Kevään ykkösjuttu

Uusi kevät on aina odotettu

ja monella tapaaa innostava.

Silloin puhaltaa uudet tuulet 

-ja se, jos mikä on ihanan piristävää.

Useampana keväänä olen siirtynyt kävelyyn ja juoksemiseen 

talvikuukausien salijakson jälkeen.

Nyt helmikuussa heitin miehelleni ajatuksen pyörien hankkimisesta

ja yhteisen pyöräharrastuksen aloittamisesta.

Hän innostui aloitteestani ja 

maaliskuun lopulla meillä oli hankittuina sähköavusteiset pyörät.

Pääsimme silloin hetimiten ajelemaan ensimmäiset lenkit, 

mutta sitten tuli vielä harmiksemme kylmä jakso ja lumisateita;

jouduimme jättämään homman hetkeksi tauolle suosiolle.

Lenkkeilemällä nämä kodin ja mökin lähitienoot ovat tulleet tutuiksi

ja onkin ollut mielenkiintoista päästä

pyörillä kauemmaksi kotikulmilta;

teille tuntemattomille, tietämättömille.

Olen pyöräillyt viime viikkoina sellaisilla seuduilla, 

etten ole niillä main kulkenut täällä asuessani 

näiden reilun kolmenkymmenen vuoden aikana.

Olen tuntenut kevään tuoksut ja 

olen kuullut lintujen moninaisen laulut.

Olen ehtinyt huomata veden iloisen juoksun ojissa ja puroissa.

Olen nähnyt hoidettuja ja hoitamattomia pihapiirejä,

kauniita koteja ja aikansa eläneitä talovanhuksia.

Olen ajanut virallisia pyöräteitä ja päällystämättömiä sorateitä 

sekä isojen teiden reunassa peläten ohikiitävien autojen ilmanvirtaa 

ja toivonut pääseväni pian kääntymään maaseudun rauhaan pienelle idylliselle kylätielle.

 

Olen käynyt ajelemassa itsekseni omaan tahtiin.

Olen ajanut  hänen edellään

ja hänen perässään

-ja iloinnut.

Olen ollut ihan mielissäni 

 siitä innosta, millä hän lähti tähän liikuntahaasteeseen

ja siitä toisiamme tsemppaavasta innosta millä me lähdemme yhdessä liikenteeseen.

Tänä keväänä oli pyöräilyn aika.

Nyt mennään "mutkaista tietä näkymättömiin" ja ihmetellään kaikkea vastaantulevaa.

Poljetaan myötä- ja vastatuuleen.

Avarretaan kotiseudun tuntemusta ja pidennetään lenkkejä.

Onneksi pyörissä on sähköavusteisuutta.

jota voimme ottaa käyttöön tarpeen mukaan.

Kunto on kivasti kohonnut näillä lenkeillä,

jotka ovat olleet nyt keskimäärin reilun 30-40  kilometrin pituisia.

On mielenkiintoista seurata pyörän mittarista kilometrien kertymistä

ja urheilukellosta "dataa",

joka näyttää pyöräilyn olevan ihan kelpoliikuntaa.

Kotona pitää muistaa kyllä huolehtia hartioitten pyörittelystä ja venyttelystä.

Oletko sinä löytänyt tänä keväänä ehkä jonkun uuden liikuntaharrastuksen

 tai muun mukavan tekemisen?

~~~~~~

Toukokuun ja tämän viikon puoliväli.

Lepopäivä liikunnasta.

Se on tärkeä muistaa,

vaikka pyöräily onkin nyt niin mukavaa!

Diy kelo-oksakranssi

Niin monta kertaa olen metsässä kulkiessani ihastellut noita puiden kaadon jäljiltä jääneitä kelo-oksia.

Tuulten ja tuiskujen tuttuja,

monia vuodenaikojen vaihteluita metsän pohjassa maanneita oksia,

joissa on minua puhuttelevaa sitkeyttä ja silmiä hivelevää ajan tuomaa kaunista harmautta.

Olen usein haaveillut askartelevani niistä jotakin kaunista.

Viime viikonloppuna nakkasin miehelleni toiveen kranssipohjasta,

johon voisin laitella noita mieluisia oksanpätkiä.

Hän innostui haasteesta ja olisin kyllä tyytynyt vähän karkeampaankin kehikkoon,

mutta nyt on ainakin kranssipohjassa kulmat kohdillaan.

Lähdin kokeilemaan ja mallailemaan,

asettelemaan oksia toistensa lomiin,

limittäin ja lähekkäin.

Kiinnitin keloiset oksat kuumaliimalla pohjaan ja toisiinsa.

Metsäpohjasta kelo-oksien rinnalta löysin myös harmaita käpyjä.

joita kiinnitin muutaman kranssin kehälle.

Nuo avautuneet männynkävyt ovat  kuin pieniä harmaita kukkia,

kuivahtaneita ja  äkkiseltään ehkä parhaat päivänsä nähneitä,

mutta silti vielä niin täydellisiä juuri tähän kranssiin.

Kuvailin tämänpäiväisen askartelemukseni metsässä, värkkien noutopaikalla.

Vien kranssin mukaan kotiin ja hommaan siihen

ensi viikolla pienet ledivalot.

Ripustan kranssin ulos kuistin seinälle valaisemaan pimeneviä iltoja

ja tuomaan terveisiä metsästä,

äärettömästä materiaalien aarreaitasta sekä voimauttavasta askarteluterapiasta.

Toivottavasti kranssin liimaukset kestävät ulkona, katoksen alla.

Syksy on hiipinyt luoksemme.

Tuulee ja tuivertaa.

On viiloista ja ruskan värejä putkahtelee maaruskan seuraksi jo puihin ja pensaisiin. 

🍁🍁

Tervetuloa uudelle kirjautuneelle lukijalle ja 

mukava täällä käy lukijoita tasaiseen tahtiin. 

🍁🍁

Ihania syksyn väririkkaita päiviä meille kaikille

ja iloa päiviin.

Jk. Tulipa tässä mieleen, että kerrattain tein kranssin 

jäkäläoksista.

 

Kanervaköynnös

Heinäkuun lopun tietää siitä,

että kanervien kaunis väri pilkistää metsissä.

Se on yhtäaikaa ihanaa, mutta myös kaihoisaa;

kesä on auttamasti loppupuolella.

Tänään niin kuin monina kesinä

kipaisin tuonne metsämme reunaan kanervien joukkoon.

Siellä kyykin ja keräilin pieniä kanervakimppuja

seuranani joukko monenlaisia pörriäisiä.

Joulun aikaan olen nähnyt kuvia havuköynnöksistä,

joita on tehty takkojen reunoille.

Minä tekaisin kanervaköynnöksen tuohon mökin leivinuunin päälle.

Ja tuttuun tapaan puulaatikko sai kanervansa.

Ehkä kanervaa on nyt "överisti",

mutta kanervat on ainakin kerätty oikeaoppisesti aurinkopäivänä ja 

ehkäpä myös oikeaan aikaankin;

kukinnot ovat juuri auenneet tai aukeamassa.

Ja voinhan toki siirtää tuon laatikon toiseenkin paikkaan, 

jos alkaa haittaamaan silmää, 

Mietin kanervikkoon mennessäni,

että oikeasti minun pitäisi mennä mustikkaan.

Siinä vaiheessa kanervat tuntuivat kuitenkin niin tärkeiltä,

että "kuuntelin sydämeni ääntä" ja tein sitä mikä tuntui parhaimmalta.

Luonto on ihan mielettömän tärkeä voimavara minulle

ja toisekseen tuo käsillä tekeminen 

sekä näkyvän aikaansaaminen ja kauneus tuovat tosi paljon hyvää mieltä.

Kun sain köynnöksen valmiiksi ja uunin päälle,

olin valmis katsastamaan mustikkamaita.

Kanervaterapia oli toiminut! 

Hommat hoituivat ja  tapahtuivat juuri oikeassa järjestyksessä.

Olo on suloisen raukea uinnin ja saunan jälkeen.

Kaunis heinäkuun lopun päivä on painunut yöhön

ja minunkin on hyvä lähteä jo vaakatasoon.

Toivottavasti säätieteilijä olisi erehtynyt

ja sateen sijasta aamulla paistaisi aurinko.

Lepotuoli ennen ja jälkeen

Olipas mukava tehdä välillä vähän erilaisempia käsitöitä ja iltapuhteita.

Olin pelastanut meille yhteiseksi askareeksi rikkoontuneen 

ja roskakuormaan joutumassa olleen tuolin,

jonka pohjassa oli merkintä

Made in Finland

Lepokaluste.

 Kangas oli alkuperäinen ja kauhtunut,

mutta superlonit olivat jämäkät ja "tuoksuvapaat".

Tuolista oli lohjennut yksi pohjaa kannatteleva poikkipuu.

jonka mieheni korjasi kätevästi.

Kalustemaalia jäi edellisen tuolin maalaamisesta

ja  niillä "purkin pohjilla"  saatiin kevyen hionnan jälkeen maalattua tämänkin tuolin puuosat.

Verhoilukangas löytyi huonekalutehtaan kangasjäämäpaloista.

Tätä harmaata kangasta oli sen verran naftisti, 

että jouduin tekemään sauman tuohon selkänojan yläosaan,

mutta siitä tuli toisaalta kiva,

melkeinpä huomaamaton yksityiskohta

ja tilkutus on muisto siitä, että tässä tuolissa oli ideana kierrätys.

Luulen, että tämä päällepäin laittamani puoli. johon minä tykästyin,

 on virallisesti kankaan nurjapuoli. ;)

Hintaa tuolin kunnostamiselle  tuli eniten huonekaluruuveista,

jotka maksoivat 8 euroa

ja tietenkin siitä maalinlopusta voisi muutaman euron laittaa kustannuksiin.

Tuolin työstäminen sinänsä oli pelkkää harjoittelua ja huvia

sekä yhdessä touhuamisen iloa.

Tämä oli kiva projekti.

jossa tuli harjoiteltua verhoiluakin

 ja todettua jälleen kerran, että tekemällä oppii.

Saimme kivan kevyen "lepotuolin" olohuoneeseen.

Tuoli kantaa mukanaan muistoja meille rakkaasta ihmisestä

ja hänen ohikiitäneestä elämästään.

Tällä tuolilla on tarina. 

Se melkeinpä nauraa niin hersyvästi

kuin tuolin entinen omistaja. <3

Kaikkea ei ole peruttu Koronan takia

Viime päivinä Korona-virus on puhututtanut

ja aiheuttanut jo paljonkin varotoimia.

Meidän kaupungissakin on suljettu mm. kirjasto, uimahalli, harrastustilat;

paikat, joihin satunnainen otanta ihmisiä kokoontuu ja viruksen leviämiselle on mahdollisuus.

Itsekin siirryn huomenna etätöihin

ja lapset jännäävät, josko heidän koulunsa menee kiinni.

Tämä on hyvin erikoinen tilanne kaikkinensa

ja aiheuttaa paljon hämmennystä ja kummastusta

sekä ahdistustakin.

Tytär jakoi aamulla ihanan positiivisen viestin:

Tämä aika on mahdollisuus pysähtymiselle, omalle ajalle,

itselle tärkeisiin asioihin satsaamiselle.

Koskaan ei ole niin huonoa asiaa, ettei siinä olisi jotain hyvääkin.

Ollaan presidenttimme sanojen mukaan henkisesti lähellä toisiamme, 

vaikka vältämmekin fyysistä läheisyyttä;

 kulkemista paikasta toiseen ja yhdelle koolle tulemista.

Voimme soitella ja viestitellä ja 

nythän olisi aikaa vaikka kirjeen kirjoittamiseen!

~~~~

Olemme sanoneet lapsillemme, että he voivat tulla kotiin aina,

yöllä ja päivällä,

satoi tai paistoi.

Nyt siirsimme yhden perheen kanssa tapaamisen ensi viikonloppuun,

koska he olivat hiihtolomalla reissussa ulkomailla.

Se riipaisi  ensin ja vastetta tuli myös tunnetasollakin.

Järki sanoi kuitenkin lopulta, että parempi katsoa kuin katua.

Elämä jatkuu Korona-uutisten kanssa.

Hiljaisempana, harkitumpana.

Kukat onneksi kukoistavat maljakossa

ja aurinko pilkistää välillä pilviverhojen takaa

ja piirtelee huoneisiin varjokuvia.

Päivissä on paljon hyvää ja kaunista!

Tekemisen puutetta voisin tyydyttää tänään vaikka pitkällä lenkillä.

Meillä tuulee navakasti:

siinä kelissä ei pöpötkään ehdi tarttua! :)

Sunnuntain suloista levollisuutta

ja henkistä läheisyyttä läheistesi kanssa.

Päivä kerrallaan mennään ja katsotaan, mitä tästä tulee.

Tarvitsemme nyt uskoa, toivoa ja rakkautta!

Kaukohalaus Sinulle! <3

Ensimmäiset kirjoneulesukkani

Uu-hu-huu!

Noin ruukasi sanoa appeni aikoinaan

ja sitä samaa sanoo mieheni, lapsemme, lapsenlapsemme,

miniämme, vävy

ja toki minäkin,

kun olemme hektisen, yllättävän tai helpottavan asian äärellä.

Tuo huokaisu sopii tosi hyvin tähän iltaankin.

Olen nimittäin saanut kuin saanutkin valmiiksi ajallaan

yhteisneulonnan ystävänpäiväsukat .

Välillä oli haastavaa ja kuvio meni sekaisin
ja lankojen kuljetus takkusi,
mutta pääosin sukka eteni toivotusti päivä kerrallaan.

Tuo KAL (knit along) eli kudotaan yhdessä oli kyllä huippu juttu.

Siinä tuli harjoiteltua päivittäin pätkä kuvioneulontaa.

Täytyy sanoa, että neulomissessiosta tuli kahdessa ja puolessa viikossa jo mukava päivittäinen tapa.

Mieskin kyseli välillä kannustavasti,

että joko olet päivän neulomisen tehnyt 

tai sanoi, että hän voi paistaa leivät, niin voit alkaa neulomaan sen pätkän! ;)

Että kudottiin yhdessä täällä kotirintamallakin! <3

Taimitarha-ryhmästä sain kivoja vinkkejä neulomisen saloihin.

Siellä oli jaossa mm.tämä Novitaknitsin sivulla oleva juttu,

josta sain vinkkiä tuohon lankojen kuljettamiseen.

Ryhmässä jaettiin innostunutta neulomisen iloa ja onnistumisen riemua

sekä kuvia tekeillä olevista sukkapareista ja takkuavistakin sukkien valmistumisista.

Nyt siellä on  sitten näkösällä paljon kauniita, värikkäitä sukkapareja.

Ahkerimmilla neulojilla kahdet, kolmet, jopa neljätkin sukat rintarinnan tehtynä.

Tämä sukan kärkikavennus oli mielestäni tosi kaunis ja varpaiden myötäinen.

Tykästyin siihen ja varmaan jatkossakin hyödynnän tätä mallia.

Minusta oli parasta, että sain mukaani tähän neulontatempaukseen

muutaman naisen läheltäni eli

76 v. äitini, kolme siskoani sekä hyvän ystäväni.

Lisäksi ainakin pari nettiystävääni otti myös haasteeni vastaan. <3

Laitan muutamia kuvia
muistoksi tänne itselleni ja heille.
Näin kivoja, erilaisia, ihanaisia sukkia ja sukan alkuja on tullut samalla ohjeella:

Äitikin innostui yhteisneulomisesta tyttäriensä kanssa ja lähti lankajemmoillaan mukaan.

Yksi siskoistani on punaisen ystävä ja tässä komeilee hänen juuri valmistuneet sukkansa.

Yksi meistä tykkää turkoosin sävyistä ja se näkyi hänen sukissaan, jotka valmistuvat pikku hiljaa.
Ystävänpäiväsukan ohjeethan löytyvät sieltä Taimitarha-ryhmästä
yhteisneulonnan loppumisen jälkeenkin.



Ja sitten nämä pikkusiskon hempeät rosat, joissa oli melkolailla ohjeen mukaiset värit.



Ystäväni on tehnyt sukkansa Niina Laitisen Ystävänpäiväsukka  2020 ohjeen mukaisilla langoilla
ja sukat ovat kuin  vaahtokarkki suklaalla kuorrutettuna.



Kauniita kaikki!

Täynnä karkkeja, jätskejä ja tikkareita.
Ja ennen kaikkea
 täynnä sydämellisiä kuvioita. <3

~~~~

Minä olen kyllä iloinen tästä neulontamatkasta
ja näiden ensimmäisten kirjoneulesukkieni valmistumisesta.

Ja kuka nämä ystävänpäiväsukat sitten saa?

Laitan nämä omiin jalkoihini.
Nyt välitän itsestäni niiin paljon,
että otan nämä itselleni käyttöön.
Nämä ovat ensimmäiset omatekoiset sukat itselleni.
jos kouluaikaisia ei lasketa.

~~~~

Päivä on vaipunut jo myöhäiseen iltaan,
kun tätä lopettelen.
Perheen pienimmäinen eli nuorimmainen oli minulla kuvaajana tänään,
että sain tämän postauksen "purkkiin".

Uu-hu-huu.
On ollut niin paljon ohjelmaa menneellä viikolla
ja tälläkin,
että blogikierroksellekaan ei ehdi.
Mutta viikonlopun valmistujaisten jälkeen palaan tänne ajan kanssa.

Hyvää yötä,
enkelit myötä! <3

Neulotaan yhdessä ystävänpäiväsukat

Olen innoissani!  

Lähdin nimittäin mukaan Kal-projektiin 

eli neulomaan yhdessä (knit along) ystävänpäiväsukkia 

päivittäin annetun pienen ohjepätkän mukaan.

Vähän kerrallaan niin sukat on sitten ystävänpäivänä valmiit! <3

Tämä sukkajuttu löytyy Facebookista Niina Laitisen Taimitarha- nimisestä ryhmästä.

Siellä on hyvät ohjeistukset kokoihin, lankoihin ja puikkoihin

sekä todella selkeät ohjeet.

Olen ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa "yhteisneulonnassa"

ja ensimmäistä kertaa teen myös kuviosukkia.

Olen siis todellinen aloittelija, 

mutta siellä tuntuu olevan monia muitakin samoista lähdöistä.

Jo parin päivän perusteella tuntuu, 

että tämä on mielekäs ja innostava tapa harjoitella kuvioneuletta toisten neulojien tuella.

Minä en ostanut ohjeen vaaleanpunainen-rosa -sävyisiä lankoja.

vaan lähdin jemmalangoilla mukaan kokeilemaan onneani ja turnauskestävyyttäni.

Ryhmäläiset ovat laittaneet kuvia aloituksista

ja kommenteissa on ollut  todella monenvärisiä sukan alkuja

 ja osa on tehnyt niihin myös omia luovia sovelluksiakin.

On hauska seurata miten innokkaita ihmisiä on mukana

ja miten erilaisia sukkia kehkeytyykään samoilla ohjeilla.

Työn alla on molemmat sukat rintarinnan 

niin ei jää ehkä se toinen sukka tekemättä tai keskeneräiseksi.

Haastan sinut mukaan, jos olet Facebookissa!

Nyt ollaan menossa  sukan neulonnan toisessa päivässä 

eli kerkeät vielä mukaan, jos kiinnostuit ja innostuit tästä.

Laita Taimitarha- ryhmään pyyntö päästä mukaan

ja sitten vain neulomaan!

Tai jos olet jo mukana,

olisi kiva kuulla sinun ajatuksia tällaisesta sosiaalisesta ohjeistuksesta ja neulonnasta.

Ehkäpä voitaisiin katsella valmistuneiden sukkien kuvia 

vaikka täällä blogissanikin ystävänpäivän aikaan!

Miltä kuulostaa! <3

Ystävänpäiväsukan ohjepätkä julkaistaan aamuisin klo 6.

Tänä aamuna tuntui melkeinpä kuin lapsena joulukalenterin luukkua avatessa.

Minkälainenhan kuvio siellä tänään?

Onnistuukohan se minulta?

Selvisin eilisestä 14 kierroksen resorin teosta

ja tämän aamujn rastista, joka oli vain 7 riviä. 

Ja pakko yrittää neuloa tulevatkin,

kun olen tämän sukantekeleeni teillekin jo kertonut! :)

~~~~~~

Nyt on hyvä sauma lähteä vähän ulkoilemaan kirkkaaseen tammikuiseen päivään.

Tänään on luntakin  maassa! :)

Viikonlopun virkistystä ja levollisuutta  toivottelen Sinulle!

Kaisu

Yhdeksän luetuinta päivitystä viime vuonna

Kun tsekkasin viime vuoden luetuimpia päivityksiä,
selvästikin leipomiseen ja ruoanlaittoon liittyvät postaukset olivat olleet tykätyimpiä.
Samoin diy -jutut ja käsityöt näyttävät kiinnostavan lukijoita.

~~~~

Tämän ykkössijalla olevan betonienkelin löysin kerran linkattuna erään lukijapalstan keskusteluun,
jossa sen "rumuutta" kauhisteltiin ja ihmeteltiin,
miten joku voi tällaisia tehdäkään.
Siitä uteliaisuuden määrästä tämä päivitys nousi viime vuoden ykköseksi. :)

Vanhan sanonnan mukaanhan se menee näin;
"joku tykkää äitistä ja toinen tytöstä".

~~~~

Eräänä päivänä kokatessa muistinkin, että olen joskus luvannut kirjoitella tänne arkiruoistamme
ja nappasin jo kuvankin keitoksestani.
Arkiruoka-päivitys löytyy tästä rankinglistalta eli se olisi varmaan tykätty aihepiiri.
Täytyypä kirjoitella arkisia ruokaideoita ja -vinkkejä silloin tällöin tänne.

~~~~

Seuraavat yhdeksän postausta olivat Tau(v)onpaikka-blogin  luetuimmat vuonna 2019:


1. Betoniaskarteluenkeli

2. Kuohkea marjapiirakka




3. Ruusukranssi kananmunakennoista




4. On ilta, ulkona tuuli käy




5. Arkiruokaa




6. Tiskirättejä ja syysarpajaiset




7. Arabialainen maustekakku




8.Tauvonpaikka oli ennen hänen mummolansa




9.Runebergin torttu kakkuversiona



Näistä "tuloksista" voin ottaa oppia näin vuoden alussa
ja kirjoitella myös näiden tykkäyksienkin mukaan!
~~~~

Idean tämän listauksen tekemiseen nappasin
Täyttä elämää -blogin viimeisestä postauksesta
ja kuukauden luetuimmathan löytyvät aina blogin oikean reunan palkista.

~~~~~

Balin-reissaaja tulee kohta.
Pullantuoksuinen äiti täällä odottelee
ja sytyttelee kynttilöitä merkiksi kotiin!
Yhdessä syömme kevennetyn jouluaterian valmiin kinkun  ja lisukkeiden kera.
Tänään on hänen joulunsa!

<3