BARBERY, MURIEL: Kulinaristin kuolema

Vuosi sitten suomeksi ilmestynyt Muriel Barberyn teos Siilin eleganssi oli arvostelu- ja myyntimenestys. Tämä lienee vaikuttanut siihen, että heti perään julkaistaan suomeksi myös Barberyn vuonna 2000 ilmestynyt esikoisteos Kulinaristin kuolema. Kummassakin kirjassa ollaan samassa pariisilaisessa luksuskerrostalossa ja osittain samojen henkilöiden parissa. Kummassakin kirjassa kepeä leikillisyys yhdistyy vakaviin sävyihin, joskaan Kulinaristin kuolemassa ei ole samanlaista sadunomaisuutta ja moniselitteisyyttä kuin Siilin eleganssissa.

Pierre Arthens tietää kuolevansa kahden vuorokauden kuluessa. Hän on ollut Ranskan (tai omasta mielestään koko maailman) merkittävin ravintolakriitikko, ylimielinen ja omasta vallastaan juopunut mies. Hän on elänyt aistinautintoja tavoitellen, pettänyt niin vaimoaan kuin rakastajattariaan ja ylenkatsonut lapsiaan. Eläimet ovat olleet hänelle tärkeämpiä kuin ihmiset ja ruoka tärkeämpää kuin mikään muu. Hän on nostanut kokkeja ja ravintoloita maineeseen tai painanut niitä lokaan, mutta mitä merkitystä tuolla kaikella lopultakaan on? Onko hän jossain vaiheessa kadottanut sydämensä ja sen myötä oikean, jakamattoman ja puhtaan nautinnon?

Arthens ei pelkää kuolemaa eikä nureksi kohtaloaan. Hän haluaisi kuitenkin vielä kerran maistaa erään tietyn maun, joka lapsuus- ja nuoruusvuosina oli hänelle äärettömän tärkeä, mutta unohtui uravuosina kaikkialta tulvivien uusien kokemusten alle. Sillä maulla olisi luultavasti avain hänen sydämeensäkin. Arthens kaivelee muististaan elämänsä herkullisimpia hetkiä ja etenee vähän kerrassaan kohti kaipaamaansa makuelämystä. Se on kyllä kieltämättä hieman yllättävä… Muistikuvat paljastavat paljon Arthensista itsestään ja lisävalaistusta hänen olemukseensa luovat lähipiirin puheenvuorot: vaimon, lapsien, rakastajattarien, lääkärin, kerjäläisen, perheen kissan ja jopa koristeveistoksen.

Kulinaristin kuolema kuvailee hieman turhankin pitkään ja yksityiskohtaisesti ruokanautintoja, mutta samalla se on kaunis ylistys hyville raaka-aineille ja ruoanlaittajille. Osansa ylistyksestä saavat omasta nerokkuudestaan tietämättömät isoäidit ja osaamisestaan ylpeät huippukokit, yksinkertaiset maalaisherkut ja kalliit harvinaisuudet.

BARBERY, MURIEL: Siilin eleganssi

Renée Michel on 54-vuotias ja toiminut 27 vuotta pariisilaisen luksustalon ovenvartijana. Hän pyrkii tietoisesti vastaamaan yleisesti hyväksyttyä mielikuvaa ovenvartijarouvasta: olemukseltaan vanha, ruma ja äreä, omistaa laiskan kissan, katselee televisiota ja syö vuoroin lihakeittoa, kaalisoppaa tai papupataa. Tosiasiassa hän on himolukija ja kulttuurin suurkuluttaja, joka pohtii elämän tarkoitusta vaikkapa fenomenologian avulla.

Kansanedustajaperheen kaksitoistavuotias tytär Paloma Josse asuu samaisessa kerrostalossa. Hän on päättänyt tehdä itsemurhan kolmetoistavuotissyntymäpäivänään, koska ei halua päätyä rikkaiden kultakalamaljaan. Tällainen kohtalo näyttää väistämättömältä, vaikka Paloma onkin normaalia älykkäämpi ja tiedostavampi.

Sekä Renéen että Paloman elämä muuttuu kun taloon muuttaa japanilainen Kakuro Ozu. Hienostunut herra Ozu näkee Paloman yksinäisyyden ja turhautuneisuuden ja myös Renéen haavoittuvuuden. Ehkäpä tulevaisuudessa näkyy kaikkien kohdalla valoa? Tarina on liikuttava, mutta pienen satiirin maustama. Kerrostalosta löytyy monenlaista (lähinnä koppavaa ja luokkatietoista) tyyppiä tarkkailtavaksi ja kuvailtavaksi. Tarinaa kertovat Renée ja Paloma vuorotellen ja lukijaa helpottaa tyylien erilaisuuden lisäksi se, että Renéen ajatuksilla fontti on erilainen kuin Paloman mietteillä. Hienostunut, kepeähkö kirja.