Julkaistu 2010, suomennos 2011
412 sivua
Matt Haig on brittiläinen kirjailija ja journalisti ja minulle uusi tuttavuus. Radleyn perheen, joka on Haigin kuudes ja ilmeisesti ensimmäinen suomennettu romaani, löysin lukulistalleni muista kirjablogeista, kuinkas muuten :). Tosin kovin tarkkaan ei kuitenkaan ollut tämä tapaus jäänyt muilta mieleen, koska tapahtumien sijoittuminen Englantiin tuli yllätyksenä, olin jotenkin automaattisesti ajatellut tämän olevan taas yksi amerikkalainen vampyyritarina.
Radleyn vampyyriperheen vanhemmat Peter ja Helen ovat pidättäytyjiä, eli he yrittävät elää ihmisen lailla, ihmismäisellä ruokavaliolla ilman veren juomista. Heidän teini-ikäiset lapsensa Rowan ja Clara eivät edes tiedä olevansa vampyyreja, mutta tuntevat kyllä itsensä muuten hyvin oudoiksi. He kärsivät päänsäryistä ja unettomuudesta öisin ja ovat väsyneitä päivisin, he ovat allergisia auringolle ja käyttävät aina suojakerrointa 60 ja eläimet eivät pidä heistä ollenkaan. Varsinkin Rowania kiusataan koulussa ja heillä kummallakaan ei ole montaa ystävää.
Kun sitten Claran kimppuun hyökätään hän yllättää itsensä puolustautumalla vahvasti, mutta varsinainen shokki tulee siitä kun Clara pääsee veren makuun. Poliisien pelossa Peter kutsuu avuksi veljensä Willin, joka on aktiivivampyyri ja pystyy hallitsemaan ihmisten mieliä. Tämä kuitenkin aiheuttaa vain lisää ongelmia, koska Will on moraaliton nautiskelija, jolla on omat salaisuutensa. Radleyn veljesten täysin vastakkaiset elämäntyylit - Peterin hyvin pidättäytyvä ja kieltäytyvä tuskien taival ja Willin omaa nautintoa korostava, murhasta toiseen kulkeva rytmi johtavat pian täystörmäykseen.
Haigin vampyyrimaailma on mukavan erilainen. Tällä kertaa vampyyrit eivät elä ikuisesti vaan vain parisataa vuotta oikealla elämäntyylillä, ihmismäisinä paljon vähemmän. Veri on vampyyreille kuin huumetta, mutta he pärjäävät kyllä ilmankin sitä ja pystyvät syomään "normaalia" ruokaa. He ovat jakautuneet kahteen kastiin, monet haluavat elää ihmismäisinä ihmisten joukossa luottaen Pidättäytyjän käsikirjan oppeihin ja toiset, aktiivivampyyrit jatkavat perinteistä elämäntapaa, tosin valiten uhrinsa huomiota herättämättä. Tässä maailmassa on myös vampyyribaareja ja pullotettua vampyyrinverta - ihmisveri kun pitää juoda tuoreena, se ei kestä pullotusta.
Haigin kirjoitustyyli on hieman ironisen synkkä ja siinä suhteessakin tämä eroaa suuresti nyt niin suositusta teinien vampyyriromantiikasta. Radleyt taistelevat addiktionsa kanssa ja selvästi kärsivät täyttymättömästä verenhimostaan. Kaikki Radleyn perheen jäsenet pääsevät huomion kohteeksi kirjan hyvin lyhyissä kappaleissa, mutta kiinnostavinta on lasten Claran ja Rowanin muutos kun he pääsevät selville tästä suuresta perhesalaisuudesta. Suosikkihahmoni oli värikäs ja vauhdikas Will, koska keskiluokkainen Radleyn perhe oli tarkoituksella niin harmaa ja tylsä alkuun. Haigin loppuratkaisuun olin pettynyt ja kun sinne suuntaan alettiin vihjailla niin toivoin heti aivan erilaista tietä muutamille hahmoille. Eli ihan mukavaa luettavaa, mutta alkuinnostuksen jälkeen juttu hieman lässähtää lopussa.
Matt Haig Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.
Lisää Radleyn perheestä: Kirjamielellä, Kaiken voi lukea!, Katinkan kirjasto, Kirjaston kummitus, Yöpöydän kirjat ja Aamuvirkku yksisarvinen.
