Grenouille tarrautuu kiinni elämään, sillä hän on jo varhain selvillä suuresta kutsumuksestaan: hänet on jo valittu hallitsemaan hajuja ja niiden kautta ihmisiä. Hän aikoo uuttaa parfyymin, jota kukaan kuolevainen ei voisi vastustaa, enkelin tuoksun. Mutta raaka-aineekseen hän tarvitsee täydellien neitsyen tuoksuvan sielun.
Genre: Fantasia?
Tämän piti olla minun kirja. Minun on pitänyt lukea tämä jo monen vuoden ajan. Yhdesti aiemmin jätin tämän kesken jo alkuun, mutta vihdoinkin sain luettua tämän loppuun. Ja vaikka tämä kirja on melko hyvä, olen silti pettynyt. Kaksi tähteä voi olla turhan tiukka, sillä tekstihän itsessään on loistavaa. Mutta juonikuvaus tuntuu minusta spoilerilta. Nämä tapahtumat nimittäin alkavat vasta, kun kirjaa on jäljellä non sata sivua. Sitä ennen luemme Grenouillen työskentelystä parfyymien tekijöiden oppipoikana, kuinka tarkka hänen hajuaistinsa on, ja... tutustumme myös sivuhenkiöiden ajatuksiin ja elämään erittäin tarkasti. Sitten yhtäkkiä takakannen tekstissä luvatut tapahtumat vain rysähtävät niskaan, ja siinä se. Loppu.
Kirja kertoo 1700-luvun Ranskasta, mutta se on kirjoitettu vuonna 1986. Eli toisin kuin Victor Hugon Kurjat, kirjailija ei ole elänyt aikakautta tai edes kyseisessä maassa. Hän keskittyykin kuitenkin vain siihen, miltä kaupunki haisee. Muulla tavalla aikakautta tai miljöötä ei kuvaillakaan. Jos siis jotain olemme oppivinaan 1700-luvun Ranskasta, niin se, että siellä haisee kaikki ne iljettävimmät hajut jotka voit kuvitella. Kuvittelenko vain, vai alkoiko tämä kirjakin jotenkin haisemaan pahalle?
Süskind on selvästi tehnyt taustatutkimusta, sillä kirja on täynnä tietoa parfyymin valmistamisesta. Tämä on mielenkiintoista, mutta lukijana olisin halunnut edes jonkinlaisen juonen kaiken kuvailun rinnalle. Nyt kirja oli 200 sivua vain kuvailua, parfyymeja ja sivuhenkilöiden monologia, viimeiset sata sivua itse asiaa.
