Julkaistu 2011, suomennos 2012
384 sivua.
Anna Godbersenin trilogia 1920-luvun viimeisestä kesästä New Yorkissa ennen suurta romahdusta on edennyt toiseen osaan. Jazztyttö peilaa -kirjassa esitelty kolmikko Cordelia, Letty ja Astrid viettää makeaa juhlien ja salakapakoiden täyttämää elämää, mutta pinnan alla tapahtuu paljon muutakin.
Cordelia on noin kuukauden New Yorkissa oleskeltuaan vakiinnuttanut paikkansa isänsä perheessä, Jazztytön traagisista tapahtumista huolimatta. Cordelia on eristäytynyt perheen kartanoon toipumaan, mutta hänen veljensä Charlie keksiikin uudelle siskolleen sopivaa tekemistä. Cordelia on muiden varakkaiden seurapiirityttöjen tavoin julkisuuden kiinnostava henkilö ja hänen halutaan johtavan Greyn perheen uutta salakapakkaa. Tämä avaus auttaisi myös Greyn perheen viinatrokaribisnestä tiukassa ja raa'assa kisassa kilpailijaa vastaan. Cordelia löytää myös uuden kiinnostuksen kohteen lentäjä Max Darbystä, mutta tämäkään suhde ei ole helppo.
Cordelia haluaisi Lettyn uuden kapakan päätähdeksi, mutta muut ovat sitä mieltä, että laulajan pitäisi olla tunnettu tähti, eikä nimeton Letty. Letty joutuu siis taas itse rakentamaan uraansa alusta asti ja aluillaan oleva suhde Gradyn kanssa jää helposti kakkoseksi. Charlien tyttöystävä Astrid kapinoi ja pohtii heidän suhdettaan. Charlie kun ei ole läheskään täydellinen ja tämän viinatrokarin ura on vaarallisessa vaiheessa kilpailijan riitojen vuoksi. Astrid ei sulata Charlien suojelevaa ja salailevaa asennetta, mutta joutuukin lopulta pahaan pulaan uhkarohkeutensa vuoksi.
Pidin sarjan avauksesta Jazztyttö peilaa paljon. Se oli hieno ja vauhdikas tarina 1920-luvun seurapiireistä ja mukana oli hieman jännitystä ja murhakin. Nyt tämä kakkososa ei ihan täytä avauksen asettamia toiveita, vaan tarina muuttuu tylsemmäksi. Maailma, asetelma ja hahmot ovat jo pääasiassa tuttuja, vaikka monista uusia puolia paljastuukin. Tarina on hidastempoisempi eikä tapahtumia ole mukana niin paljoa. Charlien viinatrokaribisneksen ongelmat tuovat mukaan jonkunlaista jännitystä, mutta tuo osa tarinaa tuntui koko ajan sivujuonteelta enkä siihen juuri päässyt kunnolla mukaan.
Max Darby on hyvä uusi hahmo, vaikka hän vilahtikin jo ensimmäisessä osassa. Max suhtautuu kriittisesti tyttöjen elämäntapaan ja hänen taustansa kanssa Godbersen yllättää hienosti. Toinen kiinnostava hahmo on Lettyn ihastuksen kohde Grady. Hänestäkään ei paljoa tiedetä aluksi ja Godbersen tällä kertaa paljastaa miehen perhesuhteita ja menneisyyttä, mutta kovin syvällisesti hahmoon ei paneuduta. Charliesta en ole jostain syystä oppinut pitämään ja toivoinkin koko ajan Astridin päätyvän jättämään tämän. Olin myös odottanut Cordeliasta enemmän, sillä hän on kirjan kiinnostavin henkilö ja Jazztytön perhetragedia jätti Cordelian hyvin mielenkiintoiseen tilanteeseen. Tätä puolta ei kuitenkaan kovin paljoa käsitelty enää Ihanissa päivissä ja se oli hieman outoa.
Ykköskirja oli hyvä ja kakkonen on ihan kohtalainen, mutta kolmoselle ja tarinan päätökselle on kyllä nyt suuret odotukset. Pitää vaan toivoa, että Godbersen mahduttaa siihen kunnolla suuren pörssiromahduksen ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan.
Bright Young Things - Jazztyttö peilaa:
- Bright Young Things (2010) - Jazztyttö peilaa
- Beautiful Days (2011) - Ihania päiviä (08/2012)
- The Lucky Ones (2H/2012)
Ihanista päivistä on kirjoittanut myös Kirjakammarin Jenni.