Viikonlopun kuulumiset mökiltä; emalivateja,hirsiä, kiireetöntä yhdessäoloa

Tänä viikonloppuna meillä oli viisi pientä yökyläläistä 

ja sitä myöten ihanan eläväistä seuraa ja  menoa.

Lauantaina ilma oli suorastaan paahteinen ja sitä seurasi kova ukonilma ja vesisade.

Sain taas yhden kauan kauan, sanoisinko 20 vuotta, haaveissa olleen jutun toteutettua mieheni suosiollisella avustuksella (= hän teki sen).

Nimittäin harmaantuneesta laudasta hyllyn vanhoille emalivadeille vanhaan pihasaunaan. 

Olin ajatellut tehdä muutaman betonijutun.

Ehkä oli kuitenkin parempi, että betonisäkki unohtui toiseen autoon. 

Meillä oli ilman sitäkin paljon touhuttavaa lasten kanssa.

Käytiin maistelemassa puolukoita ja todettiin, että  viikko saa vielä poimimiseen mennä. 

Isoja ovat ja niitä on paljon ihan pihan vieressä olevassa metsässä.

Kaatosateen aikana lapset kokoontuivat pöydän ääreen piirtelemään.

Siinä he keksivät ja piirtelivät omia pelejään ja lopulta pappakin meni mukaan kertomaan omia piirrettyjä satujaan. Aika kului kuin siivellä siinä ja sitten taas päästiin ulkotouhuihin. 

<3 <3 <3

Tänä aamuna oli epävakaista ja pötköttelin lasten kanssa pitkään tuvan lattialla.

Katselimme kattoon ja tutkimme kattohirsiä.

Juttelimme, miten ne on kaadettu aikanaan 1950 -luvulla metsässä,

 kuljetettu pihapiiriin ja vestetty kirveellä.

Lapsia kiinnostaa tunnetusti se millaista oli ennen. 

 Kerroin lapsille, miten ennen vanhaan on nukuttu tällaisissa siskonpedeissä yhdessä lämpimästi ja aamulla keräätty petuukset pois. 

Meillä oli ihana kotoinen hetki siinä. 

Sisarussarjan nuorimmainen oli eka kertaa yökylässä mummulassa 

ja aivan ihanan reippaasti touhusi ja porukan mukana meni. 

Ja molemmat, ruoka ja uni maittoivat kaikille! <3

Pieneltä mieheltä oli unohtunut takki.

Mummun kaapin kätköistä varavaatteista löytyi lämmikettä, pikkuisen reilunkokoinen;

minun hänen isälleen 90 -luvulla ompelema tekonahkatakki.

Siinä pyörittelin sitä aikani.

Kolme takkia ompelin ja housut tästä materiaalista. 

Ja paljon muuta...

Silloin tuli ommeltua, kun lapset olivat pieniä. 

Se oli sen ajan henkireikä, näkyvän tekemistä, harrastusta...

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tämmöistä touhuamista,

tällaisia ajatuksia tällä erää! 

Ihana viikonloppu kaikkinensa!

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

Elokuu alkaa olla lopuillaan,

sadonkorjuun aika niin kuin tuossa v.1943 vuoden Kotilieden kansilehdessäkin. <3

-Kaisu-

Kynttelikön tuunaus piikkilangalla

Tällä erää olen koukussa ajanpatinoimaan piikkilankaan,

jota sattuu olemaan mökillä muutama kieppi. 😊

Tässä Instagramin kuvakoosteessa on tuo aitasta löytämäni kynttelikkö alkuperäisessä asussaan.

Siitä tämä värkkääminen lähti...

Tein piikkilankakranssin ja -mansetit piikkilangasta.

Ruusun kukkia löytyi vielä muutaman ja laitoin ne keventämään tuunausta.

Mansettiin taidan laittaa aina sellaista luonnon antia koristeeksi,  kun vuodenajan mukaan löytyy!

Kynttelikkö on ollut vuosikaudet pois käytöstä.

Ripustin sen nyt pitkästä aikaa  näköpaikalle aitan pöydän päälle.

Kesäillan päätteeksi oli ihana sytyttää kynttilät.

Minusta kynttelikkö passasi hyvin tuon aitan tunnelmaan.

Kynttilän valossa on ennen puhdetöitä tehty...

Seinällä olevassa vanhassa kankaisessa huoneentaulussa lukee

'Viel uusi päivä kaikki muuttaa voi'.

Se kuvaa entisajan toiveikasta elämän näköalaa ja -uskoa.

 

Toivotaan taas, että uusi päivä olisi aurinkoisempi, kuivempi, kesäisempi.
Kynttilöitä kerkeää poltellaa syksymmälläkin! ;)

Viikonlopun iloa kuitenkin! <3

-Kaisu-

Jk. Toisen kerran vilautan kuvia perhosesta ja palloista,

joita olen samaisesta värkistä vääntänyt.

Juhannuksen aikaan

Keskikesä käsillä.

Yötön yö ja luonnon täyteläinen kauneus.

Toiset alkoivat jo elpymään.

Kävivät yön levolle päivän tekemisistä väsyneinä.

Minä en malta.

Valo valvottaa ja tunne siitä, että minulla on nyt loma.  

Käyskentelin kesäillassa, 

pihapiirissä.

Nautin hetkestä.

Käki kukkui ja pääsky lensi pesäänsä.

Tunsin täydellisesti,

että kesäyön on onni omanani..

Taivaalle kertyvät tummat pilvetkään eivät laannuttaneet  minun kesämieltäni.

Jospa huomenna kuitenkin olisi poutainen juhannusaatto!

Kuvien myötä toivotan 

levollista ja leppoisaa juhannusta kaikille blogini lukijoille.

-Kaisu-

Vihreää ja vehreää mökin pihapiirissä

Pari viikkoa vierähti sitten viimeisen mökillä käynnin.

Olikin jo ikävä tänne.

Kovasti oli ruoho ja kukat kasvaneet.

Suuri pettymys oli, 

että vanha, iso tuomi oli ennättänyt kukkia käyntiemme välillä

aivan kuin salaa.

Sen olisin halunnut nähdä, 

sen tuoksun tuntea.

Tuntuu, että kaikki luonnon ja pihan kukat sekä pensaat ovat etuajassa.

Suopursut kukkivat metsässä jo valtoimenaan

niin kuin myös pihan pireija.

Nukesta tekemäni betonienkeli on selvinnyt talvesta.

Kuljin pihalla ihastellen, ihmetellen ja keräsin kukkia maljakkoon.

Sen jälkeen vasta aloin purkamaan kasseja.

Voimaannuttava työjärjestys tällainen.😊

Humalan vihreä tervehti iloisesti harmaata seinää vasten.

Viime kesänä laitoimme tuon hetekan seinää vasten ja siinä se humala kieputtelee nyt kasvustoaan ajan patinaista sängyn pohjaa pitkin.

Suopursut löysivät paikkansa taas uunin päältä.

Sieltä kesäinen huumaava tuoksu leviää ihanasti tupaan.

'Lapsoset ketterät kotihaasta

koivusta oksat taittaa.

Noistapa nopsilla käsillänsa 

saunahan vihdat laittaa.

Lauteilla saunan kotoisen

illlalla kylpy maittaa.'

*****

Ihana kesä, 

vaikka viileätä on.

Vehreys ja vihreys ovat täällä.

Luonnon kauneus.

Se riittää tänä perjantaina,

työviikon jälkeen.

Ihanan leppoisaa viikonloppua!

-Kaisu-

Aurinkoisia kuvia ja ajatuksia 'kaaoksen selätys' kirjan tiimoilta

Harmaana sumuisena päivänä ilahduttavat aurinkopäivien kuvat.

Ja ihana ajatus siitä, että aurinko paistaa pilvien takana.

Liitän tähän muutaman kevätaurinkoisen päivän kuvan mökiltä.

Aurinko sulattaa pälviä lumeen ja seinänvierustat paljastuvat.

Kylmyys ja talven valta väistyy. Kaikkialla viipyilee odotuksen tunne, kevään riemu.

Auringon voima on valtava luonnossa ja meissä ihmisissä.

Huhtikuun alussa on meidän juhlapäivä. 

Sekin oli aurinkoinen päivä monella tapaa,

Auringon säteet leikittelivät olohuoneessa.

Yhdessä kävimme meren rannassa kevättä katselemassa ja kuuntelemassa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Aurinkopäivän päivälevolla luin kirjastosta löytämäni Elina Alasentien "Joka kodin raivausoppaan". Kirja oli mielenkiintoisen houkuttelevan koukuttavasti kirjoitettu. Sen ideana on auttaa. opastaa ja kannustaa pienempään tavaramäärään siirtymisessä ja tavaroiden järjestämisessä. Jokaista esinettä pitäisi puhutella erikseen. Sen merkitystä ja tarpeellisuutta elämässäni. Lajitteluun on hyvä ottaa muutama kori ja pussukka, johon niitä voi lajitella sen mukaan mikä on "puhuttelun" lopputulema. Säilytys, kierrätys, mietintä...

Odotin innoissani arkea. Eilen aloitin raivaamisen päättäväisesti kodinhoitohuoneesta. Kaappeihin oli kertynyt erinäinen määrä korjattavia, kierrätettäviä, "entiedämitätälletekisi" -esineitä. Topakkana tartuin toimeen ja eilen vielä muistin, että lyhyt aika tehokkaasti siivotaan ja  hyvällä mielellä lopetetaan vielä voimissa ollessa.

Muutama kuminauha tuli pujotettua siltä seisomalta kalsareihin ja korjattavien kasa näin pieneni. Lapset ottivat urakan parittomista sukista. Roskakori täyttyi ja jotakin lähti nettikirppikselle. Kaappiin tuli yllättävän paljon tilaa. Oli todella hyvä mieli ja tyytyväinen olo tästä pienestä hommasta. Usein juuri alkamisen vaiva on suurin hidaste näissä kaapin oven taakse piiloutuvissa haasteissa!

Nyt taidan leipasta ysiluokkalaisen toivomuksesta peltileipää, klik .

Ja sitten jatkan "kaaoksen selättämistä" seuraavassa kohteessa.

Toivotaan, että homma etenee kirjan opin mukaan onnelliseen loppuun!

Tai jos  puoliväliin tai vaikka neljäsosaan....

Kaisu 

Kärrynpyöräpuuhastelua mökillä

Oltiin pe-la yönseutu mökillä.

Oli kovin kylmää ja sateista,  mutta sää ei toki ollut este ulkona puuhastelulle. :)

Lämpimästi pukeutuneina kävimme juhannusta edeltävän viikonvaihteen viettoon,
joka painottui tällä erää vanhan aitan nurkilla touhuamiseen.

Viime kesänä hilasimme kärrynpyörät Tau(v)onpaikan pihapiiriin.  
Talven aikana kehittelin erinäisiä ajatuksia niiden käytöstä. 
Kerrattain kun jäin itsekseni mökille tiskikonetta 'vahtimaan ' , tuli sellainen haave ja mielikuva, 
joka saatiin tänä viikonloppuna toteutettua. :)

Nyt oli  tämän haaveen ja unelman toteuttamiseen aikaa. Sain timpurin mukaan naputtelemaan vanhoista harmaantuneista laudoista lavaa...

Mieheni kyllä sanoi, että minulla meinaa välillä mennä tunne ja kauneusasiat järjen edelle ja niiden toteuttamiseen tarvitaan tahtoa ja pitkämielistä ymmärtäjää!  <3   Suunnittelijan ja toteuttajan yhteistyö meni tälläkin kertaa kuitenkin hyvin yksiin ja olimme jälleen molemmat tyytyväisiä. 

Näistä kärryistä on iloa pitkään!

Mökki on aina antanut tilaa, rauhaa ja etäisyyttä arkeen. 

Täällä mökillä on  parasta juuri tämmöinen yhdessä puuhasteleminen ja kättentöiden tekeminen. Vähin erin saadaan kapisteltua joitain pieniä haaveita ja unelmia todeksi ja näkyväksi. Omin käsin tekeminen ja ideoiminen on terapeuttista niin henkisesti kuin fyysisesti 

ja lisäksi täydellistä vastapainoa palkkatyölle. Näissä kuvioissa parisuhdekin saa hyvää preppausta ja vahvistuu yhteisissä ponnisteluissa. <3

Tunteet mökin suhteen ovat kyllä vaihdelleet eri aikakausina. Sehän on aivan normaalia, kun elämäntilanteet vaihtuvat. Niistä mökin hankkimiseen liittyvistä ajatuksista voit lukea täältä,  klik . Reilu viisitoista vuotta sitten mökillä oli vesivahinko ja silloin meinasi loppua sinni kokonaan. Tuntui, että tämä on oikea työsiirtola tauvonpaikan sijaan. Päärakennukseen jäi vain hirsiseinät ja peltikatto entiselleen. Teimme totaaliremontin; remontin, johon emme olleet millään tavoin valmistautuneet. Sittemmin on arvatenkin ollut välillä haasteena eri-ikäisten lasten ja mökkeilyn yhteensovittaminen. Nyt on oma seesteinen aikansa.  :) Pikkupojat saadaan mukaan ja monta kertaa mukana on heidän kavereitaan. Perushoito ei enää vaadi niin paljon äitiä ja minäkin voin keskittyä omiin juttuihini. Nyt on aikaa, on muistoja. Uusi sukupolvi on kasvamassa ja mökkeilemässä. <3 

~~~~~~~~~~~~~~

Juuri kun olimme lähdössä kotiin 

aurinko armas alkoi paistamaan ja poikani oli napannnut muutaman aurinkoisen  kuvan! :)

Vanhoja asioita,

ajanpatinaa ja ruostetta,

muistoja menneiden sukupolvien työstä,

ajan kulusta,...

Siellä se koira vartoo meidän paluuta ja vahtii pihamaata.

Kohta on juhannus.

Kohta alkaa loma ja on aikaa enemmän olla näissä kuvioissa.

Jospa se ilma kuitenkin vielä lämpenee,,,

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joku kysäisi, kumpi vetää kärryjä, kumpi istuu kyydissä.

Minä sanoin, että minä vedän ja mieheni työntää niitä perästä.

Silla lailla 

-yhdessä ponnistelleen mennään etiäpäin....

~~Kaisu~~

Ajan patinoimia hirsiä

Olemme siirtäneet Tauvonpaikkaan  kolme  rakennusta, jotka ovat ilman pintakäsittelyä. Minusta ne ovat kauneimmillaan  juuri ajan patinoimina! Puun harmaus on  puhuttelevaa. Vuosien saatto, tuuli ja sateet sekä aurinko ovat  hivelleet ja sivelleet tämänkin aitan seiniä.
.

Tässä "aitassa" on nukkumasijoja yläkerrassa ja

 alakerta on kahvittelua ja seurustelua varten.

 Vanha pata kantaa ylväästi tätä Begoniaa. 

Olen suosiolla laittanut tekokukkia auringon paahtamiin paikkoihin.

Hevosenkenkä tuonee onnellisia hetkiä tämän aitan kurkihirren alle!

Länget muistuttavat niistä hevosvoimista, 

joilla näitä hirsiä on raahattu metsästä silloiseen pihapiiriin. 

  

Vanha huoneentaulu

-tulevaisuuden uskoa ja toivoa täynnä.

Sitä menneiden sukupolvien ihmisillä oli!