Auringonkukkia ja kirppislöytö

Perjantai. 

Kesälomapäivä.

Pidennetty viikonloppu.

Vettä sataa ja ukostaa. 

Syysmyrskyn tuntua on ollut jo useampana päivänä.  

Puut tuntuvat kellastuvan, rusehtuvan ihan silmissä

ja syksyisten lehtien lento on alkanut. 

Sitten tuli syksy

ja hän laski 

taakan harteiltaan.

Maahan leijailevien 

lehtien lailla,

putoilivat huolet pois.

Yksi kerrallaan.

Ilma täyttyi raikkaasta, 

uudenlaisesta tuulesta.

Siihen hän tarttui

tiukasti,

niin tiukasti!

Ja hymyili 

auringonkukkien lailla. 

-Paula Piirainen-

Niinpä! Syksyiset tuulet tuovat uudenlaisia ajatuksia 

ja suunnitelmia päiviin.

Olin ajatellut tänä lomapäivänäni siivoilevani ja liikkuvani, 

mutta muutamiin leivonnaisiin touhuaminen kuitenkin jäi tänään. 

Hyvä niinkin! 

Onhan tässä aikaa 

-ja kalenterista löytyy lisää päiviä!

Päivän parhautta oli, 

kun pitkästä aikaa piipahdin kirpputorilla ja kierrätyskeskuksessa. 

Kirppikseltä löysin kivan "kiikkutuolin maton"

-niin kuin virkatussa ihanuudessa luki- 

ja se maksoi vain neljä euroa.

Laitoin "kiikkutuolin maton" tuohon kodin korituoliin,

mutta loppusijoituspaikka taitanee löytyä mökiltä. 

Kaunis käsityö ja ihana löytö, 

joka ajattomuudessaan tuo minulle iloa pitkään. 

Pikaisella kauppareissulla nappasin

 parin euron Pirkka-auringonkukkanipun maljakkoon. 

Pitkästä aikaa ostokukkia;

siitäkin huomaa kesän alkavan olla takanapäin! 

Keltainen väri tuo pirteyttä ja piristystä tähän viikonloppuun. 

On kesäkauden päättäjäisten aika. 

Toivotaan, että sää suosi huomisia venetsialaisia!

Elokuun viimeisen viikonlopun iloa ja mukavaa tunnelmaa Sinulle!

Nautitaan syyskesään kallistuvista päivien hetkistä! 

💛

 

Pääsiäisen aika

Tänä vuonna pääsiäinen on tullut kuin omia aikojaan, varkain.

En ole vielä leiponut mitään pääsiäisherkkuja,

saati näprännyt uusia pääsiäiskoristeita.

Pajunkissatkin ovat edelleen hakematta

ja kovin vähän niitä on näkynytkin tuolla lenkkireiteilläni.

Tänä vuonna meilläpäin on ollut kovia yöpakkasia.

että pajunkisut eivät ole tarenneet herätä vielä tähän kevääseen.

Virpojien tuomat värikkäät oksat ovat ilonamme maljakossa.

Maanantaina hain pääsiäiskoristelaatikon

 ja tuumasin, että vanhassa vara parempi.

Näillä vanhoilla, tutuilla koristeilla, tuli mukavasti pääsiäistunnelmaa.

Laatikon kätköstä löytyi myös tuo 40 vuotta vanha tipupariskunta,

joka oli aikoinaan häälahja-astian pohjalla koristeena. 

Hääpäivämme tiimoilla olen tapaillut  Paolo Rusavan runoa "Purjeen täysi matka".

Sanat kirkkaita

kuin vesi rannan tyvenessä,

veden heijasteessa

luottamuksen rauha.

Käsi tarttuu käteen,

lupaus kantaa kuin vene

päivien allokkoon.

Tuuli nostaa purjeen

linnun sineä vasten,

avautuu ulappa

tämä purjeen täysi matka.

Pääsiäislauantaista 1983 avautui meidän yhteinen matka

iloinen ja suruineen,

onnen hetkineen ja koettelemuksineen.

Päivät, joissa on tahdottu,

rakastettu,

pyydetty ja annettu anteeksi.

Mikään ei ole ollut itsestään selvää.

Käsi tarttuu edelleen käteen ja lupaus kantaa tuleviin päiviin.

Pääsiäiseen valmistautumisen vähäisyydestä huolimatta

 keväinen tunnelma on läsnä.

Aurinko valaisee tienoon

ja äsken huomasin kotikoivussa olevan lintupöntön luona jo innokkaita pesänrakentajia.

Uuden alku  ja 

kevään ihme puhuttelevat taas 

valon ja luonnon heräämisen äärellä.

💛

Toivon Sinulle ja itselleni pääsiäisen iloa. 

Hiljentymistä, levollisuutta ja auringon voimauttavaa valoa.

Perjantai-illan peilailuja

Perjantai ja 13. päivä.

Nuutin päivä.

Eletään keskitalven selätyksen aikoja.

Olemme saaneet kokea poikkeuksellisa talvisäitä 

runsaiden lumisateiden jälkeen, 

kun vettä on satanut reilumman jälkeen ja 

mittari on noussut lämpöasteiden puolelle.

On siis ilmoja pidellyt,

mutta on ollut viime viikkoina  kyllä monenlaista tunnelmaakin 

oman mielen sopukoissa.

Joulun alla tuli kahdelta ystävältä viesti vakavasta sairaudesta

ja nyt tällä viikolla läheinen on kokenut 

voimakasta akuuttia kipua.

Sairaus pysäyttää aina.

Kipu puhuttelee.

Väistämättä näissä hetkissä mieleen nousee sanat  

"terveys on lahja".

Tänään ei löytynyt perjantain puhtia

eikä siivouksen intoa.

Onneksi  viikko sitten oli.

Katselin joulunajan jälkeistä kotia.

Sieltä täältä pilkistää vielä jotain punaista,

joulun lämmintä muistoa

sekä talvisia kuusia.

Kuusen purkamisen jälkeen innostuin pitkästä aikaa

möbleeraamaan tilaa

vaihtamalla muutaman huonekalun paikkaa.

Huone näyttää aivan eriltä,

kuin uudelta.

Sohvalla istuessani mietin miten ajatuksetkin saavat välillä

erilaisia syvyyksiä ja laajuuksia;

peilailemme asioita 

eri tilanteissa eri kanteilta,

eri lähtökohdista.

Jokin asia pysäyttää ja laittaa ajatukset uuteen tärkeysjärjestykseen

ja nurinat sikseen.

Syksyllä olin tosi harmissani olkapääni loukkaantumisesta.

Tänään pitkältä tuntunut ja tuntuva toipuminen näyttäytyy

ystävien sairastumisien rinnalla pienelle vaivalle.

Minun vaivani korjaantuu ajallaan 

-tai sitten leikkauksella.

Elämä tuo mukanaan ajoittain elämän ilon rinnalle 

miksi -kysymyksiä, joille ei tunnu löytyvän vastausta ja 

sairauden myötä pelkoakin.

Elämä on iloa ja huolia,

valoja ja varjoja,

kuplia ja kulmia,

pyöreyttä ja kantikkuutta.

Elämän kuuluu olla kaikkea sitä,

ollakseen täydellinen,

puhutteleva

ja aina yhtä yllättävä.

Elämä on kuin tuulessa lepattava liekki.

Äitini tuoma jouluinen Amaryllis kukoistaa vielä täydellisessä kukkaloistossaan.

Olen malttanut olla kastelematta sitä

ja se avasi melkein kaikki kaikki kolmen vanan

kukkaset yhtäaikaa.

Se oli kuin punainen kukkamätäs

-vielä hetken.

Kohta kukat lakastuvat,

kukkien kauneus katoaa .

Jäljelle jää kaikkensa antaneet kukka vanat

ja sipuli,

uuden elämän tyyssija.

Onnistuisinkohan kukittamaan tuon kukan vielä uudelleen?

Näiden perjantai-illan hajanaisten ajatusten 

ja peilailujen myötä

toivottelen sinulle 

levollista viikonloppua.

❤️

 

Syyslomanen ja virkattu kori

Niin sitä taas ollaan viikolla 43

ja meidän alueen syyslomaviikolla.

Itse tosin pidin viikonlopun jatkeeksi vain pari lomapäivää.

mutta olihan sitä siinäkin jo taukoa 

ja aikaa mukaville, omille jutuille.

Sain pari kiloa kierrätyspuuvillaista Pauliina -punoskudetta,

jotka otin mielenkiinnosta heti työn alle.

Virkkasin Lankavan sivuilta löytyvän ohjeen mukaan 

kopan käsitöilleni.

Niitä nimittäin näkyy olevan nykyään enemmän 

kuin yksi ns. vaiheessa,

syystä tai toisesta keskeneräisenä 

ja odottamassa aikaa parempaa.

Ennen olin aika tarkka sen suhteen, 

etten aloittanut uutta ennen kuin edellinen on valmis.

Mutta kaikki näkyy muuttuvan nykyään,

periaatteetkin.

Tämä punoskude on tarkoitettu juurikin tällaisiin sisustusjuttuihin,

koreihin ja makrameesolmeiluun.

Kude on aika jäsäkkää.

Virkkasin sitä koukulla no 7

ja korista tuli napakan oloinen;

 seinämät näyttävät pysyvän hyvin pystyssä.

Korini halkaisija on 33 cm ja tähän meni yksi rulla kudetta.

Ohjeesta poiketen tein koriin rivat,

jotta sitä on helpompi siirrellä.

Virkkasin ripoihin 10 ketjusilmukkaa 

ja jätin 7 kiinteää silmukkaa rivan alle.

Eilen vielä kävin pyöräilemässä mukavassa syyssäässä

ja sen päälle pulahdin tälle syksyä ekan kerran merivedessäkin.

Keväällä aloittamamme pyöräilyharrastus jää ilmojen kylmetessä taka-alalle.

Elokuun lopun kaatuminen ja solisluun murtuminen sekä olkapäävamma

ovat pikkuisen hidastaneet kilometrien kertymistä.

Ehkäpä kelit vielä antavat tilaisuuden

 ja saan ne tavoittelemani neljä tonnia täyteen.

Tänään tihuutteli vettä ja lämpötila oli nollan pinnassa.

Päätin avata varovaisesti kuntosalikauden,

sillä maanantaisen rtg-kuvan sanelu on vielä tulematta.

Ihana, kun jokainen vuodenaika tarjoaa ajallaan mukavia vaihtoehtoja, 

aivan kuin uudelta tuntuvia tekemisiä liikkumiseenkin.

Syksyn myötä on ollut ihana taas istahtaa lempipaikalle käsitöitä tekemään.

Joskus kuuntelen äänikirjoja tai musiikkia,

mutta mieluummin melkein  aistin hiljaisuutta

 tai kuulostelen tulen räiskähtelyä leivinuunissa.

Käsityön lomassa on niin levollista järjestellä omia ajatuksia,

miettiä maailman menoa

ja rauhoittua itsekseen.

Syysloman kaksi päivää olemme olleet ihan kahdelleen tässä kotosalla 

ja tämä on ollut ihana lomanen.

Miniloman parhautta oli,

ettei tarvinnut pakata

ja sai nukkua omassa sängyssä.

❤

Ihania lokakuun lopun päiviä Sinulle sinne

ja  mukavia tekemisiä syksyn pimeneviin päiviin!

 

 

Värillä on väliä

Toissa kesänä mieluisa sohvapöytä, ns.tarjotinpöytä 

tuli jalkojensa osalta finaaliin.

Ostin silloin väliaikais -ajatuksella uuden ja edullisen sohvapöydän.

Nyt tässä kotoillessani hoksasin,

 että tuo pöytä on tullut jäädäkseen meille.

 Se on sujahtanut oleskelutilaamme ’kuin väärä raha’

ja toimittanut virkaansa hyvin.

Sohvalla istuskellessani katselin pöytää tarkemmin.

Siihen oli tullut joku läikkäkin

ja  hoksasin, että ’nature’-väri tuntui aika pliisulle.

Mieheni hioi pöydän pinnan.

Pöydän jaloissa on muovipinnoite, jota ei hiottu.

Petsi tarttui kuitenkin pöydän jalkoihin hyvin. 

Pari kerrosta tammen väristä petsilakkaa (Maston Staining Varnish)

muutti pöydän aivan erinäköiseksi.

Pöytä näyttää nyt uutukaiselle ja lämpimälle puulle.

Betonijakkaroiden jalat saivat saman sävyn jalkoihinsa.

Ne ovat nyt samaa sävyä muiden huonekalujen puuosien kanssa.

Täytyy sanoa, 

että kyllä värillä on väliä

ja että tällainen pikkuinen, edullinen puuhastelu tuo muutosta kotiin ja iloa.

Liekö tämä väliaikaiseksi aiottu pöytä 

petsattu nyt pitempiaikainen -ajatuksella.

Mene ja tiedä sitä,

mutta tällä hetkellä se on hyvä juuri näin!

Tämä sohvapöydällä oleva keramiikkalautanen on siskoni tekemä.

Tällaiset käsintehdyt ja kotikutoiset esineet ovat aarteita.

Latuasen kautta ja lautasessa sisko on mukanani arjessani.

~~~~~

Syksyn kultaa ja keltaa satelee maahan.

Pihahommat odottelevat ja minä odottelen pihahommakaveria,

joka auttaisi minua viemään ruukuissa olevan perennat kasvilavoihin talvehtimaan.

Perennapenkkiin voisi  jättää joitakin jämäköitä kukkavarsia talventörröttäjiksi.

Tämän syksyn pihahommat ovat osaltani varsin maltillisia

ja se sopii oikein hyvin.

Minä keskityn näihin siisteihin ja kevyempiin sisähommiin!

Kynttilöihihn ja haaveiluihin,

suunnitelmiin.

Kynttilänvaloa ja syksyn iloa. 

💛

Huomenna alkaa taas viikonloppu.

 

Ovi syksyyn on auennut

Kesä tuntuu kadonneen kuin taikaiskusta.

Syyskuun alun myötä siirryimme hetimiten 

syksyisiin tunnelmiin,

sillä viime yö oli jo todella kylmä;

 se tuntuu sekä ulkona että sisällä.

Linnut kerääntyvät parviin ja lehtiä leijailee maahan.

Syksy on eittämättä saapunut kaupunkiin!

Minä ja mitella-kantoside olemme tulleet tutuiksi viikossa

ja kolme viikkoa menee tällä sidehoidolla.

Diagnoosi tarkentui viiden päivän jälkeen solisluun murtumaksi ja

kipu on alkanut onneksi hellittämään pikkuhiljaa.

Elämä on ollut arvatenkin nyt viikon verran hiljaiseloa.

Arjen perustoimintoihin menee hissutellessa aikaa tuplasti 

ja oikeastaan on aika hankala tehdä mitään.

Ruutuaikaa on tullut vietettyä  rutkasti 

ja olen kuunnellut aikani kuluksi myös äänikirjoja

sekä ihan vaan lepäillyt.

Olin suunnitellut tähän syyskuun alkuun ikkunanpesua ja verhojen sekä kapan ompelua.

Nyt nämä suunnitelmat ovat hetkeksi hyllytettyinä,

mutta olen katsellut verhokankaita nettikaupoista ja piipahdin liikeessäkin katsomassa niitä.

Jotakin ruskeasävyistä tekisi mieleni,

mutta vielä ei ole "napannut" verhokankaissa.

Sensijaan löysin kierrätyskeskuksesta  tuon 

Isopahkalan tuikkukipon,

joka minusta sopi hyväksi aluksi 

meidän uudelle ruskealle kaudelle.

Puinen kynttilänjalka on vanha kirppislöytö

ja  vaasi on Jyskin tämän syksyn mallistoa.

~~~~

Mielenkiintoista,

 miten tuo väripaletti pyörii kodin sisustuksessa ja väreistä tykkäämisessä.

80 -luvulla meillä oli  

ruskeat, pallomaiset Lampukas-valaisimet

ja ruskean sävyiset sohvat sekä matot.

Mnien okrankeltaisten ja oranssin väristen syksyjen jälkeen tuli ruskea -fiilis.

Tuo maanläheinen väri tuntuu kivalle juuri nyt.

Tekstiilinahkaiset tyynyt saivat 

uuden sijansa sohvalta.

Ne olikin aikanaan helpot ommeltavat,

kun ompelin kankaat vaan päällekkäin oikealta puolelta.

Näin reunoihin tuli kiva yksityiskohta.

Puunsävy on todella kaunista ruskeaa.

Tänään olen iloinen ja tyytyväinen,  

ettei miehelläni ollut haluja eikä voimavaroja maalata noita ikkunoittemme pokia valkeaksi.

Minä nimittäin toivoin sitä vahvasti jossain vaiheessa.

Onneksi hän on tämän talon järki 

minun mieleenjuolahdusten rinnalla!

~~~~

Nyt siis toivon löytäväni ihanan verhokankaan.

Sitten kuntouduttuani ompelen siitä verhot tähän erkkeri-ikkunaan vain sivustoille

entisen neljän sijaan.

Pääsee pokat ja maisema reilusti näkyviin!

Ikkunoita en ehkä enää ehdi ja pysty pesemään väleistä

 (48 pintaa),

mutta poikani sanojen mukaan likaiset ikkunatkin pitävät tuulta ja sadetta.

Lohdullista ja vapauttavaa.

Opettavaista!

Kuvaa ottaessa katselin tuota ikkunasta näkyvää omenapuuta,

meidän vuodenaikojen seurantapuuta ja lintujen laulupuuta.

Tämän kodin rakentajat istuttivat sen vuonna 1984

ja tähän kohtaan sopii hyvin Tabermannin runo:

Se joka istuttaa puun,

vaikka tietää,

ettei koskaan näe

 sen kukkivan,

ei ole hölmö,

ei ole itsekäs.

Hän saa nautintonsa siitä, 

että joku muu tulee

joskus iloitsemaan ja 

nauttimaan sen kukinnasta.

Hän elää sananmukaisesti kahdessa ajassa:

hänelle ei kesä

lopu syksyllä.

🤎

Niin kaunis ajatus.

Ei kesä lopu syksyyn.

Se jatkuu

meissä, luonnossa,

teoissa,

muistoissa.

Syyskuisten päivien kauneutta ja iloa Sinulle. 

🤎

Toivottavasti pysyt kuulolla,

jos postauksissani on vähän pitempiä taukoja. 

Ja kiitos Ystäville ihanista tsemppiviesteistä,

joita olen saanut tänne ja puhelimeeni

 sekä toki livenäkin.

Muistaminen lohduttaa, virkistää, kannattelee!

En ole yksin!

🤎

 

 

Gluteenittomat sämpylät

Vuosilomapäivä helatorstain jälkeen 

mahdollisti ns. pitkän viikonlopun

ja tämän päivän sadesää puolestaan innosti touhuamaan tässä keittiön tuntumassa.

Pientä siivoilua ja leipomista.

Sellaista näkyvää ja tuoksuvaa tekemistä,

josta tuli tosi hyvä mieli

ja hyvän päivän tuntu.

Tämä näppärä sämpyläohje on Virtasalmen Viljatuotteen jauhopussin kyljestä.

Siitä on tullut minulle gluteenittomien sämpylöiden luottoresepti

ja tuo vaalea jauhoseos on koostumukseltaan hyvä muuhunkin leipomiseen.

Tämä ei muuten ole yhteistyöpäivitys,

vaan ihan vaan hyvän mielen ajatuksia gluteenittomasta leivonnasta ja 

sämpylän tuoksuisesta illasta. 

~~~~~~

Nämä sämpylät valmistuvat  "käsiä sotkematta".

Olen vatkannut 2 x annoksen vatkaimella.

 "Höttötaikinasta" tulee  18-24 sämpylää.

Me "lutteettomat" makustelimme äsken lämpimäissämpylöitä 

ja totesimme niiden olevan maukkaita ja suunmyötäsiä.

Totesin itsekseni tänään olleen pitkästä aikaa sellainen päivä,

että olen saanut tehtyä ilon kautta kotihommia

ja moni asia on tullut järjestykseen.

Kevät tekee ihmeitä ihmiselle! 

 

Vaaleanpunaisen aika

Toukokuinen lauantai, jonka olen viettänyt ihan itsekseni

touhuillen omaan tahtiin ilman sen suurempia suunnitelmia.

Eilen ostamani Pioni -kimppu on tuonut kauneutta päivääni

ja se innosti minua tänään sävyttämään kotia toukokuiseen tunnelmaan.

Lipaston päällä olevassa maljakossa on ystävältäni syntymäpäivänäni saamani kimppu,

josta napsin kuihtuneet oksat pois

ja laittelin täydennykseksi  äitienpäivältä asti säilyneitä ruusuja.

Pienellä tuunauksella siitä tuli vielä ihanan pirteä kimppu. 

Vaaleanpunainen on minun kevääni ja kesäni väri.

Laittelin tyynyihin vuosien varrella kertyneitä  vaaleanpunasävyisiä tyynynpäällisiä

ja keittiöön ripustin viimekeväisen Kompotti-kapan.

Vanhassa on vara parempi, sanotaan,

Egologinen vire;

ei tarvinnut lähteä ostamaan uusia eikä alkaa ompelemaankaan.

Ja mieletön ajan- ja vaivansäästö.

Päivitin keittiön käsipyyheitä päivitin, kun minulla ei ollut ainuttakaan vaaleanpunaista.

Nyt oli kiva saada jotain romanttista tähän arkiseen "työpisteeseen".

Laitoin pitsinpätkistä ripustuslenkut pyyhkeisiin.

Tämä kiinnityssysteemi on muuten ollut toimiva pyyhkeen ripustamiseen keittiössä.

Näiden ompelemisesta olen postannut tänne, klik.

Kevät tuli kotiin näiden pienten juttujen myötä.

On ollut arjen juhlahetki,

jonka myötä hiljaisuus on puhutellut.

Ihana, kun he tulevat tahoiltansa kotiin.

Veikkaampa, että miekkoset eivät näitä minun sävytyksiä hoksaa!

Mutta ei se haittaa.

Tuovat oman sävytyksen tullessaan tänne kotiin!

Olisi kiva kuulla, mikä on sinun kevääsi väri?

Vaihteletko sinä tekstiilejä vuodenaikojen mukaan?