Liisa Seppänen: Surun satuttamat

Liisa Seppänen: Surun satuttamat. Kertomuksia läheisen kuolemasta.
Suomi 2012
181s. Kirjapaja

MIKSI?: Tuttu kirjilija, tuttu aihe.

LYHYESTI: Kuolema on kaikille sama, mutta läheiset se vie aina  tntemattomille teille.

FIILIS: Seppäsen mukana mennään tapaamaan kuoleman kohdanneita, joiden syvimmästä surusta on jo kulunut aikaa. Kirjassa seitsemän eri tilanteissa ja eri ikäisenä läheisensä menettänyttä kertoo matkastaan kuoleman varjossa.  Aika tuo väistämättä aina perspektiiviä - se, mistä ei millään luullut voivansa selvitä lainkaan on väistämättä vienyt jonnekin uuteen. On täytynyt keksiä keinot sanoittaa ja kirjoittaa suru osaksi omaa elämäntarinaansa. Kirjassa välittyy hienosti se, miten erilainen on jokainen kuoleman kohdanneen tarina.

Kuoleman lähellä niin pappi kuin varmaan kaikki muutkin joutuvat peilaamaan omaa elämäänsä suhteessa kuolemaa. Seisotaan sen faktan edessä, että tässä elämässä ei pääse kuolemaa pakoon. Jokaisen kirjan tarinan jälkeen Seppänen viittaa jollain tapaa omaan elämäänsä suhteessa kerrottuun. Pidin valtavasti tämän viisaan naisen pohdituista ja armollisista sanoista.

Kirja ei saarnaa, mutta pitää tiukasti kiinni kristinuskon perustasta, toivosta. Että illan jälkeen tulee uusi aamu,  että suurimmankin surun kanssa voi kulkea eteenpäin, että kuolema ei tarkoita loppua.

TÄHDET:

 + + + +

Vaihtoehtoiset todellisuudet leffoissa&kirjoissa

Tuli katsottua sattumalta kaksi elokuvaa, jotka muistuttivat todella paljon toisiaan. Another Earth oli 2011 vuoden Sundance festareiden hitti, enkä ihmettele. Upeasti näyttelevä Brit Marling (never heard) tekee mielettömän roolityön Rhondana, joka on huippulahjakas teini. Rhondan elämä muuttuu kertarysäksellä samana yönä kun taivaalta on löydetty toinen maapallo. Vaikka elokuvassa on tämä ulottuvuus toisesta maailmasta, se on silti kertomus surusta, selviytymisestä ja syyllisyydestä. Miten voi sovittaa anteeksiantamttoman teon? Miten voi selvitä pahimmasta mahdollisesta menetyksestä? Mitä tekisin jos voisin kääntää kelloa? Voisiko löytyä vaihtoehtoinen todellisuus?

Paljon isomman budjetin Rabbit Hole on tarinaltaan hyvin samankaltainen. Näyttelijäkonkarit Nicole Kidman ja Aaron Eckhart loistavat rooleissaan. Toisen maailman mahdollisuus, kaninkolo, on olemassa vain sarjakuvalehden sivuilla. Kysymykset ovat silti tismalleen samat kuin edellisessä leffassa.

Viime aikaisista elokuvista tulee myös mieleen Lars Von Trierin Melancolia, joka kertoo toisen planeetan iskeytymisestä maahan. 

Nämä ovat kiinnostavia elokuvia, jotka kannattaa katsoa draamantarpessa. Ihan äsken luin Johanna Sinisalon: Enkelten verta, joka myös käsitteli samoja kysymyksiä ja sisälsi myös yhdenlaisen vaihtoehtotodellisuuden (pakopaikan).  Pidin paljon Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä - kirjasta, jossa elämän saa aloittaa uudelleen tehden toisenlaisia valintoja. Tämä ei nyt mene ihan samaan sarjaan noiden muiden kanssa, mutta tarpeeksi lähelle. Mitä muita kirjoja on samankaltaisesta teemasta? 


Monet kaunokirjat käsittelevät juuri surua, syyllisyyttä ja selviytymistä, mutta onko elokuvaan mielekkäämpää rakentaa vaihtoehtoisen todellisuuden symboli - korvataanko se kirjoissa jotenkin toisin? Minä luen harvoin scifiä ja fantasiaa, joten voi olla, että koko pohdinta johtuu tästä aukosta sivistyksessä.

poimintoja "arkistosta"

Aina sillä aikaa kun tulee taukoa käydessäni läpi nykyistä korkeuksiin nousevaa kirjapinoa, välipaloina tarjoilen vanhoja suosikkeja:

Kluun: Vaimo kävi lääkärissä
Hollanti 2003
320 sivua

LYHYESTI: Elämä on mallillaan ennen kuin vaimo ja pienen lapsen äiti sairastuu agressiiviseen rintasyöpään.

FIILIS: Itkin ja nauroin. (Ja minä en itke lukiessani koskaan). Tämä on todella elämänmakuinen, lämmin, humoristinen, itseironinen ja pojattoman surullinen. Kirja käsittelee hyvää elämää ja hyvää kuolemaa.

MUUTA: Kirja pohjautuu vahvasti kirjailijan omaan tarinaan, mutta on kuitenkin fiktiivinen. Suomalainen vastine kirjalle on jossain määrin Tiina ja Reko Lundalin "Viikkoja, kuukausia", joka on kuitenkin osapuolten omalla äänellä kirjoitettu. Kannattaa lukea myös se.

"I don't want to start any
blasphemous rumors,
but I think God's got
a sick sense of humor"

TÄHDET:

+ + + + +

Anne Enright: Valvojaiset

Anne Enright: Valvojaiset
(Irlanti 2007)
Booker 2007
297sivua

LYHYESTI: 12-lapsisen irlantilaisperheen poika Liam tekee itsemurhan. Kirjan kertoja, Liamin sisko, kertoo tästä surun ajasta sekä muistoistaan. Salaisuudet nousevat vuosien takaa.


FIILIS: Tätä kirjaa tuntuu vaikealta arvioida. Lukukokemus on intiimi, eikä arviointikaan voi olla paljastamatta jotain lukijasta. Tuo juonenkuvaus vaikuttaisi siltä kun kyseessä olisi perinteinen surukertomus, mutta tämä ei ole sitä. Kertoja sekoittaa muistoissaan totta, kokemuksia, sitä mitä olisi voinut olla ja sitä mitä ehkä kuitenkin tapahtui. Aiheet ovat raskaita ja kertoja puhuu ääneen asioita, joita ei saisi ääneen sanoa.
        Jossain kohtaa jatkuvasti housuissa sojottavat penikset ärsytti, mutta kerronnallisena kikkana sekin on jotenkin ymmärrettävää. Ensi sivuilta olin innoissani, mutta jossain kohtaa väsyin suruun ja pelottavaan totuudenmukaisuuteen (tiedättekö kun joskus ei jaksa katsoa jotain dokumenttia kun se on vaan niin kauhea?). Loppujen lopuksi kirjassa ei tapahdu paljoakaan. Eikä kirja ole tositarina, mutta kuvaa läheisen menettämisen aiheuttamaa kaaosta tarkasti. Kirjoittaja on oikein taitava. Minusta 12-jäsenisen perheen kuvaus oli myös mielenkiintoinen, vaikka se ei ollut lainkaan keskiössä kerronnassa.
        Ehkä kirjasta jäi vähän liian sekava ja ahdistava jälkimaku, jossain kohdin pitkästyttäväkin. Kirjalla on ehdottomasti ansioita, mutta suosikkeihini se ei pääse, enkä tiedä lukisinko enää Enrightia.

LUKUNÄYTE: s.189: "En ole juonut votkaa vuosiin. Sen hajussa on vieläkin jotain makeaa ja haarojen väliä muistuttavaa, lasista nousee voimakas lehahdus maata ja nuoruusikää ja iskee vasten kasvoja." 

MUUTA: Kirjassa ei puututa juurikaan Irlannin poliittiseen tilanteeseen ja uskonnostakin puhutaan vain vähän.

TÄHDET:
+ + +

isä kertoo

Veikko Huovinen:

Pojan kuolema

(Suomi 2007)

LYHYESTI:

muistoteos isän (vanhempien)

tuskasta ja syyllisyydestä,

kun 40v poika "menee järveen"

MUUTA: Kirjallisuuspiirissä tulossa Huovisen elämänkerta ja tämä oli siihen ihan sopiva alkupala.

TÄHDET:

+ + + +

Philip Beard:
Siskoni Zoe
romaani lapsen menettäneestä
perheestä, nuoren näkökulmasta.
onnettomuus tapahtuu 11.9.2001
(usa 2005)
++++

Jaana Mansikkamäki:
Varten taivasta luotu
kaksi vauvaa
menettänyt
kertoo tarinansa
(suomi)
+++

Jenny Downham: Ennen kuin kuolen

Jenny Downham:
Ennen kuin kuolen
16-v Tessa kuolee
syöpään, mutta
sitä ennen hän haluaa
elää
(englanti 2008)
++++

Johanna Ervast:
Jäähyväiset Einolle
raastava kuvaus
3-vuotiaan
papinpojan
elämästä ja
kuolemasta
(suomi 2008)
++++

Conny Palmkvist:
En päästä sinua
henkilökohtainen ja riipaiseva kirja
siitä, että äiditkin voivat kuolla.
(Ruotsi 2007)
++++

Kluun: Vaimo kävi lääkärissä

Kluun: Vaimo kävi lääkärissä

FIILIS: itkin ja nauroin.


"I don't want to start any
blasphemous rumors,
but I think God's got
a sick sense of humor"

TÄHDET:

+ + + + +

Kate Braestrup:
Here if you need me
tositarina käy läpi
elämän suurimmat kysymykset
ihmeen kepeästi ja hauskasti
(myös ammatillisesti kiinnostava)
(USA 2007)
+++

Teresa Laine-Puhakainen:
Liian lyhyt elämä

Rita Kreula:
Kuvittelenko vai kuoliko jotain?

Reko ja Tina Lundan:
Viikkoja, kuukausia
niin riipaiseva, että rintaa puristaa.
ei voi jättää kesken.
(Suomi, 2006)
+++++