Lahjasukat, joissa on ristiinvahvistettu kantapää

Innostuin alkuvuodesta #sukkalaatikko -haasteesta,

mutta kovin hitaasti sukkainen laatikkoni 

on toistaiseksi täyttynyt.

Onneksi näihin haasteisiin voi osallistua sopivalla rentoudella

ja tilanteen mukaan.

Kesäkuun haasteena oli käyttää itselle uutta tekniikkaa.

Näissä lahjaksi neulomissani sukissa on 

ristiinvahvistettu kantapää.

Sillä tulee kaunis, korimainen pinta kantalappuun.

Kesäkuun aurinkopäivinä oli helppoa

 neuloa lämpimiä ajatuksia silmukoiden lomiin.

Hand made with warm wishes.

Heille molemmille.

🤍🖤

Nämä valkoiset seiskaveikkalaiset neuloin 

synttärilahjaksi syksyllä opintonsa aloittavalle.

Mustat, 

malliltaan yksinkertaisemmat 

seiskaveikkalaiset sai syksyllä opinnot aloittava poikani.

Tykkään resorin 3 oikein, 1 nurin rytmityksestä,

jonka myötä sukka "istuu" hyvin jalkaan.

Tuo malli jäi mieleeni kauan sitten Marian huoneessa -blogista.

Näin me opimme toinen toiseltamme täällä toistemme juttuja lukiessamme.

"Minun ystäväni on kuin villasukka,

joka talvella lämmittää."

Tänä aikana, 

kun kaikilla tuntuu olevan kaikkea,

sukat ovat käytännöllinen lahja ja ennen kaikkea lämmin ajatus

ja yleensä ihmiset rakastavat villasukkia.

Jospa nämäkin sukat tuovat tsemppiä ja lämpöisiä ajatuksia

opiskelijoitteni arkeen, 

kun ne alkavat elokuussa

ja he avaavat  uusia ovia

uusissa maisemissa omilla tahoillaan.

Onnea matkaan ja opiskelun iloa

teille L ja J

ja lämpimiä varpaita!

 

 

Vastasyntyneen romperit

Kun pieni poika ilmoitteli tuloaikeistaan lasketun päivän aattona,

nuori pari lähti joulunvietosta nopsasti kotiapäin ja 

minä aloitin pienten villaisten pöksyjen neulomisen.

Siinä hetkessä tuntui, 

että minulla oli oltava jotakin mihin voin purkaa oman jännitykseni

ja myötäelämisen tunteet.

Hiljaiset huokaukset ja pyynnöt,

että kaikki menisi synnytyksessä hyvin.

Tytär on haaveillut vauvalleen tällaisista villaisista shortseista eli rompereista.

En löytänyt siihen saumaan hänen laittamaansa ohjelinkkiä ja

päätin tehdä pöksykät "omasta päästä".

Pääasia, että oli jotakin tekemistä ja ajattelemista.

Loin Nalle -langasta 84 silmukkaa vyötäröön

ja siitä se lähti.

Pöksyistä tuli  tällaiset somat ja pikkuruiset,

jollaiset vastasyntyneellä kuuluukin olla.

Ja oli niissä oikeasti vielä kasvunvaraakin!

Piipahdimme sunnuntai-iltan kurkkaamassa pientä perhettä

ja nuuskimassa vauvan tuoksua.

Täytyy sanoa, että aina vauva on yhtä suuri ihme;

pieni ja täydellinen, 

hellyttävä ja herkistävä.

🤎

"Äsken hän aloitti matkan,

tuli kotiin.

Kaikki hänessä orasta: 

tuoksu,

varren pehmeys,

ihon helmiäinen,

katseen kirkkaus,

silmät mullan tasalta tähtiin kurkottavat."

🤎

Vein pienelle noiden pöksyjen lisäksi jo perinteeksi tulleet lahjat,

 pehmoisen pupun 

sekä helmineuleisen, pellavanvärisen villapeiton.

Täällä  näkyy kuvia yhdestä peitosta, kun kuva jäi nyt ottamatta, klik.

Tuo pipo on vauvan äidin neulomana

ja hyödynnin siitä jääneen lankakerän jämän tähän neuleeseeni.

Mummun ja papan olo on onnellinen ja huojentunut,

kun kaikki meni niin hienosti finaaliin.

Oli ihana nähdä nuo rakkaat ihmiset.

Kahdesta oli tullut kolme,

pieni perhe.

🤎

Hän on tullut, kuoriutunut

kuin untuvalintu

valkean maan oksille,

rakastavien käsien keinuun.

Siinä hän

värisevänä, varjosta valoon lentäneenä

lapsi, enkeli.

 -Annika Koivukangas-

 

Joululahjajoulukalenteri

Joulu, salaisuuksien aika on tullut! 

Joululahjatoiveet ja joulukalenterit ovat pienimmäisten, 

mutta myös isompien joulunodottajien päivän sanoja.

Tarjolla on kuvakalentereita,

tarrakalentereita, suklaakalentereita

ja lelukalentereita,

Ja mitä kaikkea niitä mahtaa ollakaan.

Tyttäreni oli laittanut kummilapsensa joululahjat joulukalenterin muotoon.

Joululahjat löytyvät erimuotoisista ja -kokoisista paketeista, 

jotka on koottu laatikkoon,

iloksi jokaiseen joulun odottamisen päivään. 

Minusta tämä oli kiva idea.

Monta kertaa aattoillan hulinassa lahjoja on paljon.

Siinä menevät kummin ja mummin lahjat sekaisin 

eikä lapsi välttämättä miellä mikä lahja oli keneltäkin.

Tämän kalenterin myötä lahjanantaja kulkee mukana joulunodotuksessa.

Kalenteriin voi paketoida herkkuja, leluja, pieniä tehtäviä ja hyötylahjoja.

Siellä voisi olla yhteisiä jouluvalmistelujakin, jos siihen on mahdollisuus.

Kerkesin ottaa "lahjan luovutuksessa" muutaman hätäisen ja hämärän kuvan tähän postaukseen.

Päätin  matkia ja tehdä marraskuun lopun synttärisankarille

syntymäpäivälahjajoulukalenterin.

Huomenna kipaisen kauppaan ja hankin pieniä kivoja asioita paketoitavaksi.

Tyttäreni hyödynsi kalenterissaan vanhan kalenterin laatikoita ja kääri osan paperiin.

Minä taidan hyödyntää lahjapaperia ja valmispusseja.

Joulu joutuu!

Kalenterin kokoamisesta tulee jouluinen, lapsenmielinen ilo itsellekin.

Siinä taitaa palautua mieleen omat joulukalenterit

ja lapsuuden joulumuistot.

Tästä alkaa minun jouluvalmistelut! 

Ja pyhänä kerron lisää blogin joulusta.

Mukavaa adventin alusviikkoa!

 

Diy nukensänky

Pappa sai lapsenlapseltamme synttärilahjatoiveen;

josko hän saisi samanlaisen barbitalon kuin serkulla on.

Onneksi olin laittanut sen mitat talteen tänne, klik. 

niin talon teko oli tällä kertaa helpompi aloittaa.

Mittoja katsellessa muistin nuken sängyt,

joiden ideointi lähti toukokuisen synttärisankarin toiveesta.

Sen jälkeen pappa on tehnyt jo toisenkin sängyn nukkeleikkeihin.

Mitoimme sängyn mitat Baby Born-vauvanukella.

Minusta tästä puulevystä tehdystä sängystä tuli aika sopusuhtainen mitoiltaan

ja kyllähän tällainen puinen lelu kestääkin leikkiä.

Sängyn kokonaispituus 50 cm ja leveys 30 cm

"päätytolpat" 2,5x2,5 cm 

päädyn korkeus pääpuolessa 28 cm

ja jalkopäässä 25 cm

reunat 10 cm

Sängyn osat kiinnitettiin ruuveilla toisiinsa 

ja pohja tehtiin ohuesta vanerista.

Nämä toiveet ovat olleet papalle mieluisia haasteita 

ja lapset ovat olleet mielissään saamistaan omatekoisista lahjoistaan.

Ja pääsinhän minäkin osalliseksi lahjoihin ompelemalla niihin petivaatteet.

Ihana, kun jemmasta löytyi toiveen mukaista vaaleanpunaista tikkikangasta ja 

kerrallinen kirppikseltä ostamani kymmenen senttiä maksanut nauhakin pääsi vihdoin käyttöön

-ja vieläkin sitä jäi pitkä pätkä johonkin toiseen projektiin.

Aina kannattaa jemmata pientä sievää!

Toiseen sänkyyn ompelin peiton kierrätystyynyliinasta ja tikkikankaasta.

Siitä tuli jotenkin sellaisen vanhan täkin näköinen ja oloinen.

Tämän postauksen äärellä  muistin sopukoista tuli  mieleeni aapiskirjani runo:

Olen pieni nukkeäiti

minulla on monta lasta,

yksi pikku nukeistani

koulutietä astuu vasta.

~~~~~

On ollut ajankohtaan nähden aika kylmä viikko

ja luntakin on satanut tässä lähistöllä.

Syksy on tullut ja tuonut mukanaan omat ilonsa;

 kultaiset koivut, ruskaiset kukkien lehdet ja 

pihlajanmarjojen painosta riippuvat rusehtuneet oksat.

Syksyn ensimmäisen lämmityksen lempeä, kotoinen lämpö leviää tänään huoneisiin

ja kynttilän tuikkii pöydällä.

Tämä kaikki tuntuu kauniilta ja ihanalta juuri nyt! 

Diy Hygieniapussukka

Olemme papan kanssa päättäneet muistaa lapsenlapsiamme pienillä lahjoilla heidän synttäripäivinään

ja jouluna emme sitten laita lahjoja.

Synttärilahjan keksiminen on joskus (=lue useimmiten) melko haastava juttu,

 kun lapsilla tuntuu olevan niin paljon kaikenlaista tavaraa.

Toki lapsilta voi saada toiveita ja vanhemmilta vinkkejä lahjaan.

Olen yrittänyt tasapuolisuuden nimissä laittaa kunakin vuonna

 samantapaisia lahjoja kaikille sankareille.

Jonakin vuonna on neuloin kaikille nimikkosukat

ja viime vuoden lahjana oli Muumipyyhkeet.

Tänä keväänä muistin tyttäreni saaneen kummitädiltään teini-iän kynnyksellä

vihreän kashmirkuvioisen pussukan,

 jossa oli ihania tuoksuja ja shampoita ynnä muitahygieniatuotteita.

Tuo pussukka on hänellä edelleen olemassa ja käytössä.

Se oli todella hyvin oivallettu lahjaidea;

yksilöllinen, tarpeellinen ja lämmöllä annettu.

~~~~♥️~~~~

Tuosta muistosta innostuneena olen nyt ommellut pari syntymäpäivälahjaa nuorille neidoille.

Pussin sisään tein "kovikkeen" eli tukevamman osan tikkikankaasta (leveys 30 cm ja korkeus 26 cm).

Päällyskangas on puolestaan 35 cm korkea, jotta siitä pystyi kääntämään sisään riittävästi. 

Nauhakujan ompelin siihen puuvillakangasosuudelle ja 

 tein siihen nauhaa varten napinlävet.

(Toki nauhalle olisi voinut tehdä pujotusaukon myös sivusaumaan, totesin jälkiviisaana itselleni.)

Otin sekä vuori- että päälliskankaasta kulmat sisään.

Kulmia ei näy kuvissa, 

mutta niiden avulla pussiin tulee pohja ja se pysyy pystyssä.

Piipahdin kemikaalio-osastolla ja keräsin tyttöjen lahjapussukoihin sopivia tuotteita.

Ostoskoristani löytyi tuoksuja, shampoita, saippuaa, kasvonaamioita,

  hiusharja, -panta ja -renksuja, peili,

tukankuivausturbaani ja selvityskampa pitkähiuksiselle tytölle

ja toki karkkihyllyltä pikkuisen herkkujakin.

Olisihan sitä voinut ostaa samalla sen hygienialaukun tai toilettepussin sieltä kaupastakin.

Tässä jutussa oli kuitenkin jotakin sellaista mukavaa pientä puuhastelun makua,

josta tykkään.

Sain tänään viestin:

"ihana ja tulee käyttöön."

♥️

Mukava ajatella, että pääsen ehkä kulkemaan lapsenlapseni mukaan reissuille 

tämän pussukan kautta ja tässä pussissa.

Ajatuksena.

Pienessä pussissa on paljon lämpimiä ajatuksia,

onnentoivotuksia ja halauksia mummulta matkojen takaa.

Nyt minulla on lahjaidea loppuvuoden samanikäisille tyttölöisille olemassa.

Ja pojille lähtee urheilushampoita ja -tuoksuja myös.

Tasapuolisuus ja järjestys ennen kaikkea,

että pysyy homma hallinnassa.

♥️

Hailuodon paita Nalle-langasta

Kuukausi sitten sain inspiksen ja kannustuksen 

Hailuodon paidan neulomiseen.

Neuleen työstäminen oli mielenkiintoinen tutustumismatka

tämän perinteisen paidan saloihin ja neuvokkaisiin ratkaisuihin, 

joita taitavat, käytännön läheiset ihmiset ovat 

paitaan sisällyttäneet.

Valitsin Nalle -langan, koska mieheni halusi paidan, 

jota voi pitää sisälläkin ja

joka ei ole kuuma ja kutittava.

Novitan -sivustolta löytyy perinteistä Hailuodon paitaa mukaileva ohje,

jonka mukaan neuloin paidan. 

Tähän paitaan ( L koko)  kului 700 g lankaa.

Pidin neuletta äidin oppien mukaan kosteiden pyyhkeiden välissä

ja siellä se kivasti yön aikana tasoittui.

Toki eihän se ihmeitä tee.

Käsityön ja aloittelijan käden jälki näkyy neuleessa. <3

Tämä neule oli minulle haaste,

jonka sain selätettyä Novitan selkeän ohjeen,

Facebookin Tikkuröijypiirin 

sekä paikallisen neulojaystävän vinkkien avulla hyvissä ajoin ennen synttäreitä.

Olen iloinen tästä projektista ja 

siihen heittäytymisen rohkeudesta sekä lopputuloksesta.

Tein melkoisen neuleloikan perussukista tämän paidan neulomiseen.

Ja tätä ennen olen virkannut miehelleni vain yhden pipon.

Neule pääsi käyttöön jo tänään, 

kun kävimme ulkoilemassa nuortemme kanssa mökillä. 

Paidan saaja on mielissään  paidasta;

silmukoista, jotka tikutin hänen lämmöksi ja 

maaliskuiseksi synttärilahjaksi.

Olkapäälle löytyi nappipurkista kuusi kierrätysnappia,

yksi kullekin vuosikymmenelle.

Punoin silmukoiden väleihin ja helmineuleen lomaan

pitkän yhteisen taipaleen muistojen nauhaa, 

 lämpimiä ajatuksia, rakkautta ja kiitollisuutta.

Ja ennen kaikkea onnensäikeitä tulevien päivien ja vuosien varalle.

<3

19.12. Ommeltuja paperilahjapusseja ja lahjaleikki

Joulunodotuksen tunnelma tihenee.

Joululahjat peittyvät kääröihin.

On salaisuuksien aika!

Ompelin lahjapusseja tapettikirjan sivuista,

 punaisista paperikasseista sekä isosta ruskeasta postituspussista.

Minusta ompeleminen olikin huomattavasti näppärämpi tapa tehdä näitä pusseja 

kuin paksun paperin liimaaminen.

Tein näitä pusseja erikokoisina.

Osaan sujautin jo muutaman lahjankin

ja totesin, että olipa kätevää;

ei tarvinnut taistella teippirullan ja hukkaantuvan teipin pään kanssa.

Nämä kotijouluun tulevat paperipussit voisinkin kierrättää toiseenkin jouluun.

Tuli nimittäin väistämättä taas mieleen lapsuuden jouluaatot,

kun äidin ja isän johdolla suorimme lahjapapereita ja -nauhoja laatikkoon

uutta joulua odottamaan.

Että kierrätettiin sitä ennenkin.

Ehkä silloin enemmänkin pennin venytyksen takia.

Ja ne paperit olivat silloin vahvempia ja kestävämpiä;

monista papereista löytyi useita lahjan saajien nimiä eri jouluilta! 

Ja teksti "tule joulu kultainen" luki monien vuosikertojen papereissa.

Se taisi olla Sokoksen lanseeraama jouluajatus. 

<3

Pikku Akan -blogin joulukalenterista nappasin tuon rei´itysidean noilla lävistäjillä.

Pienet jutut tekevät lahjasta antajan näköisen sekä persoonallisen sen saajalle.

Siinäpä kääriytyi minun ensimmäiset joulupakettini.

Kovin montaa pakettia emme tänä jouluna laitakaan

yhteisestä sopimuksesta.

Lahjaleikin me kuitenkin aikuisten kesken pidämme.

Siinä jokainen ostaa 10 euron lahjan.

Sitten tehdään niin monta arpalappua kuin on osallistujaakin

ja arvotaan ne.

No 1 aloittaa. Hän ottaa lahjakasasta haluamansa lahjan ja avaa sen .

No 2 jatkaa. Hän voi ottaa ykköseltä hänen avaamansa lahjan tai kasasta.

Eli edetään numerojärjestyksessä.

Aina on mahdollista ottaa joltakin jo avanneelta tai avata lahja kasasta.

Näin jatketaan. 

Lahjat voivat vaihtaa monestikin omistajaa

 ja joku suosituksi lahja saattaa kiertää monen sylin kautta lopulliselle 

lahjan saajalle.

Siinä on jännitystä saako lahjan pitää vai mieliikö joku muu sitä.

Tämä on ollut mieluinen leikki

ja hauska, että sitä toivottiin tänä aattonakin nimettyjen lahjojen ostamisen sijaan.

Onko sinulla joku lahjoihin tai niiden jakamiseen liittyvä perinne?

 

4.12. Joulutervehdyssämpylät

Joulutervehdykseksi on kiva antaa lämpimäisleivonnaisia

ja nämä muffinssivuokalevyllä paistetut sämpylät voisivat olla

 yksi sellainen lämpimäisajatus tänä jouluna.

Tein Hurjan viljaisista,

 luottosämpyläjauhoistani, 

löysän taikinan, johon laitoin

litran vettä, kaksi kuivahiivaa, 3-4 tl suolaa ja kilon pussin jauhoja 

sekä lisäksi pari kolme desiä hiivaleipäjauhoja. 

Voitelin muffinssipeltin ja jauhotin hiivaleipäjauhoilla.

Lusikoin peltin vuoat puolilleen taikinaa ja kohotin ne pelkästään siinä peltillä.

Paistoin 225 reilun 10 minuuttia.

Taikinasta tuli kaksi muffinssivuokapellillistä sämpylöitä eli 24 kpl

ja yksi isohko ohut leipä.

Sämpylät irtosivat näppärästi pellistä

ja ne olivat erityisen pehmoisia.

Varmaankin notkean, lusikoitavan taikinan ansiosta

ja siksi, että leipomisvaihe, jauhotetulla pöydällä pyöritteleminen ja vaivaaminen jäi pois.

Ja pöytää ei tarvinnut puhdistaa leipomisen jälkeen 

ja kädetkin säilyivat melkolailla puhtaana eli

tämä oli melko siistiä leipomista.

Ristin tämän leipomuksen ajankohdan mukaan pikkujoulusämpylöiksi. 

Uunituoreet sämpylät maistuivat porukalle ja  tuli kehun sanojakin! 

Ja ääneen ihmettelyä siitä, miten sama taikina eri muodossa maistuukaan aina erille. <3

Joulutervehdyssämpylöihin voisin käyttää myös kauraleipäohjetta aavistuksen vähemmillä jauhoilla.

Ja täältä löytyi myös yksi jouluinen leipäpostaus.

Matka jouluun jatkuu. 

⭐⭐

Leipoen ja laulaen. 

Onko sinulla tapana tehdä jouluisia leivontatervehdyksiä?

 

Diy barbitalo

Kun kyselin neljä vuotiaan lapsenlapsemme synttärilahjatoiveita,

hänen äitinsä kertoi tyttären haaveilleen barbitalosta.

Ja miniän toiveena oli, että se voisi olla puunvärinen. 

Tartuimme papan kanssa tuohon lahjavinkkiin

ja ryhdyimme viikko sitten tuumasta toimeen.

Barbitalon seinät, lattia ja katto tehtiin liimapuulevystä

ja takaseinä tuli ohuesta vanerista.

Levynpalaset kiinnitettiin toisiinsa Eri Keeperillä ja pienillä ruuveilla.

Ikkunoiden ja oven teossa työkaluina oli pora ja pieni poranterä, 

jolla tehtiin kuviosahalle "tie" aukon sahaamiseen. 

Mitoimme talon mitoiksi mummulan barbeilla

leveys 70 cm, syvyys 35 cm ja alakerran  korkeus 35 cm ja 

sivuseinät 61cm.

Talon harja tuo yläkertaan riittävästi tilaa barbien liikutteluun ja leikkimiseen.

Tyttäremme sanoin,

"ei ollut meidän aikaan tällaista".

Ei niin!

Kukaan ei hoksannut kysyä! <3

Meidän keittiökalusteidemme  ala-avohylly

on ollut oiva, luovasti valittu leikkipaikka ja barbien kerrostalo 

omille lapsille ja lastenlapsille tähän asti.

Nyt on papalla sabluuna valmiina

niin näitä tehdään tarpeen mukaan sinne

 missä tällaista kaivataan!  <3

Leikin rakentaminen on merkittävä osa leikkiä.

Äskenkin synttäreillä oli hauska seurata pienen tytön touhuilua ja mielikuvituksien kumpuilua.

Kun sankaritar alkoi kalustaa taloa kivoilla kirpputorilta löytyneillä huonekaluilla,

hän ajoi barbiauton ensimmäisenä tuohon alakerran pienempään huoneeseen.

Siitä tuli hetken oivalluksesta autotalli,

mutta leikin edetessä se olikin pian keittiö. 

Monta kertaa on niin sääli,

kun monien vaiheiden ja siirtojen kautta rakentunut leikki

 pitää olosuhteiden takia purkaa ja kerätä laatikkooon.

Tällainen barbitalo ja leikkipaikka on siitä ihana,

että leikki saa jäädä siihen kesken

ja toisen kerran voi jatkaa sitten siitä, mihin edellinen leikki päättyi.

 

Toivomme papan kanssa pienelle leikkijälle

mielikuvitusta, leikin iloa ja 

monia, mieleenpainuvia leikkihetkiä tämän talon

ja muiden ihanien leikkiin liittyvien synttärilahjojen puitteissa. <3

"Vielä on sulla leikin aika,

aika armas lapsuuden.

Sulle loistaa taivaan tähdet,

siintää saaret satujen."