Pelargonioita ja ajan patinaa

Pikainen piipahdus vielä tänne blogiin. 

On nimittäin niin mukava fiilis lämpimän päivän 

ja mökki-illan puuhastelujen jälkeen. 

Innostuin laittamaan kesäkukkia mökillä 

sekä ruukkuttamaan perennoja. 

Minulla on ollut usemmiten orvokkeja tuolla

koivukujan alkupäässä, 

mutta nyt päädyin kauniin sävyisiin pelargonioihin.

 Toivon niille kasvua ja kukoistusta.

Tykkään tällaisista  ajan patinoimista ja ruosteisista jutuista. 

Ne toivottavat meillä viet tervetulleeksi mökille. 

Mökin peruja olevat, ikivanhat sangot alkavat olla kohta tiensä päässä.

Minusta niissä on kuitenkin edelleen ajan tuomaa kauneutta sekä rosoisuutta; 

ne antavat kivan kontrastin kauniille kukalle ja vihreälle kasvulle. 

 

Viime kesänä kasvatin humalaa ruukuissa ikkunalaudalla. 

Kumosin ruukut syksyllä maahan ja 

taimet olivat talvehtineet hyvin. 

Istutin äsken humalaa kokeeksi kasvamaan ruukkussa tuohon maitotonkkaan.

Saapa nähdä miten se lähtee siinä versomaan.

en

Nyt on ollut kyllä niin ihanan lämpimiä päiviä,

ettei melkein todeksi usko.

Nautitaan lämmöstä, kukista ja kesäisestä puuhastelusta.

Ja toki joutenolostakin,

sillä se on usein hyvä inspiraation ja luovuuden lähde.

🌸🌸

 

Lapsuuden järvimaisemissa

Ainakin kerran kesässä

ihastelen, ihmettelen tätä maisemaa.

Ja vuosi vuodelta tunnen yhä syvemmin,

syvemmältä

kesien muistot.

Inkeri Karvosen runon sanoin:

"Tutulla rannalla

kaipaus kirkastuu lähelle.

Vedessä sanoma taivaasta:

puhtaat pilvet.

Linnununtuva aallokossa,

joku on lähtenyt pois,

jättänyt turvallisen ikävän."

Katselin taas tätä tuttua maisemaa,

pilvien kulkua,

taivaan kannen värien kauneutta,

veden tyyneyttä ja liplatusta,

vaahtopäitäkin.

Tunsin vahvasti kesän, kesät.

Olevan, menneet, aavistuksen tulevasta.

Tällä rannalla menneet vuodet kulkivat ajatuksissani kuin pilvet taivaalla.

Ajatusteni pilvillä on paljon kultareunoja,

vaaleanpunaisia hörtelöitä,

mutta on myös surureunaisiakin.

Onnellisia oli lapsuuden kesäpäivät,

kumpupilvet.

Ja sää oli aina lämmin ja vesi lämmintä kuin linnunmaito.

Perheemme vuosikymmenten  kesämuistot, 

mökin laittaminen, yhdessä puurtaminen, 

yhdessäolon hetket.

Ja rakkaat muistojen pilvet,

omien lastemme kanssa tehdyt mökkireissut.

Tervetullut irtiotto kaupunkiarjesta.

Aurinkopäivät ja sateenropinat.

kirmailut saunasta järveen ja iloiset huudot.

soutajat kaislikon reunassa ja kauempana,

kalasaaliit,

sotkeentuneet siimat, 

reissussa rähjääntyminen.<3

Ja nyt tämä kesä tässä.

Minä rannalla.

Kädet tyhjinä ihmetellen katson ulappaa,

kuljen muistojen pilvitarhassa

ja tunnen vahvasti 

"aikansa kutakin".

Yksinäinen lokki istuu kauempana kivellä.

Mieleeni tuli runon sanat

"Ei ketään rantakiveltä järveen mulahtamassa, 

vain yksinäinen lokki, 

lähdössä."

 

Neljäkymmentäkuusi vuotta sitten  tulimme tälle rannalle,

vahvaan pusikkoon ja pajukkoon

raivaamaan tätä kesäpaikkaa.

Nämä vänkkyrät koivut, tämä koivikko ovat puhutelleet minua aina.

Ne puhuvat minulle vahvasti kasvusta, kasvun kivusta.

Siitä, miten käy, jos ei ole tilaa, valoa, huolenpitoa.

Nämä ihanat mökkirannan koivut 

saivat  mahdollisuuden kasvaa
ylväästi kohti pilviä

ja tuottaa iloa, kauneutta tähän mökkimaisemaan.

Katkoin pajuversoja puiden juurilta, väleistä

ja elin vahvasti menneitä kesiä, 

työn aikaa.

Minä, me 

nyt touhussa ja  työssä

tässä kesässä.

Meidän jälkeemme uudet sukupolvet.

Ja aika patinoi,

se kultaa muistot ja muistojen pilvet! <3

Kesäpäivien iloa Sinulle! 

Mikä on sinun kesämuistojen rakas paikka?

~~Kaisu~~

Kevättunnelmissa mökillä

Maanantaina oli aivan ihana ilma.

Niin ihana, että töiden jälkeen houkuttelin mieheni ja poikani mökille.
Lumi ja märkyys olivat hävinneet pihasta.
Piha suorastaan houkutteli rapsuttamaan ja ruopsuttamaan
vanhaa ruohoa, lehtiä ja oksia pois.

Kuistin edestä aloitin kesän tekemisen.
Saviruukusta pilkisti jo maksaruohoa.
Kompostin reunalta hain isoimpaan ruukkuun vuorenkilpeä
ja yhteen siirsin vuohenjuurta.

Uskollisista mökkiläisen perennoista lähtee taas tämän kesän laittaminen. :)
Kukinnan jälkeen siirrän vuorenkilven ja vuohenjuuren lepoon
ja istutan  pelargoniat.

Aurinko paistoi vielä kahdeksalta aivan käsittämättömän kirkkaasti.

Vai enkö vain muista,

miten ihanaa valon aika on!

Kuistin ikkunan edessä on monenlaista  vihreän sävyä.

Mökillä talvehtineet pelargoniat odottavat jo ulospääsyä.

Valo ja varjot leikkivät luoden oman tunnelmansa pihapiiriin.

Västäräkkipariskunta ilahdutti hyppelemällä pihalla ja puojin katolla.

Ihana ajatella, että kesä on vähän päästä!  

Koin totaalista kevään huumaa!

Haravoin ja leikkelin ruusujen kuivaneita oksia.

Kurkistelin perennapenkkiin, josta pilkisteli jo monia kukkien alkuja.

Viime kesän tekemättömiksi jääneet suunnitelmat tulivat mieleen

ja niiden rinnalle uusia haaveita, ajatuksia.

Vielä ei viherrä,

mutta kesää kohti ollaan varmasti menossa.

Pihasaunaan mennessä nostin  betonisandaalit ulkopenkin alle.

Sandaaliaika on alkanut! :)

Olisi luullut, että illan touhuamisen jälkeen olisi nukuttanut.

Mutta ei se niin mennytkään.

Tunnistin itsessäni yliväsyneen lapsen, 

joka heräilee,

potkii, 

nukkuu huonosti.

Kohtuus kaikessa olisi  minun ikäisellenikin parasta;

kevään iloakin pieninä annoksina,

useamman kerran päivässä...

Tässä minun keväisen maanantain kuulumiset keskiviikkona, 

kun on taas harmaata ja kylmää.

Minkälaisia kevätfiiliksiä te olette kokeneet?

-Kaisu-

Vanha ikkunanpoka

Vielä istahdan  hetkeksi tähän kirjoittelemaan,

vaikka olen ollut eilen ja tänään jo pitkään "tietsikalla"

Olen nimittäin tehnyt kuvakirjaa viime kesäisistä valokuvista.

Ihania kuvia, sydäntä sykähdyttäviä kesämuistoja.

Ajatukset kulkivat kesään
ja se piristi tänään,

kun pakkanen paukuttelee nurkissa.

Tapetoimme meidän makuuhuoneen vuosi sitten ja  päätyseinä on ollut sen jälkeen tyhjillään.
Kokeilin seinälle enkelinsiipiä ja jouluna siinä oli pillikranssi.

Pari viikkoa sitten siirsin tämän ikkunanpokan tuohon sängyn päätyyn
ja luulen,että se jää nyt siihen. ;)
Ja vaatehuoneesta otin esille äitini kutoman villaisen peiton.
Siihen on ihana käpreentyä. <3

.

Tämä ikkunanpoka on ollut mökillä aikanaan vanhan ulko-oven päällä kuistilla.

Olen miettinyt, että mitenkähän se talon isäntä on malttanut "timbrata"
40 -luvun lopulla tällaisen kauniin yksityiskohdan sinne oven päälle. 

Siinä se on ollut  kaunistuksena ja toki sen kautta on virrannut valoa mökin eteiseen.
Vai liekö ovi ollut liian matala ja on tarvinnut tehdä jotain "tilkettä" sinne yläpuolelle?!

Ihana poka tämä on! 

Siinä on säilynyt alkuperäiset ikkunalasit ehjinä, vaikka kovin heikkoa tuo lasi kyllä on.

Laitoin  valopallot tunnelmavaloksi ,

mutta keväämmälle minulla on joitakin muita suunnitelmia siihen.

~~~~~~~~~~~~~

Silmät alkavat jo luppasemaan.
Pitänee lähteä elpymään.

Hyvää yötä!


~~Kaisu~~

Piikkilangasta väännettyä

Muistin tänään, että lupasin kynttelikkötuunauksen yhteydessä vilauttaa näitä piikkilanka-askartelujani. Nappasin tänään muutaman kuvan tuolta mökin pihapiiristä.

Tämä meidän piikkilanka on aika haurasta, mutta olen tullut sinuksi sen kanssa ja saanut sitä väänneltyä ja käänneltyä mieluisaan malliin. Isot pojat pitävät minua vähintään hassuna ja joku kysykin, että eikö ole muuta tekemistä. Ei ole tämän tärkeämpää tällä kertaa vastasin. ❤  Aina ei kaikki ymmärrä kaikkea eikä tarvitsekaan. Minä kuitenkin koin tämän kivana erilaisena haasteena ja tykkään näistä.

Tervetulokranssi  tienreunassa on minun ensimmäinen piikkilankakranssini ja on jo useamman vuoden vanha.

Puojirakennuksen neljään oveen tein tänä kesänä samankokoiset kranssit.
Koristeet ovat vielä hakusessa...

Olen tehnyt myös perhosia ja palloja.

 Yksi perhonen lensi aitan sinälle ajanpatinoiman hetekan viereen ja 

pallot roikkuvat humalan seassa.

Lankaa on vielä metsän reunassa.

Ehkäpä minä vielä jonakin päivänä haen sieltä kiepin,

 laitan paksut hanskat käteen ja aloitan taas...

-Kaisu-

Vanhat merkatut liinat tauluiksi

Joskus asiat soljuvat kuin itsestään eteenpäin,

pala palalta toisiinsa kiinnittyen.

Niin onnekkaasti kävi nytkin.

Kaikki lähti liikkeelle vanhasta ompelukoneesta, jonka varasin tehdäkseni siitä betonikantisen puutarhapöydän. Singerin nähtyäni totesin, että en raski sitä purkaa ja toisaalta minulla ei ole nyt aikaakaan suurempiin valuhommiin.

Mieheni ollessa töissä raahasin maton avulla eteisessä olleen lipaston tupaan ja tein uudelle vanhalle polkuompelukoneelle paikan eteisen nurkkaan.

Liinavaatteita järjestäessäni olin nähnyt taas kerran jemmaamani vanhat hiutuneet merkatut liinat ynnä muut ihanat käsinommellut aarteet. Olin säästänyt ne tehdäkseni niistä seinätaulut ja sitä myöten saadakseni niiden muiston talteen. Kävin eilen kierrätyskeskuksessa ja löysin ilokseni sieltä kehyksiä 50 senttiä kappale. Ajattelin ensin maalata ne, mutta mökillä totesin tunnelman olevan aidomman elämää nähneessä kehyksessä ja kehyksien kirjo antaa oman värinsä.

Siinä ne nyt ovat.💕

Rakkaimpina omista kapioistani peräisin olevat sydämet K ❤A sekä sukupolvien sydänten ketjuksi ristimäni taulu, jonka tein rakkaan edesmenneen anoppini tekemästä liinasta.

'Sanomat'  ja  kolmen kukan taulu on mökin peruja. Kolme kukkaa ovat 'tarjottimien roikottimesta'. Kokosin tämän taulun kahdesta pätkästä, jotka olivat  tosi hauraita.
Kaksi kukkaliinaa ovatkin sitten kirppislöytöjä. ☺

Olen niin mielissäni, että sain toteutettua tämän Singerin innoittamana.

Nurkkaus jää tämän viikon muistoksi.

Näkyväksi tästä lomapätkästä, jonka olen viettänyt täällä mökillä lähes tulkoon itsekseni.

Arvostukseksi käsityölle, kädentaidoille,

menneiden naisten työlle.

🌸🌸🌸

Sunnuntain iloa.
Nyt on taas aika taas huilata!

-Kaisu-

Luppoaikaa ja virkattuja tyynynpäällisiä

Tervehdys mökiltä!

Minulla on harvinainen tilanne.

Olen aivan yksin täällä.

Itseasiassa olen ollut tällä viikolla ollut useamminkin,

kun pikkupojat ovat kauan odottamallaan serkkulomalla Helsingissä,
mies töissä ja loput kuka missäkin!

Olen järkkäillyt liinavaatekaappia ja vääntänyt piikkilankaa.

Olen istunut ja ihmetellyt.

Ja tuntenut vähän huonoa omaatuntoakin tästä lonkan vetämisestä! 

Niinpä tietenkin! 😊

Eilen toin kotoa ompelukoneen tänne.

Aamusta ompelin tyynyjä kirppiksiltä löytyneille virkatuille tyynynpäällisille ja totesin,
että eiköhän näitä jo olekin piisalle asti! 😀

20. kesä täällä niin kuin olen jo varmaan monesti maininnut. ☺

Vielä löytyi 'perkaamaton' alue; vanhan polkuompelukoneen laatikko.

Tänään kumosin sen ja kuvasin talon vanhan ompelijattaren tarvikkeet tuvan pöydällä.

Ihania puulankarullia, paperirullia, englantilaisten silmäneulojen paperinen paketti ja tuo superlonpalaneulatyyny. Siitä minä olen neulat ottanut ja sen hyväksi jatkumoksi emäntien välille havainnut. Puhdistin pölyt laatikosta, pyyhin hyllypaperin takaisin ja asettelin tarvikkeet laatikkoon takaisin. Harmi, kun kaunis Husqvarna tuhoutui vesivahingossa. Ida oli ommellut sillä nahkaakin ja minäkin kerkesin ommella sillä.

Nyt se on vain muistona aitassa! 😚

Täällä alkaa maanantaina  lastenlasten 4. perinteinen serkkuleiri.
Sitä odotellessa tässä jatkan touhuamista.

Ihanaa, aurinkoista heinäkuun viimeistä viikonloppua!


-Kaisu-

Kynttelikön tuunaus piikkilangalla

Tällä erää olen koukussa ajanpatinoimaan piikkilankaan,

jota sattuu olemaan mökillä muutama kieppi. 😊

Tässä Instagramin kuvakoosteessa on tuo aitasta löytämäni kynttelikkö alkuperäisessä asussaan.

Siitä tämä värkkääminen lähti...

Tein piikkilankakranssin ja -mansetit piikkilangasta.

Ruusun kukkia löytyi vielä muutaman ja laitoin ne keventämään tuunausta.

Mansettiin taidan laittaa aina sellaista luonnon antia koristeeksi,  kun vuodenajan mukaan löytyy!

Kynttelikkö on ollut vuosikaudet pois käytöstä.

Ripustin sen nyt pitkästä aikaa  näköpaikalle aitan pöydän päälle.

Kesäillan päätteeksi oli ihana sytyttää kynttilät.

Minusta kynttelikkö passasi hyvin tuon aitan tunnelmaan.

Kynttilän valossa on ennen puhdetöitä tehty...

Seinällä olevassa vanhassa kankaisessa huoneentaulussa lukee

'Viel uusi päivä kaikki muuttaa voi'.

Se kuvaa entisajan toiveikasta elämän näköalaa ja -uskoa.

 

Toivotaan taas, että uusi päivä olisi aurinkoisempi, kuivempi, kesäisempi.
Kynttilöitä kerkeää poltellaa syksymmälläkin! ;)

Viikonlopun iloa kuitenkin! <3

-Kaisu-

Jk. Toisen kerran vilautan kuvia perhosesta ja palloista,

joita olen samaisesta värkistä vääntänyt.

Mökin pihapiiri

Viime viikolla ajelin itsekseni mökille ruohonleikkuuseen.

Olin työntouhussa jo heti seitsemän aikaan. Sehän sopiikin  hyvinlomalaiselle. :)

Tuli yhdistettyä tehokkaasti huvi ja hyöty,

lenkkipäivä ja pitkäksi ehtineen ruohon siistiminen.

Kolmatta tuntia työnsin ruohonleikkuukonetta pitkin mökin pihapiiriä.

Hiki virtasi ja ajatukset kulkivat tonttia mitatessani.

Kaksikymmentä suvea olen näitä tantereita tallannut.
Siinä työn touhussa kertailin vanhoja näkymiä, sitä mitä ennen oli, silloin kun me tulimme tänne.

Ensimmäisestä kesästä muistan kaksi valtavaa kuusta, jotka kasvoivat talon molemmin puolin.

Ne kaadettiin heti miten; niin tummia, varjostavia ne olivat ja hirvitti, että ne saattavat vielä  kaatua rohahtaa ominpäin mökin päälle. Sikäli oli harmi hävittää ne kuuset, koska pihassa  on vain yksi pieni kuusen alku ja metsässä toinen!

Pihassa on ollut myös ihana pihakoivu. Iso, tuuhea, kaksilatvainen. Kerrallinen ukkosmyrsky katkaisi toisen latvan ja muotopuolena, raajarikkona se siinä kasvoi vielä muutamat vuodet, kunnes eräs syysmyrsky kaatoi sen keskelle pihaa asuntovaunun viereen.
Siihen vanhan mökkikoivun kantoon istutimme toissa kesänä uuden  koivunalun.
Saapa nähdä miten isoksi se ehtii meidän aikaan kerkeää kasvaa? <3

Muistoista nousee myös talon vanhan rouvan autonrenkaisiin tekemät kukkaistutukset.
Ne me taidettiin kerätä pois ensimmäisenä kesänä.

Metsäkurjenpolvi ja päivänkakkarat ovat lisääntyneet pihalla.
Vanha tuomi ilahduttaa kesästä kesään naavaisilla, vanhoilla oksillaan, samoin kuin juhannusruusu ja syreeni. Ne ovat  pihan alkuperäisiä kukkijoita.

Piha oli hiekkainen, vähänurminen. Hiekka kantautui sisään ja se oli työlästä. Toimme keskipihaan  paljon multaa ja kylvimme nurmikon. Pihassa on parasta aikaa ihana valkea apilaniitty, joka on niin suloinen jalkojen alla. :)

~~~~~~~~~~~~~~~~

Navetasta olemme aikanaan purkaneet kanalaosan pois ja  saimme tilaa keskipihalle. Tämä kuva on kuvasta kuvaamani, utuinen.  Silloinen kuusivuotias niinä haravan varressa. Minusta tämä kuva on niin nostalgisen ihana muistojen kuva. <3

 

 
 

Yläkuvassa näkyy vanhassa mallissaan oleva ruskea navettarakennus
ja sitten tämän päiväinen  navetta.

Harmi muuten , että silloin ei tullut silloin otettua niitä ennen -kuvia.
Olisi hauska lastenkin kanssa katsella ennen -nyt -kuvia rinnakkain .
Minulla ja miehelläni nämä ovat toistaiseksi muistoissa mielessä! <3

Täällä on paljon itikoita, jos ei tuule -ja onneksi usein tuulee!  Pihassa on myös pikkumuurahaisia, mutta ei ole näkynyt käärmeitä eikä vielä punkkejakaan.

Alue on tunnettu linnustoltaan ja kurjet pesivät lähimetsässä ja joutsenet parveilevat pelloilla. Valkohäntäpeura on tuttu näky pellolla ja hirvet. Viime kesänä lähimökillä oli pihassa karhukin! 

Kun tulimme kaksikymmentä vuotta sitten tänne, ison tien vierus kasvoi pajua ja pöheikköä. Karsimme sieltä kaikki muut kuin koivut ja ajan saatossa olemme saaneet kauniin koivukujan toiselle puolelle tietä. Laitoimme ensimmäisen savotan yhteydessä nämä koivut kasvamaan yhteen ja siinä ne ovat kasvaneet niin kuin mekien näiden projektien myötä.





Minä muistan tällaisia asioita -ja toki paljon muutakin- tämän mökin historiasta ja pihapiiristä. Jotain  talon tyttäret ovat kertoneet muutaman kerran käydessään. Aikanaan me ja meidän työkalut sekä tekemiset jäävät historiaan ja tulee uudet tekijät sijaan. Näin se elämä menee eteenpäin.Tämmöisiä minä mietin siinä koneen kanssa tarpoessani kauniina kesäaamuna.

"Anna itsellesi aikaa kulkea ajatustesi niityllä" lukee mökin seinätaulussa.
Minä annoin aikaa ajatuksille ja jaloilleni.
Kummatkin hyötyivät aamun hetkestä ja tuli tehtyä aikamatka tämän miljöön muistoihin.

Kesätervehdys.
Ihanaa heinäkuista viikonloppua Sinulle!

-Kaisu-