Voisinpa melkein sanoa,
että elämä on ollut viime aikoina yhtä juhlaa,
vaikka on siihen todellisuudessa mahtunut väliin arkeakin.
Laitan tänne muistoksi kuvat näistä upeista kukkakimpuista,
jotka ovat miehen arvonimijuhlan visuaalisia muistoja.
Kimput ovat kestäneet jo pari viikkoa
ja niiden myötä ajatus on usein kulkenut tuohon perjantai-iltaan,
läheisiin, ystäviin ja juhlan järjestäjiin.
Se oli mieleenpainuva juhla.
Näistä useampi taitaa olla paikallisesta kukkakaupasta lähtöisin.
Niin taitavasti sidottuja, kauniita kimppuja kaikki.
Isot valkeat krysanteemit antavat kimpuille kokoa ja näyttävyyttä
ja moninaiset pienemmät kukkaset sekä peikonpähkinän oksat
tuovat kimpulle laajuutta ja keveyttä.
Nämä kimput ovat täyttäneet maljakot ja pöydät niin,
että hoksasin päivällä pajunkissojen ja lepänoksien jääneen hakematta.
Ehkäpä ensi viikolla joudun laittamaan osan kukista jo pois
ja sitten on pääsiäsjuttujen vuoro.
Kaikki ajallaan!
Jos mietit joskus kukkakaupassa, mitähän kimppuun laitettaisiin,
niin tässä näkyy muutama takuuvarma, kestävä lajike,
krysanteemi ja neilikka
sekä nuo tekstin yläpuolella olevassa kuvassa näkyvät leikkokukat,
joille en muista nyt nimeä.
Mieheni juhlien jälkeen meillä on ollut perhepiirissä useammat välivuosisynttärit.
Huomenna vietämme äitini 80 -vuotis syntymäpäiviä suvun voimin.
Äidin juhlia on ollut niin suuri ilo olla valmistelemassa
ja ennen kaikkea päästä huomenna juhlimaan.
Ja vieläkin juhlainen aika jatkuu,
sillä sunnuntaina meillä on rubiinihääpäivä.
40 vuotta yhteistä matkaa avioliitossa ja ne muut vuodet siihen päälle.
Että on juhlaa ja iloa kerrakseen!
Minulla on ollut syystäkin herkistynyt mieli.
Kaiken epävakauden ja murheellisten uutisten keskellä
ympärillä on niin paljon kauneutta ja ihania asioita,
rakkaita ihmisiä
ja heidän kanssa mieleenpainuvia yhteisiä hetkiä.
Jokainen askel elämän tiellä jättää jäljen meihin
ja me toisiimme!
Ihanaa viikonloppua Sinullekin.