HARPER, JANE: Kadonnut mies

Kustantaja: Tammi 2021

Alkuteos: The Lost Man

Suomennos: Mari Hallivuori

Hautakivi heitti maahan pienen varjon. Musta laikku oli silmänkantamattomiin ainoa suoja auringolta, ja sen koko vuoroin suureni ja pieneni, kun varjo kiersi kiveä aurinkokellon viisarin lailla. Mies oli alkuun kontannut, sitten raahannut itseään varjon tahtiin. Hän oli yrittänyt mahtua siihen, väännellyt kehoaan epätoivon vallassa, potkinut ja kuopinut maata peloissaan ja janoissaan.

Australian sisäosissa maa on karua, suojatonta ja auringon kuivaksi paahtamaa. Satojen kilometrien autiudessa liikkuu harvoin ketään eikä kukaan ainakaan lähde sinne kävelylle ilman varusteita. Juuri niin Cameron Bright ilmeisesti on kuitenkin tehnyt. Hänet löydetään kuumuuteen ja nestehukkaan menehtyneenä seudun ainoan maamerkin eli karjamiehen hautakiven juurelta. Itsemurha tuntuu todennäköisimmältä vaihtoehdolta.

Camin vanhin veli Nathan epäilee silti, ettei kaikki ole ihan kohdallaan, ja alkaa penkoa asioita kuusitoistavuotiaan poikansa Xanderin kanssa. Mikä olisi ajanut iloisen ja suositun Camin itsemurhaan? Veljesten välit eivät ole nuoruuden jälkeen olleet erityisen läheiset, vaikka heidän laajat maatilansa sijaitsevatkin vieretysten, mutta riitaa ei ole ollut. Luultavimmin Cam on vain halunnut vältellä veljeä, joka kohtalokkaan virheen tehneenä on suljettu muun yhteisön ulkopuolelle.

Epäilyttävät asiat ovat pieniä, mutta silti käsitykset ihmisistä alkavat muuttua. Cam ei ehkä olekaan niin mukava kuin yleisesti luullaan. Pikkuveli Bub saattaa olla ovelampi kuin kukaan on uskonut. Camin Ilse-vaimolla tuntuu olevan jotain salattavaa, samoin tilan asiat täydellisesti hallitsevalla Harry-sedällä (joka oikeasti ei ole sukua, vaan palkattua työvoimaa) ja jopa kausityöläisillä. Lopulta päädytään tutkimaan aiemman sukupolven langettamaa varjoa – sadistista isää ja alistuvaa äitiä.

Kadonnut mies on rakenteelta hyvä dekkari, jossa tapahtumat kuitenkin varsinkin alussa etenevät miltei ärsyttävän hitaasti. Paljastusten myötä vauhti hieman kiihtyy, mutta ei Kadonnut mies ruuvia kiristä lopussakaan. Silti se pitää otteessaan. Lukijaa johdatetaan epäilemään henkilöä toisensa jälkeen. Mihin epätoivo ja pelko voi ihmisen ajaa? Mitä suhteita, toiveita ja tunteita pinnan alla piilee?

Ilmapiirin jännittyneisyys on käsinkosketeltavaa ja armottoman luonnon läheisyys vielä lisää vaaran tuntua. Yksi tehokeino on nostaa yhä uudelleen esiin Camin laajalti tunnettu ja kopioitu maalaus karjamiehen hautakivestä. Maalaus on kotona kunniapaikalla ja niin pyhä, että sitä tuskin saa koskettaa. Mitä siihen oikein liittyy?

HARPER, JANE: Luonnonvoimat

Kustantaja: Tammi 2020

Alkuteos: Force of Nature

Suomennos: Tuulia Tipa

Jäljelle jääneet neljä naista olivat myöhemmin täysin yhtä mieltä vain kahdesta asiasta. Ensinnäkin: kukaan ei nähnyt maaston nielaisevan Alice Russellia. Ja toisekseen: Alicen luonteessa piili viiltävää häijyyttä.

Australialainen perheyritys BaileyTennants on hienostunut kirjanpitoyhtiö, jolla on tapana järjestää henkilökunnalleen virkistys- ja ryhmäytymistapahtumia. Tällä kertaa kahden joukkueen – toisessa viisi miestä ja toisessa viisi naista – on tarkoitus kulkea Giralangin ylängöllä kolmen vuorokauden reitti ja suorittaa samalla erilaisia tehtäviä. Puhelimia osallistujat eivät saa ottaa mukaan, koska heidän on opittava luottamaan itseensä eikä teknologiaan. Reittikarttojakin on vain yksi porukkaa kohti.

Yksi vaellukselle määrätyistä naisista on firman keskijohtoon kuuluva Alice Russell. Hän on lähtenyt mukaan vastentahtoisesti ja anelee heti ensimmäisenä päivänä esimieheltään useaan otteeseen, että saisi palata takaisin. Lupaa ei tule, mutta toisena yönä Alice kuitenkin jättää ryhmän. Sen jälkeen ei jälkeäkään. Edes kokeneet etsintäpartiot eivät häntä löydä.

Muu porukka ei (luultavasti) tiedä, että Alice on ottanut yhteyttä keskusrikospoliisin talousosastoon ja syyttänyt BaileyTennantsia rahanpesusta. Hän on luvannut toimittaa ratkaisevia todisteita heti vaelluksen jälkeen. Tästä syystä katoamista saapuvat tutkimaan osavaltion poliisin ohella myös Alicen kanssa yhteydessä olleet talousosaston Aaron Falk ja Carmen Cooper.

Yksi oletuksista siis on, että Alicen katoaminen liittyisi jotenkin BaileyTennetsiä uhkaavaan oikeusjuttuun. Tätä tukee Falkin aamuyöstä saama puhelu, josta kohinan keskeltä erottuvat heikosti sanat ”hänelle käy huonosti”. Alice on uhmannut sääntöjä ja ottanut salaa puhelimensa mukaan vaellukselle, vaikka ylängöltä löytyykin kenttää huonosti jopa hätäpuheluita ajatellen.

Poliisit pohtivat vaihtoehtoja. Erosiko Alice ryhmästä omasta halustaan ja sitten eksyi tai loukkaantui matkalla? Tekikö joku Alicelle pahaa? Giralangilla on karmiva kaiku, sillä sarjamurhaaja Martin Kovac tappoi siellä parikymmentä vuotta aikaisemmin ainakin kolme naista. Kovac itse on kuollut vankilassa, mutta olisiko hänellä matkija?

Kuulustelujen perusteella selviää, että naisporukan keskuudessa on ollut eripuraa ja syynä siihen on suurimmalta osalta ollut Alice. Naiset ovat haluttomia puhumaan asiasta, vaikka yhdellä vaeltajalla on viiltohaava päässä, toisella mustelma leuassa ja kolmannella käärmeenpurema kädessä. Osa kaunoista ei kuitenkaan liity nykyhetkeen, vaan niiden juuret ovat paljon kauempana menneisyydessä. Seuraavalla sukupolvellakin näyttää jo olevan lusikkansa sopassa.

Harperin trilleri on jännittävä, mutta ei mässäile murhilla tai verisillä yksityiskohdilla. Karun kaunis ja samalla anteeksiantamaton luonto rinnastuu ihmisten sisällä kytevään pelkoon ja vihaan. Kuka tahansa ryhmän naisista voisi olla syyllinen. Tai joku maaston tunteva ulkopuolinen. Kirjailija vihjailee ja herättää epäluuloja, mutta lopullinen ratkaisu on kuitenkin yllätys.