Iltapäivän kahdenlaiset herkkuhetket

Miten ihana tuoksuyllätys odottikaan minua tänään kotona.

Poika oli leipassut suklaisia muffinsseja,

joissa hän ei ollut värkkejä säästellyt.

Muffinssien ohjekin oli jotenkin niin hetkeen sopiva,

naisille parhaat ja pehmeimmät.

Tuntui niin hyvältä olla tällä tavoin hellittynä.

Palveltuna.

Tulla katettuun kahvipöytään.

 Valmiille.

Ja vielä tuo mukin teemakin niin soppeli tuohon hetkeen.

Hetki tuntui juuri tässä kohtaa oikea-aikaiselta ja päivän parhaudelta.

Siinä oli kaivattua arjen juhlan tuntua.

Kahvittelun jälkeen

lähdin hiihtelemään meren jäälle,

torstain toiseen herkkuhetkeen.

Aurinko paistoi

ja ilmassa oli huikeaa kevään tuntua.

Meren aavalla selällä

tunsin vapauden ja huolettomuuden tunnetta,

kauneutta, valoa ja puhtautta.

Siellä unohtui huolet ja maailman rauhattomuus.

Laitoin siskolleni kuvia hiihtoreissultani

ja sain paluupostissa Pia Perkiön ihanan runon:

Hitaasti valkeneva aamu

murentaa huolien seinämää

kuin kevät pihajäätä.

Silmiä häikäisee ilo,

kiireettömyys,

hiljainen hyvä olo.

Kuka tietää huomisesta,

tulevista tuulista.

Tänään riittää tämä valo.

Tuon ajatuksen alle oli hyvä jäädä

ja päättää tämä päivä.

Tänään riittää tämä valo.

 

 

 

Juhlatunnelmaa ja aurinkokiisseliä

Kihlajaiskorttimme teksti tulee mieleen

tänään, hääpäivänämme. <3

"Ei sormus kultainen yksinään

voi onnea tuoda elämään,

vaan rakastain, anteeks´antain

käy polkunne kautta elämän rantain."

Nuo sanat ovat kantaneet tähän hetkeen

ja uskon sekä toivon, että myös tuleviin yhteisiin päiviin ja vuosiin! 

<3

Huhtikuun ensimmäisellä viikolla vietämme 

sekä kihla- että hääpäiväämme.

Virallista yhteistä matkaa on takana 36 vuotta 

ja 

sitä ennen monia, monia vuosia!

<3

Juhlistin hääpäiväämme keittämällä pitkästä aikaa aurinkokiisseliä. 

Keväistä, keltaista herkkua,

jossa  on rakkauden punaisia kirsikoita "sattumina".

Joskus on kiva yllättää! <3

Keltainen kiisseli maistuu minun juhlapäivienviettokaverilleni!

Ja tie miehen sydämeen kulkee tunnetusti tällä tapaa!

Pienillä teoillakin voi viestittää, että olet  rakas, tärkeä ihminen minulle!

 Kiisseliin laitoin litran appelsiinituoremehua ja hedelmäcoctailpurkista mehun,

jonka suurustin perunajauhoilla.

Lisäsin valmiiseen kiisseliin  hedelmäcoctailin ja yhden siivutetun banaanin.

Tarjoilin aurinkokiisselin näistä kihlajaislahjaamme muistuttavista jälkiruokakulhosta, 

joita olen saanut kerättyä kirppiksiltä reilussa kuukaudessa jo 14 kappaletta.

Erityisen iloinen olen yhdestä kulhosta.

Työystäväni oli muistanut blogipäivitystäni lukiessaan, klik, 

 omistavansa yhden samanmoisen

ja hän antoi sen minulle lahjaksi ja muistoksi! 

Tällaiset jutut ovat ihania arjen rinnallakulkemisia ja sydämellisiä hoksaamisia!

 <3

Tänään paistaa aurinko

niin ulkona kuin sydämessäni. <3

Olen iloinen ja onnellinen 

yhteisestä matkastamme, 

lapsistamme, perheestämme

-meidän näköisestä elämästämme! 

Olen saanut enemmän kuin uskalsin pyytääkään!

Kaisu

Betonilamppu - 17. luukku

Muutama viikko sitten tyttäreni esitti minulle pyynnön betonilampun tekemisestä. 

Hän oli nähnyt sellaisen nettiä selatessaan täällä.

Aluksi ajatus tuntui liian haastavalta ja muottien löytäminen vaikealta.

Vähitellen lampun tekeminen ns. kypsyi mielessäni ja kävin ostamassa astiat valua varten.

Ja siitä se kehkeytyi! :)

Tyttäreni joulukuisen syntymäpäivän lahja!

Lahjan saaja oli silmin nähden iloinen ja otettukin tästä ylläristä.

Itsellä on arvatenkin hyvä mieli siitä,
että sain homman hoidettua ja toiveen täytettyä.
Omatekoinen lahja on aina ainutkertainen! <3

-Kaisu-

Joulun tulo voi ahdistaa

Niin joulu taas joutuu
ja tutun joululaulun mukaan "niin hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen".

Joululla on kuitenkin  myös nurjakin puoli.
Joulunaika ei ole kaikille ilon aikaa ja rakkauden juhlaa,
vaan monella arki jatkuu joulujuhlasta huolimatta.
Jouluna monen elämän arjen karuus korostuu entisestäänkin.

 Aamukahvilla postia lueskellessani

yleisökirjoituksista aivan kuin "hyppäsi" silmiini otsikko

 "Joulun tulo ahdistaa".

Siinä yksinäinen ihminen peilasi omia tuntemuksiaan lähestyvän joulun alla.

Tämä ihminen on kulkenut ajatuksissani koko päivän.

Kirjoitus oli yhden ihmisen hätähuuto ja siihen voi yhtyä tänä aikana moni muukin.

Ei ole läheisiä ihmisiä; ei sukulaisia, ei ystäviä.

Ei ole paikkaa, missä jakaa joulun iloa yhdessä toisten kanssa.

Ei ole rahaa  laitella joulua itselle, ostaa jouluruokia,  matkustaa sukulaisten luo.

Joulu on perinteisesti yhdessäolon ja muistamisen aikaa.
Se aiheuttaa monelle henkistä tuskaa, jopa fyysistä kipuakin.

Lääkäripäivystykseenkin tulee joulun aikaan ihmisiä,

joita yksinäisyys saartaa ja saa sydämen kipuilemaan.

Siellä on kellon ympäri joku, joka kuuntelee,
on hetken rinnalla, ottaa osaa sydämen todelliseen ja viitteelliseen kipuun.

Päivän mittaan olen ajatellut myös niitä perheitä,
joissa eletään taloudellisesti tiukasti.
Elämä on tuonut sairautta ja monenlaisia ristiriitoja.
Joulun laittaminen, jouluun liittyvä perhekeskeisyys ja yhdessäolemisen
haasteet voivat jo etukäteen pelottaa.

Joulunalusaika on usein sähäkämpää aikataulullisestikin.
Perheellisen ja yksinäisen jouluun liittyy monenlaisia tunteita ilosta stressiinkin.

Jouluun liittyvät monet rituaalit tuovat "pitäisi" -paineita.

Joulusiivous on joillekin laaja käsite kaikkien kaappien siivouksesta saunanpesuun,
Aika ja voimat eivät tunnu riittävän.

On joulukorttien postituspäivän takaraja, 

joulujuhlia niin ihania kuin ne ovatkin 

joskus viikollakin ilta illan jälkeen, perättäisinä viikonloppuina.

Itsenäisyyspäivään liittyy kauniita juhlia ja pysähtyminen senkin teeman ääreen on tärkeää. Kauneimmat joululaulutkin olisi ihana keretä laulaa ja ja...

Joulu tuli aikanaan yksinkertaisena, kauniina.

Vanhemmat ja pieni, avuton joulunlapsi seimen oljilla.

Siinä oli läheisyys ja lämpö, joulun ilo.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Elli Hentilän -joulurukouksen säkeet ovat tulleet tänä marraskuisena päivänä mieleeni:

Isäni,
sitä pyydän taas jouluvalojen syttyessä,
että saisin olla kutsuva jouluvalo
yltäkylläisyyden yöhön
ja lämmin liekki lähimmäisilleni...

Haastan tämän joulun alla itseni ja sinut miettimään ja huomaamaan lähellä olevan ihmisen,
 jonka joulunalusaikaan ei ole syttynyt vielä yhtään tähteä, ei yhtään kynttilää.

Jonka sydän värisee kylmästä, yksinäisyydestä
tässä yltäkylläisyyden ympäröimässä maailmassa.

Pieni kädenojennus, muistaminen, kohtaaminen.

Joulukortti sille, jonka ajattelet niitä vähiten saavan,
puhelu ystävälle, joka ajan myötä on jäänyt taka-alalle.
Joulupuuro ja joululaulujen laulaminen vanhuksen kanssa.

Lämpimäisleipä tai  kuivakakku on monesti tervetulleempi joulutervehdys
 kuin kauneinkaan kukkakori tai koreinkaan suklaarasia.
Leipomapäivän terveinen  tuo mukanaan kättesi kosketuksen,
kodin lämmön ja tuoksun ja lämpimän ajatuksen.

Kertokaapa minulle ja muillekin vinkiksi,
mitä ihanaa voisimme tehdä, jotta mahdollisimman moni saisi kokea jouluniloa ja lämpöä.

Oikea jouluilo ei ole sidoksissa rahaan eikä materiaaliin, vaan sydämen jouluun. 

"Tule rakkaus ihmisrintaan, tule lahjana joulun tään."

-Kaisu-

Jaettu ilo on kaksinkertainen

Minä sain tänään postia.

Ihan oikeaa, henkilökohtaista kirjepostia tuolta postilaatikosta. :)

Tämä juttuhan on alkujaan täältä .

Minä puolestani otin tämän huikean ilahdutushaasteen vastaan 

ja laitoin ilon kiertämään täällä .

Ja tässä sitä iloa nyt on! :)

Kasvoilta tuntematon blogiystäväni on laittanut minulle tekemänsä <3-patalapun

 aurinkoisten terveisten kera.

Kiitos Pikku Akka kivasta ylläristä!

Teit tämän ilahduttaaksesi minua

ja onnistuit siinä. <3

 Ajattelen sinua keittiössä touhutessani. 

Muistan A-M Kaskisen  sanoin:

"ystävä ainutkertainen

ajatuksenkantaman päässä.

Ajattelen sinua tänään.

Lämmöllä ajattelen.

Ja ilolla "

Oikein aurinkoista keskiviikkoa

ja valostuvien päivien iloa teille itsekullekin 

tämän kuvan myötä.

Jaettu ilo on paras ilo!

-Kaisu-

Pizzaa, sämpylöitä ja karpalosoppaa

Kävin aamulla kävelemällä työpalaverissa 

ja sen jälkeen kiirehdin kaupaan pizzavärkkejä hakemaan.

 Olin ajatellut ilahduttaa iltapäivällä kotiin palaavia  lämpimäisten tuoksulla! 

Ilmeisesti kahdenkymmenen asteen pakkasesta ja viimasta piristyneenä oli vauhti niin kova,

 että olin laittanut tarkoittamani 4 dl sijaan litran vettä ja alustanut siihen ohjeen mukaisen jauhomäärän. 

(Ajatus lienee ollut jo sämpylätaikinassa! )

No, tähän elettyyn on tullut jo sävellettyä ja sovitettua erinäisiä tilanteita.

Lisäsin hiivaa ja laitoin loput pizzajauhot sekä hiivaleipäjauhoja sen verran, 

että taikina oli notkeaa, sekoituskauhalla käänneltävissä. 

Kohottamisen jälkeen levitin taikinan puurolusikalla  ohuesti pellille.

Tällä kertaa ei tullut eikä ollut kaulittavaa taikinaa!

Mutta tuli neljä pellillistä pizzaa kahden suunnittelemani sijaan! :)

Täytteet riittivät onneksi tähän tupla-annokseen. 

Paistoin jauhelihat ja laitoin ne sekä salami- ja pizzasuikaleet laakeaan astiaan,

 josta ne on helppo jakaa tasamääräisesti pizzojen päälle.

 Pakasteesta löytyi raastettua juustoa, 

jota  sinne aina jemmaan höylättyjen juustopalojen jämistä. 

Uhuhuhuu sanoin, kun tilanne oli onnellisessa lopussa. 

Hyvälle kuulema maistuvat 

ja osan  -ehkä- voin laittaa pakkaseen. :)

Gluteenittoman pizzan tein tänään eka kertaa 

Frian esipaistettuun, pakastettuun pizzapohjaan 

ja se oli makutuomarin mukaan oikein hyvä vaihtoehto.

 

Perussatsi sämpylöitä litistetystä tangosta leikkaamalla.

Onkin tässä syöty peltileipää viikon varrella useampi erä,

  jotta vaihtelu virkistänee lapsiakin.

Ja leivontaliinan teksti sopii hyvin tämän päivän leipomisien alkutunnelmaan.:)

 Pakasteesta löytyi Karpalomarjapussi. 

Mieheni poimii niitä Prisman pakastealtaasta. :)

Ymmärsin tuon pussin viestin

 ja päätin yllättää  keittämällä parista litrasta vettä ja tuosta marjapussista 

viikonlopuksi terveysvaikutteisen kiisselin. <3

Ja noita kuoria ja hippuja en siivilöi pois.

Ne ovat hyviä kuituja.

Että näin sitä on kaarratettu perjantain iltapäivään.

Hämärä laskeutuu.

Tyttö haastoi kuntosalille

ja pikku pojat uimahallille.

Olisi haastetta kerrakseen.

Mutta sitä ennen alkaa vielä erä hyötyliikuntaa siivouksen parissa.

Pakkaspäivien iloa,

viikonlopun virkistystä!

Kaisu

Gluteenittomia karjalanpiirakoita

Syysloma.

 Irtiottoa työarjesta ja arjen rutiineista.

Ihanaa oleilua

kotoisan kurkihirren alla.

Aikaa tehdä mitä mieleen juolahtaa.

Muistaa vaikkapa hyvä leivontaohje...

Siksipä keitin eilen reilumman annoksen riisipuuroa; oikein sellaista parempaa puuroa pyhäksi. Kypsensin riisit pelkässä vedessä ja lopuksi lisäsin laktoositonta kuohukermaa sekä suolaa. Tänä aamuna hyödynsin puuron lopun ja  leivoin  luontaisesti gluteenittomia ja laktoosittomia karjalanpiirakoita yllätykseksi työstä palaavalle! <3

Gluteenittomat karjalanpiirakat (10 kpl)

1 1/4 dl vettä

2 1/2 dl Semper Karkeaa luontaisesti 

gluteenitonta jauhoseosta

täyte:

1 1/4 dl puuroriisiä

4 1/2 dl vettä

1/2 tl suolaa

tai valmista riisipuuroa, 

johon lisätään kananmuna kuohumisen estämiseksi

voiteluun:

sulatettua margariinia

Sekoita vesi ja jauhot keskenään reikäkauhalla; taikina saa olla melko kiinteää.
Leivo tanko ja jaa 10 osaan.
Taputtele ja kauli ohuiksi pyörylöiksi tai soikioiksi jauhotetulla pöydällä,
Lisää keskelle täyte, käännä reunat ylöspäin ja aloita rypyttämään keskikohdasta.
Paista 250 C niin, että puuroon tulee pieniä paistopilkkuja.
Voitele heti paiston jälkeen sulatetulla margariinilla.
Peitä huolellisesti, etteivät kovetu.
Nauti! :)

Näihin taisi tulla lisäksi rakkauden sivumaku!

-Kaisu-