Liisa Seppänen: Surun satuttamat

Liisa Seppänen: Surun satuttamat. Kertomuksia läheisen kuolemasta.
Suomi 2012
181s. Kirjapaja

MIKSI?: Tuttu kirjilija, tuttu aihe.

LYHYESTI: Kuolema on kaikille sama, mutta läheiset se vie aina  tntemattomille teille.

FIILIS: Seppäsen mukana mennään tapaamaan kuoleman kohdanneita, joiden syvimmästä surusta on jo kulunut aikaa. Kirjassa seitsemän eri tilanteissa ja eri ikäisenä läheisensä menettänyttä kertoo matkastaan kuoleman varjossa.  Aika tuo väistämättä aina perspektiiviä - se, mistä ei millään luullut voivansa selvitä lainkaan on väistämättä vienyt jonnekin uuteen. On täytynyt keksiä keinot sanoittaa ja kirjoittaa suru osaksi omaa elämäntarinaansa. Kirjassa välittyy hienosti se, miten erilainen on jokainen kuoleman kohdanneen tarina.

Kuoleman lähellä niin pappi kuin varmaan kaikki muutkin joutuvat peilaamaan omaa elämäänsä suhteessa kuolemaa. Seisotaan sen faktan edessä, että tässä elämässä ei pääse kuolemaa pakoon. Jokaisen kirjan tarinan jälkeen Seppänen viittaa jollain tapaa omaan elämäänsä suhteessa kerrottuun. Pidin valtavasti tämän viisaan naisen pohdituista ja armollisista sanoista.

Kirja ei saarnaa, mutta pitää tiukasti kiinni kristinuskon perustasta, toivosta. Että illan jälkeen tulee uusi aamu,  että suurimmankin surun kanssa voi kulkea eteenpäin, että kuolema ei tarkoita loppua.

TÄHDET:

 + + + +

Mikä nainen

Naistenpäivä postaus täältäkin. Ihanaa päivää kaikille ihanille naisille!

Irja Askola ja Anja Porio: Mikä nainen
Suomi 1985 (uusintapainos 2010)
Kirjapaja, 165 sivua

Valitettavasti

minulla on jo sovittu lounas

hyvän ystävän kanssa

kiitin kohteliaasti kutsusta

Tänään oli tärkeää

sytyttää kynttilä

juoda viini

jakaa leipä

yhdessä itseni kanssa

ainoan pysyvän seuralaiseni luona

hänen vointiaan kysellen

----

Alkulehdilläänkään Raamattu ei tunne alistuvaa, epäitsenäistä naista
muutoinhan luomiskertomus kuuluisi näin:
Ja Eeva sanoi:
Anteeksi, hyvä käärme,
en osaa vastata teille,
mutta käykää kysymässä Aatamilta,
hän tietää
puutarhassamme vastaukset
esittämäänne teologiseen
ongelmaan

Irja Askola
---
Lähes 30 vuodessakaan nämä eivät ole juurikaan vanhentuneet. Toivottavasti jotain sentään vahvoista roolijaoista on jo jäänyt taakse. Runot ovat arkisia ja eläviä. Minä ihailen suuresti näitä naisia ja pappeja, jotka ovat tehneet kirkossa paljon työtä naisasioiden eteen.

PS. On toteutunut ehkä tehokkain kirjamainonta aikoihin, vaikka se ei asianosaisille olekaan ollut miellyttävää. Pimppini on valloillaan (WSOY) on julkaistu tänään ja siihen liittyen kirjailijat puhuvat Katja Kettuun liittyvistä Iltalehti- otsikoista. Mukaan menoon täältä.

- Posted using BlogPress from my iPad

Ihme juttu - kirja tekee hyvää!

Hannele Huovi: Ihme juttu!
Kuvitus Karoliina Pertamo
Suomi 2012
Kirjapaja, 47 s.

GENRE: Lasten loru-/ runokirja

MIKSI: Kirsi Kunnas -fanina väittäisin tämän seuraavan hänen jalanjälkiään. Huovin kirjoista olen tykännyt ennenkin - viimeisin ihastus oli Jättityttö ja Pirhonen. Kirjan tuotolla (10%) osallistutaan Yhteisvastuukeräykseen. (Jos et mene just nyt ostamaan kirjaa, niin muista silti osallistua keräykseen.)

FIILIS: Tämä on parasta mitä olen lapsilleni lukenut (liian) pitkään aikaan! Näistä on syntynyt naurua ja jopa omia loruja. Rehellisyyden nimissä minä rakastuin tähän enemmän kuin 6v. mutta kyllä tuo ilolla noita kuuntelee kuitenkin.

Parasta kirjassa on kekseliään kielen lisäksi yllättävät ja yhteiskunnallisetkin aiheet. Porkkaraaste -aiheisessa runossa kerrotaan mitä tarvitaan, että tuo tavallinen herkku saadaan lautaselle: puoli maailmaa se puuha täyttää!  Teemoissa on huomioitu erityisten hyvin myös pojat ja nykyaikaiset jutut. Vai oletteko lukeneet ennen lampaaksi muuttuvasta läppäristä? Tästä löytyy myös uusi virpomisloru, isistä tehty leija, saunatontun löylykoulu sekä hampaita soittava tunteikas haitaristi. Kuvitus on tosi onnistunutta ja kaunista.

LAPSEN KOMMENTTI: "Äiti, lue vielä yksi, jooko? Nää on niin hauskan hassuja!"

SUOSIKKI: Perinteisemmästä laidasta - osa runoa Kaikki laulaa tavallaan:

Jos olet omituinen
tai sekopää,
arka tai urpo
tai aivan ilman ystävää,
tuhma tai kiltti
tai mitä vaan,
ala silti laulamaan.
Kaikki laulaa tavallaan.

Katso omaan tähteen päin,
olet hyvä juuri näin.

MUUTA: Taidan mennä ostamaan näitä useamman varastoon syntymäpäivälahjoiksi annettavaksi.

TÄHDET:
+ + + + +

Edessä oma elämä

Edessä oma elämä
Tekstit:
Anna-Mari Kaskinen
Katja-Maaria Kaskinen
Kuvat:
Sami Repo
63 sivua, Kirjapaja 2006














"Jonakin päivänä lähtisit. 
Huoneesi olisi tyhjä. 
Vaateröykkiöt,
lehtiöt, luonnokset, maalausteline
ja kirjapinot 
olisivat poissa.
Ja kaipaisin sinua niin
ja kysyisin, mihin menivät vuodet.
Jonakin päivänä lähtisit.
Ja nyt se päivä on tullut." 
Anna-Maija

Jonkin toisen blogin kommenteissa kyseltiin kirjoista, joissa puhutaisiin siitä kun lapsi lähtee pois kotoa.  Tuleeko teille muuten mieleen sellaisia? Olen siitä asti haulunnut esitellä tämän äidin ja tyttären runovuoropuhelun, jossa käsitellään teemaa.

"Tätä ei kerrottu synnytysvalmennuksessa, 
että synnytys jatkuu,
poltot ja äitien parkaisut,
kun lapset lähtevät maailmalle
repuissaan unelmat,
äitien ohuet eväät."
Anna-Maija

Sekä runot että kuvat ovat mukavan välijiä. Äidin ja tyttären suhde on läheinen, mutta silti täytyy välillä myös murista. Eikä mukaan voi pakata kasvamisen ja kasvatuksen eväistä, kuin sen mitä itse valitsee. Äiti-Kaskinen on kirjoittanut vaikka mitä, mutta Katja-Maarian oma ääni kuuluu kyllä.

Jumala mainitaan ja se, ettei jossain kohtaa jää jäljelle kuin rukous.

"On kuljettava ulos kodin magneettikentästä,
että oma kompassi voisi toimia."
Katja-Maaria

Minä en oikeastaan muista, miltä se tuntui, lähteä omilleen. Sitä oli jotenkin niin iso ja aikuinen, vaikka nyt huomaa napanuoran olleen edelleen katkeamatta. Se tässä kirjassa  onkin parasta, että molempien näkökulma on niin totta. Onneksi on vielä aikaa siihen, kun minun lapseni lähtee maailmalle.

uusi kirjavuosi 2012 ja remppaa

Lupasin joskus kuvia remontista ja/tai uudesta kodista. Reilu kuukausi sitten sama näkymä oli tällainen: 

Tyttären huoneesta:

Oi ihanuus! Tässä sitä on joululahjaa kerrakseen.

Ensi vuoden kirjoista olen jaksanut innostua toistaiseksi huonosti. Tuntuu, että tältä syksyltäkin on vielä monta hienoa kirjaa lukematta ja vanhemmissakin. Ja omassa hyllyssäkin riittäisi.

Minulta jää aina vaikka mitä bongaamatta joka tapauksessa, enkä ole kovinkaan perillä mitä kannattaisi lukea - sitä vartenhan on blogit, että voi lukea muiden löytöjä! Suomalaiset  esikoiset myös kiinnostaa, vaikka en niitä osaa tähän listatakaan. Mutta ehdottomat Tapaukset tässä:

Gummerus:

David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali
Elif Shafak: Kirottu Istanbul
jo luettuna Rosamund Lupton: Sister, jota suosittelen ehdottomasti!

Tammi

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys 

Yiyun Li: Kultapoika, Smaragdityttö

Philip Pullman: Rehti mies Jeesus ja kiero mieli Kristus
Avain: 
Daniyal Mueenuddin: Hunajaa ja tomua

Lina Ben Mhenni: Tunisialainen tyttö

Otava: 

Carita Forsgren: Perintö

Olga Tokarczuk: Vaeltajat

Kirjapaja:

Liisa Väisänen: Hitaasti hyvä tulee

Hannele Huovi: Ihme juttu! (lasten runot)

Lisää kustantamoja myöhemmin!

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet
- matkoja aikaan ja taiteeseen
Suomi 2011
169 sivua. Kirjapaja

MIKSI?: Björkman kiinnostaa ja välillä kaipaa pysähdystä romaanipinon realismista ja seikkailuista.

GENRE: Kirjallista (ja kristillistä) meditaatiota.

LYHYESTI: Kirjailijan mukana katsomassa taidetta ja tarkastelemassa vähän elokuvaa ja kirjallisuuttakin - niiden hengellistä ulottuvuutta.

FIILIS: Tämän kirjan esipuhe puhuu kolmannesta syntiinlankeemuksesta. Se voi kuulostaa terminä vieroksuttavalta, mutta on paras tiivistelmä mitä olen tästä ajasta aikoihin lukenut. Kyseessä on "hengellisen muistin menetys".

Björkman lainaa Rainer Maria Rilkeä viime vuosisadan alusta: "Onko mahdollista, että keksinnöistä ja edistysaskeleista, huolimatta kultuurista, uskonnosta ja maailmanviisaudesta on jääty elämän pintaan? Onko mahdollista, että vieläpä tämä pintakerros, joka toki sentään olisi ollut jollekin jotakin, on verhottu jollakin uskomattoman ikävän näköisellä, niin että se alkaa näyttää sellaiselta kuin salongin huonekalut kesälomalla? Kyllä se on mahdollista."

Björkman vie lukijan maisemaan, jossa ei ole verhottuja huonekaluja - siellä taide erotetaan viihteestä. Sisällöstä suurin on pintaa syvemmällä ja hengellistä. Kirja sinällään on hajanainen tutkielma taiteesta, muistoista ja oivalluksista. Se sisältää paljon lainauksia. Kirjailijan useat havainnot värittyvät ortodoksisen perinteen kautta ja hän nojaa myös vahvaan teologiseen tuntemukseen. Kirja on hengellinen ja vahvasti kristillinen.

Pidin kirjan rauhallisesta temposta, tuttavallisuudesta ja viisaudesta. Samaistuin siihen, miten taideteoksen edessä voi kokea sielullisen järkytyksen tai miten kirjaa lukiessa voi tuntua kun päälleni valutettaisiin puhdasta, kirkasta vettä. Teokset tai kirjat eivät ole samoja mistä kirjailija kertoo, mutta Henki on.

MUUTA: Björkmanilta on julkaistu myös Valkoista valoa 2007.

TOISAALLA: Tämän luki äskettäin myös Minna ihanasta Ilselästä.

TÄHDET:
+ + + +
(Mahdoton tehtävä tähdittää tämmöistä, mutta teen sen silti.)