Kodinkone, josta en luovu

Helmikuu alkaa olla jo niin vahvasti loppusuoralla,  

että on paras laittaa hetimiten haastevastaus 

Kristiinan heittämään kuukauden postausaiheeseen. 

Tässä kuussa Kristiina kyseleepi 

"mistä kodinkoneesta et luovu". 

Hella, jääkaappi, pakastin, imuri ja  pesukone taitavat olla 

suomalaisissa kodeissa melkolailla vakiovarusteita 

ja arkemme kannalta sellaisia kojeita, joista emme luovu.

Niitä en nyt huomioinut.  

Tämä vanhempiltani 80-90 luvulla saamani yleiskone 

on ollut sellainen kodin apulainen, josta en luovu

-ainakaan vielä. 

Yleiskoneeseeni kuuluu taikinakoukun lisäksi vatkain 

-ja lihamylly, joka on jäänyt kyllä vähälle käytölle. 

Ja paljon tunnetta. 

Ruuhkavuosina käytin yleiskonetta viikoittain sämpylätaikinan vaivaamiseen.

Kulhossa pystyy tekemään kahden litran sämpylätaikinan 

ja pullataikinan olen tehnyt puoleen toista litraan. 

Sellaisia mukavankokoisia taikinoita, 

joita vielä joskus tulee pyöräytettyä. 

Tämä arjen apulainen on kodinkoneeni, 

joka on tuonut minulle paljon apua ja iloa. 

Se ei ole jäänyt kaappiin pölyttymään. 

Luulenpa,

 että käteni eivät olisi kestäneet  taikinoiden käsinvaivaamista. 

Sattuuko jollakin olemaan tämä samainen 

Electrolux Assistent?

Mikä on sinun luovuttamaton kodinkone?

                

 

Nyt on keittiössä paikka pöytäluutulle!

Pikainen piipahdus ja lyhyt päivitys tänne blogiin! 

Muutama postaus sitten kyselin, 

missä on pöytäluutun eli tiskirätin paikka.

Minulle oli visio siitä mitä haluan ja löysin sellaisen paikallisesta Puuilosta.

Metaltexin tuote, jota pikkusen tuunattiin rautasahalla ja poralla;

oven päälle tarkoitettu kannake sahattiin pois 

ja tehtiin kiinnitysruuveille reiät.

Tästä tuli hyvä!

Mieskin oli innoissaan ja kuulema aina tällaista etsinyt!!

On se mukava, kun on yhteiset ajatukset. 🧡

Olemme asuneet tässä kodissa kohta 37 vuotta 

ja nyt tämäkin asia tuli hoidettua! 

Pikkuhiljaa kotia kuntoon! 🤭

Onko tämä asia muuten huomioitu uusien keittiöiden suunnitelmissa?

Jos en olisi tätä löytänyt, 

olisin varmaan laittanut Talvikin kommentissaan vinkkaamat 

Sini-pidikkeet tuonne allaskaappiin!

Mitäpä tuumaat tästä? 

Koriliinat kierrätyskankaasta

Käytätkö sinä koriliinaa leipäkorissa? 

Minä käytän ja tykkään kangaskoriliinasta.

Se on jotenkin niin kodikas ja tuo kivaa pesämäisyyttä leiville. 

Kangasliina kestää paremmin kuin paperiservetti ja 

se kätkee murutkin kivasti poimuihinsa. 

Nämä kuvat löytyivät kuvagalleriasta, jota äsken siivoilin.

Lokakuisen kirppiksen pidon aikaan pyörittelin kahta pienehköä tyynynpäällistä;

laitanko myyntiin vai jätänkö jemmaan.

Silloin hoksasin, 

että entiset koriliinat olivat kauhtuneet ja kuosi ei enää hivellyt silmää.

Ompelin päällisistä uudet pienet liinaset 

ja niin oli nämä puuvillaiset kierrätetty uuteen tehtävään

ja loppui se päällisten jemmailu. 

Olipa kerran kaksi tyynynpäällistä,  

joista tuli neljä koriliinaa.

Sen pituinen se. 

Tällainen pieni kierrätysoivallus ja arjen ilo 

tällä kertaa tänne talteen

ja ehkäpä vinkiksi ompelijalle, jolla samanlaisia jemmoja!

Oletko sinä hyödyntänyt tyynynpäällisiä? 

 

Missä on tiskirätin paikka?

Paluu joulun jälkeiseen arkeen

ja aika arkiseen aiheeseenkin!

Päättelin äsken langantähteistä virkkaamani tiskirätit, 

pöytäluutut tai keittöliinat.

Ihan millä nimellä sitä itsekukin kutsuneekaan,  

sillä tällä tärkeällä liinasella on niin monenmoisia kutsumanimiä.

Naurahdin tyttärelleni,

että mikään ei ole varmaan niin tärkeää kuin virkata rättejä joulun alla. 

Säästöä, kierrätystä, egoloogisuutta.

Mielenrauhaa, omaa aikaa, 

kauneutta, käytännöllisyyttä.

Lankakorin siivousta.

Noita ainakin se joulunalusajan virkkaus oli! 

Tähän pellavan sävyiseen liinaan tuli 

pylväitä ja kiinteitä silmukoita niin pitkään kuin lankaa riitti.

Mustalla langalla lähdin hakemaan rättiin ilmavuutta ja keveyttä 

kutosen pyöröpuikoilla, 

sillä joskus liinaset ovat liian tiiviitä.

Tämän toimivuutta mielenkiinnolla jään seuraamaan!

Oletko sinä virkannut näitä rättejä eli liinoja? 

Tai saanut ehkä lahjaksi sellaisen? 

 Tykkäätkö käyttää niitä?

Ruskean luutun virkkasin netin ohjeella, 

jota en nyt enää löytänyt.

Tämä aloitettiin kulmasta 

ja sitä myöten tuli tuo kiva kuvio

ja noita "ilma-aukkoja".

~~~~~~

Sitten tuo otsakkeen kysymys;

missä on tiskirätin paikka?

Missä se on sinun keittiössäsi?

Meillä sen paikka on edelleen alati vaihtuva 

ja minun mielestä se on vielä hukassa 

tai sitten  ihan väärä.

Tiskipöydällä, altaan reunalla ja pohjalla, 

hanan päällä.

Ajattelin ostaa tiskipöydän alla olevan kaapin  oveen, sisäpinnalle rivan, 

johon rätin voi ripustaa ilmavasti piiloon.

Käyn katselmassa tarjontaa

kunhan tokenen tästä.

Meillä nimittäin joulupäivien ilo ja riemu  

on vaihtunut sairastuvan hiljaisuudeksi.

Puut ja pensaat ovat peittyneet lumihunnun alle

ja pakkaspäivän kirpakkuus puraisee mukavasti.

Tänään oli vain kuvaushetken verran happihyppelyä.

Katselen talvista kauneutta ikkunasta ja neulon sukkaa.

Tämä on nyt meidän joulurauha ja -lepo.

❤

 

Pyyherengas helmistä ja pannunalusen voittaja

Uuden vuoden alku ja ajatus valon lisääntymistä tuo minulle puustia 

kodin laittamiseen ja sisustamiseen.

Tällä kertaa kohentaminen lähti niinkin keskeisestä paikasta kuin 

keittiöstä ja käsipyyhkeen paikasta.

Vuosi sitten ompelin renksuja ja nappeja pieniin pyyheisiin.

Tuo kiinnitystapa ovenkahvaan on ollut toimiva ja kestävä.

Suosittelen sitä.

Nyt helmet tuntuvat ihanilta askarteluvärkeiltä ja sisustusjutuilta.

Pujottelin kymmensenttiseen rautarenkaaseen lakattuja helmiä

ja virittelin sen kaapin ripaan.

Renkaaseen voi ripustaa käsipyyhkeen kätevästi käsien ulottuville.

Käytännöllisyyden lisäksi helmirengas näyttää kauniilta

 tuossa meidän aikaa nähneen allaskaapin ovessa.

¨

Meillä helmeilee nyt.

Pyyherenkaan lisäksi eteisen seinällä on joulun alla askartelemani helmikranssi,

 jota voisi toki päivittää talvisemmaksi.

Ja tietenkin kotoamme löytyy pannunalunen,

jollaisen arvoin tänä iltana blogiarpajaisissani. 

Oikeastaan olisin halunnut arpoa  niitä useammankin

ja ojentaa ihanille ihmisille, joita kulkee rinnallani täällä blogissa.

Tällä kertaa voittoja on kuitenkin yksi ja 

arpakommentteja oli sekä blogin että  Facebookin  kommenttikentissä.

Arpaonni suosi kommenttia 

Ihana postaus💛 kahdella arvalla mukana😊

-heli

Onnea ja iloa Sinulle, Heli, tästä pannunalusesta 

ja kiitos ihanista kommenteista,

joita olet jättänyt minulle  useasti postauksiini.

Laitatko minulle osoitetietosi tulemaan, 

niin postitan voittosi!

Etähalaus ja sydänlämpöinen ajatus 

kaikille arpajaisiin osallistuneille yhdessä ja erikseen.

Olitte kirjoitelleet minulle kauniita, rohkaisevia sanoja.

Oli kiva lukea, että monet ovat seuranneet blogiani jo vuosia

ja olipa siellä myös uusi lukijakin liittynyt mukaan.

Tervetuloa, Veera, Tau(v)onpaikkaan!

❤️

Leppoisaa viikonloppua Sinulle

ja palataan taas! 

 

Sekametelisoppaa ja sipuli keittiön ikkunassa

Lauantaiehtoon piipahdus tänne blogiin

ja keväinen tervehdys Sinulle sekä muistiinmerkintä itselleni.

Tämä pääsiäisen jälkeinen "tynkäviikko" vierähti niin nopsaan,

että hups vaan ja olemme taas viikonlopussa.

Kevät on ihmeellistä aikaa.

 Se voimauttaa ja  virkistää,

laittaa liikkeelle ja tarttumaan toimeen.

Otin aamulla tavoitteekseni kevään tekemisen eteisiin

siivoamalla ne perusteellisemmin ja pesemällä talvivaatteita pois.

Pitäydyin siinä ajatuksessa,

enkä alkanut urakoimaan muita kohteita tänään.

Näin säilyy mukavampi mieli

ja jää energiaa muihinkin puuhiin.

Ikä tuo viisautta näihin kotihommiinkin

ja pikkuhiljaa tässä voi kohennella paikkoja,

kohta kerrallaan.

Nyt on mukava tulla kotiin,

kun kenkiä on eteisessä vähemmän 

ja naulakkokin näyttää keveämmältä keväisten, ohuempien takkien kanssa.

Vähän on paljon

ja toisaalta niin pienistä jutuista tulee hyvä mieli.

Keväisiin puuhiini kuuluu keittiön kapan vaihtaminen.

Entinen kevätverho ei tuntunutkaan sopivan tähän kevääseen.

Pistäydyin pääsiäisen alla kaupungille toiveenani löytää jotain pienikuvioista kangasta,

jossa olisi vaaleanpunaista.

Ja löytyihän sieltä reilu metri tätä Kompottia,

joka kankaan esittelyn mukaan on 

"sekametelisoppa kaiken maailman hedelmistä ja joukossa yksi sipulikin". 

Pakan loppu oli riittävästi minulle, kaksi korkeutta

ja sain ommeltua siitä kapan lisäksi leivonta- ja koriliinan 

sekä päällystettyä vanhan  patalapun.

Sain myös haastetta, jota en onnekseni kaupassa hoksannut;

kuvioiden "istuttamisen" vierekkäin, kun se yksi leveys ei piisaa meidän ikkunaan.

Mutta  onnekseni sain "sekahedelmät ja sipulit" asettumaan sievästi saumaan.

Minulla ei olekaan koskaan ollut näin keittiöteemaista kangasta tuossa ikkunassa

ja olen tosi innoissani tästä kapasta ja sen sävyistä.

Pitää vielä aktivoitua etsimään vaaleanpunaiset tyynyt kaapin kätköistä

tuohon olkkarin sohvalle.

Sitten kevät on tullut kotiimme.

Tästä ikkunasta seuraan kevään etenemistä.

Lumikasat ovat sulaneet ennätysnopeaan 

ja sulamisvedet ovat häipyneet mukavasti pakkasöiden 

sekä tuulen ja auringon ansioista.

Maisema on ollut monena.

Eilen satoi sakeanaan räntää,

uutta lunta, vanhan surmaa

ja tänään paistoi aurinko.

Välillä sataa ja paistaa yhtäaikaa.

Äitini tuoma keltainen ruukkuruusu tuo keväistä väriä ja iloa päiviini ja keittiööni

 sekä kuljettaa ajatuksiani kohti kesää ja kesäkukkia.

Kevään ihanuutta ja pirteyttä päiviisi.

Nautitaan hetkistä,

niin rännästä kuin auringosta,

tuulesta ja sateesta.

Ne kaikki vievät meitä kesää päin.

💛

 

Keittiön käsipyyhe

Inspiroiduin tänä aamuna

ompelemaan keittiön käsipyyhkeisiin pidikkeet,

joilla ne saa ripustettua kaapin oven ripaan

ja ehkäpä  myös pysymään siinä.

Motivaattorina ompeluinspikselle oli se,

että ovenripaan kiinnitettävä nipsusydän oli tullut tiensä päähän

ja käsipyyhe on ollut viime viikot tuuliajolla milloin missäkin.

Lähinnä keittiön pöydällä,

oven reunan päällä, niin ettei ovi mene kiinni,

ruokapöydän penkillä, lattialla,

muutamia miesväen kanssa eläessä syntyviä luovia ratkaisuja mainitakseni. <3

Ja tänä aamuna uusi käsipyyhe oli ylennetty keittiöluutuksi.

Siinä meni sitten minun sietokyvyn raja ja päätin, että asialle täytyy tehdä jotakin.

Ompelin kangassuikaleesta noin 8 senttien nauhan,

jonka keskikohtaan tein ompeleen ryhdittämään lenkkiä.

Kiinnitin lenkin pitkän sivun keskikohtaan pyyhkeen oikealle puolelle.

Taitoin rensun ja ompelin päältä

eli edellinen ommel jäi tuonne alle.

 Sen jälkeen kiinnitin napin "nurjalle puolelle".

Tadaa.

Siinä se sitten on.

Ei mikään perintökäsityö,

vaan ihan keittiön toimivuuteen pikaisesti surautettu arjen käyttötekstiili.

Muistin tässä, että meillä on ollut joskus keittiössä sellainen pyyhe,

 jonka kapeaan päähän on ommeltu kankainen, kymmensenttinen ripustuskannake.

Minusta siinä mallissa alaosa pyyhkeestä jää melkeinpä käsien ulottumattomille.

Tässä koko pyyhe tulee käyttöön.

Kerrattain oli jossakin somen palstalla keskustelua keittiön käsipyyhkeistä,

niiden hygieenisyydestä ja  säilyttämispaikoista

ja jäi mieleen, että se ei saisi näkyä. 

Minusta kuitenkin keittiöaltaan alla 

olevan kaapin oven ripa on  - ei ehkä kaunein- mutta toimivin paikka.

Meilläkin on oven sisäpuolella ripustuskoukkukin,

mutta se ei ole oikein toiminut

ja sähköuunin ripaakin on kokeiltu.

Missä sinun keittiön käsipyyhe roikkuu vai käytätkö käsipaperia?

Tällainen arkinen aihe tänään,

mutta arkeahan tämä elämä enimmiltään on 

ja se on mukava, että arki toimii.

Ja oli kyllä mukava ommella pitkästä aikaa

ja tuli hyvä mieli ompeluksista.

Joskus vähän on paljon

ja käsillä tekeminen on palkitsevaa. 

 

5.12. Kuusikkoa ja jäkälää

Meidän keittiöstä löytyy luonnonläheisiä kuoseja,

 Kuusikkoa ja Jäkälää,

jotka molemmat ovat minulle tosi mieluisia.

Pöydällemme riittävän pitkän Jäkälä-kaitaliinan löysin ilokseni Pentikistä tämän joulun alla.

Akryylipinnoitus mahdollistaa liinan pyyhkimisen ja siksi se on täydellinen arkikäyttöön.

Olen mielissäni, että Jäkälä -sarjassa on myös puuvillakangasta

Siitä laitan parimetriselle pöydällemme juhlapöytäliinan jouluksi.

Joskus joutuu odottamaan aikansa,

että löytää etsimänsä, haaveilemansa.

Kotoa löytyy mäntykin.

Pieni männyntaimi.

Sen juuret viestivät meidän olevan syvästi kiinni tässä maassa,

isänmaan vaiheissa ja tarinoissa.

Vanhemmat ovat antaneet meille juuret

ja siivet kannattelevat meitä elämässä eteenpäin. 

~~~~~

Tänään iltapäivän hämärässä kuvia ottaessa tuli mieleen ajatus,

että välillä arjen tiimellyksessä on vastassa melko tiheää kuusikkoa ja neulaset iskevät päin kasvoja.

Mutta onneksi niiden hetkien jälkeen löytyy hakkuuaukioita,

joilla saa kävellä kevein askelin

pehmeällä jäkälämatolla ja näköalat ovat taas selkeät ja seesteiset.

Niin kuin juuri nyt täällä mökillä työviikon jälkeen

kynttilän valossa ja tunnelmassa.

Täällä saan tuntea lähestyvän joulun rauhaa.

Ikkunasta näkyvät lähimetsän mahtavat, pilviä päin kurkottavat kuuset.

Luonto antaa hyvä puitteet joulunodotukseen

ja tilaa hengittää syvään silloin,

kun kiire ja kuorma käy sietämättömäksi. 

🌲🌲🌲

Kotitontut tähyilevät meidän arkisia touhuja

ja yhtäjalkaa mennään joulua kohti.

Välillä kuusikossa,

jäkälikössä ja männyn katveessa.

Onnellista toisen adventin aattoa.

Nautitaan tästä hetkestä! 

 

Tiskirättejä ja syysarpajaiset

Syksyn syventyessä on ihana olla kotosalla ja tehdä käsitöitä.

Tykkään sellaisista pienistä jutuista, 

jotka valmistuvat nopsaan ja joista tulee iloa arkeen.

Viime päivinä olen neuloskellut tiskirättejä

elikä keittiö- tai pöytäluutuja.

Sellaisia pieniä puuvillaisia pyyhkeitä, joilla voi pyyhkiä pöytiä ja pölyjäkin.

Olen hyödyntänyt lankajemmojani,

josta löytyi tuota vihreänsävyistä Bambu -puuvillalankaa 

sekä lahjaksi saamiani Novitan mustia puuvillalankoja.

Minulla on vielä pellavainen puuvillalanka odottamassa.

Siitä tulee varmasti nätti liina: 

ettei vaan ihan pöytäliina. ;)

Tämä on ollut tosi terapeuttista puhdetta,

jossa ei tarvitse paljon ajatella ja tulosta syntyy pikaisesti.

Olen luonut pyöröpuikolle 50-55 silmää 

ja kutonut ihan pelkkää oikeaa, 

tehnyt keskelle sydämiä tai 

shakkiruutukuviota.

Yhden liinan tein pylväitä virkkaamalla,

mutta neulominen tuntui olevan nyt minun juttuni!

Googlasin mielenkiinnosta näistä neulotuista ja virkatuista räteistä

ja löysin muun muassa tämän mielenkiintoisen artikkelin, klik .

Elikä tämä on hyvä idea!

Liinat ovat ekologisia ja esteettisiä

ja tuote on käytännöllinen.

Näistä tulee kivoja muistamisia, pikkujoululahjoja ja mukavia viemisiä kylään mennessä.

Tiskirättejä kun ei varmaan koskaan ole liikaa kenelläkään. 

Neuloessani muistin,

että kun nostaa puikon ensimmäisen silmän niin reunasta tulee sievä silmukkarivi 

eikä sitä tarvitse välttämättä enää viimeistellä virkkaamalla tai muulla tavoin.

Näitä kuvatessani omenapuusta leijaili syksynkeltaisia lehtiä päälleni ja kuvauskivelle.

Oli syksyn kaunis kultainen hetki

ja syntyi lämmin ajatus blogin syysarpajaisista.

Arvon tämän mustan neulomani tiskirätin 

syyslomani sunnuntaina elikä 27.10. 

kaikkien tätä postausta kommentoineiden kesken.

Jätäthän yhteystietosi siltä varalta, että onnenkantamoinen suosii tällä kertaa sinua! <3

Lehti puusta variseepi

päivä yötä pakenee.

Lintu pieni syksyn tieltä

kesämaille rientelee.

Minä, pieni paimentyttö

lentohon en pääsekään.

Tänne, tänne jäädä täytyy

syksyhyn ja ikävään.

Kauniit, vanhat, nostalgiset laulunsanat!

Muuttolintusia on ikävä,

mutta onneksi on nuo talvilinnut.

Laittelin niille tänään ruokaa tuohon omenapuun oksille.

Tässä päivässäkin on ollut paljon pientä iloa!

Kuusikossa

Marraskuun puolivälissä ollaan

ja lämpötila on ulkona  reilusti lämpöasteiden puolella.

Täällä rannikolla on ollut sateisen harmaita päiviä,

mutta ulkonaisista puitteista huolimatta

ajatukset kulkevat omia teitään joulua edeltävissä 

teemoissa ja suunnitelmissa.

Yksi joulunalusjuttu on kapan vaihtaminen keittiön ikkunaan,

ja se on tapahtunut perinteisesti Kaisun päivänä.

Tänä vuonna Kuusikko -kankaaseen tykästyminen vauhditti tätä aikataulua

ja ompelin uuden kapan isänpäiväksi. 

Tykkään tästä kankaasta

ja kangaspalasta, josta sain 

kuusikkoisen,

talvisen ja samalla jouluisen kapan.

Siinä aivan kuin kuvastuu nuo kotimme tontin rajalla olevat
ja keittiön ikkunaan näkyvät isot kuuset

ja valkea pohja on kuin lumen valoa,

jota me kaipailemme jo kovasti.

"Kodin ikkuna" -valot on ripustettu tuttuun tapaan keittiön ikkunaan

ja kynttilöitä poltellaan.

Joulua kohti mennään!

Puuhat alkavat  olla  semmoisia

ja sentyylisiä! <3

Lämmin ajatus 

keskiviikon iltapäivän hämärästä,

kuusikon katveesta

Sinulle! 

-Kaisu-

Salaattileikkuri

Porkkana- ja kaaliraasteen tekeminen sujuu meillä nykyään näppärästi

Philipsin salaattikoneen kanssa.

Edeltäjäkin oli hyvä, mutta tämä on parempi, paras käyttämäni.

Philips HR1387/80 salaattileikkuriin kuuluu viisi erilaista terää.

Tykkään, kun sillä voi tehdä salaatin tai raastettavan suoraan tarjoiluastiaan.

Koneen osat ovat helposti irroitettavia

ja ne voi pestä tiskikoneessakin.

Meillä tykätään tosi paljon porkkanaraasteesta, 

jota tällä koneella voi tehdä kahdella eri karkeudella.

Keväällä  hyödynnämme paljon varhaiskaalta.

Eilen viipaloin kaalin viipalointiterällä ja 

laitoin puoleen satsiin puolukkasurvosta 

ja toiseen puoleen tuorekurkkua sekä persikanpuolikkaita.

Tuli yhdellä kertaa kätevästi kahta mieluista salaattia. :)

Tämä päivitys ei ole yhteistyöpostaus.

Jaan tämän  positiivisen kokemuksen tyytyvisyydestä ja hyvästä mielestä. 

Ja jos tästä sattuisi olemaan vinkkiä salaattileikkurin ostoa suunnittelevalle. 😊

Huomenna on taas perjantai ja viikonloppu.

Viikonlopun iloa!

-Kaisu-

Ensimmäinen joulukalenterin runo

Tämän joulurunokalenterin avaa yksi minun mieluisimmista joulunajan runoista:

Matka joulun salaisuuteen

alkaa hiljalleen,

On kuin joku koskettaisi

syvään kaipaukseen,

on kuin joku sytyttäisi

yöhön kynttilän,

liekin, joka valollansa

voittaa pimeän.

-A-M Kaskinen-

Matka jouluun alkaa kummuta  syksyn mittaan monista pienistä asioista;
ensilumesta, hämärtyvistä päivistä, taivaalle syttyvistä tähdistä.
Sisäisestä joulusta, jouluisten asioiden tuntemisesta.

Ajatukset kulkevat kuin varkain joulun jäljille,
joulun tunnelmaan.
Joulu tuo kaivattua valoa ja lämpöä pitkän syksyn jälkeen.



Tänään joulu on nupullaan
kuin keittiömme nurkkapöydällä oleva Amaryllis.
Tuntuu, ettei kukka  koskaan aukea,
mutta yhtäkkiä yllättäen  huomaan sen olevan koko kauneudessaan avoimena.

Runojen siivittämää matkaa jouluun!

~~Kaisu~~