Terveisiä mökin pihapiiristä

Tykkään niin kovin runollisesta sanonnasta 

"kesä hiljalleen kypsyy".

Se kuvaa kauniisti sitä, 

mitä luonnossa tapahtuu näinä elokuisina päivinä 

ja ehkäpä myös sitä, mitä kesämuistoja meille jää mieleen. 

Kiertelin viikolla mökin pihapiirissä  

ja katselin pihan eri kulmilta mennyttä kesää,

kukkia ja tekemisiämme. 

Siinä katsellessani nousi iloksi tämän kesän kaksi viikkoa, 

jotka vietimme täällä yhtäjaksoisesti.

Kun asettuu aloilleen,

 tuntuu voivan nauttia olosta jotenkin erilailla, 

täysin rinnoin

maadottuneena.

Tämän kesäiset ja ainoat mökin kesäkukat kukkivat vielä kauniisti. 

Ensimmäistä kertaa istutin tähän pelakuita 

ja totesin, että menevät jatkoon.

 Nämähän suorastaan kuuluvat tähän miljööseen. 

Ruukutetut perennat ovat olleet hyvä juttu.

Ei ole enää kukkapenkin ruohoamisen tuskaa ja taistelua juolaa vastaan.

Toki ruukkukukkia pitää kastella tai siirtää varjopaikkoihin poissaollessa,  

mutta kokonaisuutena ruukutus on toimiva homma 

ja jatkan sitä. 

Röyhytatar on muuten huikean vaivaton ja näyttävä perenna. 

Sitä kasvaa tuossa paahteisella, seinustalla mökin edustalla,

jossa se "röyhyää" valkoisena kukkaispilvenä. 

Humala viihtyy mökillä sekä aurinko- että varjopuolella.

Tässä humalan kasvutukena on seinään kiinnitetty vanha heteka

ja parissa kohden se kasvaa tikapuihin tukeutuneena. 

Olen kokeillut istuttaa humalaa myös ruukkuihin.

mutta yllätyin siitä kuinka paljon ne tarvitsevat kastelua. 

Aika tuntuu kiitäneen niin nopeasti nopeatuomenkukista tuomenmarjoihin,

mustikankukista kypsiin mustikoihin,

kylvetyistä siemenistä salaatinlehtiin ja kukkiviin kukkiin.

Kuin tuulenhenkäys eikä sitäkään.

Niissä ohikiitäneissä hetkissä on kuitenkin paljon muistoja, 

jotka ovat piirtyneet tähänkin pihapiiriin ja 

 jäävät kantamaan tuleviin kesiin.

Niinkuin tämä mieheni veljensä kanssa

kestopuusta taiten nikkaroima upea peräkärry.

Se on minusta oikeastaan puun värin ja huolellisen työstön takia kaunis, 

jos tällaisesta voi sitä sanaa käyttää. 

Tai onko se sittenkin komea?

Poltin kolvilla mieheni lavan perään kirjoittamansa nimen ja vuosiluvun. 

Minusta tällaiset merkinnät  tärkeitä käsin tehdyissä jutuissa. 

Tältä kesältä ja lomalta muistamme tuon myös reilun 60 vuotta vanhan männyn,  

oikein käkkyräisen puuvanhuksen kaatamisen.

Siinä oli oma hommansa,

mutta saimme kuin saimmekin sen nurin 

ja siitä alkoi tienvieren vanhan puurivin kaataminen.

Vielä on tiedossa hikeä ja ponnistelua, 

ennen kuin nuo puut ovat klapeina ja puupinoissa.

Osa kukista on jo lakastunut

 ja varistanut siemenensä tulevien kesien varaksi.

Siellä täällä jo näkyy keltaisia lehtiä.

 Aamun nurmi on märkää ja iltojen pimeys yllättää.

Päivissä on kuitenkin vielä viipyilevän kesän tunnelmaa,

 kun ja jos aurinko sattuu luomaan viimeisiä lämmittäviä säteitään.  

Silloin varjot venyvät pihoilla ja puutarhoissa,

pelloilla ja kujilla. 

❤

Elokuu.

Tämä kesä kaarrattaa loppuansa kohden, 

valmistaa tietä uudelle kesälle,

uusille kesille.

syksylle.

Kesä hiljalleen kypsyy,

tutusti, turvallisesti, 

 mutta sitä on vielä jäljellä.

❤

On hetki 

Kesä päättyy, saapuvat jo

syksy, uudet keväät.

Hiljaa laskee aurinko.

Taas jaettu on eväät.

Emme tiedä, mihin johtaa

huomispäivän retki,

milloin suru meidät kohtaa. 

On kesä nyt. On hetki.

-A-M Kaskinen-

❤

Elokuun ihanaisia, kesäntuntuisia päiviä Sinulle ja Minulle!

Loppukesä on vasta loppukuussa 

ja sitten tulee syyskesä. ;)

 

Räsymattojen pesupäivä

Kesän arkisiin juhlahetkiin minusta kuuluu eittämättä mattojen pesu

 mäntysuovalla ja juuriharjalla.   

Suovan tuoksumaailmaan ja värien kirkastumiseen 

liittyy paljon lapsuusmuistoja. 

"Ennen vanhaan" kasasimme talven aikana likaantuneet matot 

sekä lattioilla käytössä olleet kesämatot autoon

 ja veimme ne mökille pestäviksi. 

Niitä nakattiin pienissä erissä järveen likoamaan 

ja hinkattiin rannalla puulavitsan päällä

  raita raidalta edeten, 

puolelta ja toiselta. 

Ja maton reuna piti muistaa harjata hyvin. 

Mattojen virutus eli huuhtelu oli aina oma hommansa, 

ehkä raskain. 

Märkiä mattoja ripustettiin sitten naruille ja telineille. 

Vettä valuvia mattoja tuntui olevan jokapaikassa, 

sillä silloinhan matot oli pääasiassa näitä räsymattoja 

ja niitä oli vaihtomatoiksi astikin. 

Raitaise matot laitettiin pitkittäin, 

 ettei mahdollinen irtoava värivesi sotkisi viereisiä raitoja. 

Mattoja käänneltiin ja väänneltiin,

jotta matot kuivasivat mahdollisimman pian eivätkä alkaisi kosteudessaan haisemaan. 

Välillä tuli sade ja silloin juostiin keräämään mattoja suojaan 

-ja kohta taas leviteltiin kuivamaan. 

Matonpesu oli osa lapsuuden kesiä 

ja perinteitä. 

Ne olivat yhteisen tekemisen päiviä 

ja jälkikäteen mietittynä erityisen hyviä oppimisen paikkoja. 

Verestimme näitä kesämuistoja mökin pihassa. 

Liotimme mökin mattoja verkkopaljussa ja hankasimme ne puhtaiksi

pihalle levitetyn pressun päällä. 

Pieni kesävieras oli mukana tässä "vesileikissä" 

lasten juuriharjan eli pienen, lapsen kädenmyötäisen vihannesharjan kanssa. 

Äitini on kutonut tuvan neljä pitkää mattoa  90-luvulla kotiimme ja 

niihin liittyykin paljon tunteita. 

Huomasin vieläkin tunnistavani raidoista joitakin vanhoja vaatekappaleita. 

Raita raidalta edetessäni ihastelin sitä taitoa ja silmän harkitsevuutta, 

millä äiti on valinnut maton kuteet loimien väliin. 

Neonvihreä trikookudekin oli asettunut mukavasti sinne kangaskuteiden lomaan

js ruskeiden rytmitysrairojen väliin. 

Pätkä yhtä väriä, toinen toista.

Kuin elämä.

Kirkasta, tummaa toisiinsa sulautuen.

Pesimme ensimmäisen kerran farkuista virkkaamani pyöreän maton. 

Aikoinaan joku epäili, miten tämän pesu mahtaa onnistua. 

Kyllä vesi toki toi siihen oman painonsa, 

mutta selvisimme kahdestaan sen siirtelystä. 

Trampoliini oli  muuten oiva kuivatuspaikka;

  pyöreä muoto säilyi hyvin sen siinä paistatellessa. 

Olipa se niin nostalgista katsella pihapiirissä roikkuvia mattoja! 

Ja parasta oli. 

että matonpesupäivämme oli yksi heinäkuun lopun kuumimmista päivistä. 

Matot kuivuivat päivässä!!!

Matonpesupäivän palkitsevuutta.

Puhtaat tuoksuvat matot.

Kirkkaat raidat rakkaan äidin kutomissa matoissa. 

Näitä haluan pestä ja näistä huolehtia. 

Nämä kuuluvat tänne,

tämän mökin kurkihirren alle 

ja tuvan tunnelmaan. 

❤

Siinä mattoja hinkatessa, polvillaan kylmässä vedessä touhutessani  

ja lopulta molempien nimettömien eka nivelen hiertyessä rikki mietin, 

että pesevätköhän ihmiset vielä mattojaan  perinteiseen tyyliin  

vai vievätkö pesulaan.

Onkohan tämäkin  katoava tapa?

Jotakin kesäistä, kaunista, 

monella tapaa puhdistavaa tässä mattojen pesupäivässä kuitenkin oli. 

Olimme molemmat mielissämme, 

että juuri tuona aurinkoisena päivänä hoksattiin toimeen tarttua. 

Oletko sinä pessyt tänä kesänä mattojasi ulkona?

Onko sinulla mattojen pesumuistoja?

🌻🌻🌻

 

Näi

Kirppislöytö ruusukammariin

Terveisiä mökiltä ja 

kesäkuun kauniin päivän illasta. 

Kirppistelykuulumisia tällä erää! 

Tänään toimme kaupungista tuon ihanan ruusukuosisen tuolin tänne mökille. 

Tytär oli ostanut sen minulle yhdeltä kotikirppikseltä kympillä.

Nyt tuntuu, että tuota tuoliahan meidän ruusukamarimme juuri kaipasikin.

Möbleerasin uuden tuolin edestä keinutuolin tupaan

 ja tuvasta yhden nojatuolin siniseen huoneeseen,

josta olin aikaisemmin napannut käsinojallisen tuolin tuohon eteisen nurkkaan.

Tämä on tällaista pyöritystä täällä,

joskin menneisiin aikoihin verrattuna huonekalujen siirtelmistä tapahtuu enää ani harvoin.

Ehkäpä huonekalut ovat löytäneet jo paikkansa 

tai mökin emännällä ei ole enää niin paljon 

virtaa tai intoa siihen. 

Ripustin naulakkoon pari lapsuuteni kesämekkoa. 

Äiti on ommellut tuo ruusukuvioisen mekon yli kuusikymmentä vuotta sitten.

Sille on juuri sopiva paikka täällä vanhojen esineiden joukossa

ja ruusujen keskellä.

Kesäillan valo peilaa ruusuisten verhojen pitsisiä kuvioita seinälle.

Tässä näkymässä on kesäillan kauniita elementtejä;
hiljaisuutta, valoa, lämpöä, 

kauneutta ja ruusuisia ajatuksia.

Ja muistoja.

Muistoihin päädyimme taas saunareissulla,

kun istuimme vilvoittelemassa.

On alkanut 28. kesä tässä maisemassa.

Menneet vuodet ovat olleet täynnä 

työtä ja touhua, 

elämän eteenpäin vierimistä,

valoa ja varjoa,

kesiä ja talvia,

kukkivia ruusuja ja lakastuneita kukintoja.

Tämä kesä ja mökkielämä jatkuu tästä. 

Tulevia päiviä ja kesiä ei kannata nyt miettiä. 

Nyt juuri on hyvä hetki! 

🌺🌺🌺

 

Pelargonioita ja ajan patinaa

Pikainen piipahdus vielä tänne blogiin. 

On nimittäin niin mukava fiilis lämpimän päivän 

ja mökki-illan puuhastelujen jälkeen. 

Innostuin laittamaan kesäkukkia mökillä 

sekä ruukkuttamaan perennoja. 

Minulla on ollut usemmiten orvokkeja tuolla

koivukujan alkupäässä, 

mutta nyt päädyin kauniin sävyisiin pelargonioihin.

 Toivon niille kasvua ja kukoistusta.

Tykkään tällaisista  ajan patinoimista ja ruosteisista jutuista. 

Ne toivottavat meillä viet tervetulleeksi mökille. 

Mökin peruja olevat, ikivanhat sangot alkavat olla kohta tiensä päässä.

Minusta niissä on kuitenkin edelleen ajan tuomaa kauneutta sekä rosoisuutta; 

ne antavat kivan kontrastin kauniille kukalle ja vihreälle kasvulle. 

 

Viime kesänä kasvatin humalaa ruukuissa ikkunalaudalla. 

Kumosin ruukut syksyllä maahan ja 

taimet olivat talvehtineet hyvin. 

Istutin äsken humalaa kokeeksi kasvamaan ruukkussa tuohon maitotonkkaan.

Saapa nähdä miten se lähtee siinä versomaan.

en

Nyt on ollut kyllä niin ihanan lämpimiä päiviä,

ettei melkein todeksi usko.

Nautitaan lämmöstä, kukista ja kesäisestä puuhastelusta.

Ja toki joutenolostakin,

sillä se on usein hyvä inspiraation ja luovuuden lähde.

🌸🌸

 

Toukokuun ihania asioita

 

Olen innostunut taas pyöräilystä.

    Pyöräillessä matka taittuu mukavasti ja luonto tulee lähelle väreineen ja tuoksuineen. 

Viikonloppuna tuli ajettua taas pitkin poikin 

ja siinä samalla bongailin tienvierien kukkijoita.

Olen taas ihmetellyt itsekseni Luojan töitä;

sitä, miksi useimmat keväiset kukkaset ovat keltaisia.

Leskenlehti, voikukka, rentukka, leinikki ja 

kotipihan esikko, narsissi, vuohenjuuri sekä kullero. 

Ja sitten tuo keväinen hento vihreys! 🍃🍃

Olemme päässeet täällä Perämeren pohjukassa nauttimaan siitä 

ja se on myös aina yhtä sykähdyttävä ja kaunis sävy. 

~~~~~

Mökkitiellä koin hienon hetken;

vihreän moninaiset värisävyt ja puiden oksien läpi siivilöityvä auringon valo 

oli täyteläinen vihreyttä väräjävä hetki.

En hoksannut ottaa kuvaa siitä huikeasta tunnelmasta eikä sitä olisi saanut kyllä tallennettuakaan.

Se oli ohikiitävä hetki, joka jäi vahvasti verkkokalvolleni tunnemuistoihini. 

~~~~~~

Olen ollut jonkinlaisessa aloitekyvyn puutteessa kevätpuuhien suhteen.

Eilen iski yllättäin energiapiikki,

jonka valjastin kukkapenkkiin.

Nostin perennat ylös ja jaoin kukkapaakkuja.

Särkynyt sydänkin oli jo niin vanha, 

että juuret olivat paksuja, lahoja puupökkelöitä.

Onneksi aloin perusteellisempaan hommaan ja ehkä sain pelastettua siitä uusia alkuja.

Myös verikurjenpolvet olivat kärsineet talvesta ja moni juuripaakku oli aivan eloton.

Pikkusydäntä siirsin tähän penkkiin toisesta penkistä.

Ja vähensin liljojen määrää.

Muita perennoja tässä penkissä on 

järvikukka, koreakärsämö,

leimukukka, pioni ja harjaneilikka.

Vaaleanpunaista ja valkeaa,

paitsi nuo kevään keltaiset kukkijat kullero, narsissit ja vuohenjuuri. 

Saapa loppukesästä nähdä,

miltä penkki sitten näyttää.

Eilinen meni kuin siivillä kukkapenkin äärellä 

ja sitten ajelin mutkan kautta mökille.

Pihasaunan leppeät löylyt, 

tuuletetut petivaatteet ja puhtaat lakanat sekä  

hirsimökin viileys ja 

 antoivat hyvät pohjat pitkille, syville unille.

Se oli sitten ensimmäinen yö mökillä tälle keväälle ja 

suloinen sunnuntaiaamu avautui aurinkoisena.

Tältäkö se alkukesän tunnelma voi tuntua?

Hiljaisuudelta ja kiireettömyydeltö.

Lämmöltä ja tuoksuilta,

linnunlaululta.

Kauniilta.

Aina yhtä uudelta ja ihmeelliseltä. 

💛

Mikä sinusta on parasta juuri nyt?

 

Ovi mökkikauteen on avattu

Kevät etenee pikku hiljaa ja säiden lämpeämistä odotellaan edelleen kovasti.

Yksi kevään etenemisen etappi itselleni on mökkikauden avaus,

jonka teimme eilen.

Talven aikana on tullut uusia lukijoita. Heille muutama sana blogini taustasta.

Blogini nimi, Tau(v)onpaikka  muotoutui kahdesta asiasta.

Tämä harrastus merkitsee minulle taukoa ja pysähtymistä

 tärkeiden asioiden muistiin merkitsemiseen.

Taustalla on myös meidän mökki, 

joka on meille tauon, touhuamisen ja voimautumisen paikka.

Blogini alkuvaiheissa kirjoitin blogin nimestä täällä, klik. 

Elikä nyt on se aika vuodesta, 

että näitä mökkipostauksia tulee vähän enemmän.  

Postauksia mökiltä löytyy tunnistesanalla "tauvonpaikka".

Avasin mökkikauden osaltani 

ulko-oven ja pihasaunan edustan haravoinnilla

 sekä eteisen siivoamisella. 

Siinä touhutessa oli mukava verestellä muistoja ja katsella menneisiin kesiin myös esineiden kautta.

Olen edelleen niin mielissäni tuosta farkuista virkkaamastani matosta, 

jonka tein muutama vuosi sitten.

Se on kuin taivaan sini tai meren laineiden välke. 

Se pysyy paikallaan ja liatkaan ei hevin näy. 

~~~~~~

Käsitöistä tekemien taulujen alla on ollut menneinä vuosina monenmoisia huonekaluja.

Nyt minun teki mieli saada siihen istuskelupaikka,

jossa voisin lueskella, tehdä käsitöitä 

tai vain olla ja katsella ruutuikkunoista pihalle.

Tämä nurkkaus tuntui hyvälle tulevaa kesää ajatellen,

joskin kävi mielessä, että tuleeko siitä helposti takkien laskupaikka.

Tuolin toimivuus jää nähtäväksi! 

Suuri osa eteisessä olevista monen sävyisistä ruskeista pulloista 

 löytyi aikanaan navetan takaisesta tunkiosta ja puojeista. 

En ole osannut luopua niistä näiden 29 mökkivuoden aikana. 

Pullot kuuluvat vahvasti tähän miljööseen ja ovat osa mökin historiaa. 

Pullot ja purnukat ovat koristeita, 

mutta myös käyttöesineitä.

Pidän niissä kukkia ja välillä niissä voi palaa kynttiöitä.

Eilen ihailin monta kertaa tätä kaunista tuvan ovea, 

joka on keskeinen osa mökin historiaa.  

Sitä on avattu lukemattomia kertoa sitten 1940-luvun.

Viime kesän alussa kävimme nitmittäin keskustelua tästä ovesta ja sen tulevaisuudesta. 

Hän olisi halunnut siihen energiataloudellisista syistä ehkäpä jopa uuden oven

ja minä arvatenkin halusin ehdottomasti säilyttää tämän vanhan, alkuperäisen.

Päädyimme kompromissiin.

Ovi maalattiin kesän lopulla ja 

Hän naputteli talvikautta varten oven sisäpuolelle

finnfoamista ja levystä tiiviin lämpöoven.

Osa eteisen kauneutta ja "vanhuutta" saatiin säilytettyä 

ja lämpötaloudellisuuskin hoitui! 

Tuvasta löytyi viime syksynä pihasiivouksen aikaan kieputtamani humalakranssi. 

Voimakas punasävy oli haalistunut, mutta jämäkkyys oli säilynyt.

Niin käy monesti muistoillekin, että aika kultaa tai häivyttää sävyjä.

Ripustin tuon menneen kesän muiston  uuden kesäkauden tervetulotoivotukseksi. 

~~~~~~~~

Vanha ja uusi,

mennyt ja tuleva tervehtivät täällä sulavasti toisiaan.

Täällä on tehty paljon ja paljon on vielä tekemättä

-ja jää tekemättä.

Tämän kevään ensimmäiset,  leppoisat vanhan pihasaunan löylyt maistuivat.

Pikkuhiljaa  mennään kesää kohti 

-tutusti ja toisaalta tunnustelen.

Västäräkki ei ollut vielä tullut pihapiiriin.

Sitä kaipailin, saatika sitten pääskysten lentoa,

kun istuin uudella "tähystyspaikallani" eteisen nurkassa.

Mukavia toukokuisia päiviä Sinulle!

Miltä sinun kevääsi tuntuu?

 

Valoa kohti

Valo oli päällimmäinen sana ja ajatus eilisellä loppiaisajelulla.

Piipahdimme mökillä, 

jonne on hyvä tehdä tsekkausreissuja talviaikaan. 

Parinkymmenen vuoden takainen loppiainen 

ja valtaisa vesivahinko tulee aina näillä pakkasilla mieleen.

Lumisiin puihin heijastuva auringonvalo ja iltapäivän lyhyt aurinkonäytös

oli aivan käsittämättömän kaunista katseltavaa, 

mutta toki vielä niin ohikiitävää iloa ja valoa.

 

Matkalla puhuimme, että saapa nähdä ehdimmekö mökille ennenkuin aurinko jo laskee. 

Ja emmehän me ehtineet.

Aurinko painui jo horisonttiin, 

kun ajelimme koivukujaa pitkin. 

Sen valo näkyi vielä muutamien puiden latvoissa kuin

terveisinä ja muistutuksena,  

että joka päivä valo lisääntyy ja  tämä auvoinen hetki on pitempi.

Lumen alla lepää menneiden kesien muisto ja uusi kesä ummussaan.

Olemme menossa taas pikkuhiljaa valoa kohden.

Matkalla sain kokea vielä hetken joulun jälkimaininkeja, 

kun radiosta kuului ohjelma "Kauneimmat joululaulut vielä kerran". 

Kuistin ikkunoiden ääressä mielessäni alkoi soida kaunis jouluinen laulu 

"Maailma jääkukkien takana".

Ilta-auringon viime säde kiirehtää

kohti kaukaista taivaanrantaa.

Olen kirjoittanut laulun tiimoilta joskus tänne, klik.

Kesät ja talvet tervehtivät täällä toisiaan.

Viimekesäinen, väljähtyneen värinen kanervakimppu ja   

ruutuikkunoiden kylmät jääkukat ovat nyt kuistin kaunistus. 

Ikkunasta piirtyvä kapea auringonsäie toi terveisiä 

tulevan kesän toivosta ja odottamisen ilosta.

Juuri laskimme päiviä jouluun,

nyt alamme laskea päiviä 

kevääseen, pääsiäiseen, kesään.

Pakkanen on hellittänyt pikkuisen.

Valoa kohti ja  valossa mennään. 

Pitenevissä päivähetkissä ja niiden tunnelmissa on paljon iloa. 

Tartutaan taas hetkeen! 

 

Vuoden 2023 luetuimmat postaukset

Vuosi kaarrattelee loppua kohden.

Käsillä on monenlaisten ynnäilyjen aika.

Mielenkiinnosta lähdin kurkkaamaan, 

mitkä ovat blogini vuoden 2023 luetuimmat postaukset eli 

minkälaiset aiheet kiinnostavat lukijoitani.

Äkkiseltään katsottuna tykätyimmät aiheet ovat 

Podiy -juttuja 

sekä kodin juhlahetket ja leipominen.

Arkea, juhlaa,

arjen juhlaa.

Kestoaiheita, 

joista olen aikonutkin täällä kirjoitella.

Minulle merkityksellisä asioita ja  hetkiä,

jotka tuovat iloa ja kannattelevat elämääni.

Niistä on tullut tehtyä päivityksiä blogiin tulevien päivien muistoiksi.

Näitä viime vuoden postauksia (löytyy otsikkoa painamalla) 

on luettu eniten:

1. Diy Kynttilänjalka

2. Diy Kurpitsat

3. Kodin juhlapäivä

4. Neule kuin triojäätelö

5. Diy Kestoliivinsuojat

6. Vauvan tuoksua

7.Savulohipiiras ristijäiskattaukseen

8.Kuppikakku

9.Ompeluksia vastasyntyneiden teholle

10. Työsandaalien tuunaus

Olen viipyuillyt tämän harrastuksen parissa jo lähemmäs 10 vuotta.

Noihin vuosiin mahtuu muutama postaus  ja mukava muisto.

On tuntunut mukavalle,  

kun sivujen availujen määrät ovat nousseet viime kuukausina kovasti 

ja uusia seuraajia on tullut lisää satunnaisten kävijöiden rinnalle.

Kiitos mukana Tau(v)onpaikassa säännöllisesti käyville ja satunnaisille piipahtajille!

Kiitos kommenteista ja kauniista sanoista!

Matka jatkuu ja uusia postauksia ilmaantuu fiiliksen mukaan.

 kerran viikossa pääsääntöisesti!

Ja kiva on kuulla palautetta,

ruusuja ja risujakin,

toiveita ja ajatuksia!

Terveisin,

Tauvonpaikan Kaisu