Auringonkukkia ja kirppislöytö

Perjantai. 

Kesälomapäivä.

Pidennetty viikonloppu.

Vettä sataa ja ukostaa. 

Syysmyrskyn tuntua on ollut jo useampana päivänä.  

Puut tuntuvat kellastuvan, rusehtuvan ihan silmissä

ja syksyisten lehtien lento on alkanut. 

Sitten tuli syksy

ja hän laski 

taakan harteiltaan.

Maahan leijailevien 

lehtien lailla,

putoilivat huolet pois.

Yksi kerrallaan.

Ilma täyttyi raikkaasta, 

uudenlaisesta tuulesta.

Siihen hän tarttui

tiukasti,

niin tiukasti!

Ja hymyili 

auringonkukkien lailla. 

-Paula Piirainen-

Niinpä! Syksyiset tuulet tuovat uudenlaisia ajatuksia 

ja suunnitelmia päiviin.

Olin ajatellut tänä lomapäivänäni siivoilevani ja liikkuvani, 

mutta muutamiin leivonnaisiin touhuaminen kuitenkin jäi tänään. 

Hyvä niinkin! 

Onhan tässä aikaa 

-ja kalenterista löytyy lisää päiviä!

Päivän parhautta oli, 

kun pitkästä aikaa piipahdin kirpputorilla ja kierrätyskeskuksessa. 

Kirppikseltä löysin kivan "kiikkutuolin maton"

-niin kuin virkatussa ihanuudessa luki- 

ja se maksoi vain neljä euroa.

Laitoin "kiikkutuolin maton" tuohon kodin korituoliin,

mutta loppusijoituspaikka taitanee löytyä mökiltä. 

Kaunis käsityö ja ihana löytö, 

joka ajattomuudessaan tuo minulle iloa pitkään. 

Pikaisella kauppareissulla nappasin

 parin euron Pirkka-auringonkukkanipun maljakkoon. 

Pitkästä aikaa ostokukkia;

siitäkin huomaa kesän alkavan olla takanapäin! 

Keltainen väri tuo pirteyttä ja piristystä tähän viikonloppuun. 

On kesäkauden päättäjäisten aika. 

Toivotaan, että sää suosi huomisia venetsialaisia!

Elokuun viimeisen viikonlopun iloa ja mukavaa tunnelmaa Sinulle!

Nautitaan syyskesään kallistuvista päivien hetkistä! 

💛

 

Kirppislöytö ruusukammariin

Terveisiä mökiltä ja 

kesäkuun kauniin päivän illasta. 

Kirppistelykuulumisia tällä erää! 

Tänään toimme kaupungista tuon ihanan ruusukuosisen tuolin tänne mökille. 

Tytär oli ostanut sen minulle yhdeltä kotikirppikseltä kympillä.

Nyt tuntuu, että tuota tuoliahan meidän ruusukamarimme juuri kaipasikin.

Möbleerasin uuden tuolin edestä keinutuolin tupaan

 ja tuvasta yhden nojatuolin siniseen huoneeseen,

josta olin aikaisemmin napannut käsinojallisen tuolin tuohon eteisen nurkkaan.

Tämä on tällaista pyöritystä täällä,

joskin menneisiin aikoihin verrattuna huonekalujen siirtelmistä tapahtuu enää ani harvoin.

Ehkäpä huonekalut ovat löytäneet jo paikkansa 

tai mökin emännällä ei ole enää niin paljon 

virtaa tai intoa siihen. 

Ripustin naulakkoon pari lapsuuteni kesämekkoa. 

Äiti on ommellut tuo ruusukuvioisen mekon yli kuusikymmentä vuotta sitten.

Sille on juuri sopiva paikka täällä vanhojen esineiden joukossa

ja ruusujen keskellä.

Kesäillan valo peilaa ruusuisten verhojen pitsisiä kuvioita seinälle.

Tässä näkymässä on kesäillan kauniita elementtejä;
hiljaisuutta, valoa, lämpöä, 

kauneutta ja ruusuisia ajatuksia.

Ja muistoja.

Muistoihin päädyimme taas saunareissulla,

kun istuimme vilvoittelemassa.

On alkanut 28. kesä tässä maisemassa.

Menneet vuodet ovat olleet täynnä 

työtä ja touhua, 

elämän eteenpäin vierimistä,

valoa ja varjoa,

kesiä ja talvia,

kukkivia ruusuja ja lakastuneita kukintoja.

Tämä kesä ja mökkielämä jatkuu tästä. 

Tulevia päiviä ja kesiä ei kannata nyt miettiä. 

Nyt juuri on hyvä hetki! 

🌺🌺🌺

 

Kirpputorilöytöjä

Kesälomatunnelmissa tässä.

On vapaus tehdä itselle mieluisia asioita ja yksi niistä on

 kirppistely ja kierrätyskeskuksessa piipahtaminen.

 "Kiekkarista" löysinkin nuo yläkuvassa näkyvät kolme kaunista liinaa pilkkahintaan.

Valkea, brodeerattu liina maksoi puolitoista euroa

ja vaalenpunainen "kääntöliina" ja pellavainen kukkaliina pari euroa kappale.

Minulla on noita brodeerattuja liinoja jo useampia,

mutta tästä liinasta ajattelin jo ostohetkellä ommella salusiinit mökin kamariin

ja illalla neliskanttinen liina saikin uuden muodon ja tehtävän.

Kangasta oli sen verran näftisti leveyteen, 

että kanttasin ulkoreunan kangasuikaleella.

Uutukaiset salusiinit pääsivät paistattelemaan kesäkuiseen ilta-aurinkoon.

Näillä mennään taas pitkään,

jo edellisten pienten verhojen seitsemän vuoden ikää katsoo.

Ne olin ommellut pienistä liinoista.

Verhon takaa näkyvät vedenvihreät pullot ovat mökin peruja

ja ne ovat olleet tuon ikkunan välissä kaikki nämä vuodet.

Vedenvihreät.

Kaunis sana ja niin herkkä väri.

Vesi, vanhin voitehista;

virtaava, hoitava ja virkistävä.

Vihreä,keväästä kesään voimistuva luonnon väri,

elämän väri.

Ehkäpä lasipullot kuuluvat juuri siksi tuohon paikkaan

ja sinne saivat jäädä nytkin.

Muistuttamaan elämän pienistä iloista, hailakoistakin: 

asioista, jotka laittavat liikkeelle, hoitavat ja voimauttavat.

Vaaleanpunaisen, pellavaisen liinan sävy mukailee kivasti mökkimme väriä

ja se saikin paikkansa mökin eteisestä,

vanhan ompelukoneen päältä.

Ruusu oli avannut juuri ensimmäiset kukinnot,

joista sain sävy sävyyn -kattauksen eteiseen.

Liinassa on toisella puolella vastavärit,

joka tekee liinasta monikäyttöisen.

Ja sitten tämä kolmas kaunokainen.

Pellavansävy ja kesäisten kukkasten sekä lehtien kuviot vetosivat minuun.

Liina löysi paikkansa kodin pyöreältä pöydältä

ja siitä tuli kauneutta arkeemme.

~~~~~~

Kierrätys on ihana asia ja kirppikset täynnä löytöjä.

Katselen siellä liinoja ja astioita sekä tuunattavia asioita.

Ostokriittisyyteni on aikaa myöten kasvanut,

kun oikeasti kaikkea on jo piisalle asti.

Käytkö sinä kirpputoreilla?

Mitkä tuotteet sinua kiinnostaa siellä?

 

Ovi syksyyn on auennut

Kesä tuntuu kadonneen kuin taikaiskusta.

Syyskuun alun myötä siirryimme hetimiten 

syksyisiin tunnelmiin,

sillä viime yö oli jo todella kylmä;

 se tuntuu sekä ulkona että sisällä.

Linnut kerääntyvät parviin ja lehtiä leijailee maahan.

Syksy on eittämättä saapunut kaupunkiin!

Minä ja mitella-kantoside olemme tulleet tutuiksi viikossa

ja kolme viikkoa menee tällä sidehoidolla.

Diagnoosi tarkentui viiden päivän jälkeen solisluun murtumaksi ja

kipu on alkanut onneksi hellittämään pikkuhiljaa.

Elämä on ollut arvatenkin nyt viikon verran hiljaiseloa.

Arjen perustoimintoihin menee hissutellessa aikaa tuplasti 

ja oikeastaan on aika hankala tehdä mitään.

Ruutuaikaa on tullut vietettyä  rutkasti 

ja olen kuunnellut aikani kuluksi myös äänikirjoja

sekä ihan vaan lepäillyt.

Olin suunnitellut tähän syyskuun alkuun ikkunanpesua ja verhojen sekä kapan ompelua.

Nyt nämä suunnitelmat ovat hetkeksi hyllytettyinä,

mutta olen katsellut verhokankaita nettikaupoista ja piipahdin liikeessäkin katsomassa niitä.

Jotakin ruskeasävyistä tekisi mieleni,

mutta vielä ei ole "napannut" verhokankaissa.

Sensijaan löysin kierrätyskeskuksesta  tuon 

Isopahkalan tuikkukipon,

joka minusta sopi hyväksi aluksi 

meidän uudelle ruskealle kaudelle.

Puinen kynttilänjalka on vanha kirppislöytö

ja  vaasi on Jyskin tämän syksyn mallistoa.

~~~~

Mielenkiintoista,

 miten tuo väripaletti pyörii kodin sisustuksessa ja väreistä tykkäämisessä.

80 -luvulla meillä oli  

ruskeat, pallomaiset Lampukas-valaisimet

ja ruskean sävyiset sohvat sekä matot.

Mnien okrankeltaisten ja oranssin väristen syksyjen jälkeen tuli ruskea -fiilis.

Tuo maanläheinen väri tuntuu kivalle juuri nyt.

Tekstiilinahkaiset tyynyt saivat 

uuden sijansa sohvalta.

Ne olikin aikanaan helpot ommeltavat,

kun ompelin kankaat vaan päällekkäin oikealta puolelta.

Näin reunoihin tuli kiva yksityiskohta.

Puunsävy on todella kaunista ruskeaa.

Tänään olen iloinen ja tyytyväinen,  

ettei miehelläni ollut haluja eikä voimavaroja maalata noita ikkunoittemme pokia valkeaksi.

Minä nimittäin toivoin sitä vahvasti jossain vaiheessa.

Onneksi hän on tämän talon järki 

minun mieleenjuolahdusten rinnalla!

~~~~

Nyt siis toivon löytäväni ihanan verhokankaan.

Sitten kuntouduttuani ompelen siitä verhot tähän erkkeri-ikkunaan vain sivustoille

entisen neljän sijaan.

Pääsee pokat ja maisema reilusti näkyviin!

Ikkunoita en ehkä enää ehdi ja pysty pesemään väleistä

 (48 pintaa),

mutta poikani sanojen mukaan likaiset ikkunatkin pitävät tuulta ja sadetta.

Lohdullista ja vapauttavaa.

Opettavaista!

Kuvaa ottaessa katselin tuota ikkunasta näkyvää omenapuuta,

meidän vuodenaikojen seurantapuuta ja lintujen laulupuuta.

Tämän kodin rakentajat istuttivat sen vuonna 1984

ja tähän kohtaan sopii hyvin Tabermannin runo:

Se joka istuttaa puun,

vaikka tietää,

ettei koskaan näe

 sen kukkivan,

ei ole hölmö,

ei ole itsekäs.

Hän saa nautintonsa siitä, 

että joku muu tulee

joskus iloitsemaan ja 

nauttimaan sen kukinnasta.

Hän elää sananmukaisesti kahdessa ajassa:

hänelle ei kesä

lopu syksyllä.

🤎

Niin kaunis ajatus.

Ei kesä lopu syksyyn.

Se jatkuu

meissä, luonnossa,

teoissa,

muistoissa.

Syyskuisten päivien kauneutta ja iloa Sinulle. 

🤎

Toivottavasti pysyt kuulolla,

jos postauksissani on vähän pitempiä taukoja. 

Ja kiitos Ystäville ihanista tsemppiviesteistä,

joita olen saanut tänne ja puhelimeeni

 sekä toki livenäkin.

Muistaminen lohduttaa, virkistää, kannattelee!

En ole yksin!

🤎

 

 

Kesäkassi

Kesä, kukat ja loma.

Siinä kolme kaunista sanaa,

joista juuri nyt iloitsen ja nautin.

Eilen oli  ensimmäinen kesälomapäivä 

ja tätä ihanuutta jatkuukin sitten tänä kesänä vähän pitempään.

Kiitos työnantajalle mahdollisuudesta vaihtaa lomarahoja vapaiksi!

Eilen paistoi, tänään sataa.

Sää antaa toki puitteita touhuihin,

mutta loma on aina lomaa säästä huolimatta.

Yksi jos toinenkin on muistutellut minua huilaamisen tärkeydestä.

Ehkäpä sitä osaa jo tällä iällä heittäytyä enemmän omiin, mieluisiin juttuihin

ja jättää "to do"-listat tekemättä;

 mennä fiiliksen mukaan.

Eilen ompelutti.

Innostuin laittamaan vuorikankaan euron kirppislöytökassiin.

Poistin kassista vanhan virttyneen vaaleanpunaisen trikoovuoren

ja liotin sitä hetken pesuainevedessä.

Tässäpä perinteinen "kassi ennen vuorikankaan laittoa"-kuva.

Ja "vuorikankaan ompelemisen jälkeen".

Samettisen pehmeä kangas tuo kassiin arjen luksusta ja pehmeyttä

muovisen punoksen rinnalle.

Kassia laitellessani muistin, 

että äidillä on samanmoinen, narusta solmittu makrameekassi,

Kuulema jo 60 vuotta vanha! 

Liekö siihen lapsuuden kassimuistoon liittynyt se,

että niin innoissani tämän euron kassin kotiutin sieltä Tampereen Fidasta 

kesällä kerran. 

Mietin, josko ompelisin muutamia valkoisia helmiä kassin toiselle sivulle,

mutten löytänyt jemmoistani ainuttakaan.

Menisikö "överiksi"?

Ihanat perennat kukoistavat uskollisesti vuodesta toiseen.

Nyt on alppiruusujen aika.

Tykkään niin paljon tästäkin kukkapenkistä,

helposta ja huolettomasta.

🌸

Kesäistä keskiviikkoa Sinulle.

Ollaanpa kuulolla ja saa laittaa postaustoiveitakin,

kun on nyt aikaa enemmän blogillekin.

Viimeisimmät kirppislöytöni

Viime aikoina on tullut käytyä tosi vähän kirpputoreilla,

mutta talvilomalla oli siihenkin aikaa.

Kotona käydessäni meillä suvun naisilla on tapana "käydä kirpuilla"

ja niinpä tälläkin kertaa kävimme tsekkaamassa kylän kahden kirpputorin antimet.

Kovastihan siellä oli tavaraa tarjolla ja 

tarjolla myös aleprosenttejakin ennestään edullisista kirpparihinnoista. 

Nuo kolme kirkasta tuikkuastiat varasin betonitöitä varten.

Upotan ne kelien koittaessa betonikippovaluun tuikun pesäksi.

Betoni ja lasi yhdessä ovat mukavan kontrastiset materiaalit!

Siskoni on ostanut ruusulautasen minulle keräämääni ruusuastiastoon

ja se kotiutui myös tällä reissulla.

Mökillä olevien virkattujen koristetyynyjen joukkoon pääsee tämä euron maksanut tyynyn päällinen.

Pikkuisen siihen on ajankeltaa ja -patinaa tarttunut,

mutta pesaisen sen ja vien tuonne kevätaurinkoon ja -hangille valkaistumaan.

Tuo koholla oleva ruusu on kyllä aika kiva yksityiskohta.

Tyyny sopii ihanasti mökille ruusuisten ajatusteni joukkoon.

Olin maksanut jo ostokseni,

kun hoksasin tuon ison tarjottimen ja ihastuin siihen oitis.

Sille on käyttöä mökillä kattauksissa,

mutta myös sisustuksessa.

~~~~~

Minua hymyilyttää tätä kirjoittaessani.

Näistä ostoksista näkee,

että ajatus on alkanut kääntyä mökille sekä mökkikauteen

ja se on ihanaa se! 

Oli kiva lukaista itsekin nuo tekstissä linkkaamani postaukset ruusuastiastosta ja virkatuista tyynyistä.

Muisteluiden myötä tunnelma kohoaa.

~~~~~

Leppoisan lupsakkaa viikonloppua Tau(v)onpaikassa vieraileville.

Tänään käymme mökillä

ja ehkäpä postaan sieltä lähipäivinä!

Hei, hei seuraavaan kertaan! 

Ruusuisia kirppislöytöjä

Vaaleanpunaruusuiset astiat sopivat ihanasti värinsä ja aiheensa puolesta mökille.

Siksipä niitä tulee aina katseltua kirppiskierroksella.

Piipahdin pitkästä aikaa kirppistelemässä

ja ostin kolme vanhaa Arabian kahvilautasta

sekä eurolla tämän kauniin aivan uudelta näyttävän pitsiliinan.

Olen liimannut tällaisten pienten lautasten taakse pikaliimalla pidikkeen

ja ripustanut näitä ruusuisia aarteita mökin ruusukammarin seinälle.

Olen keräillyt mökille ajan kanssa myös ruusukuviollista ruoka-ja kahviastiastoa, 

joka lienee 80 -luvulta.

Kummityttöni oli löytänyt viikonloppuna kirpputorilta kaksi uudenveroista sarjaan kuuluvaa kulhoa.

Ihana, kun nuo astiat nostivat hänelle mielikuvan, 

että joku näitä kerää ja jollakin tätä sarjaa on,

ja näin nämä astiat kulkeutuivat meille. <3

Tämä ruusuastiaston kerääminen on ollut kiva projekti, 

joka alkoi itseasiassa kastikeastiasta ja parista maitokannusta. 

Sain keväällä eräältä ystävälliseltä ihmiseltä kahvikuppeja ja asetteja

ja nyt näiden  kummitytön lahjoittamien kulhojen myötä astiasto täydentyi taas kivasti. 

Nyt on vielä etsinnässä ruokalautaset,

joita ei kyllä edes yksittäin ole näkynyt kirppiksillä 

eikä kukaan ole vastannut Facebook-kirppis ostoilmoitukseeni.

Voihan se olla, että ne on kaluttu loppuun ja  joudun  tyytymään valkoisiin lautasiin.

Vielä jatkan kuitenkin etsimistä ja huhuilua näiden perään!

Ruusuasettien kanssa käy arkena mukit, 

mutta vieraille on kiva kattaa oikeat kahvikupit. <3

Keräilyerinä kootuista astioista on kertynyt vähitellen mökille käyttöastiasto,

joka kuuluu mökin tunnelmaan.

Astioita käytetään ja niitä pestään kultauksista huolimatta tiskikoneessa.

Käytön lisäksi nämä ovat kauniita koristeenakin tuossa mökin puolikorkean kaapin päällä.

Se on hauska,

miten erilaisissa miljöissä on omanlaiset teemat ja esineet. 

Nämä on mökkijuttuja;

kotiin en näitä kuljeta.

Ruusutaulut kirppikseltä

Se taisi olla hiihtoloman aikaa,

kun olin tyttäreni kanssa kirpputorilla ja hän  hoksautti minua näistä neljästä ruusutaulusta.

Hetimiten näin ne osaksi mökin ruusukammarin sisustusta.

Meillä mennä hurahti  mieheni kanssa kuitenkin lähes viisi kuukautta aikaa 

ennen kuin saimme ripustettua taulut seinälle.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että parempi myöhään

kuin ei milloinkaan.

Olen joskus varmaan kirjoittanutkin tänne,

että mieheni tykkää ruusuista ja haaveili aikanaan, 

että mökin pihassa olisi paljon erilaisia ruusuja.

Olemme istuttaneetkin ruusuja pihapiiriin.

Ruusujen kukinta on kuitenkin niin ohikiitävä kesäinen kauneus ja ilo.

Ruusutapetilla olemme  varmistaneet  mökille ympärivuotisen ruusutarhan.

Nyt nämä vanhat ruusutaulut tuovat oman 

nostalgisen ruusuisen tunnelman mökin kammariin.

Tältä seinältä nämä taulut saivat paikkansa

ja olkihatut puolestaan menettivät sen. 

Kesäiset hatut mieheni oli pinonnut peilipiirongin kulmalle 

ja kyseli, että mihinkähän nämä sitten laitetaan?

Vähitellen alkaa mökillä olla jo kaikkea riittävästi

-ehkä jo liikaakin.

Sen kun muistaisi tuolla kirpputoreilla kulkiessaan!

Ruusutaulut olivat kuitenkin kaksissa naisin tehty harkittu osto!

Kun halvalla sai!

~~~~~~~

    

Ehkäpä  postaan toisena päivänä niistä mökin ruusuista.

Ne kukkivat  tänäkin kesänä kauniisti kuivuudesta huolimatta!

   ~~~~~~~

Kesää on vielä jäljellä.

Aurinko paistaa!

Nautitaan näistä elokuisista hetkistä!

Kaisu

ni