Suomi 2010
381 sivua, Otava
MIKSI?: Nenäpäivän jälkeen en halunnut lukea enää yhtään -päivä liitteistä kirjaa, enkä Finlandia-ehdokkaita. (Looginen päättelyketju: jos voittaja on niin kamala, niin miten huonoja ne muut sitten ovat? Onneksi Finlandia on yhden ihmisen mielipidekysymys.) Erittäin luotettavalta taholta sain kuitenkin vahvat suositukset tähän kirjaan ja niihin kannattikin uskoa.
LYHYESTI: Tok Kilmore pelastaa rinsessan sillä aikaa kun aikuiset kaivelee napaansa.
FIILIS: Kirja on harvinainen yhdistelmä yhteiskunnallista viestiä, järkyttävää tarinaa, huumoria, sattumuksia ja pelottavan todelliselta tuntuvia hahmoja. Kirja vie taitavasti mukaansa ja onnistuu olemaan samalla kertaa kepeä, oivaltava ja raskas. En muista milloin olisin lukenut kirjan saman päivän aikana. Tämän luin.
Nummi yhdistää henkilöt taitavasti toisiinsa. Tarinasta löytyy turhautunut kirjailija, omaa elämäänsä pakoileva sosiaalipäivystäjätäti, seonnut yksinhuoltaja, riitelevä avioeropariskunta ja heidän lapset. Enemmän tai vähemmän näkymättömät. Kirjasta muodostuu jännitysnäytelmä. Tarkkanäköisyydessään satuttavan kerronnan ei toivoisi voivan olla totta ja kuitenkin tietää, että voisi olla. Siitä tunnistaa myös tahtomattaan itsensä: Paulan kiireestä ja turhautumisesta, Akin harhailevista ajatuksista, joita hän miellään kirjoittaisi romaaniinsa ja sosiaalityöntekijä Katrista, joka aina ensin epäilee ja kulkee ajatuksissaan toisaalla. Aiheena lastensuojeluilmoitukset vaikutti täysin mahdottomalta kiinnostavaksi romaaniksi, mutta kirjaa on hankalaa arvioda käyttämättä ylisanoja. Tämä on loistava.
MUUTA: Ne, joilta tämä kirja on jäänyt lukematta tulisi korjata virhe välittömästi. (Mielellään myös Finlandia-palkinnon valitsija voisi korjata virheensä.) Itse aion viimeistään nyt lukea Nummen Kiinalaisen puutarhan. Mies tykkäsi myös kovasti Karkkipäivästä. Kirjan nimi on muuten spot-on.
TÄHDET:
+ + + + (+)
