Oota, mä luen tän eka loppuun: helmikuuta 2012

26. helmikuuta 2012

Piiat, Avain ja muitakin elokuvia

Win Win 2011, Yhdysvallat
ARVIO: Minä rakastuin Paul Giamattiin elokuvassa Sideways ja olen sen jälkeen seurannut tarkasti hänen tekemiään elokuvia. Tämä oli jälleen aivan upea draamakomedia, joka välttelee monia kliseitä. Jännite syntyy monessa kohtaa yllättävästi ja paini tuo osuvan purkautumiskanavan aggressioille.
TÄHDET:
+ + + + (+)

Piiat 2011, Yhdysvallat
ARVIO: Tämän elokuvan täytyi olla pettymys, sillä pidin kirjasta niin valtavasti. Jälleen kerran jäin miettimään miten vähän keskimittaisesta kirjasta pystyy mahduttamaan 2 tunnin leffaan? Elokuva on ihan ok ja mieskin katseli sen mielellään. Parasta on se miten 60-luvun asut, autot ja kodit tuodaan ruudulle. Näyttelijävalinnatkin ovat onnistuneita.
TÄHDET:
+ + + +

Selviytymisen taide 2011, Yhdysvallat
ARVIO: Oih! Tämä oli nuorisoelokuva minun makuuni. Nostalgia iski tätä katsoessa. Ei mikään mullistava kokemus, mutta nauratti ja tuli hyvä mieli. New York tulee hienosti kuvatuksi. Voi tuota eksistenssikriisin aiheuttamaa turhuuden tunnetta, josta vain rakkaus voi pelastaa! Näyttelijät loistavat ja tarina on suloisen romanttinen.
TÄHDET:
+ + + +

Zookeeper 2011, Yhdysvallat
ARVIO: Pitkästä aikaa elokuva, jonka koko perhe jaksoi katsella yhdessä ihan hyvissä tunnelmissa. 6v:lle ehkä vähän liikaakin ihmissuhdepainotusta, mutta hauskat eläimet jäivät parhaiten mieleen.
TÄHDET:
+ + + (+)

Sarah's Key (Avain) 2010, Ranska
ARVIO: Tästäkin pidin kirjana kovasti. Elokuvana homma menee kaikkien epätoivoiseksi. Kaikki tapahtumat yritetään tunkea 2 tuntiin, mikä teee kerronnasta hyppivää ja rasittavaa. Päähenkilö Kristin Scott Thomas pelastaa paljon, mutta ei pysty ihmeisiin.
TÄHDET:
+ + +

Sairaan onnellinen 2011, Norja
ARVIO: Norjan Oscar-ehdokkaasta jää mieleen lähinnä loistavan pääroolin tekevä Agnes Kittelsen. Draama osuu pohjoismaiseen "muutetaan maalle" ja "kaikki laulaa kuorossa" - menttaliteettiin, mutta miksei mistään muusta saa irti mitään paitsi ainaisesta pettämisestä?
TÄHDET:
+ + +

Crazy. Stupid. Love 2011, Yhdysvallat
ARVIO: Miksi, oi miksi Julianne Moore ei voi olla yhdessäkään hyvässä elokuvassa? Ihanalla Marisa Tomeillakin on ihan tyhmä rooli. Juoni jää ihmeellisen kaksinaismoralistiseksi farssiksi. Tämä varmasta on myynyt ja myy loistavasti.
TÄHDET:
+ + (+)

Horrible Bosses 2011, Yhdysvallat
ARVIO: Lisää näyttelijärakkauksia - Jennifer Aniston, Collin Farrell, Kevin Spacey - kaikki pääosissa tässä komediassa! Kaikki roolit on vaedetty ihan överiksi kunten myös juoni. Harmi vaan ettei se naurata. Dialogissa on hetkensä, mutta aivan liian vähän niitä hetkiä löytyy.
TÄHDET:
+ + (+)

25. helmikuuta 2012

Ihme juttu - kirja tekee hyvää!

Hannele Huovi: Ihme juttu!
Kuvitus Karoliina Pertamo
Suomi 2012
Kirjapaja, 47 s.

GENRE: Lasten loru-/ runokirja

MIKSI: Kirsi Kunnas -fanina väittäisin tämän seuraavan hänen jalanjälkiään. Huovin kirjoista olen tykännyt ennenkin - viimeisin ihastus oli Jättityttö ja Pirhonen. Kirjan tuotolla (10%) osallistutaan Yhteisvastuukeräykseen. (Jos et mene just nyt ostamaan kirjaa, niin muista silti osallistua keräykseen.)

FIILIS: Tämä on parasta mitä olen lapsilleni lukenut (liian) pitkään aikaan! Näistä on syntynyt naurua ja jopa omia loruja. Rehellisyyden nimissä minä rakastuin tähän enemmän kuin 6v. mutta kyllä tuo ilolla noita kuuntelee kuitenkin.

Parasta kirjassa on kekseliään kielen lisäksi yllättävät ja yhteiskunnallisetkin aiheet. Porkkaraaste -aiheisessa runossa kerrotaan mitä tarvitaan, että tuo tavallinen herkku saadaan lautaselle: puoli maailmaa se puuha täyttää! Teemoissa on huomioitu erityisten hyvin myös pojat ja nykyaikaiset jutut. Vai oletteko lukeneet ennen lampaaksi muuttuvasta läppäristä? Tästä löytyy myös uusi virpomisloru, isistä tehty leija, saunatontun löylykoulu sekä hampaita soittava tunteikas haitaristi. Kuvitus on tosi onnistunutta ja kaunista.

LAPSEN KOMMENTTI: "Äiti, lue vielä yksi, jooko? Nää on niin hauskan hassuja!"

SUOSIKKI: Perinteisemmästä laidasta - osa runoa Kaikki laulaa tavallaan:

Jos olet omituinen
tai sekopää,
arka tai urpo
tai aivan ilman ystävää,
tuhma tai kiltti
tai mitä vaan,
ala silti laulamaan.
Kaikki laulaa tavallaan.

Katso omaan tähteen päin,
olet hyvä juuri näin.

MUUTA: Taidan mennä ostamaan näitä useamman varastoon syntymäpäivälahjoiksi annettavaksi.

TÄHDET:
+ + + + +

22. helmikuuta 2012

Kirjablogikaappi

Tänään tulin ulos jonkin sortin kirjablogikaapista, kun julkaisivat paikallislehdessä esittelyn minusta ja tästä blogista. Ja ison kuvan. Samalla julkaistiin ensimmäinen kirjoitus kirjoittamastani Nettilukija-sarjasta. Kun ne ilmestyvät verkkolehdessä, niin linkitän sitten tänne. Olen tosi iloinen siitä mihin kaikkeen tämä bloggaaminen on minut vienyt, sekä töissä että vapaa-ajalla. Siitä kuuluu kiitos teille lukijoille ja tälle yhteisölle, jonka me olemme yhdessä luoneet.

Ensimmäisessä kirjoituksessa pohdiskelen uutuuskirjojen suhdetta vähän vanhempiin, mikä on aina ajankohtainen aihe täällä blogistaniassa. Itselleni viime vuoden parhaimpiin kirjoihin kuului Markus Nummen Karkkipäivä 2010 ja vaikkapa Majgull Axelssonin Huhtikuun noita vuodelta 1997! Jutussa kerron myös Jussi Valtosen aiheuttamasta "blogi-ilmiöstä". Ainakin kymmenen kirjabloggaajaa on ihastunut Valtoseen äskettäin, vaikka kirjailijan edellinen kirja, Siipien kantamat, on ilmestynyt 2007. Tutustumisblogina on tällä kertaa Morren blogi, sillä sieltä löytyi kirjoittamisen aikaan viimeisin arvio Valtosesta.

Hannan blogin esittelyssä oli muuten hauska lause: Kirjablogi, kiva harrastus. Olen täysin samaa mieltä!

21. helmikuuta 2012

Arto Salminen: Paskateoria

Arto Salminen: Paskateoria
Suomi 2001
WSOY 145 sivua

MIKSI?: Arto Salmista on hehkuttaneet blogeissaan ainakin Salla, Booksy ja Jori. Antti Tuomainen mainitsi hänet antaessaan lukuvinkkejä. Myös riittävän monissa muissa keskusteluissa on käynyt ilmi, että minulla on iso aukko sivistyksessä, kun en ole Salmista lukenut.

LYHYESTI: "Kerran koittaa se päivä kun kaikki romahtaa niskaan. Ja sitä on paljon, todella paljon. Me hukutaan paskaan."

FIILIS: Niin. Tässä kirjassa on sen sortin ensimmäinen lause, etten tule sitä koskaan unohtaamaan. Vaikka haluaisin. Koska tämä on perheystävällinen blogi, mainitsen vain, että virke sisältää sekä nussimisen että piereskelyn.

Salminen on todella hyvä. Ihailin lyhyitä ilmaisuja, hurjan taitavia kielikuvia ja kertomisen taitavuutta. Nauroin ääneen, kun en osannut itkeä ja luin kirjan putkeen.

Jos sanoin, että Munro on tylympi kuin Shields, niin tässä mennään sitten aivan toiseen todellisuuteen tuon tylyyden kanssa. Kirjan tyylilaji onkin inhorealismi - jotkut sivulauseessa sanotut asiat olivat sellaisia, että olisin voinut jättää ne lukematta. Jos et halua kuulla sperman tahrimasta viisisatasesta, Porno-Rositasta ja jyskyttämisestä, niin jätä väliin. Salminen ei silti mässäile tarkoitushakuisesti, vaan kirjoittaa selkeää yhteiskuntakrittiikkiä.

Kirjassa liikutaan iltapäivälehden toimituksessa, jossa otsikoita ei tehdä hyvillä moraalisilla valinnoilla. Aika on sellainen, että huono lehti myy paremmin. Silti alamaailman kapinaa joutuvat pelkäämään myös paskalehden keskiluokkaiset toimittajat.

- Jokerien maalivahti on homo. Se tunnustaa.
- Loistavaa! huusi Juurakko. -Siitä lööppi! Mehän ollaan sorrettujen ja vähemmistöjen asialla.

MUUTA: Kirja muistutti todella paljon Antti Tuomaisen kirjoja, vaikka tyylilaji ei ole ihan identtinen. Ilmaisussa on paljon samaa. Jos siis olet ihastunut Salmiseen, niin suosittelen ehdottomasti lukemaan myös Tuomaista.

TÄHDET:
+ + + +

20. helmikuuta 2012

Petter Sairanen: Muisti on unta

Petter Sairanen: Muisti on unta
Suomi 2012
Helsinki-kirjat. 215 sivua

Sivelin poskiasi hellästi, viimeisen kerran. Katsoin sinua. Sitten laitoimme kannen kiinni.

Tästä tulee nyt poikkeuksellinen arvio, sillä en halua sanoa miksi tai antaa tähtiä tai muutakaan tavallista.

Kirja on romaanin muotoon kirjoitettu kertomus surusta. Se on totta ja muistoja. Samalla se on unta ja tarinaa. Aikuistumassa oleva tytär lähtee yllättäen ulos paukkupakkaseen ja löytyy myöhemmin paleltuneena.

Yksinhuoltaja isä oli ajatellut tyttärensä lukevan hänen lokikirjojaan sitten vanhempana, muodostaessaan kuvaa isästään. Elämän ei pitänyt mennä näin. Lähtö tuli liian varhain ja väärässä järjestyksessä.

Kirjassa vuorottelee tyttären Värityskirja, joka sisältää runomuotoon kirjoitettuja ajatuksia ja havaintoja elämästä. Toisena äänenä on isä, joka kertoo menetyksestään. Yhdessä nämä muodostavat kuvan erillaisesta perheestä, joka elää monista yhteiskunnan normeista vapaana - keskeisessä osissa ovat luonto, taide, itsensä toteuttaminen ja valittu köyhyys. Moitteet yhteiskuntaa kohtaan tulevat lempeästi, eikä syytöksiä oikeastaan edes kuulu. Isän tietty etääntyminen ja huoli tyttärestään hänen kasvaessaan antaa kaikille lukijoille liittymiskohtia. Huumoriakin löytyy.

Hyvinvointivaltiolaitoksen yleisten ohjeiden mukaan
suomalaisen ihmisen on epäviihdyttävä
syntymästä kuolemaan.

En tiedä tarkasti mikä on totta, (eikä sillä ole väliäkään), mutta aito suru tulee kirjassa todeksi myös lukijalle. Tekstin lomasta löytyy monia syviä ja pohdittuja sanoja. Kirja on henkilökohtainen, kaunis ja osiltaan sekava - kuten tuore suru aina on. En osaa arvottaa tätä tavallisena kaunokirjallisuutena. Romaania ei voi silti verrata myöskään esim. Pojan kuolema- tai Viikkoja, kuukausia -teoksiin, sillä ne ovat rehellisen yksityiskohtaisia kuvauksia tapahtumisista menetykseen liittyen. Tämän lukemisesta jäi surumielinen ja haikea olo, mutta ei lainkaan toivoton.

Katselin puita ja katselin yölliselle taivaalle, itkin ja tunsin pohjatonta kaipuuta. Mutta samalla kuitenkin tunsin, että sinulla on kaikki hyvin, eikä minun pitänyt olla huolissani.

Sairanen vieraili aamun kirjassa. Voit katsoa sen Ylen areenalta.

17. helmikuuta 2012

Tatiana De Rosnay: Viimeinen kesä

Tatiana De Rosnay: Viimeinen kesä
Ranska 2009 (suom.2011)
WSOY, 320s.

MIKSI?: Kirjailijan Avain-romaani oli mieleenpainuva ja koskettava. Blogisavujen ansiosta kiinnostuin tästäkin.

LYHYESTI: Keski-ikäisenä voi löytää kaikenlaista uutta itsestään ja suvustaan.

FIILIS: Tässä on kaikki elementit, jotka pitäisi olla minulle sopivia: perheen salaisuudet, viihdyttävän taitava lukuromaani ja kirjailija, johon olen aiemmin tykästynyt.

Mutta. Mä taidan olla loputtoman kyllästynyt keski-ikäteemojen käsittelyyn juuri nyt. Mistä näitä 44-vuotiaita elämäänsä nyyhkyttäviä oikein tulee? (Shieldsin Retakin taisi olla 44-vuotias). Sattumalta katsoimme edellisenä iltana elokuvan Crazy. Stupid. Love. jonka juonessa oli liikaa samaa kuin tässä kirjassa. Tiedättehän tämän arkkityypin? Eronnut mies, joka vaimo hylkää toisen miehen (nuoremman ja paremman näköisen) takia. Mies rakastaa edelleen vaimoaan ja huomaa laiminlyöneensä tätä. Sitten täytyy kokeilla siipiään naismarkkinoilla. Se ei muuta mitään paremmaksi. Hän on myös vieraantunut teini-ikäisistä, huonosti käyttäytyvistä lapsistaan ja vihaa työtään. Tietysti. Ah ja voih.

Kirjan kehyskertomuksessa oli vahvasti mukana perheen salaisuus, mikä toikin romaaniin jopa jännityskertomuksen piirteitä. Kirjailija on myös ottanut mukana monta raskasta teemaa; kuolemaa, sairautta ja onnettomuuksia. Vaatii taitoa onnistua säilyttämään ythäaikainen kepeys ja syvyys suurissa suruissa.Pidin siitä, miten kaikkea ei tarvinut viedä päätökseen, ihmissuhteet olivat monimutkaisia ja asiat jäivät auki.

En voi sille mitään, että kirjasta jäi muutamista oivalluksista huolimatta töksähtelevä tunne. Tarina vetää sujuvasti ja halusin tietää miten kaikki päättyy. Päähenkilökin kiinnosti kaikesta keski-ikäisyydestään huolimatta. Silti hetkittäin tuntui kuin olisin katsonut kömpelösti leikattua elokuvaa. Aloin miettiä oliko suomennoksella joku merkitys tässä vaikutelmassa? Kantta on moitittu toisaallakin ja itse en myöskään innostunut siitä.

TOISAALLA:
Saso
Susa
Karoliina

TÄHDET:
+ + +

13. helmikuuta 2012

Carol Shields: Ellei

Carol Shields: Ellei
Yhdysvallat / Kanada (suom.2003)
315 sivua, Otava

MIKSI?: En ole lukenut yhtään Shieldsiä. Tämän ostin joskus ruotsiksi, enkä saanut luetuksi .

LYHYESTI: Rikki mennyt onnen ikkunaruutu ja muuttunut ilmanala.

" Mutta jos lukisit romaaneja, et varmaan olisi noin ikävystyttävä ihminen."

FIILIS: Jännittävää tutustua kirjailijaan, jonka laajaa tuotantoa niin moni kirjabloggarikin rakastaa. Onneksi pidin tästä kovasti moneltakin osin. Kuten olen antanut itselleni kertoa ja nyttemmin todeta: Shields on parhaimmillaan pienten yksityiskohtien ja arjen kuvaajana. Välillä huokaisin ihastuksesta kirjailijan taidoille sanoittaa huomioita todellisuudesta ja ihmissuhteista.

Kirja tapahtuu pääasiallisesta äidin, 44-vuotiaan Reta Wintersin pään sisällä. Kuulemme hänen ajatuksiaan ympäröivästä todellisuudesta. Reta on kääntäjä ja menestynyt esikoiskirjailija, lääkärin vaimo ja kolmen tyttären onnellinen äiti. Kaikki on ollut ihan hyvin kunnes perheen vanhin tytär 19-vuotias Norah keskeyttää opintonsa ja löytyy kerjäämästä suurkaupungin kadunkulmasta kaulassaan lappu, jossa lukee hyvyys.

Norahin tarina on mielenkiintoinen. Miksi tyttö, jolla on kaikki mahdollisuudet edessään, valitsee kerjäämisen ja vaikenemisen? Mikä on mennyt pieleen perheessä tai ympäröivässä yhteiskunnassa? Reta löytää useita vastauksia ja silti mikään niistä ei tyydytä häntä. Elämä jatkuu vaikka kaikki täytyy kohdata Norahin valinnan kautta. Siitä näkökulmasta onneen tulee väistämättä säröjä. Huomaan lukeneeni paljon kirjoja, joissa on useita kertoja näkökulmia. Virkistävää lukea Retasta, jonka pään sisälle pääsi niin kokonaisvaltaisesti.

Shilds muistuttaa Munroa, vaikkakin on kiltimpi (ja minä taidan pitää tylymmästä). Antakaa nyt anteeksi, mutta jonkin sortin jaarittelu hetkittäin pitkästytti minua. En ihan ymmärtänyt miksi Retan kirjoittamaa romaania piti pohdiskella niin pitkästi? Ja kaiken sanotun jälkeen loppu oli liian helppo. Höh.

Valtavan viehättävää oli lukujen nimet: sitten, joka tapauksessa, tässä, no niin, muutoin, yhtään, mitä tahansa jne. Reta tuntuu rupatelleensa minulle koko elämänsä ja häneen olikin kiinnostavaa tutustua. Keski-ikää odotellessa...

TÄHDET:
+ + + +

9. helmikuuta 2012

Tunnustuksia: ekaa kertaa

Olen lähtökohtaisesti välttänyt kirjailijatapaamisia. Vain harva suomalainen kirjailija saisi minut liikkeelle. Näihin kuuluu fanittamani Antti Tuomainen, jonka ilokseni huomasin vierailevan lainanpäivänä kirjastossa paikkakunnalla, jossa itse vierailin. Osallistuin siis ekaa kertaa tällaiseen kirjailijakohtaamiseen.

Kirjastoon oli saapunut hävettävän vähän ihmisiä. Keskustelu oli silti ihan kiinnostava: haastattelijat kysyivät kirjojen yhteiskunnallisista elementeistä, vaikuttavuudesta ja ilmastonmuutoksestakin puhuttiin. Mielestäni Tuomaisen kirjat ovat taitavaa kaunokirjallisuutta jännityksellä maustettuna. Niitä kuitenkin yleisimmin pidetään rikoskirjallisuutena. Tuomainen sanoi kirjoittavansa mieleistään kirjaa ja jättävänsä määrittelyt muille. Uutta kirjaa saadaan kuulemma vielä odotella. Parantajaa on käännetty nyt jo tosi monelle kielelle.

Ekaa kertaa pyysin myös kirjailijalta omistuskirjoituksen. En tiedä miksi tuollaisessa on minulle jotain vaivaannuttavaa. Järjellä ajateltuna kirjailijasta on varmaan kiva kuulla jos joku on tykännyt hänen kirjastaan, eikä se tietysti ole minun vastuullani jos siellä on paikalla yksi mummo ja kaksi kirjastotätin kaveria ja minä. No, ehkä vielä kaksi muutakin.

Joka tapauksessa Antti Tuomaista kannattaa lukea. Parantaja oli hieno ja Veljeni vartijasta pidin vielä enemmän. Kysyin muuten kirjavinkkejä ja sain irti kaksi nimeä: Arto Salminen ja Juha Seppälä. Minulla on vieläkin molemmat miehet lukematta, täytyy korjata asia.

Ps. Tyttäreni sai askarrella hienon kirjasiilin poistohyllyn kirjasta. Siitä tuli hieno.

7. helmikuuta 2012

Tea Obreht: Tiikerin vaimo

Tea Obreht: Tiikerin vaimo
Yhdysvallat/ Serbia 2011 (suom.2012)
359s., WSOY

MIKSI?: Olin ostanut kirjan äänikirjana englanniksi, koska kiinnostuin siitä kovin. Minä ja äänikirjat emme vain toimi, enkä saa koskaan kuunnelluksi niitä. Joten odotin kovasti suomennosta.

LYHYESTI: Poikkeuksellisen omalaatuinen romaani, joka vie kansantarinoihin ja lähihistorian sotaan.

FIILIS: Minulla kesti kirjan lukemisessa varsin pitkään. Kerronta pakottaa hidastamaan ja kutsuu matkalle mielikuvituksen ja tarinoiden maailmaan. Pelkäsin takakannen "unenomainen" määritelmää, koska usein se tarkoittaa minua ärsyttävää epämääräistä haahuilua. Päädyin kuitenkin viihtymään ja nauttimaan kuolemattoman miehen tapaamisesta ja tiikerin vaimon kiehtovasta arvoituksellisuudesta.

Kehyskertomuksessa Natalialle tärkeä isoisä kuolee. Muistoissa palataan jonnekin Jugoslavian hajoamisen aikoihin, sotaan ja sen keskellä kasvamiseen. Samalla vuorottelevat myyttiset kertomukset sekä mennyt ja nykyhetki. Kirjassa on varmasti paljon symboleita ja kuvia, joita en edes ymmärtänyt. Historian tai paikkojen faktisuus oli yhtä lailla minulle yhdentekevää.

Isoisän ja tyttärentyttären suhde on erityinen. Siihen kuuluu viidakkokirja, tiikerit ja siinä on myös säröjä. Kirjan muitakaan hahmoja tai tapahtumia ei ole siloiteltu, mutta väkivallastakin Obrech kirjoittaa mässäilemättä, toteamalla. Jotenkin hän osaa sijoittaa itsensä ja lukijan yhdeksi läsnäolijoista, sinne mistä ei voi osoitella "että kun nuokin on tommoisia".

Eniten pidin kuoleman pohdinnasta ja tutkimisesta, minkä kirjailija tekeekin ikäänsä paljon kypsemmän oloisesti. Ehkä tuossa äänessä kuuluu sodan vaikutuksen piirissä kasvaminen. Kirjailijan ikä (26v. kirjan ilmestyessä) jaksaa hämmentää. Kirja on Orange-palkintonsa ansainnut.

TÄHDET:
+ + + + (+)

- Posted using BlogPress from my iPhone

5. helmikuuta 2012

Rosamund Lupton: Sisar (Sister)

Rosamund Lupton: Sisar (Sister)
Englanti 2010 (suom.2012)
Gummerus, 404 sivua

(Luin kirjan englanniksi, mutta uudelleen julkaisen tämän - suomennos ilmestyy viikolla 9. Ilselässä kirjoitettiin tästä jo täällä.)

MIKSI?: Tässä on nyt ollut tämä siskosteema ja sattumoisin Helsingin rautatieasemalla odottaessani junaa törmäsin tähän. Tämä oli Pocket shopin "henkilökunta suosittelee" - valinnoissa.

LYHYESTI: Sisko katoaa ja toinen sisko tekee kaikkensa selvittääkseen syyn miksi.

FIILIS: Seuraa varoitus: Kirja on ahmittava välittömästi aloittamisen jälkeen.

Beata kirjoittaa kirjettä rakkaalle siskolleen, jonka katoamisesta kaikki alkaa. Siskosten välillä on erityinen side, joka nyt meinaa katketa. Mitä on tapahtunut? Hitaasti lukijalle selviää mistä kaikesta tarina koostuu ja tulee myös uusia käänteitä. Kirjasta ei voi kertoa oikeastaan mitään paljastamatta liikaa, tämä täytyy kokea itse.

Romaanin genre on hankalasti määriteltävissä. En ole tainnut koskaan lukea dekkari/jännitystyyppistä kirjaa, joka olisi samaan aikaan näin kaunokirjallinen. Kerronnan sujuvuus ja tapahtumien ennalta-arvaamattomuus tekevät tarinasta erityisen. Kertojan tietty epäluotettavuus luo hyvän jännitteen ja kiinnostavan rakenteen kirjaan.

Tämä siis upposi hienosti lukijaan, joka ei tavallisesti lue dekkareita. Juuri sopivasti jännitystä, mutta ei kuitenkaan liikaa väkivaltaa tai ahdistusta. Lisäksi sisko-teema ja henkilöiden kuvaus oli hienoa.

Tästä tuli mieleen moni muu lukemani kirja: Jodi Picoult parhaimmillaan ja myös esim. Karin Alvtegenin- romaanit. Silti Luptonilla on oma äänensä, johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Oikeastaan tämä sopii hyvin pohjoismaiseen psykologiseen jännityskirjallisuus-kategoriaan, naisten kirjoittamaan sellaiseen.

Englanti on helppoa ja lukeminen sujui vauhdikkaasti. Suosittelen poimimaan mukaan Pocket Shopista, jos sattuu kulkemaan siitä ohi.

MUUTA: Tämäkin on esikoinen ja myynyt aivan käsittämättömän määrän kopioita Englannissa. Kirjailijan netti-sivulle pääset tästä. Sieltä selvisi, että Luptonilta on juuri ilmestynyt (tai ilmestymässä) toinen romaani, Afterwards.

JÄLKIKIRJOITUS: Afterwards arviooni tästä. Ehkäpä saamme pian lukea myös sen suomennettuna. (En tiedä miksi, mutta kannesta ajattelisin kirjan olevan suunnattu nuorille?!)

TÄHDET:
+ + + + (+)

__________________
Minulla on ollut kaikenlaista tammikuussa. Kahdet läheisen hautajaiset, paljon töitä, sen sellaista. Nyt näyttää lukutahti pikku hiljaa palautuvan ja blogissakin se varmasti näkyy.