E. L. James: Fifty Shades Freed - Fifty Shades 3

Julkaistu 2011/2012
Tulossa marraskuussa suomeksi nimellä Fifty Shades - Vapautettu.
579 sivua.

Fifty Shades Freed on brittiläisen E. L. Jamesin eroottisen menestystrilogian päätösosa. Otava on aikaistanut sarjan suomennosten julkaisua ennakkotiedoistaan ja Sidottua onkin jo näkynyt kauppojen hyllyillä. Satutettu ilmestyy jo ensi kuussa ja päätösosa Vapautettu marraskuussa. Vapautetun alkuperäinen aikataulu oli vasta ensi vuoden puolella helmikuussa, joten on hyvä, että sinne asti ei tarvitse fanien odotella. Tämä kuitenkin on yksi tarina jaettuna kolmiin kansiin, niin kirjat on hyvä lukea suhteellisen lähekkäin.

Jopa täällä Luettuja maailmoja -blogissa Fifty Shades on ollut hurjan suosittu. Juttuni avausosasta Fifty Shades of Grey on noussut kuukaudessa kaikkein luetuimmaksi tekstiksi yli 650 klikkauksella ja on jo ohittanut reilusti aiemman pitkäaikaisen ykkösen Becca Fitzpatrickin Silencen.

Ana ja Christian viettävät häämatkaansa Monacon ja Etelä-Ranskan rannikolla ja Ana muistelee heidän kihlaustaan ja häitään. Christianin isä Carrick olisi halunnut heille avioehdon, mutta Christian ei suostunut edes keskustelemaan aiheesta ja Ana opettelee nyt rikkaiden elämäntapaa. Tuhopoltto Christianin serverihuoneessa häiritsee heidän yhteistä aikaansa ja pian pariskunta palaakin takaisin kotiin. Kotona vaarallisia tilanteita tulee eteen lisää, joten Greyitä jahtaava henkilö ei ole luovuttamassa ja yhteenotto on tulossa.

Luin tämän kirjan jo muutama viikko sitten, joten muistikuvat eivät ihan tuoreena ole enää mielessä. Kuitenkin tämä oli ensimmäinen Fifty Shades -kirjoista, jonka jätin hetkeksi kesken ja luin pari muuta kirjaa välissä ennen tämän jatkamista. Avausosan Fifty Shades of Greyn kanssa olin koukussa heti alkulauseista ja valvoin puoli yötä, että sain sen kerralla luettua loppuun asti. Jatkoin myös samantien kakkososaan, mutta Fifty Shades Darker ei enää niin vakuuttanut ja ärsytyskynnys ylittyi muutamissa kohdissa. Usein viimeinen osa on trilogian paras, mutta tällä kertaa niin ei todellakaan ole. Freedin lukeminen oli aikamoista taistelua, kun jo alkuun kyllästyin pariskunnan noin 80-sivuisella häämatkalla.

Juonenkäänteet tuovat mieleen Twilight-sarjan, tosin tämän ei pitäisi olla yllätys, mutta Edwardin ja Bellan tarinan tuntevien on monta kertaa helppo arvata, että mitä on tulossa. Tosin ei James kovin paljon tulevia käänteitään peittele muutenkaan. Kate ja Elliott saavat taas hyvin vähän tilaa tarinassa ja Christianin sisko Miakin löytää kiinnostuksenkohteen, perhepiiristä tottakai, kuten tässä tapana on. Jännitys-juonenpätkää vahvistamalla tarinasta olisi voinut tulla mielenkiintoisempi, mutta sitten olisi Jamesilla pitänyt olla jotain oleellista lisättävää, koska nyt nämä erilliset pienet satunnaishyökkäykset tarinan lomassa olivat hieman outoja.

Anan ja Christianin suhde oli alkuun hyvin kiinnostava, mutta sittemmin kummankin epävarmuus on tehnyt tästäkin tylsäksi käyvää toistoa. Ana ja Christian toistelevat jatkuvasti kuinka upea toinen on, kuinka paljon he tätä rakastavat, kuinka onnekas hän on (ja niin edelleen) ja toinen ei oikein halua uskoa. Christianin mustasukkaisuus, jatkuva Anan vahtiminen ja satunnainen hyvin lapsellinen käytös eivät myöskään auta. Muutaman kerran Ana kyllä näistä suuttuukin, mutta ei ehkä ihan tarpeeksi. Ana kuitenkin on hyvä hahmo siinä, että hän vahvistuu ja haluaa pitää oman päänsä, tosin välillä tämä osoittautuu huonoksi ajatukseksi, kun Christian salailee asioita ja Ana ei yleensä tiedä kaikkea.

Kirjan lopussa on 15-sivuinen epilogi vuodesta 2014, 5-sivuinen Fifty's First Christmas ja 22-sivuinen Meet Fifty Shades, eli ensimmäisen kirjan alku uudelleenkirjoitettuna Christianin näkökulmasta (eli Jamesin versio Stephenie Meyerin Midnight Sunista). Nämä lisät olivat hieman liikaa, ihan kaikkea ei aina tarvitse kirjoittaa auki. Sen verran siirappinen tarina oli jo muutenkin, että tuo onnellisen yhteiselon katsaus muutaman vuoden päähän olisi ollut parempi jättää pois.

Fiilikset sarjasta kokonaisuutena ovat hieman ristiriitaiset. Alkuun pidin tästä paljon, mutta sitten kadotin lukuinnon vähitellen, joten minulle ehkä olisi sopinut paremmin tiivistetympi versio, jossa toistoa olisi karsittu reilusti. Tai sitten pitäisi lukea vain sarjan ykkösosa, Jamesilla ei ihan juttua tunnu riittävän tarinastaan venytetyn trilogian täyttämiseksi. Mutta on tämä silti ehdottomasti lukemisen arvoinen sarja ja sopii ainakin erotiikan ja romantiikan ystäville, muillekin jos aihe kiinnostaa tai haluaa perehtyä tarinaan sen aiheuttaman kohun vuoksi :)

Fifty Shades -trilogia:

1. Fifty Shades of Grey – 50 Shades - Sidottu (08/2012)
2. Fifty Shades Darker – 50 Shades - Satutettu (9/2012)
3. Fifty Shades Freed – 50 Shades - Vapautettu  (11/2012)

Fifty Shades Freed ja Vapautettu Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Aakkosellinen hakemisto.

Danielle Trussoni: Enkelioppi - Angelology 1

Angelology
Julkaistu 2010, suomennos 2011
500 sivua.

Danielle Trussonin toinen romaani Enkelioppi on jo pitkään ollut lukulistallani, mutta kiirettä tämän kanssa ei vieläkään ole. Vaikka Trussoni onkin tekemässä Enkeliopista sarjaa, niin jatko-osa Angelopolis ilmestyy englanniksi vasta ensi vuonna.

Enkeliopin päähenkilö, parikymppinen sisar Evangeline, on asunut New Yorkin Pyhän Rosan luostarissa 12-vuotiaasta. Evangeline työskentelee luostarin kirjastossa, joten taidehistorioitsija Verlainen pyyntö päästä tutustumaan luostarin abbedissan kirjeenvaihtoon 1940-luvulta tulee Evangelinelle. Kieltävästä vastauksesta huolimatta Verlaine saapuu paikalle ja saa Evengelinenkin kiinnostumaan entisen abbedissan ja Abigail Rockefellerin yhteydenpidosta. Verlainen toimeksiantaja on kuitenkin Percival Grigori ja tämän ei pitäisi antaa päästä selville Pyhän Rosan luostarin salaisuuksista.

Vanhan sisaren Celestinen kautta Evangeline saa kuulla tämän ja Evangelinen isoäidin Gabriellan menneisyydestä toisen maailmansodan aikaisessa Pariisissa, enkelitieteestä ja enkeleistä maan päällä, nefileistä. Käy ilmi, että Evangelinen perhe on ollut enkelitutkijoita ja tämän takia hänen äitinsä on murhattu. Evangelinea tarvittaisiin perheensä perinteiden mukaan nyt vuorostaan mukaan taisteluun nefileitä vastaan ja enkelitutkijoiden salaisuuksien vartijaksi.

Trussonin teksti on hyvin kiinnostavaa, mutta tahti hyvin rauhallinen ja tieteellinen, keskittyen paljon enkelimytologiaan ja tutkimuksiin. Enkelioppi onkin kirjana pitkään siinä rajoilla, että käykö tämä kaikki tylsäksi, mutta sen verran mukana on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että pidin kuitenkin teoksesta paljon. Lukija oppii hitaasti Evangelinen mukana lisää enkelitieteen mysteereistä ja tämä piti juonen niin kiehtovana, että tätä kirjaa ei tee mieli jättää kesken. Evangeline on varsinkin alkun hieman tylsä henkilö, kun hän on niin pihalla kaikesta vaikka ei tarvitsisi olla. Lisäksi kiinnostus Verlainea kohtaan tuntuu hieman liian heppoiselta, joten sekään suhde ei täysiä pisteitä saisi. Minusta kirja parani selvästi, kun siirryttiin 1940-luvun Pariisiin ja Celestinen ja Gabriellan matkaan. Nefilit olivat myös hyvin kiinnostavia ja heidän parissaan olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, syvemmällä otteella.

Alkuun päästyään juoni ei ole kovin yllätyksellinen kunnes vasta ihan lopussa. Ja tuo loppu olikin sitten oikein hieno, mutta jättää tarinan osittain auki ja tilaa sarjan seuraavalle osalle. Salaseuran taistelu ikiaikaista pahuutta vastaan ei sinänsä ole mitään uutta, kuten eivät langenneet enkelit hahmoinakaan, mutta toteutus ja tyyli on omaperäinen ja sen takia tämäkin kannattaa lukea. Minusta kuitenkaan kyseessä ei ole trilleri, siihen tämä on aivan liian hidastempoinen.

Angelology:

1. Angelology (2010) - Enkelioppi
2. Angelopolis (2013)

Danielle Trussoni Wikipediassa ja Enkelioppi Adlibriksessä.

Lisää Enkelioppia: Kirjavinkit, Saran kirjat, Kirjamielellä, Helsingin Sanomat, Humisevalla harjulla, Aamunkajon lukukokemukset, Sananen kirjasta, Katinkan kirjasto,

Damian Dibben: Historian vartijat 1 - Myrsky nousee

History Keepers: The Storm Begins
Julkaistu 2011, suomennos 2012
324 sivua.

Aikamatkustus aiheena kiinnostaa sen verran, että piti tutustua Damian Dibbenin Historian vartijat -sarjan avausosaan Myrsky nousee. Kyseessä on nuorille tarkoitettu sarja, mutta nuortenkirjoja luen muutenkin välillä. Myrsky nousee on Dibbenin esikoisromaani.

Lontoossa asuva 14-vuotias Jake Djones on luullut vanhempiensa olevan tavallisia yrittäjiä, mutta heidän viivyttyä epätavallisen pitkään työmatkallaan Jake siepataan Historian vartijoiden toimesta. Jake saa kuulla vanhempiensakin kuuluvan tähän järjestöön ja heidän kadonneen matkallaan vuoden 1506 Italiaan. Jakelle selviää, että hän on perinyt myös kyvyn matkustaa ajassa ja hänellä tämä taito ilmenee hyvin vahvana. Nuorilla kyky on muutenkin voimakkaimmillaan ja laimenee ajan myötä.

Historian vartijat muuttavat Jaken mukaansa saatuaan päämajaansa, nollapisteeseensä Normandiassa Ranskassa vuonna 1820. Sieltä lähetetään teini-ikäisten etsintäpartio Djonesin pariskunnan jäljille 1500-luvulle ja Jake tuppautuu porukkaan mukaan. Käy ilmi, että Historian vartijoiden vihollisilla on suuret suunnitelmat meneillään ja Jakella uusine ystävinen on vakava paikka edessään yrittäessään pelastaa historia sellaisena kun me sen tunnemme.

Odotukset olivat hieman korkeammalla Historian vartijoiden suhteen, mutta ehkä tämä on hieman liikaa teini-ikäiselle yleisölle kirjoitettu. Esimerkiksi Harry Potterin seikkailut oli aina kirjoitettu hyvin uskottavasti ja niin, että jännitys säilyi aikuislukijallekin, mutta tässä ihmettelin esimerkiksi sitä, että vaikka Historian vartijat on aikuisten johtama järjestö, niin 14-15 vuotiaat ovat parhaita agentteja ja vain tuon ikäisiä lähetetään etsimään Djonesin pariskuntaa. Kovin kokeneita ei varhaisteinien luulisi olevan, jos heillä ei sitten ole teetetty töitä ihan pienestä lapsesta asti. Potter-kirjoista voisi ottaa oppia siinä, että miten sankarit saadaan päätymään seikkailuihin ja pulaan hyvin luonnollisesti.

Juoni oli myös melko ennalta-arvattava. Mukana on klassinen pahis, joka avustajineen haluaa tuhota maailman, puhtoinen hyvisten joukko, petos, "yllättävä" loppupaljastus ja osittain avoin loppu, joka jättää ovea auki jatko-osalle. Onneksi kuitenkin Dibben pääjuonensa kertoo loppuu asti ja vain niitä kiinnostavia sivujuonteita jää auki - kuten mitä tapahtuikaan Jaken kuolleeksi uskomalle veljelle. Motiivi pahiksella on hieman erikoinen ja vaatii jonkun verran selittelyä, joten siinäkin on Dibbenillä vielä hiomista jatkoa varten. En onnistunut selvittämään, että kuinka pitkää sarjaa kirjailija on tästä suunnitellut, mutta kakkososa on ilmestymässä englanniksi alkusyksystä.

Kohderyhmälleen tämä on varmasti hyvä ja vauhdikas seikkailutarina ja sopii sekä tytöille että pojille, mutta aikuislukijoille ei niin voi suositella. Asetelma on kuitenkin kiinnostava ja toivoa sopii, että Dibbenkin parantaa tekstejään ajan kanssa.

The History Keepers - Historian vartijat:

1. The Storm Begins (2011) - Myrsky nousee (2012)
2. Circus Maximus (08/2012)

Damian Dibben The History Keepersin sivuilla ja tämä kirja Adlibriksessä.

Deborah Harkness: Lumottu - All Souls 1

A Discovery of Witches - All Souls 1
Julkaistu 2011, suomennos 2012
644 sivua.

Lumottu on Deborah Harknessin esikoisromaani, akateemisesta kirjoittamisesta hänellä kuitenkin on paljon kokemusta historioitsijana. Harkness on lisäksi viiniharrastaja ja kumpikin näistä mieltymyksistä tulee hyvin esille tässä romaanissa. Kannattaa sitten varautua siihen, että Lumottu on trilogian avausosa, joten jos tästä innostuu niin jatkoa on pakko lukea - varsinkin kun juoni jää aivan kesken.
 
Diana Bishop on vanhan ja kuuluisan noitasuvun nuorin ja viimeinen edustaja. Dianalla on vielä Sarah-tätinsä tukenaan, mutta suku sammuu heidän myötään ellei Diana saa jälkeläisiä. Diana on kuitenkin päättäväisesti kieltäytynyt kaikesta noituuteen liittyvästä, hän ei halua osallistua mihinkään, käyttää taitojaan tai oppia taikuudesta. Diana haluaisi olla "normaali" tieteeseen keskittyvä tutkija ja yrittää pitää tarkkaa kirjaa siitä kuinka usein joutuu turvautumaan noituuteen hätätilanteissa - esimerkiksi kun pesukone on aiheuttaa vesivahingon.
 
Matthew Clairmont on vanha vampyyri - ja kuinka vanha selviää vasta sivulla 170, sekä takakannen esittelyssä. Matthew on ehtinyt perehtyä useampaan alaan, mutta nyt häntä kiinnostaa perinnöllisyystiede. Yllättäen Diana saa käsiinsä yliopistonsa kirjastosta noin vaan pyytämällä teoksen, joka on ollut pitkään kadoksissa ja jonka kaikki olennot (noidat, vampyyrit ja demonit) haluaisivat omakseen. Kirjan huhutaan sisältävän suuria salaisuuksia, jotka kaikki nämä olennot haluavat selvittää, mutta Diana palauttaa sen välittämättä sen noidutusta sisällöstä. Juttu löydöstä kiertää pian kaikkien korviin ja kohta kaikki olennot ovat Dianan perässä toivoen saavan Dianan kautta tämän tärkeän kirjan käsiinsä. Diana turvautuu Matthewin apuun ja yhdessä he lähtevät pakomatkalle Englannista.
 
Lumotun kanssa ei olekaan ihan niin helppo sanoa, että mitä mieltä tästä olin. Alkuun olin aivan ihastuksissani, Harknessin tyyli kirjoittaa on mukaansatempaavaa, hauskaa ja romanttista. Sitten kuitenkin ensimmäisen sadan sivun jälkeen alkoi tarinan hidas tempo vaikuttaa negatiivisesti. Harknessilla on mukana paljon keskusteluja eikä kovin paljoa tapahtumia ja vain muutamissa kohdissa varsinaista toimintaa. Juoni on kyllä hyvä ja henkilöistäkin pidin paljon, mutta olisin kyllä kaivannut jonkinverran tiivistämistä tekstiin. Ja tässäpä se ongelma mielipiteenmuodostamiseen piileekin, Harkness on hyvä yksityiskohdissa ja tuo tarkkuus tuo aivan oman fiiliksensä tarinaan, mutta tekee siitä hyvin hitaasti etenevän. Lumottu olisikin varmaan hyvä lomakirja, sopiva tilanteeseen kun on hyvin aikaa rauhassa uppoutua hyvän lukuromaanin maailmaan ja keskittyä tarinaan, jonka ei toivoisi loppuvan ollenkaan.
 
Lumotun tarina tapahtuu nykyajassa, mutta Harkness pääsee loistamaan historiantuntemuksellaan kun juttu kääntyy Dianan tutkimuksiin tai Matthewin menneisyyteen. Ja näitä kohtia on itseasiassa yllättävänkin paljon. Pidin paljon näistä historiankatsauksista, tutkimuksista ja tieteellisistä pätkistä, ne olivat mukava lisä tähän magian maailmaan. Noitien, demonien ja vampyyrien kanssa Harkenessilla on oma otteensa ja hänen versionsa näistä legendoista, olentojen piirteistä sekä nykyajan ongelmista toimi hyvin. Nämä pienet katsaukset olivat minulle kirjan parasta antia ja kun kerran juoni jää aivan kesken ykkösosan jälkeen, niin nämä selvittelyt jatkunevat suoraan kakkososassa. Siitä en kyllä vielä tiedä, että jaksanko odottaa suomennosta, englanninkielinen versio kun on pian ilmestymässä...
 
Bonuksena mukana muuten on suomalainen hahmo, noita nimeltä Satu Järvinen.
 
All Souls -trilogia:

1. A Discovery of Witches (2011) - Lumottu (2012)
2. Shadow of Night (07/2012)
3. TBA

Deborah Harkness Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lumotun ovat lukeneet myös Saraseeni ja Q+Black.

Mario Reading: Maya-ennustus - Antichrist Trilogy 2

The Mayan Codex
Julkaistu 2010, suomennos 2011
527 sivua.

Toinen osa Mario Readingin Antikristus-trilogiasta jatkaa siitä mihin ensimmäisen kanssa jäätiin, eli näitä on hyvä lukea järjestyksessä.

Ensimmäisen osan lopuksi Adam Sabir sai lukea Nostradamuksen kadonneet säkeet ja nyt niiden selvittely johdattaa Sabirin ystävineen Meksikoon. Apulaisina tällä kertaa on nyt entinen poliisi Calque sekä Balen perheestä karannut tytär Lamia. Vastaan on nyt valjastettu koko Corpus Maleficus, Balen perhe. Kreivitär de Bale on koonnut kaikki suurperheensä erikoiset adoptiolapset yhteen tätä tehtävää varten.

Sabir on palannut kotiinsa Massachusettsiin Nostradamuksen aikakirjojen tapahtumien jälkeen ja tarina varsinaisesti käynnistyy siitä, kun kreivitär lähettää vanhimmat poikansa hankkimaan kadonneet ennustukset ja tappamaan Sabirin. Sabir pakenee Calquen ja Lamian kanssa Meksikoon, koska ennustusten ajankohta sitä vaatii. Samaan paikkaan kokoontuu muitakin tarvittavia ihmisiä ennustusten mukaisesti ja Balet seuraavat perässä saadakseen tarvittavat tiedot tulevan kolmannen antikristuksen suojelemiseksi.

Maya-ennustus on kirjana hyvä, mutta pettynyt olin siihen kuinka hitaasti osan oma tarina ja varsinkin Meksikoon liittyvä osuus pääsee liikkeelle. Sabir tavataan vasta reilusti yli 100 sivun jälkeen ja Meksikoon päästään kirjan puolivälissä. Siitä lähtien juoni on kyllä hyvä, eli loppupuolisko kirjasta oli ainakin minulle paljon parempi ja juuri sitä mitä Readingilta odotinkin. Alkupuolisko oli hyvin samaa jahtia kuin edellinenkin osa, eli ei tuonut paljoa uutta tarinaan.

Balen perhe on tällä kertaa isommassa osassa ja jokaiseen adoptiolapseen saadaan jonkunlainen katsaus, muutamaan hieman syvempikin. Edellisestä osasta tutut mustalaiset elävät omaa elämäänsä Euroopassa, eli eivät juuri ole mukana tällä kertaa. Intiaanien kärsimyksistä espanjalaisten käsissä kerrotaan hyvin koskettavasti ja heidän kulttuurin ja kirjallisuuden tuhoaminen uskonnon nimissä on uskomattoman julmaa. Tämä olikin mielestäni Maya-ennustuksen parasta antia ja enemmänkin olisin aiheesta mielelläni lukenut, vaikka se järkyttävästi olikin kerrottu.

Hieman häiritsevää oli sinä-muodossa väleissä kerrottu tarina erään hahmon matkasta Meksikon tapahtumapaikalle. Reading on halunnut ilmeisesti erottaa tämän selkeästi muusta kerronnasta, mutta ainakaan suomeksi sinä-kerronta ei kuulosta luonnolliselta. Tälläkin kertaa Reading kertoo tarinansa vain sopivaan pysähdyspaikkaan asti, eli trilogian viimeinenkin osa pitää lukea, sen verran paljon avonaisia asioita vielä on.

Antichrist Trilogy:

1. The Nostradamus Prophecies - Nostradamuksen aikakirjat
2. The Mayan Codex - Maya-ennustus
3. The Third Antichrist - Kolmas Antikristus

Maya-ennustus Kariston sivuilla ja Adlibriksessä.

Mario Reading: Nostradamuksen aikakirjat - Antichrist Trilogy 1

The Nostradamus Prophecies

Julkaistu 2009, suomennos 2010

434 sivua.

Steve Altenin Mayojen testamentin pienoisen pettymyksen jälkeen kiehtova aihe jäi kuitenkin pyörimään mieleen ja etsiskelin muuta samantapaista luettavaa. Mario Readingin Maya-ennustus on nyt näkyvästi kaupoissa esillä, joten se oli helppo valinta seuraavaksi. Se vaan on oman trilogiansa kakkososa, joten pitää aloittaa tarinan alusta.

Mario Reading on aiemmin kirjoittanut lähinnä tietokirjallisuutta ja paljon sitä juuri Nostradamuksesta, joten hän kyllä tuntee aiheensa ja osaa hoitaa taustatutkimukset huolella. Nostradamuksen aikakirjat on hänen toinen fiktiivinen romaaninsa. Tyyliltään tämä on lähempänä Dan Brownia kuin Steve Altenia, selvitettävänä on historiallinen mysteeri, joka ohjaa salaisuuden arvoisia vihjeeltä toiselle ja matkaa ovat sotkemassa niin poliisit kuin väkivaltainen vihollinenkin, joka on jotenkin sotkeutunut historialliseen salaseuraan.

Nostradamus kirjoitti 1500-luvulla 1000 runomuotoista ennustusta, mutta näistä 58 on jätetty julkaisematta ja kadonnut. Tarina alkaa siitä, kun Babel Samana, mustalainen, tarjoaa Nostradamuksen kadonneita säkeitä kahdelle miehelle ostettavaksi. Ensimmäinen ehdokas, Bale, on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen nämä käsiinsä. Toinen on Adam Sabir, amerikkalais-ranskalainen kirjailija, joka tietää näiden säkeiden arvon ja haluaa mainetta ja mammonaa, joka seuraisi siitä, että hän ensimmäisenä saisi julkaista nämä maailmalle. Tästä lähtee liikkeelle vauhikas jahti ja seikkailu, jossa vastakkain ovat Adam Sabir apunaan Babelin mustalaissukulaisia ja tappava Bale.

Reading nostaa kirjan tasoa kertomalla paljon Nostradamuksen historiasta, mustalaisten perimästä ja tavoista (tosin tässä hän sanoo yhdistäneensä eri heimojen käytäntöjä) ja monesta muustakin kohdatusta aiheesta. Alun jälkeen kirja tuntuu hieman jämähtävän paikoilleen, viihdearvo ei ole ihan samalla tasolla kuin Brownin kanssa, mutta loppua kohti tahti paranee kyllä. Mustalaisten kulttuurin ja tapoihin ihmettelyyn käytetään paljon Sabirin aikaa, joten lukijakin saa aiheesta kiehtovan silmäyksen.

Tämä tarina kerrotaan osittain kyllä loppuun, mutta sen verran hyvään kohtaan kirjailija teoksensä jättää, että pitää lukea piakkoin tuo jatko-osakin. Odotukset jatkoa kohtaan ovat kyllä nyt hieman korkeammalla tämän alustuksen jälkeen ja haluan ehdottomasti seurata Sabirin seikkailujen jatkoa.

Antichrist Trilogy:

1. The Nostradamus Prophecies - Nostradamuksen aikakirjat
2. The Mayan Codex - Maya-ennustus
3. The Third Antichrist - Kolmas Antikristus

Mario Reading Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tästä lisää juttuja: Vinttikamarissa, Lukupaikka ja Aivot narikassa.

Philippa Gregory: The Lady of the Rivers - The Cousins' War 3

Julkaistu 2011, 502 sivua.

Philippa Gregoryn kolmannessa kirjassa Ruusujen sodan aikakaudelta mennään ajassa taaksepäin ja tutustutaan ensimmäisen kirjan päähenkilön Elizabeth Woodvillen äitiin Jacquettaan. The Lady of the Rivers kattaa noin kolmenkymmenen vuoden ajanjakson vuodesta 1430 eteenpäin.

Tarina alkaa hyvin mielenkiintoisesta asetelmasta. Jacquetta on teini-ikäinen aatelistyttö Ranskassa ja Satavuotinen sota on vaiheessa, jossa suuri osa Ranskaa kuuluu Englannille. Jeanne D'Arc on vasta jäänyt vangiksi ja häntä pidetään Jacquettan perheen luona, oletuksella, että ranskalaiset lunastavat hänet suuria lunnaita vastaan. Jacquetta ja Jeanne viettävät aikaa yhdessä, löytävät yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja muutenkin ystävystyvät. Kuten tiedossa on, tässä ei kuitenkaan käy hyvin ja lopulta Jacquetta joutuukin todistamaan kuinka englantilaiset polttavat Jeannen roviolla.

Jacquetta naitetaan Ranskan sijaishallitsijalle, Bedfordin herttualle, joka on Englannin lapsikuninkaan setä ja myös mies Jeanne D'Arcin kohtalon taustalla. Bedford ei kuitenkaan halua Jacquettaa perinteisessä mielessä vaimokseen, vaan hänellä on muut hyödyt tähtäimessä. Jacquetta jää nuorena leskeksi ja aiheuttaa skandaalin naimalla taloudestaan ensimmäisen miehensä aseenkantajan Richard Woodvillen. Ajan myötä - ja sakot maksettuaan - Jacquetta saa anteeksi "hairahduksensa" ja hänestä tulee kuningatar Margareeta Anjoulaisen hovinainen ja läheinen ystävä. The Lady of the Rivers avaakin paljon myös Margareetan ja hänen puolisonsa Henrik IV:n elämäntarinaa, kuten myös Ruusujen sodan syitä ja alkua.

Tätä kirjaa varten ei tarvitse lukea sarjan aikaisempia osia, varsinkin kun tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Valkoista kuningatarta. Gregory kirjoittaa mielellään historian vahvoista naishahmoista, jotka ovat jääneet liian vähälle huomiolle ja Jacquetta henkilönä sopii kyllä tähän kategoriaan mainiosti ja on kirjansa ansainnut. Kuitenkaan en ihan yhtä paljon tästä innostunut kuin tuosta aiemmasta Valkoisesta kuningattaresta, huomioni keskittyi enemmän päähenkilön sijaan hallitsijoiden poliittiseen peliin ja virheisiin, jotka johtivat tuhoisaan serkkujen sotaan.

The Lady of the Rivers on taattua Gregory-laatua, hyvin kirjoitettua ja uskottavaa ajankuvausta, historiaa erittäin mielenkiitoisessa muodossa. Noituus on tällä kertaa hyvin vahvasti mukana tarinassa, mutta nyt se ei häirinnyt minua ollenkaan ja Jacquettan näyt ja taidot olivat luonteva osa juonta. Keskiajan noitavainoistakin nähdään pieniä vilauksia. Loppusanoissaan Gregory pettymyksekseni mainitsee, että seuraava sarjan kirja on Kuninkaantekijä Richard Nevillen tyttäristä, joten vielä on pitkä odotus edessä White Princess -kirjan osalta.

The Cousins' War:

1. The White Queen (2009) - Valkoinen kuningatar
2. The Red Queen (2010)
3. The Lady of the Rivers (2011)
4. The Kingmaker's Daughters (TBA)
5. The White Princess (TBA)

Todellinen Jacquetta Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Anne Rice: Veren vangit - Vampyyrikronikat 1

Interview with the Vampire - The Vampire Chronicles 1
Julkaistu 1976, suomennos 1992
Pokkari 414 sivua.

Inspiraatio lukea tämä kirja uudelleen tuli TV:ssä näytetyn leffaversion jälkeen Feissarimokiin ilmestyneestä keskustelunpätkästä (itse leffa kun meni minulta ohi tuolloin). Aiemmalla lukukerralla muistan pitäneeni tarinasta paljonkin mutta jatko-osat jäivät silti kokeilematta. Sevenin parin viime vuoden aikana julkaisemien pokkariversioiden ansiosta nämä suomennokset oli myös helppo saada käsiin.

Kirjassa vampyyri Louis kertoo haastattelijalle elämästään 1700-luvun Ranskan Louisianan plantaaseilta nykyaikaan. Tarina alkaa Louisin veljen kuolemalla ja Louisin muuttumisella vampyyriksi Lestatin toimesta. Lestat on hyvin raaka ja kostonhimoinen, hän leikittelee mielellään uhreillaan ja nauttii tappamisesta. Louis taas on hyvin toisenlainen ja hänen omatuntonsa kolkuttelee paljon enemmän. Tosin ei Louis kyllä paljoa Lestatia estele tai muutenkaan uhreja yritä pelastaa, hän vain kärsii sisäisesti.

Louisia myös vaivaavat elämän suuret kysymykset Jumalan ja paholaisen olemassaolosta ja vampyyrien elämän tarkoituksesta. Hän uskoo, että Lestatilla voisi vanhempana vampyyrinä olla vastauksia tai ainakin Lestat voisi perehdyttää häntä vampyyrien maailmaan, joten hän jää Lestatin luokse, vaikka tunteekin vastenmielisyyttä tätä kohtaan. Lestat myös muuttaa 5-vuotiaan pikkutytön Claudian vampyyriksi pitääkseen Louisin luonaan.

Ricen teksti on hyvin kuvailevaa ja siksi hieman raskastakin. Muistelen pitäneeni tästä kirjasta paljon aiemmin, mutta nyt uudestaan luettuna monien muiden, modernien vampyyrikirjojen jälkeen mielipide on kyllä muuttunut hieman. Nyt tuntui siltä, että alku oli ihan hyvä, mutta sen jälkeen juttu jämähti hieman paikoilleen Louisin jahkailuihin. Lopussa taas vauhti kiihtyi ja se olikin oikein mukavaa luettavaa. 1970-luvulla Veren vangit oli varmasti hyvin poikkeuksellinen teos, mutta nykyään tämä genre on jo hyvin yleinen, eikä tämä teos enää erotu edukseen ja se on harmi.

Tarkoitus olisi kyllä lukea tämän 2 suomennettua jatko-osaakin, mutta saa nyt nähdä missä välissä tuo tapahtuu. Muille nostalgisille suosittelenkin enemmän leffa-versiota ja sen pitäisi kyllä olla edelleen hyvä, vaikka ehkä pitää tarkistaa sekin :)

The Vampire Chronicles:

• Interview with the Vampire (1976) - Veren vangit
• The Vampire Lestat (1985) - Vampyyri Lestat
• The Queen of the Damned (1988) - Kadotettujen kuningatar
• + useita muita, ei suomennettu.

Sarja Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös ainakin marjis & Helinä ja LukeVille blogistakin löytyy juttua.