Julia Scheeres: A Thousand Lives: The Untold Story of Hope, Deception, and Survival at Jonestown

In 1954, a past or named Jim Jones opened a church in Indianapolis called Peoples Temple Full Gospel Church. He was a charismatic preacher with idealistic beliefs, and he quickly filled his pews with an audience eager to hear his sermons on social justice. As Jones’s behavior became erratic and his message more ominous, his followers leaned on each other to recapture the sense of equality that had drawn them to his church. But even as the congregation thrived, Jones made it increasingly difficult for members to leave. By the time Jones moved his congregation to a remote jungle in Guyana and the U.S. government began to investigate allegations of abuse and false imprisonment in Jonestown, it was too late.

A Thousand Lives is the story of Jonestown as it has never been told. New York Times bestselling author Julia Scheeres drew from tens of thousands of recently declassified FBI documents and audiotapes, as well as rare videos and interviews, to piece together an unprecedented and compelling history of the doomed camp, focusing on the people who lived there.

The people who built Jonestown wanted to forge a better life for themselves and their children. In South America, however, they found themselves trapped in Jonestown and cut off from the outside world as their leader goaded them toward committing “revolutionary suicide” and deprived them of food, sleep, and hope. Vividly written and impossible to forget, A Thousand Lives is a story of blind loyalty and daring escapes, of corrupted ideals and senseless, haunting loss.

Jälleen yksi kirja, jonka laitan tragedioita maailmalta -tagin alle.

Tapahtuma-aika: vuodet 1953-1978
Paikka: Indiana, Yhdysvallat & Jonestown, Guyana
Mitä tapahtui?: Kerättyään itselleen tuhat-päisen kannatusjoukon pastori Jim Jones siirsi kirkkonsa itse rakennettuun kylään, Jonestowniin. 18.11.1978 Jones massamurhasi koko kylän pakottamalla heidät juomaan syanidia.

Kirjan näkökulma: Kansan temppeli (engl. People's temple) oli selvästi kultti, mutta se oli aikansa ainoa kirkko joka hyväksyi kaikki jäsenet rotuun katsomatta. Kirjailija ottaa näkökulmakseen jäsenet, jotka etsivät itselleen uskoa ja kuinka he lopulta löysivät Jim Jonesin, kuinka he suhtautuivat Jonesin aikeisiin tehdä massa-itsemurha ja kuinka heidät manipuloitiin ja kiristettiin pysymään Jonestownissa. Täten Scheeres ei missään vaiheessa viittaa Kansan temppeliin kulttina.

Tutustuin Jonestown-aiheeseen vuosi sitten, ja sen psykologinen puoli kiehtoi minua valtavasti. Kuinka yksi mies onnistui manipuloimaan tuhat ihmistä jopa "itsemurhaan" saakka? Selailin useita Jonestownista kertovia kirjoja, mutta tämä on ensimmäinen ja ainoa jonka olen lukenut kannesta kanteen. Ja olen iloinen valitessani juuri tämän kirjan, sillä se vastaa kysymykseeni täydellisesti. Kirja kuvaa keinoja, joita Jones käytti manipuloidessaan ihmisiä ja kuinka hän pystyi lukemaan ihmisiä täydellisesti saadakseen puolelleen ne, jotka eivät ole muualle tervetulleita.

Kirja kuvaa aikajanallisesti kirkon syntyä ja nousua. Jones oli jo pienenä hyvin uskonnollinen ja saarnasi teini-ikäisenä kadulla. Hän aloitti kirkkonsa siis tyhjästä, keräten kasaan uskollisia jäseniä jotka auttoivat häntä ihmeparantamisien ja muiden stunttien järjestämiseen. Jones lavasti itseensä kohdistuvat salamurha-iskut ja vihapostit, jotta voi näyttäytyä kirkon edessä uhrautuvaisena ja periksiantamattomana johtajana. Muistan lukeneeni muusta lähteestä, että Jones kuvitteli olevansa Stalinin reinkarnaatio ja ihannoi suuresti sosialistia johtajia.

"Lenin died with a bullet in his body, and someday, so will I." - Jim Jones

Kirkko kasvoi. Jones joutui hankaluuksiin lain kanssa, ja siirsi kirkkonsa Guyanaan. Sinne jäsenet rakensivat yhdessä sosialistisen yhteisön, Jonestownin. Jonesille oli tärkeää, että mahdollisimman moni muuttaisi Jonestowniin, ja kukaan ei pääsisi pois. Kun joku kyseenalaisti Jonesin johtajuuden ja halusi lähteä, Jones saattoi pitää heitä kahlittuna tai pakottaa itselleen lasten huoltajuuden, jolloin jäsenet joutuvat jäämään ollakseen perhettään lähellä.

Jonestownissa äänitettiin paljon, esimerkiksi saarnat, opetus, päätökset rankaisuista... ja viimeinen yö, jolloin Jones keräsi kokoon kaikki ihmiset ja pakotti heidät juomaan syanidia. Ensin lapset, jotta vanhemmille ei jäisi enää syytä elää ja he olisivat vapaaehtoisempia. He jotka eivät suostuneet, kuristettiin tai ammuttiin. Vain muutama pääsi pakoon.

Jonestown on erittäin mielenkiintoinen ja surullinen tarina manipulaation voimasta. Jonestownista on olemassa monituisia kirjoja, joista jokaisella on erilainen näkökulma. Yksi on jäsenen kirjoittama, toinen mahdollisimman kattava (ehkä omaan makuuni liiankin), ja Julia Scheeresin, joka esittelee jäsenten näkökulmaa. Tiivistelmäni käsitteli lähinnä peruskohdat, mutta sieltä jäi pois paljon uskomattomia tarinoita ja yhteenottoja Jonesin kanssa.

Suosittelen tätä Scheeresin kirjaa heille, jotka eivät Jonestownia tunne. Tästä oppii kaikki riittävimmät asiat. Se ei uppoa Jonesin lapsuuteen tai muuhun irrallisiin asioihin. T'ämä kirja kunnioittaa kaikkia Jonestownin uhreja käsitellen heidän tilannettaan asiallisesti ja syyllistämättä.

Kirjan ensimmäiset 100 sivua voi lukea ilmaiseksi tästä linkistä.

Julia Scheeres: A Thousand Lives: The Untold Story of Hope, Deception, and Survival at Jonestown, 2011

Free Press, 307 s.

Carol Lynch Williams: The Chosen One

Thirteen-year-old Kyra has grown up in an isolated community without questioning the fact that her father has three wives and she has twenty brothers and sisters, with two more on the way. That is, without questioning them much---if you don’t count her secret visits to the Mobile Library on Wheels to read forbidden books, or her meetings with Joshua, the boy she hopes to choose for herself instead of having a man chosen for her. But when the Prophet decrees that she must marry her sixty-year-old uncle---who already has six wives---Kyra must make a desperate choice in the face of violence and her own fears of losing her family forever.

Kenelle? Kirja on kirjoitettu nuorille, mutta se sopii myös ihmisoikeuskysymyksistä kiinnostuneille.

Tässä on tarina 13-vuotiaasta tytöstä, joka asuu isänsä, kolmen äitinsä ja lukuisten sisarustensa kanssa suljetussa, vahvasti uskonnollisessa yhteisössä. Yhteisön johtaja, Profeetta, saa näyn jonka mukaan Kyran on mentävä naimisiin oman väkivaltaisen setänsä kanssa. Tämä on järkytys Kyran lisäksi koko hänen perheelleen ja salaiselle poikaystävälleen, Joshualle. Kirja on voittanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja.

Haluan hetken pohtia tätä lahkoa. Kirjassa lahkon johtaja on profeetta, he lukevat Raamattua, palvovat yhtä jumalaa ja kieltävät kirjallisuuden. Kamerat, naisten ajaminen autolla ja tanssiminen on ok. He elävät suljetussa yhteisössä ja miehillä voi olla monta vaimoa (jostain syystä jumala sallii vaimoja vain vanhemmille miehille). Jos lapsi on kehitysvammainen, hänet lasketaan syntiseksi ja hänet tapetaan. Kuulin, että Carol Lynch Williams perustaa tämän lahkon Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon, eli mormoneihin. Lueskelin mormonien yhteyttä tähän fiktiiviseen lahkoon. Mormonit eivät kasta pahasti kehitysvammaista lasta. He sallivat moniavioisuuden (kirjan mukaan vain he, joilla on kolme vaimoa, pääsevät taivaaseen). Kirjassa lahko käyttää hyvin paljon sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa pitääkseen kansansa kurissa... ja kappas, Wikipediasta löytyy kokonainen artikkeli aiheesta: "Mormonism and violence". Toivon, ettei todellisuuden tapahtumat ole näin karuja kuin kirjassa.

Kirjan mieliala on hyvin surullinen. Ei sillä tavalla, että lukija pahoittaisi mielensä heidän puolestaan. Vaan sillä tavalla, että kirjassa kaikki vollottavat kaiken aikaa. Kyra on surullinen koska hänet naitetaan väkivaltaiselle, 60-vuotiaalle äijälle. Hänen äitinsä on surullinen, sillä hän on jälleen sairaana raskauden vuoksi. Hänen muut äitinsä ja sisarensa ovat surullisia, sillä he eivät hyväksy Kyran avioliittoa. Kyran salainen poikaystävä on ymmärrettävästi erittäin surullinen. Profeetta ja Kyran tuleva aviomies ovat vain vihaisia, sillä Kyra taistelee heitä vastaan.

Kyra ei myöskään kerro kenellekään mitään. Koko kirjan ajan hän ajattelee: "Olisin voinut kertoa heille asiasta X, mutten kertonut". MIKSET...? Sinulla on paljon luotettavia sisaruksia ja ihana äiti, etkä voinut edes heille kertoa Joshuasta? Ystävystyt lahkon ulkopuoliseen henkilöön, etkä voi edes hänelle kertoa lahkostasi? Kyralla ei vaikuta olevan minkäänlaista luottamuspulaa muiden kanssa, muttei silti uskalla uskoutua heille. Toki yhteisössä on periaate, että yhden rikkeestä rangaistaan koko perhettä, mutta luuliko hän todella, että hänen oma perheensä kavaltaisi hänet?

Ei tämä toki huono kirja ole. Kirjailija on käsittääkseni tehnyt paljon taustatutkimusta, ja täten tämä kirja on jopa tärkeä. Tällainen kohtelu lahkoissa on todellisuutta, ja se on ihmisoikeuskysymys. En voi väittää että tätä tapahtuisi mormonien keskuudessa, mutta esimerkiksi voin luetella People's Templen 1970-luvulla Yhdysvalloissa. Jos et tiedä kyseisestä kirkosta, lyhyesti sanottuna heidän johtajansa Jim Jones sai suurimman osan seuraajistaan muuttamaan Guyanaan, jossa massamurhasi kaikki tuhat ihmistä. Lahkot ovat vaarallisia, ja niiden tulisi olla valvottuja.

Voisin pohtia lahkoja vaikka loputtomiin, se on erittäin mielenkiintoinen aihe josta luen mielelläni. Mutta tämä teksti ei ole aika tai paikka sille. Jos olet kiinnostunut lukemaan jotain nopeaa aiheesta, tämä on hyvä kirja siihen. Vaikka kirja kuvaakin Kyran ahdinkoa, se kertoo hyvin paljon lahkojen manipuloinnista (esimerkiksi, kuinka lapset pelotellaan pelkäämään Saatanaa ja täten tottelemaan yhteisön johtajia sokeasta). Harmi vain, että nämä tärkeät asiat on kiedottu yhteen hömppään päähenkilöön.

Carol Lynch William: The Chosen One, 2009

St. Martin Griffin's, 211 s.