Palele porvari pallomeressä

Anna-Leena Härkönen:  
Palele porvari ja muita kirjoituksia (2007) 112s. sekä  
Terveisiä pallomerestä ja muita kirjoituksia (2004) 160s.

MIKSI?: Joku suositteli näitä lohtukirjoiksi tai lukijumin purkamiseen ja minun kohdallani lääkitys toimi vaivaan erinomaisesti.

LYHYESTI: Härkösen lyhyitä kirjoituksia, joita on julkaistu eri lehdissä ja koottu sitten kirjoiksi.

FIILIS: Minä tykkään Härkösestä. Hän antaa oman mielipiteensä kuulua, ravistelee pinttyneitä käsityksiä ja naurattaa. Kaikki jutut eivät toki  ole sellaisia joista itse olisi samaa mieltä, mutta mielellään näitä lukee. Aiheet tuntuvat olevan Härkösen omasta kokemusmaailmasta ja siksi ne vaikuttavat aidoilta. Aika monet kirjoitukset liittyvät parisuhteeseen, vanhemmuuteen, yhteiskuntaan, seksuaalisuuteen jne. Suomessa saisi olla lisää naisia, jotka tällä tapaa tuovat äänensä kuuluviin.

Nämä sopii hyvin tunnelmaan, jossa haluaisi lukea naistenlehtiä, mutta lukee kuitenkin mielummin kirjaa. Kiitos suosituksesta!

LAINAUS:

"Jonkun pitäisi muuten kertoa kotiäideille, että ulkoilemiselle on olemassa myös vaihtoehto: sisällä pysyminen. Olen joskus kokeillut, mitä tapahtuu jos perhe ei näytä edes nenänpäätään ulkona kahteen päivään. Vastaus: ei mitään."

TÄHDET: 
+ + +

Tällä viikolla työ on ehdottomasti taas haitannut vapaa-aikaa ja olen ollut ihan zombi päivien päätteeksi. Onneksi innostava kirjapino odottaa rauhallisempaa aikaa ja juuri nyt keskenoleva kirja on aivan mainio!

Miina Supinen: Apatosauruksen maa

Miina Supinen: Apatosauruksen maa
Suomi, 2010
212 sivua

GENRE: Absurdi lyhytproosakokoelma. (Täh?)

LYHYESTI: Lyhyitä katsauksia elämään, joka on monesti tosi kummallista.

(Kerrottakoon, että keskittymiskykyni on ollut lähellä nollaa monestakin syystä. Nämä tarinat olivat niin lyhyitä, että näitä pystyin silti lukemaan. Tämän arvion tunnelmaan saattaa kuitenkin vaikuttaa se, etten päässyt kirjabloggaustapaamiseen. Harmittaa. Olin hauskan sijaan koko viikon työmatkalla kuulemassa, että työelämä on savolaistumassa.)

FIILIS: Pidin kirjasta. Se on hauska, siinä on ihanan kummallisia kertomuksia ja sattumuksia ja vähän vaikeamminkin avautuvia sivujuonteita. Olisin voinut lukea näitä vaikka kuinka paljon. Aion suositella tätä kokeilunhaluisille ja huumorintajuisille, etenkin lyhytpinnaisille lukijoille.

Silti olin vähän pettynyt. Innostuin Supisesta aivan äskettäin lukemani Liha tottelee kuria ansiosta, eikä tämä nyt sitten lainkaan yhtä paljon innostusta herättävä. Jos sanoisin oikein rumasti, niin sanoisin tämän muistuttavan jonkin sortin aforismikirjaa. Tarinat ovat niin lyhyitä, ettei ne jäävät nokkeluudestaan huolimatta irrallisiksi.

Mutta toisaalta montaa yksittäistä (ja kovin erilaista) kertomusta jää pohtimaan paljon myös jälkeenpäin. Jotenkin jäin kaipaamaan yhtenäistä teemaa tai sitten en vaan keksinyt sitä. Ainakin kirjailijan mielikuvitusta jäin ihailemaan suuresti. 

ERITYISTÄ:  Supisen blogista Sokeripalasta jäi kirjan julkaisun aikoihin mieleen tämä:
"Kirjakauppiastilaisuudessa Katajanokan kasinolla Apatoa pitchasi Jari Tervo, joka väitti aivan pokkana, että siinä on paljon suorasukaista seksiä. (toivottavasti kukaan ei nyt pety kauheasti.)" Kirjan luettuani uskaltaisin lyödä vetoa siitä, ettei Tervo ole lukenut kirjaa.

MUUTA: Ilse Juuri tälläisesta kirjoittaa kivasti tästä kirjasta, kurkkaa!

TÄHDET:
+ + + (+)