Salla Simukka: Punainen kuin veri

Salla Simukka: Punainen kuin veri
Suomi 2013
Tammi 265s.

LYHYESTI: Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.

GENRE: Nuorten aikuisten jännitys(?)

FIILIS: Sain kirjan mukaan tavattuani kirjailijan huhtikuussa. Kyseessä on avausosa trilogiaan, jonka päähenkilönä seikkailee lukiolaistyttö nimeltä Lumikki. Lumikki ei ole vampyyri eikä kirja edes sijoitu tulevaisuuteen, mutta ihan tavallinen tyttö tämä sankaritar ei ole.




Lumikki kuvaa itseään Stieg Larssonin Lisbethin ja Hercule Poirotin salaiseksi lapseksi. Hän on ulkopuolinen ikäistensä joukossa ja tulee vahingossa sekaantuneeksi rikokseen, joka ei hänelle lainkaan kuuluisi.Siitä alkavat tapahtumat vievät Lumikin moneen vaaraan, joista osa on varsin ennalta-arvattavia.

Kirja on laadukasta ja vetävää jännitystä. Lukija tutustuu myös Lumikin rankkaan menneisyyteen.  Tapahtumat ovat kauttaltaan raakoja ja kovia, se vähän yllätti. Kirja on kunnianhimoinen tarinaltaan ja mielestäni Silmukka onnistuu hyvin.  Lankoja jätetään myös auki.

Jään odottamaan seuraavaa osaa, toivottavasti Lumikille tapahtuisi jotain erityisen hyvää jossain kohdassa.

KANSI: Ihana hiplattava kansi ja upea punainen reunus sivuissa.

TOISAALLA:
Kirsin kirjanurkka
Koko lailla kirjallisesti -Jenni päätyi pohdiskelemaan kirjan puhekieltä
Kaiken voi lukea -Jori ei ollut ihan kohderyhmää


TÄHDET:
+ + + +

Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Suomi 2012
333s. WSOY

MIKSI?: Kirja voitti Blogistanian Kuopus- palkinnon

GENRE: Nuortenkirja spefi-elementeillä

LYHYESTI: Tyttö, joka osaa harjoittelematta maailman vaikeimmat skeittitemput löytää pojan, joka osaa myös kummia.

FIILIS: Ja taas kirja, jonka alkuasetelma ja maailma on aivan mahtava. Unna on tyttö, joka tuntee olevansa erilainen, eikä kyse olekaan pelkästä tunteesta. Hän on ketterä kuin orava. Eikä se ole kielikuva. Orava on Unnan voimaeläin. Mutta hän ei tiedä, että muitakin joilla on omat voimaeläimensä. Lisäksi on metsästäjiä.

Kirja on silti yllättävän vahvasti arjessa kiinni ja  teinielämän makuinen. Tunteet eletään vahvasti ja vanhempien kanssa ei aina tule toimeen. Oli oikeastaan hauska tuntea itsensä vanhaksi ja tyytyväiseksi siihen, ettei kaikki ole enää niin voimaksta.

Kirjassa tapahtui lopulta yllättävän vähän. Aloin jossain kohtaa huolestua jäljellä olevista sivuista, koska kaikkea oli pohjustettu niin paljon, eikä enää ehtisi tapahtua juuri mitään. Mutta tämä onkin tehty sarjaksi, jolle ennustan menestystä.

Salama kirjoittaa sujuvasti ja osoittaa tuntevansa nuorten nykytodellisuutta (ainakin niin, että se vaikuttaa minusta uskottavalta). Mietin kirjan suositusikärajaa, mitä olette muut mieltä? Välillä nuorten keskinäiset jutut ja seksikohtaukset (vaikkakin epäyksityiskohtaiset) mietityttivät.

Aikuiseksi kasvamisen kysymykset, erillaisuus, rakastuminen, eka kerta jne. ovat kulunutta maastoa, mutta tämä voimaeläin -näkökulma tekee kaikesta raikasta. Erityispisteet siitä, ettei pakollista nuortenkirjakolmiodraamaa oltu viritetty. Jään odottamaan jatkoa.

TOISAALLA: Tästä löytyy paljon arvioita. Mä vähän yllätyin, että Morrekin tykkäsi niin paljon. Booksykin löysi kirjasta paljon hyvää ja laittoi linkin Kirjaseurantaa, jossa runsaasti arvioita.

TÄHDET:
+ + + +

Lauren Oliver: Pandemonium -rakkaus on kapinaa

Lauren Oliver: Pandemonium -rakkaus on kapinaa
Yhdysvallat 2012 (Suom.2012) 
WSOY, 295s.GENRE: Nuortenkirja, dystopia (2.osa). Sijoittuu Nälkäpeli ja Tarkoitettu - trilogioiden välimaastoon ja sopii hyvin näistä tykkääville. 

MIKSI?:  Luin tämän trilogian ensimmäisen osan (Delirium) maaliskuussa. Kai se täytyy lukea koko sarja. Alunperin viehätyin kirjailijan Kuin viimeistä päivää - romaanista.

Puhtaus on puoli ruoka. Detaljeissa turva. Metodissa onni.

FIILIS: Deliriumissa minua viehätti eniten sellaisen maailman kuvailu, jossa rakkaus on pahin kaikista sairauksista. Harmillista, ettei kakkososa tuo juurikaan uutta ajatusleikkiin. Tässä kirjassa ikävöidään rakkaita ja juoni täytyy monista action- pläjäyksistä. 

Lenan rakkauden kohde Alex on kuollut. Nyt hän joutuu selviytymään yksin yhteiskunnan ulkopuolella, tai onhan siellä muitakin jotka ovat menettäneet kaiken. Kirja tapahtuu kahdessa paikassa: silloin (korvessa) ja nyt (vastarintaliikkeen jäsenenä). Teemat ovat suuria, sillä uusi rakkaus houkuttelee ja kuolema koettelee. Ansiokasta on se, miten tiiviinä tapahtumat pysyvät.

Oliver on taitava kirjoittaja ja osaa koukuttaa lukijan. Tunnetasolla tässä on silti samaa ongelmaa kuin edeltäjässä, eli ainakin aikuiselle nuoren tunteet jää pinnallisiksi. Eikä juonessakaan ole toivottavaa yllätyksellisyyttä. Syvemmällä tasolla pohditaan identiteettiä ja sen luomista, mutta aika pinnalliseksi tuo käsittely jää. Lopun cliffhanger on kuitenkin aivan omaa luokkaansa.

Tämä on ihan kelpoa kirjaviihdettä ja suosittelisin erityisesti nuorille.

MUUTA: Kansi on yksi erikoisemmista koskaan. Kirjan nimeä ei oikein erota, koska väri on niin tumma. Kovakantisen kirjan sisäkansissa on suuret nuoren naisen kasvot molemmilla puolilla. Deliriumin päädyin lukemaan upean kannen takia, tässä kansi ei houkutellut.

TOISAALLA: Kirjavinkit kehuu jopa edeltäjäänsä paremmaksi. Myös Anu ja Katinka tykkäsivät.

TÄHDET:
+ + +(+)

Lauren Oliver: Delirium / Rakkaus on harhaa

Lauren Oliver: Delirium -rakkaus on harhaa
Yhdysvallat 2011 (Suom.2011)
WSOY, 350s.

GENRE: Nuortenkirja, dystopia. Sijoittuu Nälkäpeli ja Tarkoitettu - trilogioiden välimaastoon ja sopii hyvin näistä tykkääville.

MISTÄ?: Kirjaston uutuushyllystä, aikuisten puolelta :O

MIKSI?: Viehätyin Oliverin Kuin viimeistä päivää - romaanista. En kuitenkaan intoutunut tästä aiheesta, ennen kuin näin kirjan aivan lumoavan kannen.

LYHYESTI: Kaikista tappavista tappavin: Rakkaus surmaa, kun sen saa ja kun sitä ei saa.

FIILIS: Minä tiedän, että siihen voi sairastua ja se voi tehdä melkinpä hulluksi. Olen kokenut kaikki oireet: mietteisiin vaipuminen, hikoilu, henkisen havainnoin heikkenenminen, ajatusten harhailu, päättelekyvyn aleneminen, epätoivon kaudet, arvaamaton käytös jne.

Kirja sijoittuu tulevaisuuden Portlandiin, jossa tähän kaikkialle levinneeseen epidemiaan ja yhteiskunnan tuholaiseen, sairauteen nimeltä amor deliria nervosa (rakastuminen), on vihdoin keksitty parannus. 18- vuotiaana kaikki viedään proseduuriin (aivoleikkaus), jonka jälkeen ihmiset eivät tunne enää suuria tunteita mihinkään suuntaan. He elävät suunnitellusti ja ennakkoarvattavasti heille annettujen puolisoidensa kanssa yhteiskunnan tiukan valvonnan alla.

Lena uskoo, etenkin sen jälkeen miten hänen äidilleen kävi, että kaikki on hänen parhaakseen, eikä hänen toimenpiteeseen olekaan enää kuin kolme kuukautta. Mutta sitten hän kuitenkin sairastuu. Ja kaikki alkaa näyttää toisenlaiselta.

Kirjan ajatusleikki ja kuvaus tällaisesta yhteiskunnasta on valtavan kutkuttava! Toteutus on kuitenkin aika nuortenkirjamainen ja jokseenkin ennalta-arvattava. Mietin, että mistä se tulee - aikuisten kirjoja lukiessa ehkä samaistuu enemmän ja voi tuntea olonsa nostalgiseksi. Näiden ensisuudelmien aikana tuntee olonsa vähän vaivautuneeksi ja suoraan sanottuna, no, vanhaksi. Luultavasti joudun silti lukemaan myös jatko-osat.

TOISAALLA: Anu ihastui ja luki kirjan kerralla ja  Kirjavinkeissä yllätyttiin positiivisesti - eikö muut ole lukeneet tätä? Vinkatkaa, jos teiltä löytyy arvio.

TÄHDET:
+ + + +


So American - haasteessa ei ollut kai mitään tällaista kategoriaa nuortenkirjoille, mutta taidan pystyttää sellaisen? Ala-kategorioista tulee suoritetuksi New York.

Miniarvioita

Loppuvuodelta jäi kaikenlaista roikkumaan. Tässä muutama miniarvio niistä. Nämä ansaitsivat pidemmät maininnat, mutta uutta on jo tulossa...

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja.
WSOY  2010

LYHYESTI: Kyllä minä vähän mieleni pahoitin kun tämä ei ollutkaan niin täydellisen hauska mitä kohtuuttomilla odotuksilla odotin. Siis ehdottoman huvittavaa ja toimivaa satiiria. Luulen silti että mielensäphoittaja on ollut parhaimmillaan radiossa. Enkä voi sille mitään, että tämän kohdalla suosio ja jatko-osa ärsyttää. Kyröstä tykkään kovin, lukekaa ihmeessä Kerjäläinen ja jänis.

Tästä Susan monia hauskoja lainauksia sisältävään arvioon.

TÄHDET:
+ + + (+)

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa, valoa, valoa
Karisto 2011
Junior Finlandian voittajalla on aivan hurmaavan täydellinen alku. Muutenkin kirja on piristävän erillainen ja raikas. Joku tässä kuitenkin oli, ehkä sitten tuo nuortenkirjamaisuus. Olin aivan täysin samaa mieltä tästä Hannan kanssa. Sieltä myös linkkejä toisten arvioihin.

TÄHDET:
+ + + (+)

Natalie Taylor: Signs of Life
Yhdysvallat 2011

Natalien suunnitelma elämänsä varalle menee täysin uusiksi kun hänen aviomiehensä kuolee onnettomuudessa. Hänestä tuleekin varoittamatta raskaana oleva leski ja tuleva yksinhuoltaja alle kolmekymppisenä. Kirja käy läpi surun täyttämää vuotta kuukausi kuukaudelta ja toisaalta iloa vauvan syntymästä. Eri tunnoista kerrotaan rehellisesti ja paljoakaan kaunistelematta. Tavallaan muistelmat on perinteinen selviytymistarina, mutta siihen liittyy paljon myös aikuiseksi kasvamista ja maailmankuvan muutosta. Taylor on lukion äidinkielen opettaja ja kovin mielenkiintoisia ovat jaksot, joissa käydään läpi siltä miten monet opetuksessa käytetyt klassikot alkavat näyttäytyä eri valossa oman elämän muututtua. Iso osuus kirjassa käsittelee myös suhdetta muihin läheisiin ja ystäviin tapahtuneen keskellä. Jotain tosi häiritsevän amerikkalaista tässä kuitenkin oli ja minua myös ärsytti kuolleen aviomiehen täydellisyys. Mutta vertaistukikirjana jostain suuresta tragediasta toipuessa suosittelisin toki.

TÄHDET:
+ + + (+)

Muistakaahan äänestää Amman copycat- kansikisassa!

Gayle Forman: Jos vielä jään (If I Stay)

Gayle Forman: If I Stay (Jos vielä jään)
Yhdysvallat 2009 (suom. 2009)
191 sivua. WSOY

MIKSI?: Joskus sattuu hassusti. Selailin englanninkielisten blogien vuoden 2011 parhaita. Jostain syystä aika monta blogia, joita sattui kohdalle oli keskittyneitä nuorten kirjallisuuteen ja tosi moni mainitsi Gayle Formanin. Päällä olevaan lukublokkiin sopi erinomaisesti lukea jotain vetävää ja helppoa - latasin tämän kirjan. Luinkin sen saman tien. Kun googlasin kirjan huomasin, että se onkin suomennettu jo 2009!! Oho.

 GENRE: Nuorten kaunokirjallisuus, listattuna 12+ vuotiaille ja 14+ -vuotiaille.

LYHYESTI: 17v. Mian perhe joutuu auto-onnettomuuteen kamalin seurauksin.

FIILIS: Tällä kirjalla oli minun suhteeni monta kysymystä: 1) Miksi tällä on ollut niin valtaisa suosio? 2) Miten tämä vertautuu kahteen samalla teemalla lukemaani kirjaan Kuin viimeistä päivää(nuortenkirja, jonka kansikin on kaksonen tämän kanssa) ja Rosamund Lupton: Afterwards (aikuisten kaunokirjallista jännitystä).

Ensimmäiseen kysymykseen. Minusta kirja oli heppoisa, liian kiltti ja naivi. Silti halusin lukea sen ehdottomasti loppuun pikaisesti. Minun oli pakko saada tietää miten Mialle käy. Asiaa toki auttoi kirjan lyhyys, mutta olihan tuo vetävästi kirjoitettu. Kuitenkin ne ylistävät adjektiivit, joilla kirjaa kuvataan jenggiblogistaniassa ovat jokseenkin liioiteltuja.

Toisen kysymykseen: Nuo mainitsemani kirjat olivat kyllä selvästi parempia - monitahoisempia, ajatuksia herättävämpiä ja hahmoiltaan mietitympiä. 

Minusta kirjan ongelmaa, eli haluaako Mia kuolla, ei saada esitettyä uskottavasti. Nuoremmalle se ehkä menee läpi?

Musiikilla on kirjassa iso rooli. Käsitellään siinä muutenkin tuttuja aiheita nuortenkirjoista, kuten perheeseen kuulumista, ystävyyssuhteita ja tietysti rakkautta.

MUUTA: Kirjan seuraava osa on ilmestynyt nimellä Where She Went Yhdysvalloissa toukokuussa. Best Book of the Month Amazonissa. Eiköhän WSOY suomenna senkin?
Karoliina muuten pohti ehkä vähän samanlaisia kuin minä täällä.

TÄHDET:
+ + +
----------------------------------------------------------------
Voi että kun te muut luette jo kevään uutuuksia! Minä olen tällä joulu"lomalla" lähinnä vain haaveillut lukemisesta. Tulossa kuitenkin elämäni ensimmäinen Shields (miksi en ole lukenut jo aiemmin?!) ja keväänuutuus (tosin itse luen englanniksi) Jennifer Eganin Aika suuri hämäys sekä muitakin kivoja postausaiheita on taskussa uudelle vuodelle.

Ally Condie: Matched (Tarkoitettu)

Ally Condie: Matched (Tarkoitettu)
Yhdysvallat 2010 (suom.2011)
380 sivua. Tammi
Kindle edition

MIKSI?: Miten ihmeessä tämä oli mennyt minulta ohi? Löytyy jo suomeksikin. Puolisalainen mieltymykseni Nälkäpeli-trilogiaan sai kilpailijan.

GENRE: Nuoriso-scifiä(?), mutta en alkaisi lokeroimaan.

LYHYESTI: Täydellisessä yhteiskunnassa alkaa kyllästyttää.

FIILIS: Mahtavaa! Huomaan, että vaikka arvostan eniten kirjoissa kieltä ja tarinaa, en myöskään voi vastustaa hienosti rakennettua ajatusleikkiä. Aikuuisuuden kynnyksellä olevan Cassian elämä Yhteiskunnassa (Society) on laskettu todennäköisyyksien ja tutkimusten mukaisesti täydelliseksi. Kaikkien asukkaiden ruoka-annoksien kalori- ja vitamiinimäärä on optimaalinen, 17-vuotiaana heille annetaan yhteensopiva aviopuoliso ja 80-vuotiaana vuorossa on "hyvä kuolema". Informaation ylikuorimituskin on ratkaistu; on mm. 100 laulua, 100 runoa ja 100 historiallista tapahtumaa, jotka on säästetty kertomaan menneisyydestä. (Yhteiskunnan asukkaat eivät luo uutta.)

Kirja leikkii melkeinpä julman osuvasti vapaan tahdon ongelmalla. Yhteiskunnassa asukkaille pyritään antamaan juuri sen verran valinnanvaraa, että illuusio valinnasta säilyisi ja ihmiset pysyisivät tyytyväisenä. Miksi haluta pois täydellisesti suunnitellusta elämästä? Jos teet jotain kaavasta poikkeavaa, sillekin on laskettu todennäköisyys jo valmiiksi. Ihmisten analyyttisten luonnekuvausten perusteella voi ainakin näennäisesti perustella kaiken, myös vastustuksen. Uniakin monitoroidaan. Loppujen lopuksi kontrolli on kaikenkattavaa ja ahdistavaa. Onko pakotietä? Onko kuitenkin turvallisempaa pysyä hyvässä ja ennaltaarvattavassa elämässä?

Tarina ei sinällään yllätä, vaikka Condie kuljetti tarinaa monesti eri suuntaan kuin olisin kuvitellut. On kaksi poikaa, on kapina. Kuten sanottu, kirjan yhteiskuntarankennelma innosti enemmän kuin juoni, mutta kyllä tarinakin kantaa. Cassien taistelu alkaa isoisältä saadusta runosta. Sanat ovat olemassa hänelle, eikä niitä voi ottaa pois, niissä on valtaa.

Kirjan ahmaisee nopeasti, siinä on imua. Suosittelen joululahjaksi teineille ja miksei vanhemmillekin. Loistava kepeäksi välipalaksi. Nälkäpeliin verrattuna kirja on paljon kiltimpi. Meidän perheessä tästä on myös saatu lukuisia keskusteluja aikaan - kuinka paljon meillä loppujen lopuksi on vapautta valita?

MUUTA: Hieno kansi, eikö? Ihanaa, ettei sitä ole alettu muuttamaan alkuperäisestä. Seuraava osa Crossed, ilmestyy Yhdysvalloissa ensi tiistaina ja olen ennakkotilannut sen latautumaan Kindleeni silloin.

TOISALLA:
 HS
KSML 
Katinkan kirjasto
Vinttikammarissa
kirjakissan luetut

TÄHDET:
+ + + + (+ )

LAHJAVINKKI NUORELLE KESÄN JUHLIIN Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää

Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää
Yhdysvallat 2010
412 sivua
genre: nuoret aikuiset

KENELLE: Rippilahjaksi tai ylioppilaalle tai ammattiin valmistuvalle tms. Kirjassa on jonkin verran alkoholin käyttöä ja pilven polttoa ja viittauksia seksiin, eli harkinnan mukaan nuoremmille.

MIKSI: Tämä on ollut melkoinen kirjailmiö Yhdysvalloissa ja saanut valtaisan suosion. Ennakkovarasin kirjastosta. Luin jostain jenkkiblogista kirjan alun ja halusin lukea lisää (teille vain ensimmäinen lause):
"Sanotaan että juuri ennen kuolemaa koko elämä välähtää silmien editse, mutta minulle ei käynyt niin."

LYHYESTI: Lukiotaan päättävä Samantha kuolee illan bileiden päätteeksi. Ja sitten hän saa elää saman päivän 7 kertaa uudellen.

FIILIS: Tuo ylläoleva tiivistelmä ei ole mikään spoileri, vaan tulee ilmi kirjan ensilehdiltä alkaen. Asetelma on erittäin kiinnostava: jos tämä olisikin viimeinen päiväni, valintani alkaisivat näyttäytyä aivan toisessa valossa. Samantha saa mahdollisuuden tarkastella elämäänsä aivan eri perspektiivistä ja ehkäpä korjatakin jotain mikä on mennyt pieleen.

Kirjassa on tavoitettu mielestäni aitous nuoruuteen ja nuoren elämään. Vaikka Samantha kasvaa ja muuttuu päivä päivältä hän ei kuitenkaan saarnaa. Uudelleen elämisen rakenne on saatu kirjassa toimimaan, eikä lukija kyllästy samaan päivään. Kirja herättää miettimään valintoja joita teemme päivittäin ja se innostaa pysähtymään raikkaalla tavalla. Ykkösaiheiksi nousee ystävyys, suosittuna oleminen ja siihen liittyen kiusaaminen sekä tietysti rakkaus. Miten tyhmältä monet jutut näyttävätkään ikuisuusperpekstiivistä. Ja miten montaa ihanaa ja kaunista hetkeä ei osaa arvostaa tai niitä ei edes huomaa, ihmisistä puhumattakaan. Kirjassa ei silti erityisemmin pohdita kuolemaa itsessään, siinä ei surra tai synkistellä, eikä myöskään puhuta uskonnosta. Loppuratkaisu on hieno.

TEKSTINÄYTE:

"Minua häkellyttää tajuta, miten helposti asiat muuttuvat, miten helppoa on lähteä kulkemaan pitkin tuttua tietä ja joutua aivan uuteen paikkaan. Riittää kun ottaa yhden väärän askeleen, pitää yhden tauon tai valitsee yhden kiertotien, niin saakin uusia ystäviä, huonon maineen, poikaystävän tai lemput. En ole koskaan ajatellut asiaa; en ole osannut hoksata sitä. Ja minulle tulee omituinen ole, että ehkä kaikki eri mahdollisuudet ovat olemassa yhtä aikaa, että jokaisen hetken alla on kerroksittain tuhansia muita hetkiä, jotka näyttävät erillaisilta."

ERITYISTÄ: Kirjan kansi on minusta valtavan kaunis. Tytön silmät kuvassa ovat aivan lumoavat.

MUUTA: Kirjan suomennos on hävettävän kökkö. Väkisin tulee mieleen, että se on tehty aivan liian nopeasti. Harmillista, mutta paremman puutteessa näin.

TÄHDET:
+ + + + (+)

The Hunger Games

Joskus tää lukuhomma on ihan vähän haasteellista. Esimerkiksi vaikka silloin kun pitää hoitaa kaikkia vauvoja ja syöttää niitä samalla ku on hyvä kirja kesken. (Huolestuneille: kuvan vauvat eivät ole oikeita. Ja niille jotka huolestuivat enemmän minusta kuin vauvoista: nuket kuuluvat tyttärelleni, joka pitää niistä yleensä hyvää huolta. Harvemmin itse leikin niillä.)

Suzanne Collins: Nälkäpeli (Yhdysvallat 2008)


LYHYESTI: Tulevaisuuden tosi-tv, jossa kisataan hengissä selviämisestä. Vain yksi voi voittaa.

ERITYISTÄ: Pitäisi löytää nopeasti joku "out of genre" - challenge, johon voisin osallistua tällä kirjalla.  En todella useinkaan lue mitään mikä haiskahtaa fantasialta, puhumattakaan että hakisin kirjojani nuorten hyllystä. Nämä molemmat outoudet toteutuivat tässä kirjassa ja tulos oli oikein viihdyttävä. Kirjaa joutui vähän myös vahtimaan, ettei muut perheenjäsenet päässeet siihen käsiksi. Tämä on osa trilogiaa, jonka viimeinen osa ei ole vielä ilmestynyt.

HUOMIOITA: Kirja ei toki ole mitään korkeakirjallisuutta. Tarina on vähän lapsellinen, mutta koukuttaa hyvin. Käänteitä on tarpeeksi ja väkivaltakin kaikessa karuudessaan jotenkin inhimillistä. Ei tämä varmasti ihan herkimmille toki sovi, ainakaan jos nuorista on kyse.

TÄHDET:
+ + + +
(nämä tähdet tulevat kirjan hyvästä imusta ja
siitä että luin "jotain ihan muuta" ja tykkäsin siitä)