Koko ihmiskunta on muuttunut vampyyreiksi - yhtä lukuun ottamatta. Kohtalon oikusta Robert Neville on viimeinen ihminen maailmassa, jonka jokainen muu asukas tahtoisi juoda hänen verensä. Mutta avuttomaksi hän ei jää, sillä yöt hän on turvassa linnoitetussa talossaan ja päivisin hän armottomasti saalistaa ja tappaa vampyyreita. Samalla hän yrittää löytää järkeenkäypää selitystä vampyyrien olemassaololle. Mutta kuinka pitkään yksinäinen mies voi selvitä maailmassa, jossa elää pelkkiä hirviöitä? Vai onko hän sittenkään niin yksin kuin kuvittelee?
Kenelle? YA-kirjojen vampyyreihin kyllästyneille ja niille, jotka haluavat luettavaksi jotain nopeaa.Poimiessani kirjan sen nimi kuulosti ainoastaan "tutulta". Vasta kiikuttaessani sen kirjastosta kotiin sain tietää, että tästä on tehty suosittu elokuva ja Richard Matheson on kirjoittanut myös Helvetin talon, josta pidin paljon.
Olen legenda on lyhyt ja väljästi kirjoitettu, eli sen voi helpostikin lukea yhdeltä istumalta. Kirjan keskiössä on mies, Robert Neville, joka päivisin hakee itselleen ruokaa ja tarvikkeita, öisin linnottautuu kotiinsa kuuntelemaan, kun vampyyrit yrittävät päästä häneen käsiksi. Neville on varma, että hän on maailman ainoa ihminen jäljellä.
Hän kuitenkin tapaa muutaman valonpilkahduksen elämässään. Matheson kuvaa hyvin, kuinka Nevillen yksinäisyys siirtyy hänen saadessaa jotain tekemistä. Neville esimerkiksi uppoutuu tutkimustyöhön siitä, mikä aiheuttaa vampyrismin. Kirja hieman kritisoikin vampyyreihin liittyviä myyttejä koskien valkosipulia, peilejä ja ristejä (miksi ateisti vampyyri pelkäisi ristiä?). On melko virkistävää lukea kirja "vanhanaikaisista" vampyyreista, jotka voi pitää erossa vain aiemmin mainituilla tavoilla.
Kirja on hiukan ahdistava, se saa lukijan miettimään "mitä jos olisin tuossa tilanteessa" -kysymyksiä. Nevillen masentuneisuus ja yksinäisyys on sydäntäsärkevää, eikä kirjoittaja ole antanut hänelle minkäänlaista armoa tilanteeseen.
Hang in there, Neville.
Richard Matheson: Olen legenda (I am Legend, 1954)
Suom. Vuokko Aitosalo
Vaskirjat, 163 s.
