pääkaupunki Cuscon mahtavista rikkauksista kertovat huhut saavat konkistadorit hullaantumaan ahneuksissaan.
Gabriel on ainoa konkistadori, jolle ei kuulu osuutta kultasaaliista ja hän yrittää hieman hillitä muiden maanmiestensä villiä ja välinpitämätöntä käytöstä. Gabriel on myös opetellut paikallisen kielen ketsuan ja hän ymmärtää hyvin inkaväestöä. Tosin kyllä Gabrielkin taisteluissa tappaa oman osansa vastapuolen väestöstä, joten hän on selkeästi espanjalaisten puolella edelleen. Lähes kaikki merkittävät inkaylimykset ovat espanjalaisten vankeina, mutta silti pelko kapinasta on jatkuvasti läsnä. Gabriel ja inkatyttö Anamaya rakastuivat ensisilmäyksellä ja ovat edelleen yhdessä, mutta he yrittävät salailla suhdettaan. Anamayalla kun on merkittävä seremoniallinen rooli entisen kuninkaan Kaksoisveljen puolisona, joten hän ei voi tavallista liittoa solmia. Anamayan vaikutusvallan ansiosta hänen valinnoillaan ja neuvoillaan on iso rooli tulevissa tapahtumissa.
Gabriel on hyvä hahmo, suht puhtoinen sankari, joka kyllä tekee työnsä hyvin, mutta tuntee syyllisyyttä jouduttuaan tappamaan inkoja. Gabrielin ajattelutapa on modernimpi kuin matkakumppaniensa, hän näkee intiaanit ja eurooppalaiset tasavertaisina ja yrittää saada muitakin kohtelemaan paikallisväestöä ihmisarvoja kunnioittaen. Harmi kyllä lähes kaikki muut tuntuvat menettäneen omantuntonsa ja todellisuudentajunsa Perun rikkauksien äärellä. Gabrielin ja Anamayan suhde tuntuu vieläkin hieman väkinäiseltä osalta juonta, varsinkin kun rakastuminen oli niin äkkinäistä, vaikkei heillä ollut edes yhteistä kieltä. Anamayan asemassa olevan voisi myös olettaa käyttäytyvän hieman vähemmän vapaamielisesti. Anamayan näyt, neuvot ja päätökset on tietysti pitänyt sovittaa historiallisiin tosiseikkoihin, mutta monet näistä valinnoista ihmetyttävät kyllä. Tuntuu, että välillä hän lähes ajaa espanjalaisten asiaa tyhmillä neuvoillaan.
Daniel kirjoittaa hienoa historiallista, vahvasti tositapahtumiin perustuvaa fiktiota, pienellä määrällä romantiikka maustettuna. Tarina itsessään on hyvin surullinen ja vaikuttava ja kuvaukset välillä aika raakoja, varsinkin kun ajattelee, että kaikki inkojen kohtaloksi tuleva nöyryytykset, kidutukset ja murhat ovat tosipohjaisia. On myös kamala lukea siitä, kuinka espanjalaiset sulattavat kultaharkoiksi arvokkaita inkaesineitä ja taideteoksia. Onneksi jotain sentään säästyi jälkipolvillekin ihailtavaksi ja ihan kaikkea eivät konkistadorit saaneet käsiinsä sulatettavaksi uusiokäyttöön.
Inkat:
- L'Or de Cuzco (2001) - Soturin voima (2003)
Juttua Puuman varjosta ja Soturin voimasta Hesarissa.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta trilogialta, en tiennytkään että tällainen on olemassa. :)
VastaaPoistaInkahistoria kiinnostaa mua, ja oon lukiossa tehnyt tutkielmankin inkoista, joten tää sarja vois olla kiva linkki aiheeseen.
Juu lue ihmeessä nämä! On kyllä tosi hyvä sarja, tykkään paljon :) Tämän sarjan kanssa taisi mennä niin, että silloin ilmestymisen aikaan oli paljon juttua aiheesta, mutta koska kirjat tulivat ulos nopeaan tahtiin eikä enempää ole, niin kirjat unohtuivat. Onneksi kirjastosta voi tehdä kaikenlaisia hienoa löytöjä.
VastaaPoista