Paul Torday: Ventovieras

The Girl on the Landing
Julkaistu 2009, suomennos 2012
315 sivua.

Paul Torday lienee tunnetuin myös elokuvaksi kääntyneestä esikoisestaan Salmon Fishing in the Yemen, leffa kulkee suomeksi nimellä Rakkaudesta, unelmista ja kaloista. Atena on vasta kääntänyt suomeksi Tordayn kolmannen romaanin Ventovieras. Kansikuvan ei muuten kuuluisi olla noin epätarkka, sattui hieman huonolaatuinen kuva jakoon kustantajalta.

Michael ja Elizabeth Gascoigne ovat olleet pariskunta kymmenkunta vuotta, mutta he eivät ikinä ole olleet erityisen rakastuneita. Heidän elämänsä on mukavaa ja he tulevat hyvin toimeen, mutta siinä se. Michael ei käy töissä, hänellä on omia varoja sen verran, vaan viettää aikaa Grouchers-herrainklubilla ja metsästysmajallaan Skotlannissa.

Vierailulla tuttavien luona Irlannissa Michael näkee taulussa vihreäpukuisen naisen, joka kiinnittää hänen huomionsa. Muiden mukaan tässä taulussa ei naista kuitenkaan ole, ja hahmo onkin kadonnut kun Michael tarkistaa asian. Michael alkaa tämän tapauksen jälkeen muuttua ja Elizabethilla onkin pian aivan erilainen aviomies. Michealista tulee paljon huomaavaisempi ja impulsiivisempi, joten heidän tylsä yhteiselonsa piristyy paljon ja pariskunta alkaa viihtyä paljon paremmin yhdessä. Michael kuitenkin alkaa nähdä irlantilaisen taulun tyttöä Lamiaa muuallakin, mutta kukaan muu ei naista tunnu pystyvän näkemään. Elizabethillä on vihdoin toiveidensa aviomies, mutta sitten vaikuttaakin siltä, että muutokset eivät välttämättä olekaan ihan vaan hyviä vaan Michael saattaa olla tasapainoton ja jopa vaarallinen.

En ole aiemmin lukenut Paul Tordaytä ja odotuksia ei juuri ollut tämän kirjan suhteen. Ventovieras on kerrottu vuorotellen Michaelin ja Elizabethin näkökulmista ja tarinassa keskitytään tämän pariskunnan elämään ja suhteeseen sekä Michaelin sielunelämään. Lukijalle ja Elizabethille selviää vähitellen lisää Michaelista ja tämän menneisyydestä ja kymmenen vuoden jälkeen Elizabeth vihdoin alkaa tutustua mieheensä. Vuorottelevan kertojan takia juoneen tulee hieman toistoa, kun asioita kerrotaan eri näkökulmista ja juttu etenee aika hitaasti. Keskivaiheilla tuskastuin hieman tämän hitaan tahdin kanssa, mutta loppua kohden juoneen tulee lisää vauhtia ja kiinnostavuus paranee.

Kirjan eräs teema on rasismi. Michaelin Grouchers-klubi on tiukasti vain valkoihoisille, varakkaille ja konservatiivisille herrasmiehille ja ongelmia syntyy, kun eräs jäsenehdokas ei näitä kriteereitä täytä. Jäsenet kiistelevät siitä, että saako heillä olla tälläinen yksityinen turvapaikka samantyylisille miehille vai pitäisikö seuran muuttua maailman mukana, ja Torday perustelee hyvin molemmat näkökannat. Tyylilaji maaginen realismi tämän kirjan kohdalla tarkoittaa sitä, että Ventovieraan kanssa joutuu pohtimaan, että ovatko Michaelin näyt sairaan mielen tuotoksia vai jotain muuta. Tämäkin osa on niin hyvin kirjoitettu, että valmiita ratkaisuja ei ole, vaan lukija saanee tehdä omat päätelmänsä. Torday jättää myös lopun hieman auki, joten ajateltavaa lukijalle jää.

Hieno kirja, tykkäsin. Suosittelen, mutta ei kannata odottaa vauhdikasta jännäriä, vaan tästä paremminkin saa ajattelemisen aihetta. Tässä muuten on sivuhenkilönä herra nimeltä Charlie Summers, joten Torday lienee innostunut tästä hahmosta sen verran, että Charlie on seuraavaksi saanut ihan oman kirjansa.

Paul Torday:

• Salmon Fishing in the Yemen (2006)
• The Irresistible Inheritance of Wilberforce (2008)
• The Girl on the Landing (2009) - Ventovieras (2012)
• The Hopeless Life Of Charlie Summers (2010)
• More Than You Can Say (2011)
• The Legacy of Hartlepool Hall (2012)

Ventovieras Adlibriksessä ja Atenan sivuilla, josta voi lukea kirjan alusta näytteen.

Graham Moore: Kuolema Sherlock-seurassa

The Sherlockian (USA)/ The Holmes Affair (UK)

Julkaistu 2010, suomennos 2012

477 sivua.

Alle kolmekymppinen Graham Moore on amerikkalainen elokuvakäsikirjoittaja ja Kuolema Sherlock-seurassa on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kirja kulkee kahdella aikajanalla, nykyajassa New Yorkissa ja Lontoossa nuoren Sherlock-harrastajan Haroldin matkassa, sekä Viktorian aikaisessa Lontoossa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kirjailija Arthur Conan Doylen maailmassa. Moore on innoituksensa tähän teokseen saanut tositapahtumista, vaikka tarina onkin fiktiivinen.

New Yorkissa Harold White on juuri toteuttanut suuren unelmansa ja päässyt liittymään Baker Streetin apujoukkoihin, tunnetuimpaan Sherlock Holmes -seuraan. Alex Cale on ilmoittanut kolleegoilleen ratkaisseensa pahimman sherlokistejä vaivanneen mysteerin, kadonneen Arthur Conan Doylen päiväkirjan tapauksen. Baker Streetin apujoukot ovat kokoontuneet juhlimaan Holmesin syntymäpäivää ja Cale on luvannut esitellä löytöään kaikille, mutta Cale löytyykin huoneestaan kuolleena ja päiväkirja on taas kateissa. Fiksu Harold alkaa tutkia tätä mysteeriä Holmesin tapaan ja saa avukseen toimittajatyttö Sarahin.

Lontoossa 1800-luvun lopulla kirjailija Arthur Conan Doyle on lopullisen kyllästynyt sankariinsa Sherlock Holmesiin ja päättää tappaa tämän. Conan Doyle kuitenkin itse kiinnostuu jonkun ajan kuluttua todellisesta mysteeristä, nuoren morsiamen murhasta, joka on poliisilta jäänyt selvittämättä. Avukseen hän saa hyvän ystävänsä Bram Stokerin, jonka kanssa yhdessä he selvittävät tapausta Holmes-tyyliin. Nämä tapahtumat ovat juuri tuon yhden kadonneen päiväkirjan ajalta, selittäen mitä Conan Doylelle tapahtui tuntemattomana ajanjaksona ja miksi hän herätti Holmesin henkiin erilaisena.

Graham Mooren kirja on jännitystä, mutta Sherlock Holmesin hitaaseen ja pohdiskelevaan tyyliin. Moore on saanut mukaan upotettua paljon fiksua päättelyä, joten tätä on oikein nautinnollista lukea ja kirja sopii varmasti kaikille Holmesin ystäville. Arthur Conan Doyle on kuvattu hienosti ja uskottavasti, hänen tuskailunsa Holmesin kuuluisuuden kanssa selittävät hyvin miksi tämä suuri sankari piti tappaa. Pidin Conan Doylestä paljon kuten myös tämän ystävästä Bram Stokerista, jonka teatteriurasta on heille tutkimuksissa yllättävää hyötyä. Myös molempien ystävä Oscar Wilde mainitaan teoksessa pariin kertaan.

Nykyajan juoni, joka vie Haroldin ja Sarahin Lontooseen on ihan hyvä. Haroldista minulle tuli mieleen Criminal Minds -sarjan Spencer Reid, koska Haroldkin on porukan nuorin, hyvin kekseliäs ja huippunopea lukija ja on siten lukenut lähes kaiken mahdollisen. Sherlock-seurat ja fanien intohimoinen kiinnostus vieläkin nykypäivänä on aivan uskomatonta. Tulee mieleen vaan, että mitäköhän kirjailija tästä kaikesta itse tästä ajattelisi. Enemmän minua kiinnosti kuitenkin Conan Doylen ympärille rakennettu juoni, joka alkoi hitaammin kirjailijan elämästä ja eteni vähitelleen murhien selvittelyyn, mutta tämän kanssa olin kyllä koukussa heti alusta. 1800-luvulta alkanut tarina vei mukanaan niin hyvin, että usein harmitti jopa, kun Harold tunki väliin omine juttuineen katkaisten hyvän tarinan kulun, vaikka hyvä sekin kokonaisuus oli.

Hieno kirja, kannattaa kyllä lukea! Ja sopii hyvin juuri tähän hetkeen, kun YLE:ltä tulee huippuhyvä Uusi Sherlock -sarja, joten voi vertailla näitä uudempia muunnoksia Conan Doylen tarinoista.

Kuolema Sherlock-seurassa Adlibriksessä ja kustantaja Atenan sivuilla.

Tämä kirja on luettu myös Kirsin kirjanurkassa ja Amman lukuhetkessä.

Matt Haig: Radleyn perhe

The Radleys
Julkaistu 2010, suomennos 2011
412 sivua

Matt Haig on brittiläinen kirjailija ja journalisti ja minulle uusi tuttavuus. Radleyn perheen, joka on Haigin kuudes ja ilmeisesti ensimmäinen suomennettu romaani, löysin lukulistalleni muista kirjablogeista, kuinkas muuten :). Tosin kovin tarkkaan ei kuitenkaan ollut tämä tapaus jäänyt muilta mieleen, koska tapahtumien sijoittuminen Englantiin tuli yllätyksenä, olin jotenkin automaattisesti ajatellut tämän olevan taas yksi amerikkalainen vampyyritarina.

Radleyn vampyyriperheen vanhemmat Peter ja Helen ovat pidättäytyjiä, eli he yrittävät elää ihmisen lailla, ihmismäisellä ruokavaliolla ilman veren juomista. Heidän teini-ikäiset lapsensa Rowan ja Clara eivät edes tiedä olevansa vampyyreja, mutta tuntevat kyllä itsensä muuten hyvin oudoiksi. He kärsivät päänsäryistä ja unettomuudesta öisin ja ovat väsyneitä päivisin, he ovat allergisia auringolle ja käyttävät aina suojakerrointa 60 ja eläimet eivät pidä heistä ollenkaan. Varsinkin Rowania kiusataan koulussa ja heillä kummallakaan ei ole montaa ystävää.

Kun sitten Claran kimppuun hyökätään hän yllättää itsensä puolustautumalla vahvasti, mutta varsinainen shokki tulee siitä kun Clara pääsee veren makuun. Poliisien pelossa Peter kutsuu avuksi veljensä Willin, joka on aktiivivampyyri ja pystyy hallitsemaan ihmisten mieliä. Tämä kuitenkin aiheuttaa vain lisää ongelmia, koska Will on moraaliton nautiskelija, jolla on omat salaisuutensa. Radleyn veljesten täysin vastakkaiset elämäntyylit - Peterin hyvin pidättäytyvä ja kieltäytyvä tuskien taival ja Willin omaa nautintoa korostava, murhasta toiseen kulkeva rytmi johtavat pian täystörmäykseen.

Haigin vampyyrimaailma on mukavan erilainen. Tällä kertaa vampyyrit eivät elä ikuisesti vaan vain parisataa vuotta oikealla elämäntyylillä, ihmismäisinä paljon vähemmän. Veri on vampyyreille kuin huumetta, mutta he pärjäävät kyllä ilmankin sitä ja pystyvät syomään "normaalia" ruokaa. He ovat jakautuneet kahteen kastiin, monet haluavat elää ihmismäisinä ihmisten joukossa luottaen Pidättäytyjän käsikirjan oppeihin ja toiset, aktiivivampyyrit jatkavat perinteistä elämäntapaa, tosin valiten uhrinsa huomiota herättämättä. Tässä maailmassa on myös vampyyribaareja ja pullotettua vampyyrinverta - ihmisveri kun pitää juoda tuoreena, se ei kestä pullotusta.

Haigin kirjoitustyyli on hieman ironisen synkkä ja siinä suhteessakin tämä eroaa suuresti nyt niin suositusta teinien vampyyriromantiikasta. Radleyt taistelevat addiktionsa kanssa ja selvästi kärsivät täyttymättömästä verenhimostaan. Kaikki Radleyn perheen jäsenet pääsevät huomion kohteeksi kirjan hyvin lyhyissä kappaleissa, mutta kiinnostavinta on lasten Claran ja Rowanin muutos kun he pääsevät selville tästä suuresta perhesalaisuudesta. Suosikkihahmoni oli värikäs ja vauhdikas Will, koska keskiluokkainen Radleyn perhe oli tarkoituksella niin harmaa ja tylsä alkuun. Haigin loppuratkaisuun olin pettynyt ja kun sinne suuntaan alettiin vihjailla niin toivoin heti aivan erilaista tietä muutamille hahmoille. Eli ihan mukavaa luettavaa, mutta alkuinnostuksen jälkeen juttu hieman lässähtää lopussa.

Matt Haig Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää Radleyn perheestä: Kirjamielellä, Kaiken voi lukea!, Katinkan kirjasto, Kirjaston kummitus, Yöpöydän kirjat ja Aamuvirkku yksisarvinen.