Toukokuun lopun aatoksia

Vanhan keväisen lastenlaulun sanoin

"on kevään aika tullut on päivä toukokuun

ja tänään heräsin minä lintuin lauleluun."

Ja auringon paisteeseen 

sekä puiden hennosti vihertävien oksien värittämään maisemaan.

Sää on vihdoinkin lämminnyt

ja tuon tuostakin piipahdan pihaan katselemaan ja kuuntelemaan kevättä. 

Illat ovat kuluneet pihahommissa;

on ollut niin terapeuttista upottaa taas sormet muhevaan multaan

ja kaivaa sekä kääntää lapiolla maata,

tuntea maan tuoksu ja nähdä orastava vihreys kaikkialla.

Isojen kukkapaakkujen ylöskaivaminen ja niiden kanssa kyykkiminen

on oivaa ulkojumppaa,

jonka vaikutuksen huomaa viimeistään aamulla sängystä noustessaan.

Ajatukset ovat viipyilleet tänä viikonloppuna peruskoulunsa päättävien, 

ammattiin valmistuvien ja 

ylioppilaaksi kirjoittaneiden luona.

Huominen lauantai on heille jokaiselle erityinen päivä,

juhlan arvoinen päivä,

jota tänä keväänä juhlitaan monessa kodissa pienesti oman perheen kesken.

Perinteiset onnittelukäynnit jäävät huomenna käymättä, 

mutta toki monella muulla tavoinkin nuorta voi huomenna muistaa.

Tänään olisi ollut meidän hammashoitajankin virallinen kevätjuhla

ja hänen juhlapuheensa siellä.

Nyt oli  tyytyminen etäjuhlaan ja siihen, 

että yhteistä iloa opiskelukavereiden kanssa ei voinut jakaa.

Onneksi päätimme juhlia häntä "juhlan aikaan" silloin tammikuussa, 

kun hän sai koulunsa suoritettua ja ns. paperit ulos.

Muutama kuukausi valmistumisen ja työssäolon jälkeen 

on vaikea saavuttaa sitä juhlamieltä ja -tunnetta, 

mitä koulutyönsä päättäessään ja etappinsa saavuttaessaan tuntee.

Huomenna toiseksi nuorimmainen lapsemme päättää peruskoulun.

Sekin on juhlan paikka.

Monena keväänä olemme koulunpäättäjäispäivänä käyneet ulkona syömässä,

mutta huomenna sekään ei ole mahdollista.

Taidamme tilata pizzat  tänne kotiin 

ja syödään ne konkreettisesti ulkona.

Tärkeintä on pysähtyminen hänen elämänsä yhteen taitekohtaan.

Eräänä iltana sanoin nuorimmaiselle,

että tämä aika kuluu niin hurjaa vauhtia.

"Vasta oli uusi vuosi ja nyt jo koulunpäättäjäiset", tuumasin.

Hän vastasi, että "siitähän on jo tosi kauan".

Niin erilaiset ovat ajan tuntemiset eri ikäisenä.

Itse haluaisi vähän jarrutella ajan kulua,

mutta viikot tuntuvat aina olevan perjantaissa.

Tulee ajatus, 

että tämä ihana kesäaika soljuu niin pian ohitse.

Pessimistisesti maalaillen

"kohta on jo juhannus ja yöt alkavat pidentyä"!

~~~~

Pihakoivussa asustaan lintupariskunta.

Heidän touhuamistaan ja  arkisia lentoja seuratessa tulee väistämättä mieleen 

"lintu -laulu Oi, katsohan lintua oksalla puun".

Nuo huolettomuuden ja luottavaisuuden esikuvat puhuttelevat.

Ne elävät hetkessä.

Ja laulavat.

Iloitsevat.

Tämän kevään tilanteesta huolimatta

"Ilo on kirjoitettu tähän päivään.

Huilut puhkesivat riemuun

ja katso: varjot ovat poissa kuin uni,

puut valosta kirkkaat,

täynnä kukkia,

ja lounatuuli on tullut. 

Nyt laulaa maa,

nuori kesä, kukoistukseen valmis."

-Inkeri Karvonen-

💚

Vanha kaktus kukkii

Minä olen ollut innoissani ja iloissani täällä.

Vanha kaktus on alkanut kukkia.

Olen ihastellut noita kukintoja puolelta ja toiselta.

Miten pienistä kaunista yksityiskohdista se koostuukaan!

Ja tämä punaisen sävy on tosi kaunis.

On ollut mielenkiintoista seurata tämän roskalavalta pelastamani kaktuksen vaiheita

ja sitä sisäistä kasvunvoimaa, mikä kaktuksissa piilee.

’Kierrätyskaktus’ oli alussa tosi kuiva ja ränsistynyt, suorastaan ruma.

Vähitellen väri muuttui ruskeansävystä vihreään ja lehdet tanakoituivat. 

Kukinta on ihana palkkio sinänsä aika vaatimattoman kukan vaalimisesta.

Kannatti antaa kaktukselle aikaa, lämpöä ja huolenpitoa!

Kukista on kyllä paljon iloa  ja väriä. 

Olen vähitellen oppinut, että ei niitä auta kovin paljoa hoitaa.

Silloin tällöin vettä nakata, niin eivät ainakaan veden paljouteen kuole.

Kukkapöydällä on myös nuppuvaiheessa pari vuotta sitten saamani kaktus

jonka tarinan voit lukea täältä,  vaaleanpunainen kaktus 

Isänpäiväviikonloppua  kohti mennään.

Mottona on, että vähemmän aineellisia lahjoja,

enemmän hellyyttä, haleja ja herkkuja.

"Pienten" lahja, varvashieronta -lahjakortti on ollut  vuodesta toiseen yksi isän lempparilahja,

jonka iskä varmaan tänäkin vuonna  saa. <3

Isänpäivävalmistelujen ohella valmistaudumme täällä mieheni tädin hautajaisiin.

Elämän ilot ja surut kietoutuvat toistensa lomiin.

Kaiken yllä väräjää kiitollisuus toisistamme ja yhteisestä matkasta! <3

Hetki takapihalla loman alkajaisiksi

Tänään se sitten alkoi minullakin;

kesäloma.

Loman alkajaisiksi kävin juoksemassa 

ja sen jälkeen istuskelin takakuistille

kesäiltaa ihastelemaan.

Tänä kesänä ei ole vielä kovin monena iltana ollut siihen mahdollisuutta

eli lämmintä,

mutta josko niitä ihania päiviä ja iltoja olisi säänhaltijalla jemmassa.

Kiepsautimme tämän viime kesänä kunnostamamme keinun pation kulmaan,

omenapuun siimekseen.

Siinä onkin mukava istuskella, 

etenkin jos varjopaikkaakin kaipaa
ja aistia kesän kauneutta,
värejä ja tuoksuja.

Takapihalla oleva lumipalloheisi on aivan täynnänsä valkoisia pallokukintoja.

Olen taitellut niitä palleroita maljakkoonkin,

kun tänä vuonna kukinnoissa  ei ole ötököitä.

Kukassa oleva pensas on kyllä kaunis,

mutta liian pian senkin kauneus menee ohitse ja kukkaset lakastuu! 

Ostin vaaleanpunaisen köynnöstävän kukan , Dianan,

ja laitoin sen tuohon lintuhäkkiin.

Siinä olleet kukat ovat kuihtuneet ja 

nyt olen odottanut malttamattomana  uusien kukkien avautumista.

Nuput näyttävät olevan nyt siinä vaiheessa,

että kohta kukkia on useampia.

Toki mietin, onko paikka liian varjoinen tälle lajille?!

Asuntovaunu on siivottuna ja pakattuna.

Pitäisi malttaa mennä jo nukkumaan,

että aamulla selviän "hoppuheikkien" mukaan! 

Mutta kun en millään malttaisi!

Koska kesä,

koska loma!

Toivon lomaltani

<3 yhteisiä hetkiä perheeni kanssa

<3 omaa aikaa omien juttujeni kanssa

<3 kukkia, luonnon rauhaa, kiireettömyyttä,

<3 aikaa pysähtyä kauneuden äärelle

<3 to do -listojen välttämistä.

Elokuun alussa voi sitten ynnätä miten loma meni!

Kesäloman iloa kaikille lomalaisille ja sitä odottaville!

Kaisu

Iloa kukkivasta omenapuunoksasta

Omenapuun oksat ovat alkaneet kukkimaan maljakossa.

Oksien hakeminen maljakkoon keväisin on varaslähtöni alkukesään.

Leikkasimme muutama viikkoa sitten 

vanhaa marjaomenapuuta ns. reilulla kädellä.

Olen joskus kirjoittanutkin tänne, siitä oksasta,

joka kasvaa vahvasti taloa kohden.

Nyt se on typistetty 

ja sitä myöten hyötöoksia on ollut maljakossa reilumpi nippu.

Lehtien kasvua ja kukintojen kehittymistä on mielenkiintoista seurata.

Päivittäin ja hetkittäin.

Sittenkin kaunis valkea avautunut kukinto pääsi yllättämään.

Yön hiljaisina hetkinä oli hennot terälehdet avautuneet

ja omenapuutunnelma on käsinkosketeltavissa,

aistittavissa tässä sisällä

ja kohta jo tuolla ulkosallakin.

Aika kiitää!

On yritettävä tarttua jokaiseen kauniiseen,

ohikiitävään hetkeen!

~~~~~

Eilen illalla satoi vettä

ja tänään aurinko paistaa taas ihanasti.

Sade ja lämpö valmistavat luontoa puhkeamaan kukkaan!

Toisen pääsiäispäivän iloa ja valoa Sinulle!

Kaisu

Arjen pieni ilo - uudelleen kukkiva kaktus

Joskus käy niin iloisesti, että kukan kukittaminen onnistuu 

ja kukinnot tuovat uutta iloa aikojen päästä.

Tämä kaktus on sellainen iloinen ylläri minulle, 

että kirjoitan siitä muistoksi tänne blogiinkin.

Reilu vuosi sitten jouluna vietimme äitini kihlajaisia, klik, 

ja sain silloin vaaleanpunaisena kukkivan kaktuksen.

Minua neuvottiin  jättämään kaktus kukkimisen jälkeen unholaan.

Kokemusperäisen tiedon mukaan sillä keinoin se saattaisi kukkia toistenkin.

~~~~

Tein työtä käskettyä

ja vein lakastuneen kaktuksen vierashuoneeseen. 

Yritin unohtaa sen eli annoin olla levossa,

kuivilla, huomiotta.😘

Se ei ollut minulle helppoa,

sillä kaktus oli koko ajan jotenkin silmissä 

ja sen näköinen, että sille pitäisi kyllä tehdä jotakin. 

Sen näköinen, että ei tuosta taida tulla mitään, roskiin varmaan joutaisi!

Helmikuulla ajattelin,

että kyllä kai unohtamisellakin on rajansa 

ja kannoin kaktuksen erkkerin kukkapöydälle.

Talvilomalla huomasin ilokseni siinä nuppuja

ja kysyin lisähoito-ohjeita kotoani, 

jossa kukat kukkivat ilman suuria ponnistuksia.

"Kastele ja puhu sille,

vaan älä liian paljon,

äläkä liikuttele!" 

Näiden hyvien hoito-ohjeiden ja saatesanojen myötä 

kaktus on avannut nyt pari nuppua 

eli minä onnistuin saamaan sen kukkimaan uudelleen. 

Nyt mietin

onko tämä joulukaktus, kun sain sen jouluna

vai pääsiäiskaktus, kun se kukkii näin kevään juhlan alla!😊

Vai onko tämä vaan pelkkä Kaktus?

Joka tapauksessa tämä oli minulle työvoitto,

sillä kaktus on minulle tärkeä muisto.

Se  tuo mieleeni ihanat jouluiset kihlajaiskahvit

ja sen rakkauden, joka on kantanut  ja kantaa näitä kahta jo iälle ehtinyttä! <3 

Kaktus kantaa viestiä, että rakkaus on ihmeellinen!

Tästä kukinnasta innoittuneensa toin tänään mökiltä  viime keväänä 

eräältä roskalavalta pelastamani  vanhan, vanhan  kaktuksen.

Vein sen silloin mökille ja unohdin sinne nurkkaan.

Vaihdoin äsken mullat ja isomman ruukun.

Nyt mökin kaktus pääsi ihmisten ilmoille ja valoon.

Jään odottelemaan,

 josko sekin nuppuuntuisi ja näyttäisi kukintojensa värin ja loiston!🌸

Tällaista pientä arjen iloa tällä kertaa.

Olen huomannut, että vanhemmiten pienetkin asiat koskettavat minua

ja haluan tehdä ne kuuluviksi ja näkyviksi muillekin.

Elämän onni ja ilo on ympärilläni pieninä hippuina, siruina ja  helminä.

Minun pitää kiiruhtaa hitaasti ja nähdä ne. 

Olen iloinen ja kiitollinen,

että vähitellen onnistun siinä! 

<3

Perheen pikkujoulussa sain lapsiltani vuoden tittelin " Äiti, the tunne". 

Se kuvastaa tunteellista suhtautumistani moniin asioihin.

Herkkyys on hieno juttu, 

mutta toki joissakin kohden se voi olla taakka ja rasitekin.

Täytyy yrittää löytää se kultainen keskitie tässäkin asiassa,

sikäli kun se on löydettävissä! 

Maaliskuun viimeisen päivän tervehdys!

Aurinko paistaa ja lumet sulavat.

Joutsenten riemullinen lento toi äsken aimo annoksen kevään iloa.

Elämme ihanaa aikaa!

Kaisu

Syksyä kotiin

 

Alkuviikolla oli sateisia päiviä.

Mieli alkoi väkisin kääntymään syksyyn.

Hortensiaverhot näyttivät jo liian kesäisiltä.

Kiersin pikaisesti kaupunkimme verhokankaita myyvät liikkeet

ja päädyin lopulta Mehiläispesä kankaaseen, 

jota olin jo ennemminkin käynyt hipistelemässä.

En ole ns. Marimekkoihminen,

mutta kankaan keltainen tuntui olevan minulle tämän syksyn juttu.

Kangas oli harmillisen kapea ikkunaamme,

joten jouduin ostamaan sitä kaksi korkeutta.

Kankaan jatkaminen onnistui kuitenkin  hyvin,

lähes huomaamattomasti.

Kangaspalasista sain ommeltua  näppärästi tyynynpäällisen sohvalle.

Sisään laitoin Pentikin sisustustyynyn, jotka säilyttävät  muuten tosi hyvin muotonsa.

Keltainen sävy toi syksyn tuntua kodin sisällekin.
Kotiväki tuntui tykkäävän värivalinnastani.
Palaute lämmitti mieltäni. 💛

Tänä päivänä paistaa aurinko täydeltä terältä ja 

erkkeri kylpee valossa.

Ikkunan takana oleva marjaomenapuu on punaisenaan hyvän makuisia, pieniä omppuja.

Käyn kohta keräämässä niitä pari korillista  ja 

ja ajelen mökille jatkamaan illalla alkamaani mehustussouvia.

"Maijallisesta" tulee 3-4 litraa sakeaa, täyteläistä punaista mehua

ja siitä mäskistä siivilän läpi painelemalla tulee herkkua sosetta.

Se liittyy vahvasti lapsuuden makumuistoon;

maustamaton jogurtti ja juurikin tällä tavoin tehty omenasose.

Syksyn keltaisia ajatuksia Sinulle.

Nyt on paljon ihania värejä ympärillä

ja syksyn tunnelma syvenee koko ajan.

Kynttilät syttyvät illalla tupaan!

💛

Viikonlopun iloa!

Kaisu

Hortensiakranssi

Miten jostakin kukasta voi olla niin paljon ja pitkään iloa?

Onko ne annettu erityisellä lämmöllä

ja se kukkaisajatus kantaa aikojen taa?

<3

Niin kuin äitienpäivän aikaan saamani valkea hortensia.

Se kasvoi ja kukoisti aikansa valkeana,

muuttui vähitellen vihreäksi 

ja nyt kesän lopussa valoisaan paikkaan siirrettyäni 

siihen tuli punaiset kukinnot.

Tänä aamuna tein hortensian kukinnoista kranssin, joka pohjaksi kiepautin  pari pajunoksaa.

Saan nauttia vielä pitkään tästä 

kevään kukkatervehdyksestä,

kesän kukkijasta,

syksyn väripilkusta.

Valkoisesta punaiseksi,

kukasta kranssiksi,

keväästä syksyyn.

Muuttumisleikki ja ajankulku.

Kukan tuojat ovat kulkeneet 

 kesässäni, ajatuksissani mukanani

ja matkaavat  nyt kanssani syksyyn.

Lauantain mukavat jatkot kaikille!

Syyskuun ensimmäinen päivä on tarjonnut ainakin  täällä auringonpaistetta.

-Kaisu-

Heinäkuun kukkakimppu

Heinäkuista huomenta! <3

Aurinko paistaa ja linnut laulaa.

Heräsin varhain nauttimaan aamuhetkestä.

Lomasta, kesästä.

Koti on hiljainen;

työmiehet ovat lähteneet 

ja väsyneet matkalaiset nukkuvat univelkojaan.

Hiljalleen tyhjentelen asuntovaunua viikonlopun reissusta

ja palailen ajatuksissani niihin tunnelmiin.

Pyykkitouhujen välillä  poikkesin pihakierrokselle 

ja keräsin kesäkimpun tämän hetken kukkijoista.

Juhlistamaan tätä aamuhetkeä,

tätä päivää,

tulevaa viikkoa.

Heinäkuun kesäisten päivien iloa! 

Loppuviikosta onkin blogini synttärit ja synttäriarpajaisten vuoro! 

-Kaisu-

Jo joutui armas aika

Kesä on tullut tänä vuonna sellaisella vauhdilla,

että ei meinaa itsekään ymmärtää tätä kaikkea kaunista ja kesäistä.

Eilen illalla piipahdimme mökillä.

Kurjet huusivat,

käki kukkui taukoamatta ja 

pääskyset antoivat lentonäytöksiään rakennusten välissä.

 Kukat ovat  alkaneet kukkimaan sielläkin ennätysaikaisin

ja sääskiä tuntui olevan ihan piisalle asti.

Kurjenpolvi, jonka olen siirtänyt mökille parikymmentä vuotta sitten,

on levinnut ja kukinta oli jo osittain lakastumaisillaan.

Tuli mieleen Lapin kesä -laulu;

niin nopeasti kaikki kaunis ohi on.

Tuomen tuoksu ja puhtaan valkoiset tuomen kukat ovat vuodesta vuoteen aina yhtä ihastuttavia.

Viivähdin pitkän tovin yrittäen saada kuvaan  tuomen ja mökin seinän muodostamaa kauneutta.

Ehkä paras kuva jäi mieleeni huumaavan tuoksun ja aavistuksen omaisen tuulen kera! 

Mökin  päädyssä oleva vanha tuomi on jo aika hauras,

mutta onneksi siihen rinnalle on kasvamassa uusia terhakoita tuomia.

Niistä kasvaa uusia ilopuita mökille,

jos tuomivanhus rojahtaa alas.

Humalat olivat kiipeilleet jo pitkin hetekkatukea ja seivästikkaita.

Mukavasti ne etsivät väylää toisiinsa tukien ja kiipeilevät yhä ylös yrittäen.

Päättäväisinä ja elinvoimaisina.

Tällaiset kasvit ovat mökillä parhaita! 

Mustikan kukat ovat myös ajankohtaan nähden isoja.

Toivoa vaan  sopii, että ei tule kylmiä öitä.

Vanha kanojen pesäkehikko oli kaatunut metsänreunaan ja 

mustikat olivat kasvaneet sen läpi.

Siitä olikin tullu kiva tilateos ladon vierelle. 

Muutamat luottoperennat  kukkivat vuodesta toiseen mökilläkin 

ja pikkusydän on yksi niistä.

Herkät kukinnot pilkistivät pirejan juurella.

Kaikkialla pilkistää kaunista vihreää.

Pireja oli löytänyt kurkistuspaikan vanhasta ikkunanpokasta 

vanhan pihasaunan päädyssä.

Sitkeä pensas, joka työntyy hiekkaisesta maastakin esiin. 

Ja metsänreunasta löytyy lisää pieniä kukkasia.

Metsätähti, mesimarjan kukka...

Lapsuuden tuttuja.

Pikkukimppujen aineksia,

joista aikanaan kukkatervehdyksiä äidilleni.

Sitten omat lapseni ilahduttivat minua pienillä metsäkukkien kimpuilla,

jotka useimmiten olivatkin nimensä mukaan kukkaisia tervehdyksiä

hyvin lyhyellä varrella! <3

Olen yrittänyt muistella luonnonkukkien nimiä ja jutella niistä lastenlastenkin kanssa,

jotta hekin niistä oppisivat  iloitsemaan niistä ja myös tunnistamaan niitä.

Tänään on kaikunut kouluissa 

Jo joutui armas aika.

On alkanut taas lasten loma 

ja heidän auvoinen huoleton kesäaika.

Ensimmäinen kesälomalainen tuli jo tänään

tänne mummulaan setiensä kanssa lomaa aloittelemaan

ja pieni yövieras viipyilee tässä viikonlopun.

Kesälomameininki on polkaistu käyntiin.

<3

Monissa kodeissa on tänään juhlapäivä.

Valmistujaisia ja ylioppilasjuhlia.

Lähdemme tervehtimään muutamaa nuorta

ja sen jälkeen suuntaamme mökille saunomaan ja huokaisemaan.

Leppoisaa kesäkuun ensimmäistä viikonloppua kaikille

Tau(vo)npaikassa piipahtaville.

 -Kaisu-