Synttäreitä, synttäreitä

Syntymäpäivät ovat mukavia, iloisia juhlahetkiä 

ja hyvä syy onnitella jokaista vuorollaan.

Sanotaanhan, että jokainen on laulun arvoinen,

mutta myös muistamisen.

Meidänkokoisessa perhekunnassa syntymäpäiviä on kertynyt jo mukava määrä.

Juhlia on sattunut kahdet jo ainakin kolmelle päivälle.

Isot ei tosin aina niin kovin piittaa vanhenemisesta ja  juhlimisesta. 

Pienten juhliin on kuitenkin  mukava päästä  mahdollisuuksien mukaan paikan päälle, 

sillä ne kohtaamiset ovat tärkeitä niin lastenlapsille kuin meille isovanhemmillekin. 

Joulukuun lopulla oli toiseksi nuorimmaisen lapsenlapsemme synttärit.

Pikkuinen asuu tässä lähietäisyydellä ja olemme päässeet 

seuraamaan ja ihmettelemään tällä erää 

hänen kasvua,  kehitystä ja oppimista elämän ensimmäisen vuoden aikana. 

Yksi kynttilä kakun päällä merkitsi siirtymistä vauvavaiheesta taaperoikään.

Oli juhlan aika pikkuperheessä!

Onnea, iloa ja enkeleitä pienelle touhuajalle!

Synttäreiden alla kuulostelin mikä voisi olla mummulan lahja.

Lahja ratkesi sattumoisin, kun bongasin netistä kivan oversize neuleen ohjeen.

Tämä oli minun ensimmäinen raglahiainen.

Se valmistui nopsaan ja ohje oli helppolukuinen. 

Käytin rinnaikkain Dropsin Alpaca Mix ja mohair lankoja,

joista tuli suloisen pehmeä neule. 

Kierrätyslahjana olen päättänyt jakaa nalleni tuolta hyllyn reunalta 

perheemme pienimmille ja tuleville pienille. 

Yksi nallukka lähti tähänkin pakettiin.

    

Neule ja pipo näyttivät niin söpöiltä valmistuttuaan, 

että minulla oli täysi työ pitää ne salaisuutena tyttäreltä kolme viikkoa.

Kun vihdoin pääsimme juhlimaan ja kokeilemaan paitaa, 

tulikin muuttuja matkaan.

Paita ei mennytkään pojan päälle, 

sillä olin päätellyt kaula-aukon liian tiukasti. 

Jouduin palaamaan neuleen kanssa kotiin ja 

kyllä minua harmitti niiin kovasti.

Aina ei mene kuin Strömsöössä ja 

aina ei vaan onnistu.

Paita on nyt päätelty ja toimitettu uudelleen pikku-ukolle.

Sain eilen ihania sovituskuvia.

 Paita näyttää sopivan hyvin ja  kasvuvaraakin on oversizen ansiosta.

Parasta on, että hän näyttää sietävän tuon villaisen vaatteen.

Onnenkyyhky lentää.

kaukomailta entää.

onnenkirjettä kuljettaa,

kelle kirjeen kantaa,

onnen hälle antaa. 

Tänään on kolmannet synttärit tälle kuulle. 

Tämänpäiväisen synttärisankarin lemppari on vain ja ainoastaan 

perinteinen, piimäpohjainen hyytelökakku,

jonka tekaisen huomiseen kahvipöytään.

 

Elämä on yhtä juhlaa ja arkea välillä! 

❤ 

Pyyheliinan tuunaus

Lahjoen miettiminen on välillä haastavaa,

kun tuntuu että kaikilla on jo kaikkea. 

Joku vuosi sitten laitoin lapsenlapsille 

synttärilahjaksi Muumi-pyyhkeet, 

jotka olivat mieluinen lahja 

ja ne ovat olleet arvatenkin kovassa käytössä. 

Peruspyyhe sinänsä voi olla lapsesta aavistuksen tylsä lahja, 

mutta ehkä nimi ja koristelut tekevät pyyheliinasta omantuntuisen ja mieluisamman. 

Ja ovathan nimikkojutut arkeakin helpottavia!

Syksyisten synttäreiden alla virittelin pyyhkeisiin joskus paljonkin 

 käyttämääni applikointi -ideaa.

Ostin Ratian kylpypyyhkeen ja 

kirjoin siihen synttärisankarin nimen puuvillalangalla ja ketjusilmäpistoin 

ilman sen kummempia hahmotteluja.

Kirjaimet eivät noudata mitään standardeja,

mutta sehän tästä tekeekin mummunnäköisen jutun.

Unikot kiinnitin kaksipuoleisella silityskankaalla, 

joka helpotti kuvion siksakkaamista. 

Unikot ja nimen olisi toki voinut laittaa esimerkiksi pitkän sivun keskikohdalle, 

mutta tuo kiva mustavalkea kuvio jotenkin kuului 

osaksi tätä diy -juttua.

Arjen ilo!

Aina askartelemusten ja käsillä tekemisten ei tarvitse olla suuriakaan,

kun tulee hyvä mieli itselle.

Saa tehdä jotain itselle mieluista ja 

tätäkin tehdessä tuli viipyiltyä ajatuksissa ihanan tyttölöisen luona!

Tämän pyyhkeen saaja on aloittanut koulutiensä elokuussa.

Mummu toivottelee onnea ja enkeleitä hänen poluilleen 

sekä mukavia saunailtoja ja uimahallireissuja

 nimikkopyyhkeen kanssa! 

❤

 

Ihanat yllätysjuhlat

 Arkea, juhlaa, arjen juhlaa.

Nuo blogini tunnussanat kävivät eilen kyllä toteen.

Nimittäin arki muuttui mökillä puolen päivän aikaan juhlaksi

ja arkiset mökkivaatteet juhlavaatteiksi.

Kirjoitan eilisestä vielä muistiin ja muistoksi tännekin,

vaikka jo onnessani kerkesin aamulla

jakaa tuntojani tuolla toisissa foorumeissa.

~~~~~~

Olimme viettämässä perusviikonloppua mökillä.

Aamulla oli tienhoitokunnan tienreunustalkoot.

Vanhin poikamme oli tullut illalla parin lapsensa kanssa mökille ja 

siistimme porukalla pajut mökille johtavalta koivukujalta pois.

Ruokailun jälkeen esikoisemme

halusi lähteä käymään takametsässä katsomassa,

miltä hänen vanha majansa näyttää 

ja miten metsä on hakkuun jälkeen lähtenyt kasvamaan.

Kun palailimme mökin pihapiiriä kohden,

sieltä kuului voimakasta laulua.

Suureksi ilokseni ja yllätyksekseni

 yksi rakkaistani toisensa jälkeen 

tuli eteeni rakennuksen takaa.

Olin hämilläni ja liikuttunut.

Minä en ollut osannu aavistaa mitään tällaista.

Siinä oli lapseni

puolisoineen ja tyttöystävineen

sekä lastenlapset.

Olivat ajelleet matkojen takaa,

yöpyneet kotonamme

ja nyt olivat siinä minun edessäni

laulamassa ja onnittelemassa.

"Onnenkyyhky lentää,

kaukomailta entää,

onnenkirjettä kuljettaa 

kelle kirjeen antaa.

Kuka tänä päivänä onnen saa?

Äiti tänä päivänä onnen saa!"

Tuota laulua olemme lasten kanssa aikoinaan harjoitelleet

 lukuisia kertoja erilaisiin juhliin.

Nyt oli minun vuoroni kuulla laulu omalle kohdalleni

ja miten komeasti se laulu kajahtikaan sinitaivaan alla.

Pihaan saapuessani ymmärsin

metsäkierroksen kuuluneen päivän käsikirjoitukseen.

Pihalle oli katettu poissaollessamme juhlakahvit.

Kaksi kesäistä kuppikakkua koristi pöytää.

Juhlijoilla oli mukanaan makeat ja suolaiset.

Pyttipannua valmistui kilokaupalla iltaruoan aikaan isossa muurikassa.

Ja illalla oli vielä suomalaiseen mökkikulttuuriin kuuluvat 

makkarat ja salaatteja.

Kaupan kassalla joku ulkopuolinen oli kuulema sanonut,

että meinaatteko koko kylän syöttää.

"Ei kun vaan meidän perheen!" olivat vastanneet.

Tantereen tömistessä ja iloisten äänien kiiriessä ilmoille 

nousi taas vahvasti mieleen lastemme lapsuuden kesät ja kesätunnelmat.

Lastenlapset löysivät heti tekemisensä ja 

elivät menneiden kesien serkkuleiritunnelmissa.

Tuntui, että heidän leikkinsä jatkuivat siitä, mihin viimeksi olivat jääneet.

"Jo isoiksi varttuneet" poikamme ja vävyt innostuivat 

pallopaikkasille ja osa löi pesäpalloa pellolla.

Aika menetti merkityksen

ja leikkimielisyys sai vallan.

Kiitollisena katsoin tuota kaikkea,

vilpitöntä iloa ja huumorin pilkettä silmäkulmissa.

Se on kyllä  lahjaa,

että lähes viisikymmentä ihmistä on koolla 

ja kaikki tuntuvat löytävän paikkansa siinä.

Illan päälle lämpeni sauna ja palju.

Se kruunasi pientenkin mökkipäivän.

Onneksi mummun kaappien kätköistä löytyi varauimapukuja 

ja pikkupojan kaipaamia "vesihousuja".

Päivä oli myös leikkisällä tavalla historiallinen.

Tauvonniemellä ikänsä asunut henkilö

pyöräili illan päätteeksi pihapiiriimme ilmoittamaan,

että minulle, miehelleni ja lapsillemme on myönnetty

arvonimi "tauvolainen" eli olemme nyt oikeita "tauvolaisia".

Se titteli ei kuulema helpolla irtoa

ja sen eteen pitää täyttää tietyt kriteerit.

Ehkäpä 27 vuotta mökkiläisenä näillä rannoilla on riittävä aika

 ja ehkäpä perinteiden vaaliminen myöskin on yksi meriitti.

Toukokuisen syntymäpäiväni aikaan

ajattelin jättää juhlimisen väliin

ja kutsua poppooni heinäkuulla mökille.

He ehtivät ensin.

Kesäkuisen lauantain yllätyksellinen tunnelma

piirtyi kyllä syvälle sydämeeni ja muistoihini.

Onnellinen päivä kaikkinensa.

Yhdessäoloa, lämpöä ja rakkautta.

Niillä jaksaa pitkälle.

 "Kun yllätettiin äiti/mummu" -päivästä riittää muistelemista vielä moneksi kertaa!

Onnitteluvärssyjen aikaan

Iloa, onnea ja 

lämmin halaus

-olkoon päiväsi 

mukavia hetkiä täynnä! 

Onnea tänään, 
onnea vuosille tuleville. 
Onnea päivään jokaiseen, 
sykettä sydämen seutuville, 
iloa menoon arkiseen kuin juhlaankin! 

Tänään on suuri päivä

Tänään kukkivat
tuomet ja spireat.
Tähän päivään puhkesivat ruusut.
Tänään lintunen 
lepää lennosta.
Tässä päivässä 
tuoksuu kiitos.
-Anni Rättyä-

Kertyneiden vuosien juhla:

lahjapöydällä

eletyn elämän kokemusta,

viisautta, ymmärrystä

-iloa menneestä ja tulevasta.

-Maria Ahstedt-

Onnenpäiviä, ilonhetkiä

elämä sinulle suokoon,

kukkien loistoa, kirkkaita säteitä

aurinko tiellesi tuokoon.

Syntymäpäivänä

jos lasket vuosia

kuin ruusun terälehtiä

talleta ne helminauhaan

mansikasta mustikkaan.

Siinä muistot tuoksuvat

ne elämältä maistuvat.

-Positiivarit-

Onnea tähän hetkeen,

huomiseen

-jokaiseen nousevaan aamuun 

ja illan koitteeseen.

Tänään on päivä,

päivä onnellisten hetkien.

Olkapään yli

Kun olet kulkenut vihreitten vuosien vaellustien
katsot taaksesi.
Tähyilet tyyniä vesiä
hiljaisia metsiä
polkujen suloista rataa.
Katselet levollisesti
tuulisiinkin päiviin.
voittoihin ja tappioihin
ja huomaat:
ne olivat onnelliset vuodet.

-Maila Jyrinki-

Juhlainen viikko.

Tuplajuhlien aikaa,

kun synttärit ja äitienpäivä sattuvat liki toisiaan.

On ollut ihana saada onnen ja siunauksen toivotuksia,

viestejä ja muistamisia ystäviltä aikojen ja matkojen takaa,

kirje ystävältä.

Persoonallisia, ainutkertaisia tervehdyksiä,

jotka kantavat minua uudelle vuosikymmenelle.

Kortteja, joissa kultaiset numerot viestivät vahvasti vuosien vierimisestä.

Kauniita kukkasia,

joiden värit tuovat iloa ja väriä tähän viikkoon

sekä jäävät muistoksi tähän postaukseen.

Kiitollisena katselen menneisiin päiviin ja tähän hetkeen.

Elämä on hyvää juuri nyt.

Lahjamagneetin sanoin

Opi eilisestä,

luota huomiseen,

mutta elä tänään.

🌺

Juhlasta juhlaan

Voisinpa melkein sanoa, 

että elämä on ollut viime aikoina yhtä juhlaa,

vaikka on siihen todellisuudessa mahtunut väliin arkeakin.

 Laitan tänne muistoksi kuvat näistä upeista kukkakimpuista,

jotka ovat miehen arvonimijuhlan visuaalisia muistoja.

Kimput ovat kestäneet jo pari viikkoa

ja niiden myötä ajatus on usein kulkenut tuohon perjantai-iltaan,

läheisiin, ystäviin ja juhlan järjestäjiin.

Se oli mieleenpainuva juhla.

Näistä useampi taitaa olla paikallisesta kukkakaupasta lähtöisin.

Niin taitavasti sidottuja, kauniita kimppuja kaikki.

Isot valkeat krysanteemit antavat kimpuille kokoa ja näyttävyyttä

ja moninaiset pienemmät kukkaset sekä peikonpähkinän oksat 

tuovat kimpulle laajuutta ja keveyttä.

Nämä kimput ovat täyttäneet maljakot ja pöydät niin, 

että hoksasin päivällä pajunkissojen ja lepänoksien jääneen hakematta.

Ehkäpä ensi viikolla joudun laittamaan osan kukista jo pois

ja sitten on pääsiäsjuttujen vuoro.

Kaikki ajallaan!

Jos mietit joskus kukkakaupassa, mitähän kimppuun laitettaisiin,

niin tässä näkyy muutama takuuvarma, kestävä lajike,

krysanteemi ja neilikka

sekä nuo tekstin yläpuolella olevassa kuvassa näkyvät leikkokukat,

joille en muista nyt  nimeä.

Mieheni juhlien jälkeen meillä on ollut perhepiirissä useammat välivuosisynttärit.

Huomenna vietämme äitini 80 -vuotis syntymäpäiviä suvun voimin.

Äidin juhlia on ollut niin suuri ilo olla valmistelemassa

ja ennen kaikkea päästä huomenna juhlimaan.

Ja vieläkin juhlainen aika jatkuu,

sillä sunnuntaina meillä on rubiinihääpäivä.

40 vuotta yhteistä matkaa avioliitossa ja ne muut vuodet siihen päälle.

Että on  juhlaa ja iloa kerrakseen!

 

Minulla on ollut syystäkin herkistynyt mieli.

Kaiken epävakauden ja murheellisten uutisten keskellä

ympärillä on niin paljon kauneutta ja ihania asioita,

rakkaita ihmisiä

ja heidän kanssa mieleenpainuvia yhteisiä hetkiä.

Jokainen askel elämän tiellä jättää jäljen meihin

ja me toisiimme! 

Ihanaa viikonloppua Sinullekin.

 

Äitienpäivän aamuna

Toukokuun toinen sunnuntai.

Keväinen juhlapäivä.

Äitienpäivä ja tänä vuonna myös minun syntymäpäiväni.

Helvi Juvosen runon säkein

"Kevään saan jo,

toisen kevään,

 päivään yhä pitenevään,

helenevään aamuun herään,

kaikki metsän tuoksut kerään.

Pienen ilonkukan terään

hyväin silmäin hymyilyllä

luotu onni sopii kyllä."

Olemme olleet "kotipoikien" lämpimien ajatusten saattamina kaksi yötä 

mökkiviikonlopussa.

"Että saatte olla kahdestaan ja vähän levätä!"

❤️

Olin aurinkoisessa aamussa orvokkeja kuvailemassa, 

kun äitini soitti minulle.

Hän kerkesi onnittelemaan minua,

vanhimmaistaan

On säpäkämpi kuin tyttärensä. 

Äiti muisteleli miten minä synnyin torstai-iltana 9.5 myöhään iltayöstä

ja sitten sunnuntaina oli äitienpäivä,

hänen ensimmäinen äitienpäivänsä.

Äideillä on muistonsa.

Jatkona äidin esikoiseen liittyvistä muistoista,

minun esikoiseni syntyi joulukuun 1983 lopussa

ja tammikuussa jatkoin yhdessä vauvan kanssa opiskelujani.

Ensimmäinen äitienpäivä vietettiin Kajaanin opiskelijakodissa,

jonne isäkin oli muuttanut kahdeksi isyyslomakuukaudeksi.

23 vuotta myöhemmin äitienpäivän aattona oli hänen hääjuhlansa.

Elämä on antanut paljon.

Se on kuljettanut äitiyttäni ja elämääni monenlaisten vaiheiden ja koettelemustenkin kautta.

Elämänvaiheet ovat soljumeet toistensa lomiin elämänmakuisesti

ja näin jälkeenpäin katsottuna parhain päin.

Itse emme olisi tätä vivahteikasta käsikirjoitusta osanneet näin laatia.

Täällä mökkimiljöössä olen viipyillyt ajatuksissani lastenkin luona

ja muistellut menneitä vuosia mökkeilyn näkökulmasta.

Sitä, miten tulimme tänne isolla sakilla,

välillä kahdella autollakin,

ruokakassakoiden ja tavaranyssyköiden kanssa.

Silloin sattui ja tapahtui.

Lapset olivat eläväisiä ja kerkeäviä.

Päiviin mahtui  arjen tuntua , mutta myös paljon kivoja hetkiä ja iloa, 

joita saadaan nyt yhdessä  muistella. 

Nyt olemme olleet täällä mökillä kahdestaan.

Ja he ovat mukana ajatuksen mitan päässä,

liki sydäntä.

Tässä aamussa väreilee kiitos.

Sydän tulvii iloa ja onnea siitä kaikesta mitä olen saanut,

Sain enemmän kuin osasin pyytääkään.

Sain perheen, 

lapsen, lapsia.

Sain työtä ja vaivaa, 

mutta sain myös voimaa kunkin päivän haasteiden verran kerrallaan äitiyden tehtäväänkin.

 Sain ennen kaikkea iloa, joka ajan myötä enenee ja kasvaa.

Toin muutaman orvokin tänne mökille

tämän viikonlopun iloksi ja kesäkauden aloittajaisiksi.

Kovin on ollut kylmää  vielä.

Viime yönäkin oli ollut reilusti pakkasta.

Kevät antaa odotuttaa itseään.

Maisema on vielä harmaa ja eloton.  

Paikoitellen varjopaikoissa on  luntakin.

Kevätesikon vihreät lehdykät ja narsissien piipat ovat nousseet mullasta valoa päin

ja ne luovat mökin pihapiiriin vihreää toivoa.

Kaikki kaunis on edessäpäin ja 

pian täällä.

Aurinkoista juhlapäivää Sinulle Äiti -ystäväni ja blogini lukija.

Lämmin ajatukseni myös Sinulle, joka olisi halunnut äidiksi

tai joka olet menettänyt äitisi.

Tämä päivä koskettaa meitä kaikkia

-eri tavoin.

❤️

Iltapäivällä juomme juhlapäivän kahvit kotosalla

ja ilmeisesti saamme vieraitakin,

isoja ja pieniä.

On juhlan aika.

 

Ruusuja ja kirjeitä kuusikymppiselle

 

Toivoimme Hänelle onnittelukortin tekstin mukaisesti

iloisen onnellista,

lupsakkaan leppoisaa,

hymyävän herttaisaa,

rauhallisen rentouttavaa,

nauravan hyväntuulista synttäripäivää. 

Vaikka emme tällä kertaa voineetkaan järjestää isoja juhlia perheen ja ystävien kesken,

saimme kuitenkin yhdessä järkättyä juhlapäivään 

 pieniä yllätyksiä ja lämpimiä kohtaamisia,

 mieleenpainuvia asioita ja hetkiä. 

Omassa lahjassani jatkoin Luotolais -teemaa. 

Neuloin ennakkoon antamaani Hailuotolais -paitaan liittyen luotolaispipon.

Mieheni sanoo kaljunsa johtuvan siitä, että minä olen silitellyt tukan pois.

Nyt oli hyvä ottaa koppi ja tehdä lämmikettä tukattomalle. 😍

Neuloin pipon kuvan perusteella Nalle-langasta.

Loin aloitukseen sata silmää ja siitä se lähti.

 Piposta tuli paidalle hyvä pari ja se pääsi käyttöön heti.

Haastoin lapsemme kirjoittamaan isällensä kirjeen.

Kirjeitä "tippuikin" viikon aikana postilaatikkoon sekä uunin päälle juhla-aamua odottamaan.

Mieheni koki kirjeet erityisen mieluisana ja mieleenpainuvana lahjana.

Kirjeisiin oli kirjoitettu kuulema "punnittuja ajatuksia" 

ja se kuulosti minusta tosi ihanalta.

Niitä mietittyjä ajatuksia juuri toivoinkin

-kohtaamisia kirjoitettujen ajatusten tasolla ! 

💓

Kirjeisiinhän ruukataan vastata,

joten siinäpä Hänelle on puuhaa tuleviin päiviin.

Vastauspostia odotellessa tässä.  

Synttäripäivät ovat iloisia etappeja ja keitaita,

joissa yhdessä muistellaan menneitä ja katsellaan tulevaan.

Odottelemme toiveikkaina toukokuuta,

jonne olen varannut tilan yhteistä juhlahetkeä varten.

Toivottavasti sitten voimme iloita yhdessä ilman rajoitteita 

yhdessäolosta ja vanhenemisesta.

Nyt on maaliskuiset synttärijuhlat juhlittu täällä.

Matka pääsiäistä kohti on alkanut. 

Rauhallista pääsisäisviikkoa Sinulle! 

💛