Fifty Shades of Grey - trilogia on kokonaisuudessaan keikkunut New York Times -bestseller listalla nyt 26viikkoa (eikä putoamista näy lähitulevaisuudessa). Listalla on juuri nyt myös lukemani Gone Girl. Viime vuonna tällä samalla viikolla Katherine Stocketin Piiat (The Help) oli pysynyt listalla kaikkiaan 27 viikkoa. Silloin listattuna oli myös mm. David Nichollsin Sinä päivänä (One Day)(5), Tatiana De Rosnayn: Avain(Sarah's Key)(3) ja Sarah Gruenin Vettä elefanteille (Water for Elephants)(30). Suluissa viikot listalla tarkasteluhetkellä.
Nämä mainitut kirjat toimikoon esimerkkeinä listan kirjoista: niistä joita amerikkalaiset lukevat, ja jota päätyvät myös suomalaisten lukijoiden suosikeiksi. Olen pitänyt kaikista edellä mainituista erittäin paljon. Mutta sitten on tämä 50shades.
Minulla on lähtökohtaisesti suuri into tutustua kirjailmiöihin. Twlightit ahmin nopeasti englanniksi (vaikka 4.osa alkoi olla jo vähän väsynyttä), Nälkäpelien uusia osia en olisi malttanut odottaa, dekkareita lievästi vieroksuvalle Stig Larssonit olivat mainioita. Pottereihin en ole hurahtanut, mutta niitäkin tuli luettua, kuten myös vaikkapa Da Vinci koodi ja Alkemisti.
Jos pitäisi tehdä pika-analyysi kirjailmiöksi nousevasta kirjasta, niin usein kyseessä on laadukkaasti ja vetävästi kirjoitettuja, juonivetoisia kirjoja. Huippusuosituissa romaaneissa löytyy myös syvempi ulottuvuus. Nälkäpelissä on naivin rakkaustarinan lisäksi yhteiskunnallista kritiikkiä, mitä löytyy myös Larssoneista. Twilightit kertovat vampyyreista, mutta sen ihmissuhteista voi lukea moniulotteisia jännitteitä.
Tämän kaiken perusteella olin päätellyt, että 50 Shades of Grey liittyisi tähän samaan kaavaan: laadukkaasti ja vetävästi kirjoitettu (rakkaus)romaani, jossa sitten lisäksi on tätä kohuttua "mammapornoa". Tietysti se pitää lukea!
Yllätys oli suuri kun aloin lukea kustantajalta pyytämättä saatua arvostelukappaletta. Tyylilaji on tökerön toisteinen, suorastaan nolostuttavan höperöä dialogia. Minua ei alkanut siis hävettää kirjan eroottinen luonne vaan sisällön typeryys ja ala-arvoinen kirjoituksen taso. Eihän tämmöistä voi lukea?! En edes jaksanut sinne ensimmäisiin seksikohtauksiin asti (jotka muiden arvioiden perusteella alkavat vasta yli 100sivun jälkeen).
Muutamia amerikkalaisia sivuja selattuani kirjan suosio näyttää perustuvan siihen, että se piristää lukijoidensa seksielämää. Tämä ei ole syy miksi minä lukisin kirjoja. Reginan lukemisen lopetin kun isosisko muutti pois kotoa ollessani 13-vuotias (vanhempani eivät todella tainneet olla kiinnostuneita siitä mitä lehteä siskoni tilasi?! En muuten surrut kovasti lehden loppumisuutista.)
Kaiken sanotun voi ajatella seksuaalisesti estyneen lukijan selittelyksi. Minä joka tapauksessa vaadin kirjoiltani parempaa.
Kirjaa on luettu blogeissa jonkin verran (mm. Jenni). Ahmu vertaili kirjaa Twilight-sarjaan. Lisäksi on puolustettu lukijan oikeutta valita itse lukemisensa mieltymyksiensä mukaan. Minä suosittelen lukemaan ainakin kaikki muut ensimmäisessä kappaleessa mainitut kirjat ensin. Jos sen jälkeen 50shades uppoaa, niin antaa mennä vaan.
Osallistuin Into-kustantamon juhliin perjantaina. Kirjabloggaritapaamisessa oli mukana Laura Gustafsson. Gustafsson kertoi jonkun median yrittännen yhdistää häntä 50shadesiin. Ymmärrän kirjailijan loukkaantuimisen, sillä tyhjäpäisen erotiikan kirjoittaminen on ihan eri asia kuin omaäänisen kirjallisuuden. Vaikka siihen kuuluisikin seksiä.
Gustafssonin eroottinen trilleri - kuunnelman ensimmäinen osa ilmestyy tänään Yle Radio 1:llä klo15 (myös areenassa). Pet Shop - aikuisten kauhusadussa rooleissa ovat Hannele Lauri ( Femme Fatale), Alina Tomnikov (Kultakutri) ja Herra Ylppö (Saatana). Kirjailija oli tosin saanut palautetta, ettei käsikirjoitus edusta tilattua lajityyppiä. Luin 1.jakson käsikirjoituksen ja se on kirjailijan tapaan tutun tylyä ja piikittelevän humoristista. Eroottista? No ei. Pikemminkin kauhua ja vähän seksiä. Ei niin minun genrejä, mutta kiinnostuin silti. Erityisesti siksi, että Gustafssonilla vaikuttaa olevan sanottavaa.
