Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat
(And the Mountains Echoed)
Yhdysvallat/Afganistan 2013
Otava 411s.

MIKSI?: Olen lukenut Leijapojan sekä Tuhat loistavaa aurinkoa. Ne ovat olleet mieleenpainuvia, erityisesti ensimmäinen.

MISTÄ: Tämä maksoi vain 3,90€ kirjamessutarjouksena Elisan e-kirjana, joten latasin sen heti itselleni.

LYHYESTI: HS tiivisti taitavasti: Kabul on tuhat tragediaa neliömaililla. Afganistan tarjoaa mahdollisuuden unohdukseen ja uusiin alkuihin, mutta myös muistamiseen.

FIILIS: Olin aivan myyty ensimmäisen luvun jälkeen. Isä kertoo lapsilleen sadun, joka jää mieleen todella yksityiskohtaisesti. Myöhemmin tuosta sadusta tulee osiltaan totta, ja siitä kertoo tämä kirja. Miten päättää, jos on uhrattava yksi pelastaakseen muut? Voiko elämä olla hyvää, vaikka haaveet olisivat olleet toisia?

Hosseinin vahvuus on osata tehdä käsittämättömästä Afganistanista ja sen historiasta jotenkin länsimaisittain ymmärrettävää, viihdyttävää ja kiehtovaa. Tässä romaanissa liikutaan isolla henkilöjoukolla, aikajanalla ja monissa maissa, mikä haastaa kokonaisuutta.

Pidin siitä, että roolihahmojen joukossa oli monta yllättäjää. Kaikille ei käy hyvin. Ajat muuttuvat. Lopulta voi löytää etsimänsä, vaikkei se olisikaan juuri sitä mitä kuvitteli löytävänsä. Sivupolkuja on muutama liikaa, eikä tunteikkaasta kerronnasta jää lopulta syvää jälkeä. Kirja on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen ja luettavuudeltaan erinomainen. Hosseini pysyy suosikkieni joukossa.

Nille, joita kiinnostaa Afganistan suosittelen ehdottomasti upeaa Nadeem Aslam: Elävältä Haudatut.

TOISAALLA: Esim.
Rakkaudesta kirjoihin
Käännä jo sivua (jossa linkkejä moneen muuhun blogiin)

TÄHDET:
+ + + +

Atiq Rahimi: A Thousand Rooms of Dream and Fear

Atiq Rahimi: A Thousand Rooms of Dream and Fear
Afganistan/Ranska 2006
145s.

MIKSI?: Kannessa oli teksti: "This brilliant book cuts like a razor" - Nadeem Aslam ja itselleni taas Aslamin romaani Elävältä haudatut oli sellainen kirja, josta sanoisin samoin.

MISTÄ?: Kirjasto.

LYHYESTI: Nuori afgaanimies umpikujassa.

FIILIS: Kirja alkaa tilanteesta, jossa nuori mies ei tiedä näkeekö unta, onko helvetissä, onko menettänyt muistinsa, onko hänen silmänsä kiinni vai onko pimeää. Lisäksi joku poika kutsuu häntä isäkseen, vaikka hänellä ei ole lapsia.

Kirjan lukeminen saa alusta asti sykkeen nousemaan korkealle. Se ei johdu tapahtumista vaan tunnelmasta. Luvut ovat lyhyitä ja pomppivia, kestää aikansa että tilanne alkaa hahmottua sekä lukijalle että päähenkilö Farhadille.

Paljon jää varmasti länsimaiselta lukijalta ymmärtämättä. Historiallisesti kirja sijoittuu vuoteen 1979, jolloin Afganistanin sodassa oli juuri alkamassa Neuvostoliiton miehitysvaihe. Farhad päätyy yksinhuoltajaäidin kotiin, maassa jossa miehet eivät olisi saaneet nähdä naista saatikka viettää aikaa kaksin. Lisäksi tarina sisältää itämaista mystiikkaa ja viittauksia. 

Kirja on viiltävä kuin partakoneen terä. Ehkä lopulta intensiteetti vähän hälveni ja ymmärtämisen vaikeus hitusen turhautti. Mielenkiintoinen tuttavuus silti.

MUUTA: Kirjailijalta on suomenettu Kärsimysten musta kivi, joka ainakin Ankin blogiarvion perusteella vaikuttaa samantyyppiseltä tämän kanssa.

TÄHDET:
+ + + (+)

Nadeem Aslam: Elävältä haudatut

Nadeem Aslam: Elävältä haudatut
Pakistan / Englanti 2008
389 sivua, LIKE

MIKSI?: Leena Lumen suosituksesta.

LYHYESTI: Afganistanin tuhon ja sodan keskellä jotkut selviytyvät, mutta ilman arpia ei kukaan.

TARINASTA: Afganistanin moninainen historia ja uskonnollinen tilanne  - erityisesti lähihistorian monimutkaiset konfliktit, saavat äänen kun Afganistanissa asuvan englantilaisen Marcuksen vieraaksi tulee Lara Venäjältä ja David Yhdysvalloista. Heitä kaikkia yhdistää "elävältä haudatut"; mielettömään tappamiseen, loputtomaan väkivaltaan ja tuhoamisen turhuuteen kuolleet läheiset. Mukaan tulee vielä Casa, äärimmäisen hämmentynyt itsemurhapommittajaksi kasvatettu nuori mies, sekä sodan terrorismia vastaan oikeutetuksi tietävä jenkkiagentti James. Kun kehenkään ei voi luottaa, kaikki rakkaat ovat jo kuolleet, kenenkään henki ei maksa mitään ja omat sekä isien synnit ovat liian raskaita - on silti aikaa irrottaa muutama kattoon naulattu kirja, rakentaa kanotti ja pestä seinä, josta paljastuu kauniit Taleban-hallinnon aikana piiloitetut maalaukset.

"Kuinka hän voisi laskea kaikki menetykset? Omat menetyksensä? Tämän maan menetykset?"

FIILIS: Aslam kirjoittaa hengästyttävästi ja runollisesti pahimmat asiat ja silti kaikesta jää kaunis vaikutelma. Afganistanin kaikkialle ulottuva tuho ja silmitön väkivalta saa ihon kananlihalle ja silti löytyy heitä, jotka selviytyvät jotenkin. Kirja on kirjoitettu suomalaisittain vieraasti polveillen, tavalla jossa tapahtumat, näkökulmat ja aikatasot hyppäävät ja vaihtuvat varoittamatta. Tämä ei tällä kertaa häirinnyt minua lainkaan.

Nautin tarinassa siitä, miten kaikki tuli yhteen; kaikki kirjan hahmot, heidän kuolleet ja kadonneet läheisensä ja heidän ristiriitojen, mutta myös sovinnon mahdottomuus. Iloitsin myös sen kuvauksesta, miten kuolleet elivät elävien rinnalla, kokonaan vierellä, läsnäolevina. Heihin tutustui aivan kuin eläviin.

Eniten pidin silti Casan kuvauksesta. Hän on jyrkkä, aivopesty, fundamentalisti ja kuitenkin aivan poikanen vielä. Se ristiriita, jossa häntä kuvataan on todella yleismaailmallisesti tuttu kaikessa uskonnollisessa itsenäistymisessä ja aikuseksi kasvamisessa, mutta siitä harvoin saa lukea näin raastavan piinaavasti ja totuudenmukaisesti.

Islam kuvataan minusta varsin yksipuolisen jyrkäksi kirjassa, jonka missio on tuoda asioiden monet puolet esille. Onneksi mukana on kuitenkin Dunia. Hän haluaa opettaa lapsille kaikkea sitä, mistä Casa ei ole koskaan kuullutkaan. Hyvin ei silti käy kenellekään.

Tämä kirja ei voi olla vaikuttamatta sinuun.

"Hukkuvatko yöperhoset tyyniin vesiin kirkkaina öinä? Niin tapahtuu varmasti joskus. Ne luulevat tyynellä pinnalla kelluvaa kalvonohutta peilikuvaa kuuksi, sillä ne ovat kuin kaksi samassa pajassa lyötyä kolikkoa."

MUUTA: Kansi on tosi kaunis! Suomennos olisi kai voinut olla parempikin. Monet ovat verranneet tätä Hosseinin kirjoihin, minusta tämä on ihan eri. (Leijapojasta pidin muuten aivan erityisesti.)

ERITYISTÄ: Kerrotaan, että Aslam sulkeutui huoneeseensa seitsemäksi kuukaudeksi kirjoittamaan kirjaa, eikä tavannut ketään tuona aikana.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Khaled Hosseini: Leijapoika

Khaled Hosseini: Leijapoika
60-luvulla syntyneen
afgaani Amirin kasvutarina.
LUE TÄMÄ.
(Afganistan/USa 2005)
++++++

Khaled Hosseini:
A Thousand Splendid Suns
tarina afgaaninaisista
joiden elämä menee
"from bad to worse" -
ja mikä pahinta,
tämä tuskin on
kaukana todesta
(USA/Afganistan 2003)
+++++